|
Post by Lady Nanook on Nov 28, 2018 7:44:44 GMT
Vastasin prinssin katseeseen viileästi, toinen kulma koholla. Olin kuitenkin hiljaa kuten mies oli käskenyt, menettäisin pääni vielä tämän päivän aikana. En vilkaissut Karmaa, en halunnut nähdä hänen pettynyttä ilmettä. Tuhahdin hiljaa kuullessa, että minun oli pyydettävä anteeksi piioilta. Vielä ylimielisen prinssin lisäksi kumartelisin kiukuttelevalle palvelusväelle.
Seurasin Karman kulkua ulos huulia mutristaen. Käänsin katseeni takaisin Lyonelliin ja pohdin, että sainkohan jo vastata miehelle. "Tuo Roxy tänne, haluan puhua hänen kanssaan." Siristin silmiäni. Nainen oli ollut minulle kuin äiti, halusin puhua hänelle kuin tytär konsanaan. Tiesin, että olin ottanut naisen lähdön todella raskaasti.
Olin hiljaa kiltisti kun mies jatkoi saarnaustaan, ainut kohta missä käteni painuivat nyrkkiin oli se, missä asia koski Dark Soulsia. Mies kyllä tiesi, että millä tavalla piti minut ruodussa. Mulkoilin Lyonellia kylmillä silmillä, mutta en poistunut vielä, vaikka olinkin noussut ylös tuolilta - kädet pöydällä, valkeat hiukset hipaisten puun pintaa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Nov 28, 2018 8:15:46 GMT
"Yritän ottaa yhteyden häneen", sanoin päättäväisesti ja täydellä ymmärryksellä. Itsekin kaipasin sitä violettihiuksista varasta. Hän oli kuin äiti kaikille ja sai aina kaikki ruotuun, oli kyseessä kiukutteleva oppipoika tai jääräpäinen jättiläinen. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin.
"Älä petä luottamustani enää kertaakaan", sanoin varoittavasti välittämättä naisen kylmästä katseesta. Se ei pelottanut minua. "Tiedät, että kaikella on seurauksensa. Joten lakkaa käyttäytymästä kuin rahvas ja näytä, että olet ratsusi harvoinen", sanoin arvokkaasti odottaen mikäli naisella olisi vielä sanomista. Itse seisoin sanojeni takana enkä pelännyt tehdä asioiden eteen. Äänen sävy oli rento, sillä mitä itse halusin oli se, että Nanook kunnioittaisi minua ihmisenä ei välttämättä kuninkaana, koska se oli hänelle niin vaikeaa.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 28, 2018 9:45:51 GMT
Nyökkäsin Lyonellille tämän sanoessa, että olisi yhteydessä Roxanaan. Hyvä, jotain hyödyllistä tapahtuisi hänenkin suunnaltaan. "Millä tavalla minä sen enää pettäisin? Ethän sinä minuun usko saatika luota muutenkaan." Naurahdin kuivasti päätäni pudistellen.
"Minun on nyt poistuttava tai Karma luulee minun kuolleen." Virnistin ja käännyin kannoiltani kävellen suurille parioville. Ei kumartamista, ylimääräistä prinssiksi kutsumista ja edelleen olen elossa. Myhäilin tyytyväisenä kun poistuin salista.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Nov 28, 2018 9:50:39 GMT
"Luotanpas, näytät vain ettei tarvitse ottaa kovempia otteita", kuiskaisin, mutta turhaam ovet paukahtivat kiinni. Halusin uskoa ja luottaa. Minun oli pakko, sillä hän liikkui maillani ja ratsasti suurkuninkaan hevosella joka ilman suuntaan. Huokaisin raskaasti.
