|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 21:08:34 GMT
Hymähdin naiselle ja nyökkäsin vastaukseksi jättäen hänet sitten omien ajatuksiensa kanssa rauhaan. Tottakai tahdoin, että hänellä ei olisi turhaa takkaa hartioilla. Annoin Draken kävellä maahan tallattua polkua pitkin eteenpäin. Talvinen maisema oli kaunis, kuten Karma oli sanonut. Tuulu ulvoi kaukaisuudessa, maa oli kokonaan valkean peitossa ja jää hohkasi kirkkaana.
"Ja rauhallista", hymyilin perään ja Lumottu Metsä ei ollut nimellään pilattu. Rauhallinen ja kaunis, suorastaan lumoava tunnelma. Pian Drake alkoi ravata eteenpäin. Se olikin hyvä idea nostaa vauhtia, kun tie alkoi tasaantua kohti linnaa. Pian alkaisi hämärtää ja sitten olisi vaikea suunnistaa ilman kunnollista valonlähdettä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 21:22:30 GMT
Drake lähti ravaamaan, ja Morte seurasi perässä. Hengitin syvään viileää ilmaa, rauhoittaen itseni. Olin tullut pitämään hauskaa miehen kanssa jota... Josta välitin paljon. Nyökkäsin itselleni. Minun ei tarvinnut, eikä pitänyt ajatella nyt Nanoa tai muutakaan masentavaa.
Annoin Morten mennä omaa tahtiaan Draken vanavedessä. Hevosten kavioiden kopistessa maata vasten, ei kunnolla kuullut puhua, mutta se ei haitannut. Sainpahan kerätä itseäni hetken aikaa. Tie oli tasainen ja leveä, antaen kauniin tunnelman metsälle ympärillemme. Tuulenpuuska taivutteli puiden ylimpiä oksia, saaden lumihiutaleet leijumaan ilmassa. Tunnelma oli suorastaan lumoava ja jos olisin vain voinut, tai uskaltanut, olisin mennyt niin lähelle Lyonellia kuin pystyin ja suudellut häntä. Ajatus sai hymyn nousemaan huulille ja lämmön pamppailemaan rinnassa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 23:25:56 GMT
Pian musta friisiläinen nosti laukan ja edessä häämötti suoraa tietä silmän kantamattomiin. Kannustin hevosta jatkamaan matkaa ja hevonen väsymättä pinkoi eteenpäin hangessa. Kummallisesti maassa ei näkynyt kärryjen jälkiä. Ainoastaan vanhoja ratsukoiden painaumia. Metsä alkoi vähitellen harventua ja tie muuttua jäiseksi. Edessä oli peltoaukeamaa ja tie jatkui edessäpäin.
Hidastin, sillä tämä oli oikotie Arkalaan. Pysähdyin ja katsoin järven jäätä. Kannustin ratsua paksun jäätikön päälle, vaikka Drake oli täysin eri mieltä järven ylittämisestä. En epäröinyt, sillä jää tuntui kestävän hyvin päästessämme sen päälle. "Ei enää pitkä matka", hymyilin ja kannustin ratsua rauhalliseen raviin. Kukkulan päältä pystyi näkemään rakennuksia.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 1, 2018 23:36:39 GMT
Drake lähti laukkaan, jättäen minut ja Morten taakseen. Ennen kuin kannustin oman orini heidän peräänsä, katsoin ihastellen parivaljakon menoa. Lyonell oli aina, alusta asti, ollut minulle ritarillisuuden ja voiman perikuva. Jostain syystä näkymä muistutti minua niistä alunajan tuntemuksista, valtavasta kunnioituksesta.
