|
Post by Lady Karma on Nov 26, 2018 13:22:12 GMT
Otin halauksen vastaan hengähtäen syvästi. Puristin naista käsieni välissä, hengittäen tuon hiusten tuoksua. "Turpa kiinni, susta ei aika jätä vielä pitkään aikaan." Mutisin vapisten. "Mutta tiedät Lyonellin voimat, hän ei päästä sua helpolla." Sanoin nieleskellen. Halusin yrittää puhua naiselle järkeä, saamaan hänet tajuamaan mitä oli vastassa, jos hänen pieni leikkinsä ei loppuisi pian. En vain tiennyt mitä sanoja käyttää.
Lopuksi pudistin päätäni, jonka jälkeen Nanook pörrötti hiukseni aivan sekaisin. Hymyilin vaisusti ja katsahdin naista, uudemman kerran päätä pudistaen. "Mä en suostu uskomaan tollasta." Naurahdin hiljaa. "Eihän siitä edes tulis mitään." Otin puheeksi suhteen, vaikka kukaan ei siitä ollut puhunutkaan. Olin pikemminkin ajatellut ääneen ja pieni puna nousi kasvoilleni, kun tajusin mitä olin sanonut.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 26, 2018 13:39:45 GMT
"Mitä luulet, ehkä pieni kurinpalautus tekisi hyvää?" Naurahdin vasten naisen hiuksia. Sormeni piirsi kuvioita naisen kädelle; ele oli automaattinen ja jokseenkin laiska. Minun piti lopettaa tämä hullunmylly, ryhdistäytyä. Mutta osa minusta ei halunnut, ei jaksanut.
"Mistä tiedät? Ehkä siitä voikin tulla jotakin - aina on hyvä yrittää." Hymyilin ilkikuriseen sävyyn; vaikka en Lyonellista pitänytkään niin halusin Karmalle edes jonkinasteisen onnen. Itse kun en voinut onnea taata niin hartaasti toivoin jonkun muun sen toteuttavan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 26, 2018 13:49:13 GMT
Naurahdin ja puristin naista hieman kovempaa, kunnes suostuin päästämään otteen rennommaksi. Jos Nano lähtisi halauksesta, en pistäisi vastaan, mutta jos ei, ei sekään haitannut. Naisen keho oli lämmin. "Jos Lyonell suorittaa sulle kurinpalautuksen, siitä ei tuu kaunista." Mietin ääneen. "Mutta kyllä, se tekis hyvää." Hymyilin leveästi huvittuneena. En tahtonut että toiseen sattui, mutta tässä tapauksessa se taisi olla pakollista. Minun pyyntöni menisi kuuroille korville, jos vastassa oli Lyonell. Hymähdin. Kun, kun vastassa on Lyonell.
Pudistelin päätäni epäuskoisena. "Minä, punaverinen, alempikastinen, oppipoika, ja Lyonell? Oikeasti Nano. Se on vain typerää toiveunta." Tuhahdin nolo hymy huulillani naisen suuntaan. Joku minussa tahtoi torpata kaiken mitä nainen sanoi, vaikka sisimmissäni toivoin että olisin voinut ajatella samanlailla kuin hän.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 26, 2018 14:01:12 GMT
"Mistään ei tule ikinä kaunista..." Naurahdin hiljaa päätäni pudistellen. Odotin jännityksellä tulevaa; osittain halusin selkäsaunan olevan jo ohi, mutta se toinen puoli odotti itse selkäsaunaa. Odotin kipua, jotakin joka kertoi minulle asioiden olevan huonosti. Todella huonosti.
"Sinä, punaverinen oppipoika, olet myös hänen suosikki. Älä yhtään yritä Karma. Olet aikuinen nainen - aika ottaa itseä niskasta kiinni." Totesin halaten edelleen naista ennenkuin irrottauduin ja jäin nojaamaan keittiön puiseen tasoon kädet ristittyinä rinnalle.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 26, 2018 15:50:37 GMT
Päästin naisesta vihdoin irti ja hieraisin kasvoiltani ylimääräiset hiussuortuvat takaisin paikoilleen. Hymyilin katse lattiassa, antaen itseni rentoutua. Pikkuhiljaa kaikki alkoi olla taas hyvin, tunteet alkoivat hellittää ja rinnan ahdistus oli miltei kokonaan kadonnut.
"Miten niin olen hänen suosikkinsa?" Käänsin kysyvän katseeni Nanoon ja silmäilin naista, odottaen jotain selitystä tähän omituiseen väittämään. Jos joku muu olisi sanonut tuollaista, olisin painanut asian villaisella ja ollut uskomatta. Mutta nyt Nanook jaksoi rohkaista ja väitellä asiasta, joten kiinnostuin.