Istuin alas ja olin hiljaa. Laitoin kyynärpäät pöytään ja rukoilin, että asia kääntyisi hyvään suuntaan. Aloin etsiä paidan alta riimukorua, jonka keskellä oli sinivihreä kivi. Pujotin korun kämmenien sisälle, kuin rukousnauha. Rukoilin ja mietin. Teinkö oikein, kuiskasin puoliääneen odottaen, että edes joku jumalverinen kertoisi teinkö oikean päätöksen. Keskelle pöytää ilmestyi valkealiekki. Nyökkäsin kiitollisena ja annoin liekim lämmittää jäätyneitä kasvoja. Pysyin pöydän ääressä hiljaa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 28, 2018 10:03:49 GMT
Olin painanut kasvoni kämmeniini, antanut kehoni vääntyä pieneksi palloksi rappuselle. En kuullut kuin vaimeita kolahduksia ja huminaa käytävien päistä, jotka tekivät tunnelmasta aavemaisen. Kerran hätköhdin siihen että palvelusväki käveli ja jutteli jossain yläpuolellani, mutta kukaan muu ei rauhaani häirinnyt.
Kun vihdoin kuulin raskaan puuoven avautuvan ja sulkeutuvan, nousin salamana pystyyn. Näin Nanon tulevan salista ja kiirehdin hänen luokseen heti, kädet levällään, sulkien naisen halaukseen, ellei tuo väistäisi ennen kun kerkiäisin.
"Miten meni?" Kysyin huolta äänessäni.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 28, 2018 10:53:08 GMT
Nainen syöksyi halaamaan minua ja vastasin halaukseen varovaisemmin. Oli pitkä aika kun viimeksi olin häntä halannut. "Lyonell lupasi ottaa yhteyttä Roxanaan." Hymähdin hiljaisesti ja astuin sitten askeleen taaksepäin irtaantuen halauksesta.
"Noniin, suosikki oppipoika, mitä sitä seuraavaksi varastaisi?" Virnistin hyvin Nanomaisesti; lapsenomaisesti, leikkisästi ja jos suinkin niin viattomasti.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 28, 2018 11:21:44 GMT
Helpottunut hymy valtasi kasvoni kun irtauduin valkeahiuksesta. "Toivottavasti Roxana pääsee käymään." Totesin hymähtäen. Voi olla että pieni nainen on ainoa joka saisi Nanon päähän taottua jotain järkevää, typerien tempausten tilalle.
Pyöräytin silmiäni naisen ehdottaen seuraavaa varastusreissua. Eikö tuo koskaan oppinut. Laskin terävästi nyrkin lantioni päälle, kuin valmiina kaikkeen. Minulla kuitenkin oli muita suunnitelmia. "Mitäs jos tehdään niin, että minä käyn varastamassa prinssimme huomion ja sinä kipität kiltisti ja huomaamatta ulos, etkä varasta tai riko mitään." Vinkkasin silmääni naiselle. Olin pitkästä aikaa leikkisällä tuulella ja se varmasti näkyi.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 28, 2018 12:26:47 GMT
Hymy valtasi kasvoni; pelkkä Roxyn ajattelu sai minut iloiseksi. Siinä naisessa oli jotakin. Naurahdin naisen ehdotukselle ja iskin silmää leikkisästi.
"Älkää olko liian villejä, palvelusväki tuskin jaksaa kuunnella sitä voihkintaa..." Virnistin ilkikurisesti Karmalle ja loikin kauemmas, "Nähdään." Kohotin käteni hyvästiksi ja loikin kohti uloskäyntiä hyräillen iloisesti.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 28, 2018 12:34:04 GMT
"Pyh. Yritä käyttäytyä." Tuhahdin naiselle tuon vitsaillessa. Painoin hellästi nyrkkini tuon olkapäälle ja käännyin katsomaan hänen poistumistaan, heilauttaen käteni hyvästiksi.
Vedin syvään henkeä astellessani takaisin oven luokse. Koputin rystyselläni puuovea kolme kertaa, jonka jälkeen avasin hitaasti oven. Toivoin että en keskeyttänyt mitään kun niin vain ilmestyin takaisin. "Lyonell?" Kysyin varovasti astellessa sisään huoneeseen. Näin miehen istumassa pöydän päässä, mutten uskaltautunut lähestyä ennen kuin saisin luvan. Olin hyvällä päällä, vihdoin taas onnellinen, ja iloinen hymy sädehti huulillani. Nojasin selkäni oveen, painaen sen kiinni, mutta poistuisin heti jos ritari niin käskisi.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Nov 28, 2018 13:16:05 GMT
"Sisään", sanoin vaimean lempeästi omista ajatuksistani. Mieli oli tyyni, rauhallinen ja olin saanut hyväksyttävän vastauksen jumalilta.