Kun käskin, Morte pinkaisi innoissaan laukkaan, kirien helposti Draken vierelle. Huppu valahti päästäni viiman johdosta, mutten välittänyt. Pieni adrenaliinipurkaus sopi minulle oikein hyvin, saaden energian virtaamaan. Seurasin ritaria järven rantaan, epäröiden yhtä paljon kuin hevosetkin. "Oletko varma?" Kysyin, samalla ohjaten Morten jään päälle. Kaviot kumisivat jäätä vasten tukevan kuuloisesti, mutta en luottanut jäähän. Musta ori hörähti tyytymättömyyttään meidän ajatuksistamme, mutta totteli silti nätisti. Sen askeleet olivat silti varovaiset.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 1, 2018 23:54:07 GMT
"Hmm, olet oikeassa", samoin ääneen epäröiden, sillä ratsu tuntui aistivan tien epävakauden paremmin kuin minä. Nyökkäsin naiselle ja ohjasin Draken pois järven päältä. Saattoi hevoselle iskeä vesikammo viime onnettomuudesta, ajattelin mielessäni.
Katsoin ympäristöä tutkailevasti ja ohjasin ratsun kulkemaan järven reunaa pitkin eteenpäin. Polkua ei ollut valmiiksi, joten ratsu asteli varovaisesti suurilla askelilla. "Kiertoreitti saattaa olla parempi", sanoin naiselle ja annoin Draken jatkaa matkaa. Tosin joutuisimme kiertämään kauempaa. Oli pakko päästä järven toiselle puolelle. "Kierretään metsän kautta", totesin naiselle ääneen ja yritin etsiä valmista polkua maasta. Yhden onnistuin löytämään ja Drake loikkasi lumesta suoraan polulle. "Saatta viedä jopa kylälle", hymyilin naiselle lempeästi.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 2, 2018 0:05:28 GMT
Lyonell myöntyi lopulta epäröintiini. Se sai minut virnistämään huvittuneesti, sillä ennen olisin vain seurannut sokeana miestä, enkä olisi todellakaan tohtinut puhua tuolle poikkipuolista sanaa. Mutta nyt sanoin ja hän myöntyi. Olisi tehnyt mieli kysyä mikä hänellä oli, mutta pidin suuni kiinni.
Käänsin Monnin, nostaen hupun takaisin päähäni. Seurasimme taas kerran Drakea ja Lyonellia, tarpoen lumessa. Kuuntelin miehen ohjeistusta, lopulta naurahtaen. Ratsastin aivan tuon viereen, ojentaen käteni kosketukseen. "Mielummin kierrän, kuin veisin kaikki meidät kylmään järveen." Totesin hymyillen ja silittäen miehen kättä muutaman kerran. "Meillä on vielä aikaa. Lumi valaisee matkaamme hämärällä." Nyökkäsin, vetäen käteni omalle puolelleni. Mies vaikutti jotenkin poissaolevalta, mutta vika saattoi olla myös minussa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 2, 2018 0:17:24 GMT
Nainen ratsasti vierelleni ja hän ojensi käteni. Hymyilin lempeästi tarttuen naisen kädestä. Toisen sanat ja silitykset rauhoittivat mieltä. "En mieluusti johdattaisi meitä kylmään veteen", naurahdin toistaen naisen sanoja. Olisi ikävää tippua järveen saaden harvinaisen kylmän pesun. Kuuntelin toisen sanoja tyynellä mielellä.
"Ei tarvitse siis kiirehtiä loppumatkaa", toistin ja nainen veti kätensä omalle puolelle. Katsoin hetken aikaa tietä. "Ei kauaa, niin olemme kylällä", hymyilin pitäen katseen Karmassa. Ei aikaakaan horisontissa näkyi kaksi ratsukkoa ja Drake päästi kimeän hirnauksen. Naurahdin, sillä kauempana olisi kauppatie suoraan Arkalan kylään. "Mennäänkö?", kysyin naiselta ja annoin orille merkin ravata eteenpäin kohti tietä. Siitä ottaisin suunnaksi Arkalan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 2, 2018 0:28:55 GMT
Morte höristi korviaan Draken hirnahtaessa. Orini hörähti kyseenalaisena toisen hevosen puoleen. "Ei, meillä ei ole kiirettä." Varmistin miehelle, katsoessa tuota suoraan silmiin. Hymähdin hymyillen, ja vasta sitten huomasin ratsukot tien päässä. Lyonell ehdotti nopeampaa tahtia, johon olin valmistautunut. "Mennään." Nyökkäsin, lähtien ravaamaan tuon perässä.
