|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 9:51:49 GMT
// Jouluteemainen peli, jonne ovat kaikki tervetulleita auttamaan linnan valmisteluissa!
Istuin hiljaa kuninkaansalissa kädet ristissä pöydän äärellä. Pidin katseen kultakehyksessä taulussa, mikä komeili roihuavan takan yläpuolella. Suljin silmät ja hengin syvään ajatellessa mitä kaikkea, niin hyvää kuin pahaa, oli vuosi tuonut tullessaan ja millaiset vastuut odottavat vuodenvaihteella. Avasin silmät pitäen katseen suoraan edessäpäin. Paksu puuovi oli kiinni, mutta pystyin kuulemaan palvelusväen koristelujuhlat. Linna tulisi olemaan kullan ja hopean peitossa muutamia yksityiskohtia unohtamatta.
Valkoinen puuvillapaita päästii kylmän viiman tunkeutumaan ihoni alle ja aiheutti vihlontaa olkapäässä. Sirandrasin mukaan pysyvä vamma, että magia ei voinut korvata kaikkea erikoisesti. Oma tulkintani oli ettei jumalat antaisi minun olla aivan voittamaton, mutta kipeä olkapää pääsi muistuttamaan olevani yhtä kuolevainen puna- ja siniveristen kanssa. Hymyilin hiljaa ja annoin ryhdin lyhistyä rennommaksi. Mieleeni muistui, että isäni, Arkalan kuninkaan, suurkuninkaan veriveli, kuuluisi tulla käymään näillä mailla. Samoin erään yhden vieraan, kenet olin luvannut oppipojalle. Havahduin oven kopotukseen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 10:41:55 GMT
Linnan palvelusväki oli täydessä vauhdissa koristelemassa ja siivoamassa nurkkia. Kolina, kilinä ja puheensorina täyttivät kiviset käytävät, eikä linna vaikuttanut niin kolkolta kuin se oli aijemmin tehnyt. Värikkään köynnökset nousivat värittämään harmaita seiniä, taulut puhdistettiin pölystä, pöytäliinat saivat tuuletuksen ja vaihdon jouluisempaan.
Kävelin käytäviä pitkin pieni hymy huulillani. Vaikka kuinka olin Lyonellille "enemmän kuin oppipoika", en pystynyt noin vain nostamaan itseäni muiden yläpuolelle. Omassa mielessäni olin silti oppipoika, niin kauan kunnes minut lyötäisiin ritariksi, joten tein sen mitä ritarin oppipoikana minut on tarkoitettu tekemään. Eli kuuraamaan ritarini haarniskan. Kannoin kiiltävää rintaosaa ja kypärää käsissäni, varoen likaamasta tai naarmuttamasta niitä. Loput haarniskasta olivat selässäni kiikkuvassa nahkaisessa pussukassa. Vaikka olin tehnyt tämän miljoona kertaa, oli pakko myöntää että haarniskan kantaminen päällä oli paljon helpompaa, kuin kantaa selässä ja käsissä.
Haarniskan kolina ja kilinä sai katseita käytävillä, mutta ei suurempaa ihmetystä. Olin melko tuttu näky Lyonellin haarniskan kanssa linnassa. Saavuin suurille oville, jossa miehen oli kerrottu olleen, ja koputin niihin. Työnsin oven selälläni auki, sillä käteni olivat täynnä, varoen kolhimasta haarniskaa. "Sir Lyonell, toin haarniskanne." Sanahdin virallisesti ritarille, joka näytti istuvan omalla tuolillaan. Kuulin piikojen kipittävän käytävällä takanani, joten siksi virallisuus. En halunnut laitta heti huhuja kulkemaan meistä, olemalla liian rento tilanteessa. Kun olin työntänyt oven kiinni, kävelin hymyillen miehen luokse, onnellinen katse tuon kasvoja tutkien.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 10:59:49 GMT
Avasin silmät kuullessa tutun äänen ovien luota. "Jätä siihen", sanoin hymyilen ja nousin ylös seisomaan ennen naisen tullessa luokseni. Katsoin kiiltävää ja virheetöntä haarniskaa sekä kypärää hymyn kanssa. Nyökkäsin tyytyväisesti. "Hyvin tehty", sanoin ja hipaisin haarniskan kiiltävää pintaa.
