|
Tuikku
Dec 9, 2018 19:09:02 GMT
Post by Prince Lyonell on Dec 9, 2018 19:09:02 GMT
Nҽɯҽɳ Lιҽƙƙιʂιҽʅυ Palkintokaappi
|
|
|
Tuikku
Dec 26, 2018 0:16:10 GMT
Post by Prince Lyonell on Dec 26, 2018 0:16:10 GMT
08.12.2018 Skills at Arms- tunti, linnan turnajaisareena, pitäjänä sir Lyonell
Päivällä käytiin uusimpien oppipoikien kanssa noviisirataa läpi. Kaikki saivat itsenäisesti verrytellä ratsunsa kaikissa askellajeissa. Tuikku oli koko ajan hereillä ja valmiina menemään ensimmäisenä radalle oppipojan Secilian kanssa. Secilia ohjasi tamman kohti suoraa linjaa, jossa oli muutama matala heinäpaalieste. Tuikku on tunnetusti laiska hyppäämään, että pitää jalat enemmin maassa. Secilia sai hieman nojautua eteen ja ajaa kannuksilla tammaa eteenpäin, että hypyt olivat edes hyppyjen kaltaisia ylityksiä. Hyppyjen jälkeen suunta vaihtui ja oppipoika otti miekan vyöltä. Oli saraseenin päät vuorossa sik sak radalla. Osuvat olivat hyviä ja Secilia sai pidettyä hyvin ratsun linjalla sekä osasi käyttää asettaan moitteettomasti. Saraneenin päiltä käännettiin ratsu uudelleen diagonaaliselle linjalle esteille, mutta esteiden välissä oli ritaripatsaat. Hyppyjen aikana piti miekalla sivaltaa patsaiden päältä koriste esineet. Tuikun kanssa ei ollut helppoa. Secilia sai kunnolla nojautua eteen ja keskittyä pitämään vauhtia sekä samalla sivaltaa koriste esineet alas. Yksi koriste esine saatiin alas, koska Secilian tasapaino pääsi horjahtamaan hyppyjen aikana. “Älä pyydä jaloilla eteen. Nojaudu eteen ja nosta kantapäät ylös”, Prinssi ohjasi. Secilia toisti linja paremmalla tulokselle, vaikka yksi koriste esine jäi komeilemaan patsaan päälle. Esteiden jälkeen suunta pysyi samana ja vuorossa oli viimeinen osuus nimittäin peitsen noukkiminen tynnyristä ja tynnyrin ympärille tuli tehdä laukassa tai ravissa avotaivutus peitsen kanssa. Tämä jatkui, että peitsen kanssa piti osua quintain kilpeen ja väistää heilahtavaa säkkiä. Tämä tapahtui nopeasti ratsukon kanssa eikä ottanut osumaa heilahtavasta esineestä. Lopussa peitsi luovutettiin aseenkantajalle.
Secilia otti uusintakierroksen Tuikun kanssa ja tällä kertaa tamma lähti reippaasti eteenpäin, että hypyt olivat ryhdikkäämpiä. Tuikku laukkasi kootussa muodossa eteenpäin ja Secilia otti esteen jälkeen suunnaksi saraseenien aivot sik-sak radalla. Secilia otti Tuikun kanssa muutamia ristiaskeleita tolppien välissä, mutta kaikki saraseenien päät tippuivat hankeen ja tehtävä onnistui puhtaasti. Nyt Secilia sai nojautua kunnolla eteenpäin ja pitää jalat lähellä ratsun kylkiä, että hypyt olisi yhtä ryhdikkäitä kuin alussa. Samalla nainen ohjasi ratsun suhteellisen lähelle ritaripatsaita, että saisi kunnolla koriste esineet alas hyppyjen aikana. Estetehtävä sujui huomattavasti paremmin, kun Secilia otti prinssin vinkistä neuvon. Laukka jatkui hyppyjen jälkeen tarmokkaana peitsen luokse. Siellä tiheä voltti avotaivutuksessa, Secilia noukki peitsen ja otti viimeisen linjan shock quintainille. Osuma oli täydellinen ja peitsi pirstoutui useampaan osaan. Nainen tiputti peitsen maahan ja antoi tamman laukata eteenpäin samalla antaen muutaman palkintorapsutuksen.
|
|
|
Tuikku
Feb 20, 2019 14:04:19 GMT
Post by Lady Secilia on Feb 20, 2019 14:04:19 GMT
20.2.-19 Talvinen päivä
Talvi, linnassa on vielä viileää tai oikeastaan kylmä, vaikka tulija poltetaan yötä päivää ja ryijyjä on seinät täynnä. Linnan tallissa hevoset tarhailevat ja liikkuvat normaalisti, sillä kaikilla on mahtavat talvikarvat. Hevoset saavat paljon heinää ja kylmänherkille yksilöille puetaan kuivia ryijyjä ja huopia selkään.
Oma talveni ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä sairastuin heti ja pelättiin pahinta, että flunssa kaataa puolet linnan väestä, niinpä meidän sairastuneet vietiin eristyksiin linnan pohjoissiipeen. Vasta nyt olen saanut luvan miltein kahden kuukauden eristyksen jälkeen siirtyä takaisin ulkotöihin oltuani noin kuukauden verran sisätyössä korjaamassa ritareiden varusteita ja hevosten myös. Nahkatyössä olen suht näppärä, mutta eivät tikkini kyllä suutarin silmille iloa suo. Nyt kuitenkin puhkuin intoa heilauttaessani pitkähihaisen tunikani päälle villapaidan ja puoliviitan valmiina tallityöhön. Poistuessani palvelusväen suojista huomasin käytävällä keskustellevat ritarit, sir Artheur punaisessa ylväässä tunikassaan ja kultaisessa rintapanssarissaan sekä sir Astrael vihreässä tunikassaan. Ritarit keskustelivat päivän harjoituksista ja huomatessaan minut keskeyttivät puheen. "Hei oppipoika, mikä nimesi on en ole nähnyt sinua pitkään aikaan", sir Astrael aloitti. "Lady Secilia, sir. Kuinka voin olla avuksi", vastasin kohteliaasti tehden pienen kumarruksen sulavan käännöksen jälkeen. On hyvä opetella käytöstapoja ritareiden kanssa, mutta olin silti yllättynyt että onnistuin näinkin sulavasti vastaamaan ihailemilleni ritareille ilman sen suurempia mokia tai nenäkästä käytöstä. "Ahaa sinä olet niitä onnettomia sairastuneita. No olet kenties jo terveempi kun olet päässyt ihmisten ilmoille. Oletko rynnimässä kohti tallia, voisit käskeä laittaa meille hevosia kuntoon", sir Artheur jatkoi. Vastasin nyökkäyksellä. "Minulla ei ole hevosta, mutta tallimestari osaa kyllä sanoa mikä hevonen tarvitsee liikutusta", sir Astrael vastasi. "Talliin olen matkalla ja lupaan hoitaa teille hevoset ratsastuskuntoon, arvon ritarit", vastasin kohteliaasti hymyillen. Lady Roxana ei ole tulossa tänään harjoittamaan Tuikkua, koska se on tiineenä niin minä liikutan sitä nyt itse. Talliin saapuessani alkoi tallipoika laittamaan sir Artheurin hevosta Teuntjea kuntoon ja minä lupasin laittaa sir Astraelille Cobusta. Ori käyttäytyi kohtalaisesti, vaikka tutustuminen oli hyvin nopea. Ei siinä pahemmin kiillotella ehtinyt, nopea sukiminen