En tuntenut tietä ollenkaan, joten seurasin Lyonellia. Kuljimme ripeästi kylän läpi, jossa saimme tarpeeksi katseita vedettyä puoleemme. Hymyilin pienesti kyläläisille, jotka ihmettelivät läpikulkumatkaamme. Kylän ohi päästyämme, eteen avautui suora, leveä tie. Morte hörisi levottomasti, joten ajattelin päästää orin tuskistaan. Annoin kunnon laukkapohkeen, johon musta ratsu vastasi loikkaamalla tömisevään laukkaan innoissaan. Nauroin ääneen, etsien hyvää asentoa. Kun se löytyi, solmin pikaisen solmun ohjaimista ja nostin hiljaa käteni sivuilleni. Annoin kylmän viiman sivellä kasvoja ja kehoani, virkistäen mielen. Huppu putosi taas kerran päästäni, paljastaen kaksi tuulessa liehuvaa, löysää, lettiä. Morten askeleet olivat tasaiset ja varmat, ja tiesin että hevonen ei keksisi mitään ylimääräistä pääni menoksi juuri silloin kun käteni eivät olleet ohjaksissa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 11:43:09 GMT
Naurahdin, nainen antoi ratsun lähteä kovaan laukkaan kohti Arkalan kauppatietä. Kannustin Drakea seuraamaan ja musta ratsu pinkaisi täyteen laukkaan kaksikon perään. Oma huppu tipahti pois kasvojen tieltä ja pidin hevosen ohjaksista yhdellä kädellä kiinni. Ties vaikka hevonen keksisi jotain yhtäkkistä, niin orin tapaista. Ajattelin ja saavuin Karman rinnalle. Drake puuskutti ja yritti pysyä Morten suuressa laukassa mukana. Hymyilin lempeästi ja tie oli lähes loputun, kunnes metsätie harventui lumen peittämäksi niityksi ja kaukana näkyi Arkalan kylän muurit. Hidastin ratsun lähes pysähdyksiin.
Arkalan kylän kujia peitti ihmisjoukot. Kaikki loivat meille lempeän katseen ja jostain saattoi kuulua vaimeasti, että prinssi on saapunut. Laskin leukaa alaspäin pitäen katseen kaukana häämöttävässä linnassa. Kansalaiset alkoivat ympäröidä meitä liian tiheästi, joka sai Draken hermostumaan. Onneksi ritarit pyysivät väkijoukon määrää perääntymään meistä kahdesta. Onneksi ritarit osasivat hommansa täällä. Johdatin orin kohti linnan nostosiltaa ja siellä kaksi valkeaan haarniskaan pukeutunutta ritaria odotteli meitä.
"Iltaa herrasväki", sanoin kuninkaallisella, mutta lempeällä äänen sävyllä. Hyppäsin alas Draken selästä ja palvelusväkiläinen tuli noutamaan ratsuani hoidettavaksi. "Tässä on linnani parhaimpia oppipoikia. Ottakaa hänen hevosensa ja hoitakaa. Menemme linnan vaatturin luokse", sanoin arvokkaasti ja ritarit väistyivät sanomatta sanaakaan. Odotin Karmaa, sillä Arkalassa näytti paremmalta että vieras käveli aateliston rinnalla oli hänen asemansa mikä tahansa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 11:57:29 GMT
Kuullessani laukka-askeleet vierelläni, laskin käteni ja nappasin ohjat. Morte ei kuitenkaan hidastanut, vaan jatkoi eteenpäin voimakkaassa laukassa, kuin olisi kisannut Draken kanssa. Kilpa olisi kuitenkin päättynyt Morten voittoon, jos olisimme olleet tosissamme, ajattelin mielessäni, rauhoittaen orin hiljempään vauhtiin. Annoin Lyonellin ratsastaa edellemme, sillä tämä oli hänen maitaan.
Valtava ihmisjoukko valtasi kujia ja teitä. Kävin silmilläni läpi kasvoja, tunnistamatta yhtäkään. Jokaisessa näkyi uteliaisuus, myös kunnioitusta, ja pian ihmiset alkoivat piirittämään meitä. Ratsastin vaitonaisena, vakavakasvoisena, prinssini perässä, pitäen silmällä innokkaita kansalaisia. Ritarit pidättelivät heitä, mutta olin silti valmis, jos jotain tapahtuisi.