Hymyilin leveästi ja katsoin Karmaa lempein, mutta väsynein silmin. Karma osasi hoitaa tehtävänsä oppipoikana. Vedin syvään henkeä mietteliäästi, sillä olo oli yhä hiukan uupunut ja voimaton. Kesti monta päivää saada voimat täysin takaisin. Hymyilin siitä huolimatta, kun nainen tutki onnellisen oloisesti kasvojani.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 11:13:51 GMT
Laskin haarniskan pöydälle miehen eteen tuon pyytäessä niin. Hymyilin hieman leveämmin, sillä en pystynyt pitämään vakavaa pikkuhymyä Lyonellin läheisyydessä. Puolikasvoisen miehen läsnäolo tuntui lämmittävän minua kuin takkatuli, se tunne oli outo ja uusi, mutta ihan mukava kun siihen tottui. "Vain parasta teille, prinssini." Kumarsin päälläni Lyonellin suuntaan. Tuo kuitenkin vaikutti jokseenkin väsyneeltä, joten annoin virallisen oppipoikaesityksen väistyä ja astelin yhä lähemmäs seisomaan noussutta miestä.
"Onko sinulla vielä kipuja?" Kysyin ja nostin käteni rennosti koskemaan kipeää olkapäätä, varoen ettei tuohon sattuisi. Huolestunut hymy vaihtui kasvoilleni.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 11:27:47 GMT
Naurahdin naisen sanoille. Katsoin oven suuntaan ja käänsin katseeni naisen käteen, kun hän kosketti kipeää olkapäätä. Virnistin olemattomasti. "On kipuja, etenkin yöllä", sanoin ja unettomuus suorastaan hehkui minusta. "En tiedä mitä Sirandras laittoi rohtoon, mutta helpottaa hetkeksi", kerroin naiselle hymyn kanssa. "Olkapää ei tule koskaan kuntoon velhon sanojen mukaan", jatkoin hetken päästä. "Tietystä kohdasta kun menettää liikaa voimia, se ei koskaan palaudu", jatkoin vielä melkein heti perään täsmentäen sanojani.
"Pärjään silti, ei hätää", hymyilin sivellen toisen poskea kämmen selällä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 11:43:09 GMT
Silmäni tutkivat tarkasti miehen kasvonpiirteitä tuon puhuessa. Hieroin hellästi tuon olkapäätä, vaikka se ei varmaan mitään auttanutkaan. Hymähdin huolestuneena. En pitänyt siitä tiedosta ettei Lyonellin olkapää ikinä parantuisi.
Käänsin päätäni hieman miehen käden puoleen, nauttien tuon kosketuksesta. "Tiedän että pärjäät." Kuiskasin hiljaa, hymyillen, mutta huoli ei silti kaikonnut. "Voitko taistella enää?" Kysyin, siirtäen katseeni takaisin mieheen. Taisteleminen ei tulisi kyseeseen varmasti pitkään aikaan, mutta jos jotain tapahtuisi, pystyisikö mies puolustautumaan.
Käytävältä kuului taas kolinaa, saaden minut hieman jäykäksi. Olin vieläkin varovainen siitä että meidät nähtäisiin liian läheisinä. Ehkä se johtui minusta, en tahtonut herättää huomiota. Hymähdin ajatuksilleni ja yritin rentoutua. Kaikki olisi hyvin niin kauan kun kukaan ei ryntäisi huoneeseen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 11:51:29 GMT
"En hetkeen, mutta pystyn taistelemaan", kerroin naiselle ja nappasin hänen kädestä kiinni. En tiedä muistiko nainen, että olin vasenkätinen ja oikea olkapää oli tuhannen päreissä. Siitä huolimatta suurta miekkaa käytettiin kahdessa kädessä. Ainakin turnajaisissa pystyin taistelemaan normaalisti, mutta kansan puolustaminen oli oma hommansa.