Avasin silmät ja katsoin oven suuntaan. Hymyilin ja suljin silmät takaisin, kun Karma ilmestyi. "Jäikö jotain hampaan koloon?", kysyin naiselta lempeästi ja annoin toisen kävellä luokse. Nousin ylös seisomaan pitäen riimukorua käsissä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 28, 2018 13:27:51 GMT
Sain luvan lähestyä ystävällisen kysymyksen saattelemana. Hymähdin hymyillen, katseen käydessä lattiassa, kun lähdin kävelemään kohti ritaria. Askeleeni olivat ripeät ja pian seisoin jo miehen edessä, katsoen tuota silmiin. Vielä viikko sitten olisin seissyt pari askelta taaempana, mutta nyt uskalsin, ja halusin, olla lähempänä ritaria. Vain askel, niin olisin osunut häneen.
"Kiitos, Lyonell. En tiedä mitä olisin tehnyt Nanon kanssa." Hymyilin. Katseeni lainehti pois miehen silmistä, ensin tuon hartijoille, laskien miehen viitan mukana miltei lattiaan saakka. "Hän on aivan mahdoton." Sanoin hiljempa, pudistellen huvittuneesti päätäni. "Unohdin kertoa, mutta taisit jo tajuta, mutta minä en ole Nanon tasapainoittava osa, vaan Roxana oli." Kerroin, kun vihdoin muistin mitä piknikillämme olin oivaltanut. Olin nostanut katseeni takaisin Lyonellin kasvoille, tutkien tuon väsyneen oloista ilmettä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Nov 28, 2018 13:41:51 GMT
Katsoin naisen kulkua ja hänen hymynsä sai minut hymyilemään. Toinen oli lähes kiinni minussa. Puristin korua nyrkkiin ja laskin käteni naisen olkapäille. "Yritän tavoitella häntä, mutta se ei onnistu yhteen iltaan", vastasin lämpimästi. Hän jos kukaan voisi auttaa Nanookia. "Oliko hän muuten ymmärryksessä?", kysyin, sillä tahdoin tietenkin varmistaa, että hän oli kunnossa.
"Oletko sinä kunnossa?", kysyin Karmalta. "Anteeksi, mutta pakko laittaa teidän holtiton yhdessä olo magian tarkkailun alle. Ei kuitenkaan kestä ikuisesti", kerroin hänelle hyvän tuulisella ja tyynellä äänensävyllä. Tuntui, että oli oikea ratkaisu. Samaa mieltä oli ylempi veritaho.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 28, 2018 14:05:18 GMT
Nyökkäilin rauhallisesti miehen puhuessa. Nostin käteni miehen olkapäälleni kohotetulle kädelle. "Hän vaikutti paremmalta. Jos tosiaan saat Roxanan tänne, hän varmasti ilahtuu." Puhuin hymyillen, välillä vilkuillen toisen silmiä. Käänsin kasvoni Lyonellin käden puolelle, osuen poskellani tuon kämmenselkään. Tunsin itseni hellyydenkipeäksi, mutten halunnut myöntää asiaa. Hymyilin leveämmin, painaen silmäni kiinni.
"Olen täysin kunnossa, älä minusta huolehdi." Sanahdin itsevarmana, silmät edelleen suljettuina, poski hieroen miehen kättä. "Ymmärrän täysin, että tämä on tarpeellista. Toivon että Nanook ymmärtäisi sen myös." Ääneni oli rauhallinen, mutta naurahdin hieman mielessäni miehen kuvaillessa meidän "holtitonta yhdessäoloamme". Olin ilmeisesti räväkämpi persoona kuin kuvittelinkaan, mietin huvittuneesti mielessäni.