ja kiillotus taljalla. Varustaminen oli sujuva, puin ensin satulavaljaat orille, jonka jälkeen nappasin orin suitset. Talutin orin käytävälle satulan viereen, jonka olin nostanut jo valmiiksi selkäännousu rappujen eteen. Ritareilla on joskus vaikea päästä haarniskassa selkään niin tallin käytävällä on kivistä muuratut ja louhitut raput. Näitä rappuja pystyn hyvin käyttämään myös isojen hevosten varustamiseen. Valjaiden kiinnitys ja satulavyö kiinni, niin ori alkoi olla valmis. En edes huomannut orin sähellystä, koska itselläni oli niin kova kiire. Talutin Cobusta tallinpihassa, jossa on myös useammat raput. Ritarit saapuivat ja nousivat ratsujen selkään. He suuntasivat areenalle päin. Kiitokseksi sain kohteliaan nyökkäyksen sir Astraelilta. "Kiitoksia avusta Lady Secilia, saan kyllä hevoset purettua itse", tallipoika kiitteli. Nyt on minun aika lähteä etsimään Tuikkua. Löysinkin tamman tarhasta, jossa se oli muiden tammojen seurassa. Vihelsin ja kutsuin tammoja. Tuikku ei selvästi tunnistanut minua, joten pyysin kaikkia tammoja portille. Ne tulivatkin ja saivat kuivattuja omenan paloja herkkupussistani. Tuikku sai useamman palasen kun pujotin tammalle vanhan nahkaisen riimun päähän. Pyöräytin tamman portista ulos ja sitten matkasin kohti tallia. Vein tamman omaan pilttuuseensa ja hain varusteet satulahuoneesta. Suitset ja harjat, muuta en tarvitse. Käytin aikaa tamman kiillottamiseen, koska nyt ei ole enään mikään kiire. Valoa riittää vielä, joten ei ole kiire. Tuikku sai minut rentoutumaan ja unohtamaan kaiken ikävän mitä linnan sisällä ehti kokea, eli lähinnä siis tylsistymisen ja kipeät sormen päät kaikesta ompelemisesta. Kiillotettuani tamman puin sille suitset päähän ja heilautin viittani selkääni. Hain viltin satulahuoneen hyllyltä ja heitin tamman kaulalle. Aion kääriä sen jaloilleni, sillä olen omista kokopitkää viittaa vielä. Kiipesin ulkona rapuilta tamman kyytiin, se seisoi kiltisti paikoillaan ja odotti maltillisesti. Heilautin viltin tamman pepulle ja pyöräytin kulmat reisieni alle. Saappaitteni päälle olin kietonut säärystimet, jotka ulottuivat polvien päälle. Annoin tammalle luvan siirtyä käyntiin ja ohjasin sen kohti areenaa. Kävelimme pihan poikki ja kiersimme areenan. Ritarit olivat juuri harjoittelemassa peitsen käyttöä, joten hetken seurasin Tuikun kanssa sivusta ja sir Astrael kutsui meidät luokseen. "Olen kuullut että olet kohtalaisen taitava aseen käsittelijä, vaikket olekaan paljoa vielä ehtinyt meillä harjoitella. Voisitko nyt näyttää kuinka onnistut nappaamaan peitsen ja poimimaan renkaat. Avotaivutus voltti tynnyrin ympärille toki", hän aloitti keskustelun. "Tuikku on kantavana, joten en valitettavasti tohdi rasittaa sitä, sir", vastasin. "No onnistuukos keihään heitto tai jousiammunta sen voi tehdä myös paikoiltaan", ritari tiedusteli. "Kenties voisin heittää pari tikaria", totesin napaten tikarit vyöltäni. "Näytähän tänne", ritari kehotti ja ojensi kättään. Ojensin tikarini hänelle, joka tutki niitä hetken. "Hyvää työtä kenties pohjoisesta päin", ritari vastasi. "Kyllä, herra. Sieltä missä vartuin", vastasin. Hän ojensi toisen tikarini takaisin ja nappasi vyöltään omansa. "Kokeile paikallista, tässä on ehkä hieman vähemmän ilman vastusta niin et tarvitse niin paljoa voimaa ja vauhtia", hän jatkoi. Tutkin hetken rautaista heittoveistä joka oli aavistuksen painavampi kuin omani, mutta varmasti lävistää haarniskan helpommin. Käänsin Tuikun kohti heitto taulua. Heitin molemmat tauluun ja pieni kuittailu helppoudesta seisovan hevosen selästä heittoihin, sai minut hakemaan tikarit takaisin ja ratsastamaan kauemmaksi. Nousin seisomaan tamman selkään ja pyysin naksauttamalla tammaa käyntiin. Ohjat roikkuivat löysillä mutta olin pujottanut niiden päät vyöni läpi, jotta saan ne nopeasti käteen jos tarvitsee. Tuikku käveli tasaisesti ja heitin ensimmäisen veitsen. Toisen veitsen heitin melko läheeltä irrotettuani ohjat kaulalle ja hypätessäni tamman selästä voltilla alas. Juoksin sivuun ja heitin juostessani veitsen. Kaikki osui maaliin ja ihan hyvään paikkaan. Tuikku ihmetteli hetken erkanemistani, mutta lähti seuraamaan kuitenkin minua kutsuttuani sitä. Tamma hölkkäsi rinnalleni ja annoin sille herkun pussukasta. "Ihan hyvä", ritarit tokaisivat ja minä talutin tamman katsomon rappujen luokse josta hyppäsin kyytiin. Kävelin vähän matkaa miekkatietä, mutta käännyin melko nopeasti takaisin, sillä en halua tehdä liian pitkää lenkkiä tamman kanssa. Tallilla sain palautetta myös muilta oppipojilta tikarin käytöstä ja sovimme, että menemme ruokailun jälkeen heittämään tikareita ja kenties lady Roxana tulee valvomaan meitä. Hoidin tamman ja sen varusteet, vein sen takaisin tarhaan koska se ei hionnut. Ritareiden hevoset jäävät kuitenkin talliin, niin ne pitävät tallia lämpöisenä. Siivosin pilttuut missä oli hevosia ollut ja suuntasin takaisin linnan peseytymään ennen ruokailua. // Oikein hyvä tarina. Kivasti kirjoitettu ja toteutettu. Hyvin otettu asiat huomioon. Ritarisi on lady Roxana lukee ensimmäisessä viestissä ja hän johdattaa sinua pääsääntöisesti. 30 hopeaa, 20 pronssia lisätty.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Feb 24, 2019 8:50:57 GMT
Jousiharjoittelua
Tänään on kauniin aurinkoinen päivä, ei ole kamalan kylmä kun ei tuule ollenkaan. Heitin puoliviittani niskaan ja käärin säärystimet saappaiden päälle. Hanskat käteen ja kohti tallia, tällä kertaa kuten muinakin kauniina päivinä ei käytävillä näkynyt kuin palvelusväkeä. Linnan herrasväki on jo ulkona ja myös vieraat vastaanotetaan ulkona. Sir Lyonell ja lady Roxana juttelivat talvisen puutarhan porteilla, joten käännyin sinne päin. Jäi etäämmälle odottamaan onko ritarillani jotain harjoitusta tälle päivälle.