Nyökkäsin naiselle ja katsoin kummastuneesti, kun hän muuttui jämäkän oloiseksi. Häntä varmasti stressasi olla täällä, kun palvelusväkeä oli jokaisessa nurkassa ovien toisella puolella. Katsoin ovea hetken hiljaa ja sitten käännyin takaisin naisen puoleen. "Voimme mennä muuallekin, jos tahdot eikä sinulla ole ratsua hoidettavana", ehdotin nöyrästi. Minun piti kuitenkin viedä haarniska huoneeseeni ja hakea pidempää vaatetta päälle.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 12:03:07 GMT
Hymy nousi huulilleni miehen napatessa kädestäni kiinni. Ote oli rohkaiseva, eikä ollenkaan luoltaantyöntävä, päinvastoin.
Kuuntelin käytävää, joka hiljeni lopulta. Huokaisin Lyonellin ehdotuksen jälkeen hieman nolona. En ollut tottunut mihinkään tällaiseen. Katseeni laskeutui hetkeksi maahan, kunnes nostin sen uudestaan, kiertäen käteni miehen käden ympärille. "Jos sinulla ei ole liikaa hommia." En tahtonut painostaa miestä, ei hänen tarvinnut mihinkään lähteä minun takiani. "Olen hoitanut jo omani." Sanahdin vielä. Monni ja Morte käyskentelivät tälläkin hetkellä tyytyväisinä tarhassaan, heitä ei painanut mikään.
Toisin kuin minua. Tuntui että punastelin koko ajan ollessani Lyonellin läheisyydessä, enkä oikein tiennyt miten päin minun olisi pitänyt olla. Tahdoin viettää aikaani miehen kanssa, mutta toisaalta taas oudot tunteet valtasivat kehoni, enkä pitänyt niistä. En osannut reagoida mitenkään miehen nöyryyteen, se oli uutta ja omituista, sillä minunhan pitäisi olla nöyrä hänelle, ei toisin päin. Aivoni kävivät taas ylikierroksilla.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 12:22:19 GMT
Odotin ja kasvoilla oli rento, hiljainen ja lempeä katse. Naisen hölmö käytös sai minut huvittuneelle tuulelle, mutta ei tietenkaan punaverinen ollut tottunut tälläiseen loistokkuuteen. "Minun velvollisuudet on hoidettu", kerroin hymyilen ja lämpö mikä tuntui käden ympärillä sai silmät sulkeutumaan.
Avasin silmät ja naisen punaisuus sai minut naurahtamaan. Suloista ja hämmentävää, ajattelin ja nostin katseeni ylös. Silitin toisen kättä pitäen katseen ovessa ja haarniskoissa vuorotellen. "Ota haarniskani ja seuraa minua", sanoin rennosti. Irroitin otteen pehmeästi. Olin ryhdissäni kädet selän takana odotin naista.
Lähdin sitten kohti ovea olettaen naisen seuraavan minua. Ilmeeni oli rento, hyvän tuulinen mutta ei viestittänyt palvelusväelle mitään. Nyökkäsin, jos sain katsekontaktin johonkin. Linna alkoi näyttää kauniilta ja jouluun sopivalta, ajattelin mielessä samalla kävelessä portaat ylös. Yläkerta oli vielä synkkä ja hiljainen. Avasin oven huoneeseeni antaen naisen mennä ensin.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 12:32:12 GMT
Miehen hymyillessä minulle, sanoessa että hänellä ei ole enää velvollisuuksia, nyökkäsin hyväksyvästi. Lähtisin mielelläni hänen kanssaan johonkin. Peräännyin itsekkin kosketuksesta, rennosti ja hymyillen. Nappasin miehen toiveesta haarniskan käsilleni ja lähdin seuraamaan tuota. Kun astuin ovesta ulos, annoin kasvoni valahtaa normaaliin, vakavaan ilmeeseeni, joka ei antanut minkään tunteen lipsua läpi. Ainoa jota en pystynyt rauhoittamaan oli hieman punertavat poskeni, joka saattoi siinä tilanteessa näyttää siltä että Lyonell olisi läksyttänyt minulle jostain ja olisin nolona.