Hetken päästä nousin ylös. "Sitä teetä." Sanahdin äkisti, muistaen mitä olin luvannut reissun päätteeksi. Kävelin pieneen keittiööni ja kolistelin esille kattilan, johon nappasin vettä. Sytytin pienen puuhellani ja kävelin takaisin olohuoneeseen. Menisi hetki että vesi alkaisi kiehumaan.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 26, 2018 17:16:39 GMT
''Hän puhuu sinulle eri tavalla kun muille ja kohtelee sinua kuin omiaan.'' Hymyilin naiselle kietoen yhden hiussuortuvista sormeni ympärille. Pian nainen muistutti lupaamastaan teestä ja alkoi keittää vettä; hyvä, nyt saatoin pestä veren käsistäni ja siistiytyä ennen nukkumaanmenoa. Haukottelin ja venyttelin nousten sitten ylös. Asunto oli minulle tuttu, kylpyhuoneen löytäminen ja tuottanut vaikeuksia. Vesi oli kylmää, suorastaan jäätävää. Veri kuitenkin lähti hyvin käsistäni ja saatoin palata olohuoneeseen puhtaana. Riisuin viitan yltäni ja laskin sen samalla naulakolle.
''Olenkohan tulossa kipeäksi?'' Kysyin yhtäkkiä Karmalta istahtaessa sohvalle. Käperryin pieneksi mytyksi nurkkaan ja värähdin kylmästä. Laskin pääni käsiini ja huokaisin pitkään ja raskaasti. Väsymys kalvasi mieltä, kaikki tämä oli vain uuvuttanut minut. Sohva allani tuntui kuitenkin todella mukavalta, mukavammalta kuin yleensä, mutta mikä tahansa luultavasti voittaisi kovan karsinan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 26, 2018 18:32:50 GMT
Pyöräytin silmiäni ja vaihdoin asentoani. "Eikä." Vastustin vaisusti. "Puhuuko?" Kysyin kuitenkin epäuskoisena, kallistaen päätäni Nanon suuntaan. Mietin kuinka Lyonell puhuu minulle ja kuinka hän puhuu muille, mutta en ainakaan itse erottanut mitään. Aloin epäilemään naisen vain sanoneen asiasta, jotta minulle tulisi parempi olo.
Katselin valkohiuksen kulkemista asunnossani, joka päättyi lopulta sohvan nurkkaan. "Tuntuuko siltä? Odota niin haen viltin." Kysyin ja nousin saman tien. Kävelin makuuhuoneeseen, jonka kaapista kaivoin paksun taljasta tehdyn viltin. Se oli yksi niitä harvoja asioita jotka olin saanut äidiltäni mukaan, mutta peitto palveli hyvin. Se lämmitti jopa talvipakkasilla juuri tarpeeksi. Vein peiton olohuoneeseen ja käärin Nanookin siihen. "Kohta saat lämmintä teetä." Lempeä ääneni lohdutti naista.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 26, 2018 19:29:17 GMT
''Puhuu hän.'' Naurahdin päätäni pudistellen, se ei ollut niin vaikeaa ymmärtää. Minulle täysi itsestäänselvyys. Käytyäni siistiytymässä palasin sohvan nurkkaan; turvallinen paikka. ''Daksun karsina ei tehnyt hyvää minulle.'' Naurahdin päätäni pudistellen. Kenties muutama yö Karman kotona saisi minut parantumaan. Seurasin naisen kulkua kiitollisena. En todella jaksanut liikkauttaa edes kättäni. Vaaleahiuksinen kääri minut taljavilttiin ja kehräsin hiljaa. Se oli lämmin.
''Kiitos.'' Hymyilin pehmeästi naiselle ja suljin silmäni nojaten sohvan selkänojaan, ''Herätä minut jos nukahdan...'' Mumisin hiljempaa ja huokaisin, ''Oikeastaan voisit pitää minut hereillä kunnes tee on valmista... Haluatko kysyä jotakin?'' Kysyin edelleen hiljaa puhuen, en jaksanut korottaa ääntäni ja toivoin vain, että Karma kuulisi.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 26, 2018 19:51:23 GMT
Hymyilin naisen suuntaan tuon kiittäessä peitosta. Menin itse kurkkaamaan vettä, joka oli alkanut jo kuplimaan hieman. Lisäsin yhden puun hellaan, ettei tuli sammuisi. Hella lämmitti muutenkin asuntoa mukavasti, ettei olisi aivan liian kylmä nukkua.
Istuuduin samalle penkille jossa olin oleskellut jo hetken, katse Nanossa. Nainen vaikutti uniselta ja pian hän pyysi minua herättämään hänet jos nukahtaisi. Hiljainen ääni kuitenkin puhui lisää, saaden minut hymyilemään. "Vesi kiehuu ihan juuri, joten jaksa vielä hetki." Lohdutin valkohiusta. Käänsin kuitenkin hieman kysyvän katseen tuohon. "Mitkä teidän välinne on Artheurin kanssa nyt? Et ikinä sanonut mitä oikeasti tapahtui." Aloin puhumaan mietteliäänä. Olin saanut sellaisen kuvan että kaksikko olisi eronnut, mutta en ollut täysin varma. Tiesin vain että Nano oli käynyt juttelemassa miehen kanssa, siinä se.