”Hei oppipoika. Haluatko harjoitella tänään? Tekee Tuikulle hyvää jos vähän harjoitellaan jotain kevyttä hevoselle. Jousen käyttöähän sinä olet harjoitellut paljon, mutta eiköhän minulla on jotain annettavaa viellä senkin suhteen”, ritarini puheli mustan maskinsa takaa. ”Kyllä, lady. Käyn hakemassa Tuikun talliin ja valmistaudumme, sillehän ei oikein satulaa enään voi laittaa, joten tulen varmasti ilman”, varmistin ettei ritarini suunnittele mitään liian vaativaa harjoitusta, kuten roiku vasemmalla kyljellä pitäen pikkuvarpaalla satulan reunasta kiinni. ”Ei tietenkään enään satulaa, ilman satulaa on hyvää tasapainoilua”, hän varmisti omat mielipiteeni.
Tuikku tuli muiden tammojen kanssa portille, kun vihelsin. Jälleen kaikki saivat pienet herkkupalat nahkaisesta pussukasta, joka roikkuu tunikani vyössä villapaidan alla. Talutin tamman talliin ja se seurasi mukisematta pitkännarun päässä. Tuikku on nopeasti oppinut antamaan minule omaa tilaa, eli se ei rynni vierelleni tai yritä pomppia kaemmaksi. Pikainen harjaus ja hännä selvitys, olen onnellinen siitä, että lady Roxana on tarkka hevosten siisteydestä ja terveydestä. Testasin tamman hännä alustan ja jalat, ei poikkeuksellista lämpöä havaittavissa. Suitset päähän ja musta kaunis otsaharja letille suitsien välistä ja nauhalla kiinni.
Selkäännousu tapahtui pihalla, jossa heilautin itseni tamman leveään selkään. Kevyellä pohkeella tamma siirtyi käyntiin, se oli lähdössä miekkatien suuntaan, jossa olemme parikin kertaa käyneet kävelemässä. Tamma innostui melkoisesti, kun ohjasinkin sen kohti areenan portille. Taivuttelin hetken tammaa ja tein parit pohkeenväistöt odotellessani Roxanaa paikalle.
”No niin aloitetaan ihan perusjousen käytöstä, toki asentosi on erilainen kun ei käytetä satulaa”, Roxana aloitti ja ojensi jousen, jonka otin hymyillen vastaan. Näytin persutähtäysosentoni ilman nuolta. Roxana seisoi katsomon rapuilla ja väänsi käsiäni patrempaan asentoon muistutellen rentoudesta. Vaikka omasta mielestäni asentoni on jo rentoutunut ja etenkin otteeni jousta vasten on rennon jämäkkä, mutta ranne ei jännity enään, jolloin vapauttaessa nuoli lähtee suoraan eikä väpättäen.
Roxana piti Tuikusta hieman kiinni, kun käski minut asettautumaan selkään väärinpäin. Kaikkeen tottunut tamma hieman pyöräytti korviaan mietteliäästi kun asettelin jalkojani sen leveän mahan päälle. Tunsin jopa hieman varsan liikkeitä.
”Tänään sinun ei tarvi juuri ohjata. Tuikku kävelee kyllä kujaa pitkin suorana ja sinä keskityt ampumiseen. Eli tarkoitus on harjoittaa silmääsi yllättäviä maaleja varten. Et siis näe tähdätä kovinkaan kauaan, sillä muuten et osu maaliin”, Roxana ohjeisti ja ojensi nuolikotelon minulle. Poikkeuksellisesti se kiinnitettiin vasemman jalkani päälle eikä selkään. ”Varmuuden vuoksi laitetaan tähän niin et sohaise vahingossakaan tamman korvia”, Roxana kertoi ja näytti kuinka selkäversiosta saa näppärän vyötärölle ja reiteen kiinnitettävän kotelon, jos vaikka kantaa kirvestä tai isoa lyömämiekkaa selässä.
Roxana lähetti Tuikun kujalle ja sulki kujan. Laskin ohjien päästä irti ja ne jäivät solmittuna tamman kaulaan. Roxana oli letittänyt pätkän tamman harjaa, niin ettei ohjat pääse valumaan korviin vaan pysyy suht paikoillaan ja saan solmusta tarvittaessa kiinni. Ensimmäiset ampumiset olivat kamalia, osuin kyllä tauluihin, mutta olin auttamatta liian hidas. Lady Roxana jaksoi kuitenkin hyvin ohjeistaa ja sain ajoitukseni kuntoon. Ammuimme myös oikean käden otteella, jotka ovat minulle luonnollisesti vaikeimpia, koska olen tottunut pitämään jousta vasemmassakädessä ja jännittämään oikealla kädellä.
Tietenkään ilman draamaa ei tästäkään selvitty, sillä yksi areenan viireistä pääsi irti, kun Sir Lyonell ja oppipoika joukko olivat noukkimassa niitä pesuun ja korjaukseen, sillä turnajaiset lähestyvät. Paljon epäonnea ja kenties myös omaa virittyneisyyttäni näin sivusilmällä jonkun lähestyvän ja vapautin nuolen. Napakymppi osuin viirin kiinikkeeseen ja nuoli kiinnitti viirin taulun reunaan. Tunsin Tuikun jopa kääntäneen päätään ihmetellen, vaikkei se yleensä välitä mistään.
Mielettömästä tähtäyksestäni oli kuitenkin Lady Roxana ylpeä ja totesi että nyt oli refleksit kunnossa, myös pienet aplodit kuuluivat viiritolppien juurelta. ”Ei kai se mennyt rikki”, oli ainut mitä sain sanottua tajuttuani että olen kenties lävistänyt turnajaisareenan viirin. ”Kyllä sen korjattua saa vaikka olisikin revennyt kahita. Ei olisi ensimmäinen kerta”, totesi sir Lyonell saavuttuaan areenan tasolle noutamana karanntta viiriä, jota lady Roxana kiskoi irti noulesta. Yhteistyöllä he onnistuivat ja viiri oli nopeasti viikattuna linnanherran sylissä.