Kaviot kopisivat suuren nostosillan ylitse. Tuijotin valtavaa linnaa kunnioittavasti, miettien miten minä nyt sinne olinkaan päässyt. Ai niin, lähdin sokeana prinssin seuraksi. Huokaisin huomaamattomasti ja hyppäsin alas mustan enkelini selästä, suoristaen vaatteeni. Seisoin ryhdissä, kun palvelusväki tutki minua uteliain katsein, kunnioittavasti miehen sanojen jälkeen. Nyökkäsin heille nöyrän tervehdyksen, lähtien sitten seuraamaan Lyonellia, pysyen hieman tämän takana. "Paikka on suurempi kuin odotin." Sanahdin tasaisesti, vaikka sisällä päin olin hämmästynyt ja ihastunut linnan ulkomuotoon. Se oli kaunis.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 12:05:04 GMT
Hymyilin myös linnan majesteettiselle ilmestykselle. Kaunis valkea linna ja sisällä odotti lähes kullanhohtoinen sisustus. Käytävät olivat tyhjiä tähän aikaan, sillä kaikilla oli kiirettä markkinoiden aikaan. "Arkalan on hyvin suuri kokonaisuus. Kylä jatkuu ympäri linnaa ja muutamia muita kyliä siellä täällä", sanoin lempeästi ja lähdin kävelemään portaikkoa ylös.
Ovet olivat kiinni ja taulut, haarniskat ja punaiset matot koristivat sisustusta. Monet maalaukset tulivat legendoista ja myyteistä sekä historiallisista tapahtumista. Hymyilin Karmalle, kun pysähdyin yhden oven eteen. Koputin kevyesti ja miehen lempeä huuto pyysi meitä tulemaan sisälle. "Ooh! Prinssi Lyonell saavuitte juuri oikeaan aikaan", musta hiuksinen, pitkä ja hento rakenteinen mies oli yllättänyt, mutta hän osasi odottaa. "Puku on valmis, katsokaa mitä pidätte?", mies hymyili ja esitti mannekiinin päällä olevaa tummansinistä pukua pitkän viitan kanssa. Kultahiput kimalsivat kirkkaassa valossa. Puku oli erittäin mieleeni. Mies asetti kruunun päähäni. "Valter olet tehnyt upeaa työtä", sanoin lempeästi. "Tietenkin minä, mutta... kuka lienee seuralaisesi", Valter loi uteliaan ja lempeän katseen hänen Karmaan. Jäänsiniset silmät lähes hehkuivat huoneen valaistuksessa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 12:39:17 GMT
Astelin miehen perässä selkä suorana, kuin oppipoika konsanaan. Kuuntelin toisen selitystä mielenkiinnolla, ihaillen käytävien sisustusta, tauluja ja kiiltäviä haarniskoja. Olin vaiti, en tohtinut alkaa ylistämään näkyä kuin pikkutyttö, vaan hymyilin pienesti. Katselin ympärilleni, pitäen koko ajan mielessä mistä tulimme ja mihin menimme.
Vihdoin pysähdyimme ovelle, johon Lyonell koputti. Yllättävän pirteä ääni kutsui meidät peremmälle, jonka jälkeen vielä energisempi ääni otti prinssin vastaan. Itse suljin oven perässämme, jääden seisomaan oven viereen. Hoikka, mustahiuksinen mies näytti olevan innoissaan Lyonellin vierailusta ja esitteli tuon juhlapuvun hänelle. Katselin häkeltyneenä kaunista asua. Tummansininen vaate ja viitta kiilsivät täydellisyyttä, kultaisten yksityiskohtien korostaessa sitä. Huokaisin hiljaa. Tuo puku maksaisi enemmän kuin minun koko vuoden vuokrani yhteensä. Tai kahden vuoden. Tai kolmen...