Kuljin prinssin perässä linnan läpi, aina tuon huoneeseen saakka. Hämärä huone oli samanlainen kuin muistin. Yksi ainoa ikkuna päästi vain vaivalloisesti valoa lävitseen, eikä pienet kynttilät juurikaan lämmittäneet. "Et taida pitää valosta." Totesin rennosti, laskien haarniskan varovaisesti paikoilleen. Minua ei hämäryys haitannut, oikeastaan ihan pidin siitä. Se toi tietynlaista tunnelmaa. Käännyin taas miehen puoleen, mutta jokin rinnassani muljahti, katsoessani Lyonellin kasvoja. Pimeässä huoneessa hänen kasvonpuolikkaansa kosminen osa loisti kuin tähtitaivas. Näky oli kaunis enkä saanut katsettani pois vaikka kuinka yritin.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 12:54:09 GMT
Menin perässä sisälle huoneeseen ja katsoin valoa. Osoitin sitten kasvon puolikasta. "Tämä aiheuttaa valon arkuutta", naurahdin. Sillä auringon säteet osasivat välillä kirvellä. Ei meitä jumalia, tai puolijumalia, oltu tarkoitettu päivän valoon muiden nähtäväksi. Nainen oli selkeästi lumoissaan. Hymähdin ja menin toisen luokse antaen oven mennä itsestään kiinni.
Kosmisia kiteitä oli tippunut olkapäälle ja osittain pystyin tuntemaan kuinka olkapää antoi yhä tihkuttaa verta ympäri kehoa. Vaikka näkyvää haavaumaa ei ollut, pystyin tuntemaan kuinka se verhoutui ulos kehosta. Hymyilin naiselle ja menin kaapille hakemaan toista pitkää tummansinistä kaapua. Juhlallisempi, jossa oli kultakoristeita toisella puolella helmaa.
Aloin pukemaan kaapua ja katsoin kuvajaista pölyisestä peilistä. Samalla mieleeni juolahti tuleva juhlailta, suuret tanssiaiset linnasta. En ollut varma oliko oppipojat saaneen viestiä palvelijalta. Hymyilin ja käännyin ympäri mennäkseni takaisin naisen luokse. "Lähdetäänkö Arkalan mailla käymään?", kysyin naiselta.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 13:08:08 GMT
Nyökkäsin hiljaa miehen sanoille. Hän osoitti kasvonsa puolikasta, jota tuijotin lähes lumoutuneena. En ollut ikinä ajatellut mitä kaikkea puoliverinen joutui kokemaan, kipua ja särkyä, ollessaan mitä on. Lopulta työnsin katseeni pois, miehen hymähtäessä. Toruin itseäni mielessäni, ei ole hyviä tapoja tuijottaa. Huuleni painuivat viivaksi ja kävelin ikkunan luokse, jotten tuijottaisi toista vain koko ajan, ei se varmasti ollut mukavaa. Kuulin miehen pukevan, joka oli yksi syy lisää olla kääntämättä päätäni. Kasvoni lehahtivat punaisiksi, ajatellessani Lyonellin puolialastonta kehoa. Nostin kädet kasvoilleni, yrittäen peitellä ilmettäni ja rauhoittaa lämpimiä poskiani. Ei, tuo ei ole säädyllistä Karma, nyt loppui, ajattelin mielessäni kiroten typeriä ajatuksiani.
Prinssi kuitenkin heitti hämmentävän ehdotuksen ja meinasin kääntyä tuon puoleen. Nopeasti kuitenkin siirsin kasvoni takaisin ikkunan puoleen, katse tutkien ulkona liikkuvia ihmisiä. "Eikö sinne ole pitkä matka?" Kysyin hämmentyneenä. Yritin hengittää rauhassa, unohtaa äskeiset ajatukseni ja palata maan tasalle.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 13:18:24 GMT
"Jos nyt lähdemme voimme olla enne auringonlaskua perillä", kerroin naiselle ja laitoin viitan soljet kiinni. Hymyilin pitäen naisessa hämmentyneen katseen. "Sattuuko sinua?", otin huomioon hänen hengityksensä. Katsoin ikkunasta ulos ja siitä oli suora näkyvä linnanpihalle, etenkin porteille. Siellä Astrael oli vartioimassa toisen suuri kokoisen ritarin kanssa.