Harjoituksen jälkeen vein tamman talliin ja aloitin jälkihoidon. Nytkun on enemmän aikaa, niin harjasin tamman jalkakarvoja saaden ne selvitettyä vihdoin kokonaan. Häntää en vieläkään saanut ihan suoraksi, sillä tammat taitavat rapsutella toisaan aika paljon ja häntä takkuuntuu aina. Harja on jo sileä ja takuton.
Tallituvassa kävin juomassa, jonka jälkeen lähdin viemään tammaa takaisin tarhaan. Matkalla pysähdyimme isolle vesikaukalolle, jossa tamma hörppäsi hieman raikasta vettä. Tuikku hölkkäsi muiden tammojen seuraan ja jäin hetkeksi seuraamaan tammojen laumaelämää. Selkeästi tiineet tammat hengailevat toistensa kanssa hyvinkin kiinteästi. Suuntasin talliin ja puhdistin Tuikun pilttuun. Nappasin matkalla myös parista muusta pilttuusta lantakasat pois. Lakaisin tallin käytävän, jonka jälkeen menin varustehuoneeseen ja puhdistin tamman varusteet. Satulan suijasin puhtaalla huovalla, niin ettei likaantuisi ollessaan käyttämätön.
// Tää oli hyvä, pitkä ja helppo lukuinen tarina. Tapahtuma rikas ja hyvää jousiharjoittelua ritarin kanssa. Hienosti kerrottu loppuun asti. 40 hopeaa, 20 pronssia.
|
|
|
Tuikku
Feb 28, 2019 5:53:04 GMT
Post by Lady Secilia on Feb 28, 2019 5:53:04 GMT
Mammutti mama Ei herranen aika miten iso Tuikku jo on tai no oikeastaan kaikki tammat ovat valtavia. Hyvä että ovista mahtuvat kulkemaan. No Tuikku tunkeutui tarhan portista ulos ja tuplaovista sisään, puolikkaasta ei olisi toivoakaan, oven jälkeen pyöräytin tamman narun lähimpään tolppaan ja kiiruhdin oville. ”Hei ei molempia ovia saa avata näin talvisin”, sir Lyonell karjui kauempaa. Huoli on tietysti täysin ymmärtettävä, mutta nyt on kuitenkin eri tilanne. Noudin Tuikun ovelle ja odotin suljetun oven takana, kun Lyonell saapui kiukkuisena talliin. ”Anteeksi herra, mutta tammat eivät enään mahdu yhdestä ovesta tai ei ainankaan Tuikku suostunut kävelemään puolikkaasta. Se osuu kylkiin, jonka jälkeen tamma heittää heti pakin päälle”, selitin tilannettani. Eilen Tuikku oli alkanut panikoida ovella, kun toinen kylki osuikin oven karmiin. ”Ai täällä onkin jonkinlainen elefantti kuljetus”, sir Lyonell totesi järkyttyneenä Tuikun vatsasta. ”Joo taitaa tulla iso varsa ja se on sopivasti jo kääntynyt”, vastasin hymyillen. Linnanvaltias tunnusteli tamman mahaa ja hymyili. ”Kyllä sieltä iso ja vahva varsa on tulossa”, herra totesi hymyssä suin. Minä vastasin vain ujosti hymyillen. ”Olethan pitänyt kuitenkin huolen sen liikunnasta, ettei synnytys ole liian rankka tammalle”, mies tiedusteli. ”Tottakai päivittäin tehdään jotain jos ei muuta niin venytellään jä käydään kävelyllä linnan ympärillä. Tänään mennään kävelemään kylälle päin”, vastasin ylpeänä tammasta, sillä yllä se on hyvässä lihaskunnossakin. ”SECILIA!”, kaikui tallin käytävältä Roxanan huhuilevan käskevä ääni. ”Täällä olen, lady Roxana”, vastasin rauhallisesti katsoen sir Lyonelliä kysyvästi, joka nyökkäsi ja lähti edelläni kävelemään Roxanan äänen suuntaan. ”Ai, hei sir Lyonell”, lady Roxana sanoi kumartaen linnanherralle, joka jatkoi matkaansa nyökäten. ”Niin Secilia, mitä hän halusi”, Roxana kysyi hämmästyneenä kääntyen Lyonellin perään. ”Ei mitään ihmeellistä torui ensin ovien käytöstä ja sitten totesi että ompa iso varsa tulossa”, vastasin rauhallisesti. ”Lisäksi hän oli hieman huolestunut varsan koon vuoksi tamman terveydestä ja kuinka jaksaa synnytyksen”, lisäsin. ”Aa no, mutta hyvä ettei mitään ikävää. Onhan sillä iso varsa, mutta on sitä kyllä liikutettu ja etkös ollut nytkin menossa kylille päin”, Roxana jatkoi. Vastasin nyökkäyksellä. ”Viet nämä korjattavaksi vaatturille ja tuot tullessasi miekkani asesepältä. Lisäksi tuossa on rahaa jolla käyt ostamassa uusia nuoliaihioita metsurin pojalta, tuot vaihtoraat takaisin”, Roxana ohjeisti ja ojensi pienen nahkakukkaron, jonka pujautin vyöhöni. Olin ymmärtänyt ohjeet ja nyt pikainen harjaus. Hain satulahuoneesta isoimmat silat mitä löysin, jotta saan nuoliaihiot kiinnitettyä tammaan ja miekan myös. Nappasin nahkanyörejä naulasta ja solmin ne silaan kiinni. Tamma hieman tuntui miettivän vyötä, mutta huomasi etten todellakaan aikonut kiristää yhtään enempää kuin että ne pysyvät kyydissä. Kävely kylälle päin sujui rennosti ja huolettomasti. Tuikku käveli reippaasti, mutta ei todellakaan yrittänyt ohittaa minua. Teimme pieniä hölkkä pätkiä, mitkä olivat hyvää kuntoilua myös minulle. Emme menneet suorinta tietä kylään, vaan kierrettiin härkähaka ja sieltä sitten kylään. Sain asiat hoidettua ja kiinnittelin ostokset tammaan. Sopivalla kiinnityksellä sain lastin tasapainoiseksi ja turvalliseksi meille kaikille kolmelle eli minulle Tuikulle ja syntymättömälle varsalle. Palasimme rauhallisesti kävelen ylämäkeen. Painoa ei tamman selkään juuri lisää tullut, mutta