Hymyilin hieman miehille, vaatturin asettaessa kruunun Lyonellin päähän. Seurasin honkelon miehen liikkeitä, kun tuo siirtyi puoleeni, udellen henkilöllisyyttäni. Nyökkäsin syvään miehen suuntaan. "Lady Karma Viimakoura, sir Lyonellin oppipoika." Vastasin virallisesti, jääden odottamaan miehen vastausta. Valter nosti toisen kätensä mietteliäästi leukansa alle, silmäillen koko olemustani. Hän näytti epäilevältä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 12:52:31 GMT
"Vai että oppipoika", Valter virnisti mietteliäästi ja kääntyi sitten puoleeni leikkisän tuomitsevan katseen kanssa. Olin rentounut, mutta olin silti ryhdikkäästi paikoillani. Riisuin paksun ulkoviitan pois päältä, sillä linnassa oli harvinaisen lämmin. Nyökkäsin nöyrästi miehelle. Hän oli siniverinen. Hänen aatelisen violetin liivin kultainen lanka kimalsi, suorat housut oli ommeltu virheettömästi ja matalat kengät olivat juuri tulleet suutarilta. Niin miehen mukaista, ajattelin huvittuneesti. Hänen seurassa pystyin olemaan rennosti kuin hän olisi veljeni, mutta Valter oli sellainen totuuden torvi. Hänen ei tarvinnut kuin vilkaista uutta ihmistä ja tiesi mitä toinen ikinä tarvitsee. "Mitä mietit", kysyin hetken päästä.
"Hmm, sinun pitää sovittaa pukua, mutta mitä me neidolle laitetaan", Valter alkoi innostua ja katsoi Karmaa mietteliäästi päästä varpaisiin. "Unohdetaan vihreä", hän sanoi yllättäen ja katsoi seuralaistani arvokkaasti, mutta ystävällisesti. Hän ei selkeästi välittänyt punaverisyydestä, sillä mies oli omalla mukavuusalueellaan nimittäin vaatteiden ja asusteiden suunnitelussa. "Palaan hetken päästä", Valter mumisi innokkaasti hullun kiilto silmässä. Hän katosi huoneen perällä olevaan kultaoven toisella puolella. Nopeasti hahmotti lukuisat vaatteet ja kalliit kankaat roikkumassa omilla paikoillaan.
"Mitäköhän keksii", sanoin lempeän hymyn kanssa ja katseella viitoin Karman pois oven luota.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 12:59:35 GMT
Seisoin ryhdissä, mutta en voinut olla myöntämättä että minua hermostutti epäilevän miehen läsnäolo. Vaikka tuo vaikutti mukavalta ja äänestään oli ystävällinen, hän tuntui näkevän jotain mitä minä en. Vilkaisin hieman kysyvänä Lyonelliin, joka seisoi rentona huoneen toisessa päällä, oman pukunsa vieressä. Hätkähdin mustahiuksisen miehen kysyessä mitä minun pitäisi pukea. Vilkaisin omia vaatteitani peilin kautta kysyvänä. Pidän vihreästä, ajattelin mielessäni miehen päättäessä ettei sitä väriä ainakaan. Valter katosi oven taakse ja sain vihdoin luotua avoimesti hämmentyneen katseen Lyonelliin.
"Mitä tapahtuu?" Astelin miehen vierelle mietteliäänä. "Eikai tämä ole se mekko josta puhuit?" Kysyin hiljemmalla äänellä, vilkaisten prinssiä sivusilmällä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 13:07:39 GMT
"Ilmeisesti innostui mekostasi", sanoin lempeästi ja kurtistin sitten kulmiani. "Sinun ei ole pakko ottaa sitä vastaan", sanoin huvittuneesti, sillä Valter oli aivan elementissään. Painoin käteni rennosti naisen olkapäille. "Katsotaan mitä hän keksii, mutta hän on siniverinen ja sanotaan että hän näkee ihmisistä sitä jotain", sanoin lempeästi ja sivelin naisen olkia.