"Tahdotko liittyä seuraan? Tarvitsen tanssiaispukuni. Kenties sinäkin löytäisit jotain, vai oletko tulossa", kysyin naiselta epäröimättä rennolla äänen sävyllä. Odottelin vastausta rauhassa minulla, tai meillä, ei kuitenkaan kiirettä ollut.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 13:27:32 GMT
Hymähdin. Hengitin pari kertaa syvään, tuntien lämmön tasaantuvan kasvoillani. Naurahdin hieman miehen kysyessä sattuuko minua. Pudistin päätäni ja vihdoin kykenin kääntämään katseeni miehen puoleen. "Liityn seuraanne mieluusti." Hymyilin leveästi, toivoen että Lyonell ei näkisi typerää punastumista näin hämärässä valossa. Pitkään aikaan en ollut poistunut linnan mailta, joten ehkä pieni reissu tekisi hyvää. Saisin jopa olla Lyonellin kanssa rauhassa, ehkä.
"Millaista pukua olet ajatellut?" Kysyin mielenkiinnosta, mutta ääneni oli rennon rauhallinen. Käänsin koko kroppani vihdoin ritarin puoleen, rauhoittuneena. Silmäilin miehen kaapua pieni hymy huulillani. Asentoni oli suora, ja ehkä hieman jäykkä. En tiennyt miksi, mutta en pystynyt olemaan täysin rentona miehen luona, vaikka ehkä olisin voinut. Ehkä edelliset ajatukseni estivät sen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 13:47:08 GMT
"Mainiota", sanoin nyökkäyksen kanssa. Toinen kääntyi kokonaan puoleeni kysyen millaista pukua olen ajatellut tanssiaisiin. "Annoin vaatturille kaikki oikeudet loistokkaaseen pukuun", kerroin naiselle virnistäen. Puku tulisi maksamaan lunnaita, mutta Arkalan vaatturitar osasi valmistaa lumoavia vaatteita etenkin, kun kyseessä oli juhlallisuus. "Entäs millainen mekko laitetaan", kysyin naiselta kohteliaasti.
Ei ollut kiirettä, joten odottelin jälleen vastausta rauhallisen ilmeen kanssa. Pieni hymy ja katse oli lempeä. Seisoin yhtä ryhdikkäästi kuin toinen, mutta rennosti. En pakottanut itseäni täyteen ryhtiin tai nostamaan leukaa kohti kattoa. "Entäs kumman hevosista otat?", kysyin uteliaasti. Arkalasta saimme yösijaa jos ei linnasta, ainakin ystäväni luota. Ajatus juolahti mieleen, sillä en ollut varma oliko hetkeen turvallista liikkua täysin pimeällä. Etenkin viimeisten tapahtumien jälkeen en tahtonut riskeerata Karman, saatika omaani, henkeä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 14:02:01 GMT
"Pidät siis yllätyksistä?" Virnistin himan leikkisästi tuon puoleen. Teetetty puku maksaisi paljon, mutta en uskonut että rahasta oli pulaa, varsinkaan Lyonellilla. Aloin miettimään kuinka loistokkaaseen asuun mies aikoikan itsensä pukea, kunnes toinen yllätti minut kysymyksellään. "Mekko? Minulle? Eh... en tiedä." Yritin sopertaa hämmennyksen seasta jotain sanoja. Minulla oli yksi hyvin hyvin kulunut ja yksinkertainen mekko, mutta sitä en voisi pistää linnan tanssiaisiin. En ollut ajatellut ollenkaan mitä pistäisin päälleni, ja nyt itse prinssi tarjosi minulle pukua? Olinko kuullut aivan oikein?