ylämäen kiipeäminen tuntui raskaalta. Onneksi mäki on jo melkein sula. Pysähdyimme sepänverstaalle juomaan. Seppä tuli myös tervehtimään meitä. ”No mutta lemppari tammani Tuikkuhan se siinä. Oletpas sinä pyöreä”, iso mies leperteli nahkaisessa esiliinassaan ja jatkoi annettuaan taskustaan leivän palan tammalle ”Mutta kukas sinä olet en ole sinua ennen Tuikun kanssa nähnytkään”. ”Olen Secilia lady Roxanan uusimpia oppipoikia. Saavuin tänne talven alussa pohjoisesta suurkuninkaan lähettämänä”, kerroin ystävällisen oloiselle miehelle, jonka seurassa Tuikku tuntui myös viihtyvän. Kuulin pajasta kolinaa ja käännyin katsomaan. ”Se on vain minun oppipoikani Alarik tule tervehtimään Tuikkua ja sen uutta oppipoikaa”. Mies huudahti sisälle. Laiha musta hiuksinen poika saapui ovelle, ei poika mikään laiheliini ollut kun lähemmäs tuli, sillä lihaksia oli kyllä vaikka muille jakaa, mutta pienintäkään rasva kertymää ei näkynyt. Poika oli suunnilleen minun ikäiseni ja jotenkin tuttu. Poika ei tervehtinyt minua vaan käveli suoraan Tuikun luo jota kyllä tervehti. ”Mikset ole käyttänyt sitä täällä aijemmin kaviot pitäisi jo vuolla”, Alarik tiuskaisi. ”Olen itse vuollut niitä lady Roxanan valvonnan alaisena, kun oli tarkoitus tuoda sitten tammma ja varsa molemmat hoidettavaksi yhdellä kerralla ja laittaa Tuikku taas kenkään kun sillä ruvetaan enemmän ratsastamaan”, vastasin mulkaisten ylimielistä poikaa. ”Alarik siivoa suusi. Anteeksi lady Secilia hän on vain hyvin tarkka, mutta jos sallit niin vilkaisen niitä mielelläni”, seppä vastasi toruen oppipoikaansa. ”Katsos nyt Alarik, kaviot ovat hyvässä kunnossa ja eihän Tuikku tässä kauaan jaksa seisoa pihamme on hieman kalteva ja se kannattalee kahden lastia nyt kolmella jalalla”, seppä sanoi lempeästi. ”Kiitos, kun tarkistit ne kuitenkin. Ja tuon tamman heti tänne kun varsa syntyy ja jakssaa kävellä tänne. Saako Tuikku hörpätä teidän vesikaukalosta vähän”, kiittelin kysyvästi seppää. ”Tottakai saa ja tervetuloa vain”, seppä viittasi vesikaukaloa kohden. Paluu matkalla oli huomattavasti enemmän vauhtia nyt kun raikasta vettä oli nautittu ja jalkoja vähän lepuutettu. Saavuimme tallipihaan, jossa lady Roxana oli vastassa. ”Eikö se meinannut jaksaa kotiin. Olin jo hieman huolissani kun teillä kesti niin kauan”, hän sanoi tarkkaillen tamman askellusta. ”Pysähdyimme sepän pajalle juomaan ja seppä tarkasti Tuikun kaviot, kun se oppipoika oli sitä mieltä että olen laiminlyönnyt tamman kavion hoidon”, vastasin ladylleni. ”No mutta eihän me sitä olla laiminlyöty”, Roxana sanoi hätäisesti ja kiiruhti tamman jalkaan kiinni ja nosti sen ennen kuin ehdin edes vastata. ”Ei olla ja molemmat totesivat sen ja lupasin viedä heti kengitettäväksi kun varsa jaksaa kävellä niin kauas”, vastasin hymyillen. Vein Tuikun hoidon jälkeen takaisin tarhaan ja lähdin itse syömään keittiölle.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 1, 2019 12:36:45 GMT
Tammavarsan syntymä, kirjoittanut omistaja (222 sanaa)Deimos oli herännyt ennen auringon nousua ja oli ensimmäisenä tallilla. Tammat olivat ulkona pihattorakennuksessa varsojen kera ja sen aikaiset orit oli hetkeksi aikaa siirretty kauemmaksi. Ensimmäiseksi Deimos lähti tarkastamaan pihattoa. Aamu valkeni vähitellen ja pakkanen kiristi kasvoja. Prinssi hautautui kauluksen alle ja sokeasti vaelsi eteenpäin. Pihatossa oli rauhallinen tunnelma. Tammat makoilivat olkien päällä ja Helmi suojeli varsaansa. Musta Herttua nousi jaloilleen ja pyöri emänsä ympärillä, vaikka Helmi vielä makoili väsyneenä. Ainoastaan yksi puuttui, missä oli Tuikku? Deimos avasi pihaton oven raolleen ja katseli laajaa peltomaisemaa. Ei missään. Siitä alkoi etsiminen, sillä tamma olisi saattanut varsoa ja aamuyöllä tykkäsivät pedot olla vielä liikkeellä. Kuten arvata saattaa Tuikku seisoskeli varsan kanssa aivan metsän reunalla siellä mihin aitaus päättyi. “Tuikku”, Deimos virnisti ottaen varovaisia askeleita. Tuikku luimisti varmaan ensi kertaa korvansa ihmiselle ja suojasi varsansa kunnolla. “Älä nyt, tulin hakemaan teidät sisälle syömään”, Prinssi yritti lepuutella hevosta lempeällä äänensävyllä, mutta tamma huitoi varsaa eteenpäin. Tuikku ei ilmeisesti pitänyt siitä, että hänen varsaansa koskettiin. Lopulta Deimos juksasi Tuikkua johdattelemaan varsaansa pihatolle ja nyt pieni Herttua sai itselleen ystävän. Varsat katselivat ja nuuskivat toisiaan hämmentyneinä. “Paladin...Paladin Fiametta”, Deimos sanoi puoliääneen. Karma oli aikaisemmin puhunut, että Fiametta voisi sopia varsalle hyvin. Fiametta oli muunneltu sana tulesta. Varmaan jotain pohjoisen murretta, Deimos ajatteli. Velhon ennustus tammavarsasta oli mennyt päin metsää ja varmaa ensimmäistä kertaa Velho meni ajatuksissaan sekaisin.