Irtaannuin otteesta ja katsoin pukuani. Pitkä viitta laskeutui lattialle. Sinisyydeen sävy oli juuri oikea tumma ja hyvin aatelinen melkein mustaan taittuva. Kultatut reunukset ja puvun yläosa oli laitettu juuri sopivaksi makuuni. Puvussa ei ollut liikaa eikä liian vähän vaan juuri sopivasti kimalletta iltaan. Valterilla menisi lievä ikuisuus asuparaatissaan ja itsekin odotin innolla mitä hän löytäisi. Miettisin pitäisikö minun pyytää tässä naista tanssiparikseni vai myöhemmin paluu matkalla. Puhdistin päätä ja odotin kärsivällisesti.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 13:20:33 GMT
Vai innostui mekostani, ajattelin jännittyneenä. Vasta miehen kosketus sai kehoni rentoutumaan, ja saatoin kääntää katseeni häneen. Painoin huuleni yhteen, sillä minun olisi tehnyt mieli sanoa ei heti kättelyssä, mutta sitten taas halusin olla mieleksi Lyonellille, jonka rahat kuitenkin menisivät siihen. Huokaisin. "Selvä, katsotaan." Myönnyin lopulta, kääntäen katseeni kullattuun oveen, jonka takaa kuului pirteää hyminää. Riisuin oman talviviittani, huoneen lämmön käydessä tukalaksi.
Hetken päästä ovi kävi ja huoneeseen ilmestyi kankailla peitetty mies. Katsoin hämmentyneenä mustahiusta, joka heitti kankaat lattialle. "Ota jo se takki pois, ihme että kehtaat kulkea prinssin vierellä tuollaisissa." Mies totesi, kuin minkä tahansa päivittäisen asian. Purin hammasta yhteen. Tiesin että vaatteeni olivat kuluneet, mutta eivät ne nyt niin pahat olleet. Eihän? Tein kuitenkin niin kuin mies käski ja laskin ensin viittani tuolille. Sitten riisuin ruskean takkini, jonka alta paljastui pitkähihainen, haaleanvihreä, puuvillapaita. Vatsani ymärillä oli kapea nahkakorsetti, joka piti väljää paitaa aloillaan. "Älä ota itseesi, lady, kunhan vitsailin." Mies sanoi lopulta, alkaen mittailemaan minua katseellaan. "Teillä on kauniin siniset silmät, miltei kuin omani." Mustahiuksi naurahti iloisena, pyörähtäen kankaidensa pariin.
Oliko tämä tyyppi ihan tosissaan, mietin hämilläni. Katsahdin Lyonelliin kysyvänä. En tiennyt yhtään mitä tapahtui tai miten minun olisi pitänyt reagoida.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 13:29:10 GMT
Naurahdin miehelle. Valter oli suorasanainen, mutta ei koskaan tarkoituksella halunut loukata. Puristin päätä ja katsoin mitä musta hiuksinen mies oli keksit tulevalle seuralaiselle. Puristin päätä uudestaan. "Älä nyt häntä säikäytä", sanoin rennosti ja otin liivini pois. "Työtäni minä teen prinssi hyvä! Hmm katsotaan sinistä, tummansinistä miten olisi kuviointia", Valter miettisi mittailessa ääneen. "Sano vain mietteesi arvon lady", Valter sanoi samalla ja otti muutamat mitat mittanauhan kanssa.