Nostin pääni ja kohdistin katseeni syvälle miehen silmiin, nostaen käsilläni tuon käden irti olkapäästäni, tuoden sen meidän keskellemme ja puristaen sitä omien kämmenieni välissä. "Oletko sinä kunnossa?" Heitin pallon lempeällä äänensävyllä Lyonellille, odottaen kasvot jo hymystä rauhottuneina vastausta.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Nov 28, 2018 15:20:11 GMT
Nyökkäsin naisen vastaukselle, että Nanook on paremmalla päällä ja hyvä niin, ajattelin mielessäni. Ainut mitä olin miettinyt oli miten ja mistä löydän Roxanan tai miten tavottaisin hänet. Tähän oli muutamia keinoja, mutta mitä niistä. Naisen kiehnääminen sai minut unohtamaan murehtemisen ja hymyilin leveästi sen johdosta.
"Hyvä, että olet kunnossa. Muuta en enempää toivokkaan", sanoin nopeasti ääneen, vaikka piti aluksi olla ajatus ja kevyt nyökkäys. Laitoin toisen käteni naisen pään päälle. Muutama kevyt silitys ja painauduin lähemmäksi häntä. Onnellisuuden tunnetta ja mieli pysyi tyynenä. Nainen nappasi käteni omien kämmeniensä väliin. "Olen kunnossa, kiitos kysymästä. Minulla on vain mietittävää ja asioiden järjestämistä", vastasin kunnioittavasti. Ensin Roxanan etsiminen, sitten gaalan järjestämistä ja viimeiset turnajaiset tälle vuodelle. Painoin kevyen suudelman toisen otsalle ja pidin katseeni edessäpäin tämän jälkeen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 28, 2018 15:27:37 GMT
Tunsin miehen silittävän päätäni, sen saaden minut hymyilemään ujosti. Katsoin Lyonellin kasvoja tuon puhuessa, tuntien tuon lämmön miltei hohkaavan ympärillään. Puristin kättä käsieni välissä lujemmin, mutta silti satuttamatta. Voisinko edes satuttaa miestä omilla, maallisilla voimillani? En luultavasti.
"Älä polta itseäsi loppuun." Sanoin samalla kun mies painoi suudelman otsalleni. En tiennyt mitä muutakaan sanoa. Lopulta, pienen hiljaisuuden jälkeen painauduin ritarin rintaa vasten, päästäen tuon käden otteestani. Nojasin mieheen syvään hengittäen, enkä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Nov 28, 2018 15:55:54 GMT
Nainen painoi päänsä rintakehääni vasten. Hymähdin ja kuuntelin naisen sanoja. Nyökkäsin hänelle. "En, lupaan sen", vastasin hänelle nopeasti, kun hän kehotti olla rehkimättä liikaa. "Tarkoituksena pitää vuoden viimeiset turnajaiset ja järjestää juhlailta vuoden vaihteeksi", kerroin hymyilen. Ajatus siitä, että linna täyttyisi muiden läänien aatelisväestä ja heidän ritarikoulun oppilaista sekä itse suurkuningas oli lupautunut tulla antamaan oppipojille siunauksensa. "Miltä kuulostaa?", kysyin hymyilen. Oli paljon järjestelyä ja siksi palvelusväki oli kiireinen joulun alla. Olin unohtanut korun, joka roikkui yhä ympäri sormia. Vapautin käteni naisen kämmenien välistä ja otin kaulakorun pois kaulasta. Hetken aikaa ihailin riimua, jossa oli kolme kuujalokiveä. Kuvio muistutti lohikäärmeen ja Kalzanethin aakkosten ensimmäistä kirjainta. Hymyilin lämpimästi ja pujottaisin korun naisen kaulaan. Kalzanethin ritarillisuuden symboli, ajattelin. Kuva korusta.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 28, 2018 16:52:30 GMT
"Kuulostaa loistavalta." Henkäisin hymyillen leveästi, katse miehen silmissä. Tunsin olevani turvassa Lyonellin sylissä, lähellä hänen kosketustansa. Julailta toi mieleeni kauniin valaistuksen ja ruuan, sekä musiikin ja tanssin. En ollut tanssinut pitkään aikaan, eikä minulla tainnut olla edes asua suurempia juhlia varten. Ajatus silti sai minut hymyilemään lämpimästi.