|
|
|
Tuikku
Mar 7, 2019 15:54:15 GMT
Post by Lady Secilia on Mar 7, 2019 15:54:15 GMT
Tarinaa menneestä ja nykyisestä Tuikku varsoi seitsemän vuorokautta sitten, eli syystäkin olen ollut hyvin kiireinen. Ehkä kenties myös siitä syystä ettei tamma oikein ole ollut suvaitsevainen ihmisiä kohtaan, niin olen muutaman yön nukkunut pihaton heinähallissa ja antanut molempien tammojen totutella ajatukseen varsoista. Varsat puolestaan ovat hyvin pirteitä ja leikkisiä, kuitenkin vuoroin molemmat tammat lopettavat leikit ja ajavat varsat erilleen. Toisaalta on hyvä että varsat välillä rauhoittuvat juomaan ja lepäämään. Ensimmäinen vuorokausiPrinssi Deimos löysi aamutarkastuksessa varsoneen tamman ja olikin joutunut hetken maaritella Tuikkua sisälle. Olin vielä nukkumassa myöhäisestä lukutuokiostani johtuen, kun Ambrosius kolkutti ovelleni. ”Hetki vain”, kiljaisin ja loikkasin sängystä ylös. Kiskoin kuluneet nahkaiset housut jalkaan riuhtaisin tunikan päälleni. Onneksi saumat kestivät tehokkaan liikkeeni. ”Hei äkkiä tallille Tuikku on varsonut”, nuorukainen hehkutti. Suustani pääsi oikein naisellinnen iik ja kiskoin villapaidan päälleni ja lähdin puoli juoksua linnan käytäville kohti tallille johtavaa oviaukkoa. Tosiaan tallissa jo lämpöisessä oli iso varsa ja hermostunut äiti. ”Tyttö pitele Tuikkua, niin katson onko varsa kunnossa”, prinssi käski nähdessään meidät. Astuin tuikun viereen ja nappasin narusta kiinni. Annoin Tuikun haistella käsiäni ja juttelin sille rauhallisesti. Tamma kuitenkin vilkuili kokoajan varsaansa. Siirsin Tuikun läheelle seinää, niin Deimosille jäi enemmän tilaa pyöriä varsan ympärillä. Deimos varmisti ettei orivarsalle ollut jäänyt limaa sieraimiin ja että se osasi mennä tissille. Tuikun tissit olivat kyllä jo tipattomat, eli kyllä se sielä on jo käynyt. Erittäin utelias orivarsa sai nimekseen Paladin Fiametta, eli tuli. Muistan äidin joskus käyttäneen kyseistä sanaa isoista tulista ja etenkin tappavista tulista, kuten roviosta. Eli pahat ihmiset ja ruttoiset ansaitsevat Fiamettan kohtalon. No toisaalta tuli on myös puhdistava ja hyväkin asia, joten pidin nimestä. Toinen vuorokausiFiametta on oikein innokas tutustumaan kaikkiin, mutta Tuikku ei niinkään ole. Meidän oli pakko sitoa tamman riimuun lyhyt naru, että saamme sen paremmin kiinni. Minut Tuikku laskee jo tervehtimään varsaa, mutta vasta kun olen tamman lahjonut leivällä tai porkkanalla. Ambrosius yritti tulla tervehtimään, niin tamma muistutti enemmän eirttäin äkäistä lohikäärmettä ainut eri oli ettei tamma syössyt tulta. ”Hei lopeta, ei ole mitään hätää kukaan ei vahingoita varsaasi”, rauhoittelin Tuikkua ja nappasin narun pätkästä kinni. Aina kun Tuikku kiihtyy, niin Fiametta hakeutuu sen taakse ja kurkkii tamman tuuhean hännän takaa. ”Tule vain tälle puolelle ja moikkaa ensin Tuikkua älä vaan vilkuile varsaa. Siinä pussukassa on leipää niin voi antaa Tuikulle lahjuksia”, totesin Ambolle. Leivän ja minun tukeni ansiosta muutama muukin kävi tervehtimässä tammaa ja uutta varsaa. Pihatossa asustava toinen varsonut tamma Helmi viihtyy myös hyvin pihaton makuuhallissa, vaikka olenkin siellä seurana. Olen jopa tutustunut hyvin toisen tamman ja sen orivarsan kanssa, unohtamatta tietenkään Lady Nanookia. 19-vuotias tyttö on ollut hyvänä seurana tammojen kanssa ja sovimme että ensimmäiset päivät valvomme vuorotelle. Nanolla on toinenkin hoitohevonen, joten hän on hyvin kiireinen. Kuitenkin toisena vuorokautena ehdimme jopa rupatella heinäkasassa ja harjoitella letittämistä. Nanolla on ihanat vaaleat hiukset, joita oli mukava letitellä. Kolmas vuorokausiNukuimme molemmat pihatossa heinäkasassa. Minä ja Nano, vaikka tämä onkin paljon pidemmällä opinnoissaan kuin minä, niin eipä tuo tuliseksi ja tuittupäiseksi ihmiseksi esittäytynyt naisen alku mikään kusipää ollut. Molemmat tammat ovat jo huomattavasti rauhallisempia ja Nano pääsee Tuikunkin varsan viereen suoraan ilman että tarvii lahjoa tammaa. Tuikku on muiden kanssa vielä hyvin tarkka. Tänään harjoittelimme varsojen kanssa taluttamista vuorotellen. Nano hyppäsi jopa Helmen selkään hetkeksi ja talutti selästä käsin. Tuikkua vain taluttelin ja varsa seurasi nätisti pitkähkön narun perässä. Halusin opettaa varsan kulkemaan tamman vieressä, niin kiinnitin sen osittain myös tamman satulaan. Rohkea varsa ei yhtään imetellyt nahkaista härpäkettä äidin selässä. Harjoitukset olivat lyhyitä kestoltaan ja kjoskus vain pyörittiin ympäri pihattoa ja tarhaa. Neljäs vuorokausiSaimme uuden varsan pihattoon, kun Tjarda varsoi upean tamma varsan. Tuikku oli hieman kateellinen, mutta pitäytyi kuitenkin omassa varsassaan. Helmi käy useinkin pihalla yksin ja Tuikku vahtii molempia varsoja, mutta katsotaan kuinka käy Tjardan varsan kanssa. Olen kerran nähnyt Helmen varsan juovan myös Tuikun maitobaarista. Tänään kuitenkin lähdemme ensimmäiselle pidemmälle retkelle. Nano onneksi ehti lähteä mukaan sepänpajalle, sillä entiedä olisinko yksin uskaltanut lähteä. Lady Roxana tarkisti vielä lähtiessä varsan kiinnityksen ja kuinka se kulki tamman vieressä. Nano ratsasti minulle täysin vieraalla hevosella, jonka oli lainannut tallista. Sillä naisen toinen hoitohevonen on ori, joka ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta varsan paimennukseen. Ilman ongelmia kävelimme tyylikkäästi kylän halki ja sepän pajalle. Alarik oli mielissään vaikka hieman synkeän oloinen. Tuikku antoi pojan tervehtiä itseään korvat hörössä. Mutta se kentieäs johtui siit ettei poika edes vilkaissut varsaa ennen kuin oli huomioinnut tamman. Molemmat aikuiset kengitettiin ja varsakin vuoltiin. Fiametta käyttäytyi loistavasti, kun sai nojata Alarikiin, joka piti kiinni sepän vuollessa. Viides