Hymähdin mietteliäästi, vaikka vastaus kysymykseen oli melko selvä. "Morte on varmempi ratsu." Vastasin miltei heti, päätös oli helppo.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 14:07:10 GMT
"Tietyissä määrin. Yllätykset velholta eivät niin ole mieleeni", vastasin yhtä leikkisästi pyöräyttäen silmiä, sillä velhon nimen huutaminen saisi hänet vain paikalle. Kurtistin kulmia ja naurahdin hyvän tahtoisesti. "Kuulit oikein", vastasin lempeästi. "Sinulle juuri", puristin päätä hymyilen ja menin naisen lähelle tarttuen häntä hellästi käsistä. Leikkisästi ajattelin, että Sirandras oltiin tässä pukemassa kalliiseen leninkiin.
"Lähdetään pian, ettei pimeä yllätä", sanoin odottaen sen aikaa mitä nainen vastaisi ennen kuin ottaisin suunnaksi tallin. Drake oli varmasti innoissaan pitkästä lenkistä Arkalaan. Olisi tehnyt mieli viedä isälle, kuninkaalle, muutama valkea ratsu lahjaksi, mutta meiltä löytyi vain mustia pirulaisia. Dark Souls olisi oikea lohikäärme linnassa!
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 14:13:15 GMT
Annoin miehen tarttua käsiini. Tuijotin niitä hetken, tietämättä mitä vastata. "Ei sinun tarvitse..." Pudistelin päätäni. "Mutta mietin matkalla." Lisäsin kuitenkin, nostaen miehen kädet kasvojeni korkeudelle, suudellen tuon rystysiä. Lyonellin tarjous oli houkutteleva, mutta samalla tunsin velvollisuudekseni kieltäytyä, vaikka mies ei suostuisikaan kuin yhteen vastaukseen. Siksi annoin itselleni aikaa miettiä asiaa matkan aikana.
"Mennään." Nyökkäsin, päästäen miehen käsistä irti. Lähtisin miehen perässä kävelemään kohti tallia. Minun pitäisi hakea Morte tarhasta ja valita sille kunnon varusteet pitkää matkaa varten.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 14:26:51 GMT
"Mietin rauhassa", vastasin rauhallisesti ja hymyilin naiselle. Heitin hupun päähän ja otin suunnaksi tallin, jossa uljas ratsun alkuni odottaisi. Ihastelin matkalla miten palvelusväki oli saanut linnan joulutunnelmaan. Loistoa, kimallusta ja harvinaisen värikästä harmaaseen kiviseinään verrattuna. Odotin naista suurilla linnan päävoilla. "Nähdään rautaporteilla", sanoin hänelle kuninkaalliseen ääneen sävyyn. Morte asui pihatossa muiden pahisten kanssa.
Kävelin kohti tallia ryhdikkäästi tummansinisen viitan hipoen maata. Turkiskaulus lämmitti kaulaa ja talli oli täynnä oppipoikia. Oli ilo nähdä heitä ja muita ritareita. Deimos oli pitämässä uusille oppipojille opetusta varusteista. Mies kumarsi ja muut oppipojat nyökkäsivät nöyrästi ujon kumarrusten kanssa. "Iltaa, Oppipojat, ja Deimos", sanoin ja pysähdyin Draken paikan kohdalle.
Tunsin ihailevat, ujot ja epäilevät tuijotukset takaraivossa. Drake kökki uneliaasti paikoillaan ja taputin orin kaulaa. "Herätys", kuiskasin. Harjasin orin tärkeimmistä kohdista huolella, putsasin kaviot nopeasti ja lähdin varustehuoneeseen tekemään varustevalintaa. Oli suorastaan ihanaa olla tallin tomussa pitkästä aikaa. Usein hevonen tuotiin valmiina, sillä oppipojat tahtoivat laittaa hevosen kuntoon tai Deimos halusi keksiä yllätyksiä varustevalinnoillaan.