Seurasin tilannetta mietteliäästi. Otin kruunun pois päästä ja asetin sen mannekiinille. "Hys hys prinssi sovita sinä omaa pukuasi", Valter sanoi ja nappasi kankaita tuolilta. Hän alkoi leikellä sopivaa helmaa ja ommella nopeasti, mutta tarkasti ja virheettömästi. Katsoin pukua mietteliäästi. Sovittaisin pian.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 13:38:33 GMT
Katsoin Valterin menoa hampaat yhteen painettuna. Seuraavaksi minun pitäisi sanoa oma mielipiteeni. Mikä hiton oma mielipide, missä vaiheessa minulta on sellaista kysytty? Pudistin henkäisten päätäni ja loin katseeni katon nurkkaan. Luovutin. "Tehkää vain minkä näette parhaaksi." Sanahdin lopulta, kohauttaen olkapäitäni. Sain hyvin pitkän ja mietteliään katseen Valterilta. "Aha, sitä ollaan vaatimaton. Selvä, selvä... Hmmm. Miten olisi samanlainen kultakoristus kuin prinssillä?" Mies alkoi ompelemaan kahta sinistä palasta toisiinsa. Katsahdin Lyonellin pukua, jonka jälkeen pudistin päätäni päättäväisenä. "Ei kultaa." Totesin nopeasti. Lyonell oli tanssiaisten isäntä, hänen kuului olla näyttävä ja säihkyvä. Sitäpaitsi tunsin vielä oman kastini painon, joka ei sallinut kultaa vaatteisiinsa. "Hmh! Vaatimaton." Mustahiuksinen tuhahti, alkaen kaivamaan kangaskasaansa. Tuhahdin itsekseni. Niin kuin vaatimattomuus olisi ollut huono asia, mietin hieman ärtyneenä, mutta tajusin että Valter oli varsin vaaraton mies. Hän sanoi mitä sylki suuhun toi, liiemmin tarkoittamatta mitään. Hänenkaltaistensa kanssa piti pitää pintansa, jos jotain halusi, tai ei halunnut.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 14:01:53 GMT
Seurasin tilannetta hiljaa ja mietteliäästi. Kuuntelin heidän keskustelua ja annoin heille suunnittelu rauhan. "Käyn sovittamassa pukua", sanoin heille molemmille rauhallisella äänen sävyllä. Lähdin kävelemään kohti toista kultaista hovea tai ennemmin holvikaarta. Siellä oli muutamia peilejä ja naulakoita.
Riisuin pitkän tummansininen kaavun ja asetin sen roikkumaan. Pyyhkäisin valkeaa puuvilla paitaa ja potkaisin saappaat jalasta. Riisuin paidan ja usutin takin päälle. Se oli sopiva, vaikka kaulus hiersi niskassa. Valter osasi korjata sen heti. Muuten täydellisen mittainen ja kokoinen. Housut eivät olleet pahemmat vaan rypyttyivät siististi nahkasaappaiden kanssa. Pyörisin muutamaan otteeseen. Olipas tyylikäs, ajattelin ja pistin viitan päälle viimeistelemään kokonaisuuden.
Syvä huokaus ja suljin silmät. Olin kuin isäni perikuva, ajattelin huvittuneesti hieman vakavalla ja haikealla ilmeellä. Pitäisi mennä häntä tapaamaan myöhemmin tai saisin kuulla kunniani pahanpäiväisesti. Odotin sovitustilassa niin kauan kunnes Valter huutaisi paikalle tai ilmottaisi olevansa valmiita.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 14:17:20 GMT
Lyonell sanoin poistuvansa sovittamaan pukua, ja seurasin hänen kulkuaa. Olin varma että asu olisi upea miehen päällä. "Hmm, kulta olisi tehnyt asuistanne yhtenäiset." Valter totesi hetken hiljaisuuden jälkeen. Katsahdin miestä kysyvänä. "Paita pois." Tuo käski heti perään, tehden heilauttavan käsiliikkeen. Hänen keskittymisensä oli kankaiden ompelussa. Hymähdin ja riistuin sekä korsetin, että pitkähihaisen paidan. Onneksi minulla oli valkea toppi päälläni, etten ollut täysin alasti. "Miten niin pukumme olisivat yhtenäiset?" Kysyin kun viskaisin paitani tuolille. Valter naurahti kuin asia olisi ollut itsestäänselvyys. "Olette menossa tanssiaisiin. Parien asut ovat aina yhtenäiset." Sinisilmäinen mies puheli, vilkuillen minua leikkimielinen virne huulillaan. "Parien?" Toistin kysyvänä. "Parien." Valter nauroi pirteänä. "Eikö hän ole vielä pyytänyt sinua?" Mies nousi ja toi mekonalun luokseni, silmäillen sitä ja minua. Pudistin päätäni epäilevänä. Toki toivoin sitä mieleni sopukoissa, mutta en osannut antaa ajatukselle tilaa. "Voi voi, hän on aina niin virallinen." Mustahiuksi pudisteli päätään, kääntyen takaisin penkilleen. "Mutta hän kyllä pyytää vielä, odotas vain." Ilkikurinen naurahdus pääsi tuon suusta.
Pudistelin päätäni. Aloin rentoutumaan miehen seurassa.
|
|