vuorokausiEnsimmäinen harjoituskerta Lady Roxanan valvonnassa. Kaikki varsoneet tammat pääsivät areenalle oppipoikien ratsastaessa tammoille. Lady Roxana ja sir Artheur valvoivat oppipoikiaan. Tarkoitus ol iliikuttaa tammat rennoiksi ja alkaa kohottamaan niiden kuntoa. Varsagt kirmailivat vapaana areenalla tutkien mm joutsauskujaa muutaman oppipojan ja ritarien valvoessa niitä. Tuikku oli alkuun hieman huolestunut, mutta kun huomasi Fiamettan tulevan heti luokseen kun se hirnui, niin eipä tuo montaa kertaa varsaansa kutsunut. Kaikki kutsut olivat pysähdyksissä, jolloin orivarsa pinkoi pitkine koipieneen äidin helmoihin ja melkein suoraan juomaan. Olin tyytyväinen liikutukseen, sillä Tuikku oli oikeasti ihan hyvässä kunnossa tottakai hieman hikosi, mutta ei pahasti. Loppuun harjoittelimme jokaisen varsan kanssa kulkemista, niin että varsat seurasivat liinan päässä ja vierellä. Fiametta kulki kaikissa askellajeissa kuin enkeli äidin vierellä. Hieman meni vain tunteisiin kun pitikin hidastaa vahtia. Liikutuksen jälkeen hieroin molemmat kuivaksi oljella ja harjasin karvat suoraksi. Harjoittelimme myös kavioiden nostoa, koska seppä oli käskenyt harjoitella ja näyttänyt kuinka se onnistuu helposti. Kuudes vuorokausiEnsimmäinen yö varsomisen jälkeen olen nukkunut omassa sängyssä. Ade toi aamiaista huoneeseeni ja pyysi saada tulal tervehtimään. Lupasin tuoda kaksikon tänään näytille keittiön suunnalle. Ulkoilutin molemmat samalla kerralla ja ahrjoiteltiin kulkemista rinnalla. Keittiöllä Ade ja muutama muukin tuli ulos tervehtimään. Härät mylvivät aidan muurin takana, mikä kiinnitti Fiamettan huomion. Saatuamme herkut keittiöstä ja tervehdittyämme isäntä väkeä puutarhan ovella suuntasimme kohti härkähakaa. Fiametta ihmetteli karvaisia härkiä, mutta ei selvästikään pelännyt niitä. Kuljimme jälleen kyläällä ja palasimme areenalle, jossa harjoittelin hieman lady luokkaa varten. Lady Roxana ilmoitti pitävänsä hetken varsaa, kun suoritan harjoitus radan ajatellen turnajaisia. Itseäni hieman huoletti laskea jousiammunnan ajaksi ohjsita irti, mutta Tuikku kuunteli hyvin pohkeita ja istuntaa, niin kaikki sujui senkin osalta hyvin.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Mar 11, 2019 6:14:12 GMT
Turnajaiset lähestyy
Hetki kun ritarisi kuulee innokkuudestasi osallistua turnajaisiin ja sinä huomaat istuvasi jo varustetun hevosen selässä harjoituksissa, koska ritarisi ilmoitti huomenna olevan oivat turnajaiset. Lady Roxana siis luki luokat ja kertoi mihin ilmoittaudun, joten nyt on aika viimeistelyn. Jätimme suosiolla kaikki aikaratsastusluokat pois, sillä Tuikku ei luonnostaan ole nopein ja on vielä hieman vajaa kuntoinen varsomisen vuoksi.
Fiametta on onneksi osoittautunut oikein luotettavaksi yksin eläjäksi ja viihtyy jopa pihatossa ilman emää tunnin tai pari, mutta silti se tulee olemaan turnajaisissa ainankin huomenna äitinsä läheellä. Ratsujousessa se juoksee liinaan päässä, kuten aikaisemmin olemme harjoitelleet, keihäsluokissa joku pitää sitä kiinni sen aikaa, kuten myös peitsiluokassa. Lady luokkaa varten se kulkee myös mukana ja päätinkin kiilottaa myös varsan kaviot sekä karvan hohtavan puhtaaksi.
Tänään Fiametta odotteli kuitenkin tolppaan kiinnitettynä kun äiti kuntoili ja pääsimme harjoittelemaan kaikkia aselajeja. Lady Roxana oli luonnostaan jälleen tiukka ja herätti suuren näyttämisen halun sisässäni. Tuikkukin innostui jopa hieman keulimaan kun teimme lähtöjä peitsen kanssa hirttopuuta vastaan. Lady Roxana yritti parhaansa mukaan luoda turnajaistunnelmaa heittelemällä paperipusseja ja lyömällä rumpua, edes tulesta Tuikku ei välittänyt ja Fiamettakin vain ihmetteli.
Loppuun jäähdyttelyn aikana harjoittelimme lady luokkaa varten yhdessä Fiamettan kanssa. Samalla tajusin että minunhan on illalla vielä korjattava mekkoni, sen yhden ainoan jonka sain edelliseltä äitini emännältä. Siitä on saatava istuva ja näyttävä käytössä olevilla varoilla. Niinpä hevosten hoidon jälkeen rynnin kylille ostamaan pari solkea ja ohutta lankaa.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Apr 3, 2019 18:00:07 GMT
Uusi RitariTarinassa mukana killan ritareita ja Lady NadjaOmpa pitkä hetki jo vierähtänyt siitä kun olen vihkoon rustannut. Nyt kuitenkin joudan kirjoittamaan tämän aamun harjoituksesta. Eilis illasta oli hieman pääkipeä, koska harvoin tulee juotua vahvempaa viiniä tai edes maistettua. Kuitenkin Lyonell ilmoitti iltakellon aikaan että huomenna vaihtuu ritarit ja aamulla jokainen ritari tapaa oman oppipoikansa. Tapasin pitkän miehen Tuikun pilttuulla. Olin jo hakenut tamman sisälle, koska tiesin Nadjan lähteneen jo aamusta miekkailu harjoitukseen ilman hevosta, joten Rosie vahtisi varsoja aamunokosten aikaan. Ehdin hyvin siivota pihaton ja nopeasti sukimaan omatkin hiukset ja usimaan palmikon ennen Tuikun varustamista. Tamma rouskutti heinää pilttuussa, kun suin sen karvoja suoraan. Tuikku pudottaa talviturkkiaan, joten karvaa lähtee valtavia määriä. Varustin Tuikun uudella Karman tekemällä satulahuovalla ja omalla satulalla. Suitsiksi laitoin turnajais suitsemme, koska ne ovat kaikkein siisteimmä. Otin myös kaulanarun varmuuden vuoksi esille, mikäli ritarini tahtoo nähdä kaiken. Turnajaisista voitettu miekka ja kilpi olivat jo selässäni, kun kuulin takaatani askeleita. Käännähdin ja näin pitkän mies hahmon lähestyvän minua. Hetkonen sehän on Gawain de Lyones sama mies joka saapui myrsky iltana Karman perässä talleille. Otin silloin hänen hevosensa hoiviin tuon järjettömän ison shirenhevosoriin. "Lady Secilia Fevre, olen Gawain de Lyones ja kuningas on määrännyt minut uudeksi opettajaksesi kohti ritarin arvonimeä. Toivottavasti meillä tulee olemaan antoisaa