Annoin ritarin liikkua vapaasti ja tuijotin korua jonka hän nosti kaulastaan, pujottaen omaani. Otin riipuksen käteeni, tuijottaen kaunista, mustaa korua, jonka jalokivet kimmelsivät miehen kasvojen tapaan. "Mikä se on?" Kysyin hämmentyneenä. Miksi mies oli antanut minulle korun? Se näytti tärkeältä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Nov 28, 2018 17:02:23 GMT
Hymyilin leveästi naisen hämmästyneeseen ilmeeseen. "Se on Kalzanethin aakkosten ensimmäinen kirjain ja lohikäärme valettu symboloimaan ritallista aatetta", kerroin hymyilen. Koru toi mieleen omat aikana ritarikoulussa Arkalan ritarikoulussa linnan kupeessa. Tuhansia tarinoita muurirakennelman sisältä. "Sain sen velholta aloittaessani ritarikoulun", aloitin hiljaa. "Vaikka kasvoin hovissa ei ritarikoulua voinut välttää. Olin eksyksissä ajatuksien kanssa mihin suuntaan menossa, mutta tämä auttaa muistamaan ketä olen", jatkoin hymyilen. "Siihen liittyy paljon monia myyttejä. Musta lohikäärme on harvinainen ja kuukivet usein velhojen käsialaa. Mistä tiedät onko niissä taikuutta sisällä", kerroin mystisellä äänen painolla.
"Pidä se. Anna sen tuoda turvaa ja muistuttaa ritarillisuudesta", puristin korun naisen nyrkkiin ja omani ympärille. Hymyilin lämpimästi ja käänsin katseeni ulos ikkunaan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 28, 2018 17:13:10 GMT
Tutkailin korua käsissäni, kuunnellen ritarin selitystä tarkkaavaisena. Korun alkuperä oli mielenkiintoinen ja miehen selittäessä omaa taivallustaan nuorempana, en voinut kuin hymyillä. Se muistutti että vanhempi mies oli aivan niin kuin kaikki muutkin. Hän oli joskus ollut hukassa, mutta löytänyt itsensä ajan saatossa.
"Hmm, vai että taikaa." Totesin kuiskauksenomaisesti Lyonellin mystisien sanojen jälkeen. Tutkin korun kiviä, hieroen niitä sormellani hiljaa. Kivien pinta oli sileä ja kylmä, mitä nyt jalokiveltä voi odottaa. Nostin katseeni Lyonelliin kun tuo puristi korun käsiini. "Pidän siitä huolta." Nyökkäsin, kääntäen katseeni taas kerran puolikasvoiseen mieheen edessäni. Tuon katse kuitenkin muistutti minua omista tehtävistäni, saaden minut hymähtämään hiljaa. "Sinun pitää palata töidesi pariin." Ääneni oli lempeän hiljainen kun puhuttelin miestä, katse siirtyen tuon silmistä meidän käsiimme, jotka olivat edelleen kietoutuneet toisiinsa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Nov 28, 2018 17:23:39 GMT
Hymyilin leveästi naisen tutkiessa korua kuin aarretta. Naurahdin toisen taian epäröinnille. "Varo ettei Siru tule perässä kuin koira", virnistin ja annoin kasvojen sitten rauhoittua perus lukemalle. Katse ei ollut kuitenkaan ilmeetön, vaan onnellinen. Katsoin Karmaa syvälle silmiin.
Nyökkäsin aatteelle pitää korusta huolta. "Se on nyt sinun aarteesi. Huonoina päivinä se auttaa muistuttamaan sinua hyvistä asioista", kerroin hyvän tuulisena. Siirsin katseeni naisesta käsiimme ja hymyilin hiljaa. "Minulla on velvollisuuteni, ja sinua odottaa kahden hevosen lisäksi tiedonjanoinen ystävä", naurahdin ja hellitin otteen. "Hoidan työni lääniherrana ensin ja palaan sitten tallille. Pitää harjoitella Draken kanssa ennen auringon laskua", kerroin lempeästi. Kohensin ryhtiä ja annoin käsien roikkua rennosti sivuilla.
|
|