Kattila alkoi kalisemaan keittiössä, joten pinkaisin sen luo. Kaadoin lämpimän veden kahteen kuppiin, joihin heitin teepussit ja puiset lusikat sekaan. "Teenne on valmis." Ilmoitin kiikuttaen keittiöstä kaksi teemukia kädessäni. Mukit lämpenivät nopeasti joten laskin omani pikaisesti pöydälle ja ojensin toisen Nanookille sohvalle.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 26, 2018 21:16:18 GMT
Mietin tarkkaan mitä Karmalle vastaisin. Artheurin miettiminen sai sydämen hakkaamaan edelleen ja lämpimän hymyn kohoamaan kasvoille. "Minun on saatava olla hetki ilman suhdetta... tiedäthän sinä sen; ei minua voi kahlita." Hymyilin surumielisesti, "Mutta välitän Artheurista - kenties vielä joskus voisimme palata yhteen kun olen saanut ajatukseni kasaan." Lisäsin siirtäen hiuksia silmiltäni.
Karma katosi kattilan luo ja jäin yksin istumaan sohvalle päätä pudistellen. Kaipasin tutun miehen syliä sillä hetkellä enemmän kuin kehtasin myöntää. Karma kiikutti kupin minulle ja kuumuudesta huolimatta otin sen käsieni väliin hengähtäen. "Artheur sanoi suojelevansa minua huolimatta erosta - tai tauosta, miten sen haluaakaan määrittää." Hymyilin hiljaisesti ja poltin suuni maistaessa teetä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 26, 2018 21:32:52 GMT
Minulle tuli hieman paha olo Nanon ja Artheurin puolesta, mutta yritin ymmärtää Nanookin ajatusmaailmaa. Hänellä oli varmasti omat syynsä ja huolensa. "Jos se tuntuu oikealta valinnalta, niin tuen sinua." Rohkaisin naista hymyillen tuon puoleen.
Puhaltelin kuumaa teetä, joka lepäsi pöydällä, ollen liian kuuma pidettäväksi käsissä. Hörppäsin pienen tipan kuumaa teetä, maistaen sen hieman kirpeän maun. "Olet onnekas että sinulla on tuollainen mies." Hymyilin ja haukottelin perään. Teen jälkeen nukkuisin varmasti hyvin.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 26, 2018 22:00:21 GMT
"Rakastan häntä." Hymyilin hiljaa ja otin riskin juoden ison kulauksen teestä. Kuumuus sai suun polttelemaan ja vetämään viileää ilmaa keuhkoihi. "Hän on minulle yhtä tärkeä kuin sinäkin..." Lisäsin vielä tunnustellen palanutta suutani. Ehkä eläisin asian kanssa.
"Ajattelin hetken ottavani toisenkin hoitohevosen, mutta Daksu on minulle kaikki kaikessa. Se jokaisen ihmisen joka ystäväkseni halajaa on ymmärrettävä. Valitsen aina Daksun jos valinta joskus tulisi." Näytin miettivältä vaikka asia oli täysi selvyys. En tiennyt, että miksi sanoin sen ääneen tässä tilanteessa, mutta se vain tuli mieleeni.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 27, 2018 7:48:30 GMT
Hörpin pieniä tippoja teekupin reunalta, varoen kuumaa juomaa. Samalla kuuntelin naisen puhetta, tuntien kuinka unisuus alkoi vallata kehoani. Haukottelin toistamiseen, yrittäen peittää sitä kädelläni. Hymähdin hymyillen, kääntäen katseeni naisen puoleen. Tiesin että musta paholainen oli tärkeintä Nanolle ja että hevonen menisi myös minun ohitseni. Mutta asia oli vain hyväksyttävä. "Ehkä uusi hoitohevonen voisi tuoda vaihtelua?" Pohdin ääneen naisen kanssa. "Aina voit koittaa ja päättää sitten sopiiko se sinulle." Käänsin päätäni koiran lailla kenoon, silmäillen väsynyttä ystävääni, jonka olin käärinyt taljaan.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 27, 2018 19:13:23 GMT
''Jätän välistä...'' Naurahdin hiljaa, minusta se olisi ollut kuin Daksun hylkäämistä. Pudistelin päätäni, tiesin, ettei se suinkaan ollut sitä, mutta en voinut ajatuksenjuoksulle mitään. Haukottelin ja laskin tyhjäksi juodun kuppini pöydälle. ''Ehkä olisi aika mennä nukkumaan?'' Kysyin haukotellen uudelleen ja painuin makaamaan sohvalle viltti kiedottuna ympärilleni. Lämpö oli vallannut minut yhtä nopeasti kuin väsymyskin.
//lolol tää loppuu tähän eks nii c:
|
|