Nappasin seinältä Draken satulan, paksun villaloimen, sudenkarvataljan ja päitset seinältä. Ainakaan ei ratsu jäätyisi matkalla, sillä vuoristolla tuulisi urakalla ja varmasti lunta. Varustin Draken huolella ja ripeään tahtiin. Enää remmit roikkumaan ja ratsu oli valmiina lähtöä varten. Remmeistä laitoin miekkani roikkumaan, sillä olkapää ei kestänyt ylimääräistä kuorimitusta tällä hetkellä. Lähdin taluttamaan mustaa ratsua kohti porttia ja nousin siellä kyytiin kertoen samalla Astraelille matkasta.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 14:51:12 GMT
Olin korjannut ryhtini suoraksi kun astelin ulos. Nyökkäsin miehen suuntaan, varmistaakseni että olin kuullut tuon. Näkisimme rautaporteilla. Suuntasin tuttuun tapaani pihattoon, hakemaan mustaa ratsua. Jo pitkältä aloin etsimään oria laitumen muiden hevosten joukosta. Tunnistin oitis Monnin, jonka kimo karva oli syystä tai toisesta likainen. Kurtistin näylle kulmiani ja mietin että se oli varmasti tapellut jonkun muun kanssa. Terävä vislaus pihaton portilla sai hevosten korvat nousemaan pystyyn, ja suurin osa kääntyi katsomaan minua. Vain yksi musta ilmestys lähti kuitenkin laukaten kohti vislausta. Nostin kädet lanteilleni, silmäillen kuinka pitkäharjainen hevonen jolkotti komeassa ryhdissä luokseni. "No niin poika, tänään lähdetään matkalle." Sanoin ja nappasin Mortelle kuuluvan riimun naulasta, pujottaen sen orin päähän. Lähdin taluttamaan hevosta talliin, jossa harjaisin sen.
Hoitotoimenpiteet sujuivat ongelmitta, mutta en ollut varma millä olisin varustanut hevosen. Kävelin varustehuoneeseen, tervehtien matkala muita oppipoikia. Otin mukaan paksumman loimen, hyvän satulan ja suitset. Illalla saattaisi näissä olosuhteissa tulla kylmä, joten minun oli haettava omasta kaapistani myös pidempi viitta. Kävin ensin varustamassa Morten, joka kiltisti katseli ympärilleen tallissa. Jokunen oppipoika oli tullut ihastelemaan oria lähistölle. "Saako sitä silittää?" Toinen, tummahiuksinen tyttö, kysäisi ujosti. Nyökkäsin hyväksyvästi, katsahtaen hänen vieressään seisovaa nuorta poikaa, jonka silmät lähes kimaltelivat tuon katsellessa hevostani. "Saa, se on kiltti." Vastasin, alkaen varustamaan oria. Musta enkeli nautti huomiostaan täysin rinnoin ja kun olin valmis, pyysin oppipoikia taluttamaan Morte Lyonellin luokse porteille.
Itse kipitin vielä omalle kaapilleni oppipoikien pukuhuoneeseen. Onneksi minulla vielä oli oma kaappi, sillä siellä säilytin aina lämpimämpiä lisävaatteita, jotka tulivat tarpeeseen. Riisuin vihreän puoliviitan pois, vaihtaen sen pidempään, vaikkakin kuluneeseen, harmaaseen talviviittaan, jonka hupun reunus oli harmahtavaa supikoiran turkista. Viitta olisi paljon lämpöisempi kuin vihreä ja kevyt puoliponcho. Vedin myös paksummat hanskat käteeni, toivoen että minulla olisi muuten tarpeeksi lämpöiset vaatteet. Ruskeat ja ilmavat housut saattaisivat olla hieman viileät, mutta ne suojasivat hyvin tuulelta. Haaleanruskea takkini oli palvellut jo monta vuotta, mutta oli silti pitänyt lämpimyydensä.
Kun olin valmis, lähdin viitta hulmuten kohti rautaportteja. Näin Lyonellin ja Draken, sekä kaksi edellistä oppipoikaa Morten kanssa odottamassa. Suuntasin oman ratsuni luo, suoden hymyn ja kiittävän nyökkäyksen molemmille oppipojille. "Kiitos teille." Otin Morten itselleni, taputtaen orin kaulaa. Käänsin katseeni Lyonelliin.
|
|