harjoitella yhdessä", mies tokaisi melkein naurahtaen ja vilkaisen hieman nenän varttaan pitkin alaspäin. "Sir Gawain de Lyones, pyydän kutsukaa vain Seciliaksi jos teille sopii. Tässä on Tuikku", sanoin nyökäten kunnioittavasti ja astuin sivuun Tuikun edestä, jotta ritarini näkee sen paremmin. "Kyllähän minä Tuikun tiedän ja on Roxana teistä molemmista kertonut paljonkin. Muunmuassa sen ettet kunnioita auktoriteettejä ja käyttäydyt joskus koppavasti, mutta ainankin osaat huijata jos Roxanan sanat ovat totta. No oli miten oli kuulen mielelläni tarinasi koska omani on hyvin tylsä menneisyyteesi verrattuna. Nyt kuitenkin rupattelu riittää ja haluan nähdä sinut tositoimissa. Onko sinulla jousi ja nuolia, hae nekin mukaan ja minä tuon peitsen ja keihäät niin näemme areenalla tovin kuluttua mene jo valmiiksi lämmittelemään Tuikkua", mies ohjeisti jo huomattavasti ystävällisempään sävyyn, vai on Roxana entinen ritarini kielinyt koppavasta käytöksestä. No osaan olla joskus liian nenäkäs täytyy olla varovainen ennen kuin tutustuu mieheen paremmin. Nousin ulkona tamman kyytiin ja ratsastin kohti areenaa. Matkalla asettelin nuolikoteloa paremmin ja vyölläni olevia tikareita. Sir Gawain teki yllätys hyökkäyksen heilutellen lippua ja miekkaa. Ehdin reagoida kiskaisemalla miekan ja torjumalla iskun. Tuikku teki hienon väistö liikkeen ja korahti, tamma olisi siirtynyt laukalle jos luvan olsisi sannuut, mutta pomppi nyt paikoillaan naama kohti hyökkääjää. "Hyvä, muista aina olla valmis yllätystekijöihin", mies totesi hymyillen ja työnsi miekkansa huotraan. Ritarin lähestyessä Tuikkua tamma perääntyi enkä estellyt. "Ai niin se on tamma, noh siirrytään areenalle jätän lipun pois ja vaihdan takin ehkä siten taas kelpaan", mies naurahti. Annoin Tuikulle ohjaa ja pyysin sen käyntiin. Rauhallinen ja seesteinen aamu oli tiessään ja molempien sydämmet jyskytti. Heilautin miekan huotraan saapuessani areenalle ja varmistuttuani ettei mitään yllättäviä tekijöitä olisi enään luvassa. Aloitin alkuverryttelyn poikkeuksellisen kuumalla tammalla. En ole koskaan ollut Tuikun kanssa tilanteessa missä meitä vastaan hyökätään. Joutsaus harjoituksissa olen joskus tuntenut Tuikun kiihtyvän ja turnajaisissa se oli melkein villi, mutta nyt se tuntui hurjalta melkein sotahevoselta. Gawain piti tehokkaan harjoituksen, jossa käyvimme miekan käyttöä, jousella ampumista, tikarinheittoa ja keihään sekä peitsen käyttöä läpi. Harjoitus sisälsi tieoriaa ja käytäntöä myös ilman hevosta. Sain myös tuntea miltä tuntuu kun kiskaistaan ratsailta alas. Siitä tempusta Gawain sentään varoitti etukäteen ja käski pudottaa jalustimet sekä ohjat pois käsistä. Tarkoitukseni oli kierähtää ritarin otteesta ja kiskaista miekka käyttöön. Onnistuin yllättävän hyvin ja erikoiseksi tilanteen teki Tuikun reaktio se ehti kiertää Gawain ja minun väliini ja hyppäsi pystyyn huitoen etusillaan kohti Gawain kasvoja ja mies joutui perääntymään. "Wou-uu tyttö. Hieno tamma, ei ole hätää me harjoittelemme. Ehkä olisi kaikkien turvallisuuden vuoksi hyvästä että emme harjoittele Tuikun kanssa enempää tätä, se taitaa muutenkin epäillä teitä jo aika paljon", vastasin kunnioittavaan sävyyn. "Hmm saattaa olla ihan totta, ehkä on aika siirtyä jäähdyttelyyn. Palaan piaan älä jäähdyttele itseäsi turhaan me jatkamme, mutta Tuikun on aika päästä talliin. Lupasin myös Teiasille että pääsee harjoittamaan ennen ruokailia omaa ritariaan", mies totesi ja suuntasi tallille. Hän palasi Nadja kantapäillään taluttaen tuota järkäle oriaan. "Voimme jatkaa harjoituksia Noxin kanssa se ei välitä mitä teen sen ympärillä se on tottunut kaikkeen. Se tietysti on hieman korkeampi kuin tuo sinun ponisi", mies tokaisi naurahtaen ja sai Tuikun näyttämään hampaitaan. Se oli ensimmäinen kerta kun se on noin hapan ilman että suojelee varsojaan. "No niin anteeksi, annetaanpas olla jo. Minä olen ihana mukava mies vaikka koulutan tuota sinun lellijääsi", mies leperteli Tuikulle ja ojensi leivän palaa. Tuikku nappasi leivän mutta käänsi päänsä nopeasti pois. "Ei naista niin vaan leputeta", naurahdin, mutta tajusin sillä hetkellä hypätessäni tamman selästä alas kuin valuisin maan läpi tuijottaen Noxin korkealla killuvaa satulaa. Huh tuolta kun tulee alas niin siinä voi olla vään paikat hellänä. Nadja vei Tuikun talliin ja oppipojat huolsivat sen yhdessä, joten minulle jäi Nox. Onneksi tehtäväni oli vain istua selässä ja Gawain kiskoi minua alas. Ori ei välittänyt olinko selässä vai ei vaan seisoi kuin naulittuna miehen annettua käskyn. Aloin olla ihan puhki sillä Gawain ei todellakaan ole mikään kevyimmän pään ottelija ja vääntäytyminen hänen otteestaan oli työlästä. "Kaunko aijot vielä vallata areenaa ystäväiseni. Ties ja minä haluamme myös tulla harjoittamaan uusia oppipoikiamme, muttei tänne uskalla kukaan tulla tuon huudon ja ähinän vuoksi. Olette arjoitelleet melkein puolipäivää voisiko olla jo hyvä hetki kenties levähtää. Ihan vain ystävän vinkistä ja mikäli haluat oppipoikasi kävelevän huomenna", puhuja oli violetti hiuksinen killan ritari sir Lamorac Yorken. Tunsin kun jalkani vapisivat olin aivan poikki. Ritarillani oli vielä voimaa ja hän puhkui intoa, mutta Roxanan kanssa ei koskaan tehty näin fyysistä harjoitusta. Hartiani olivat kipeät ja lonkkia jomotti, huomenna on varmasti mustelmia kaikkialla. Silmissä pimeni ja tunsin Noxin karvaisen jalan otsaani vasten oikea kylki ja poski tunsivat kylmän maan ja joku jossain kaukaa kutsuu nimeäni... Sitten kaikki pimeni. ps. Tarina jatkuu seuraavalla kerralla.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Apr 11, 2019 19:43:06 GMT
sir Gawain ratsailla
Koska minulla on edelleen ratsastuskielto on muut oppipojat huolehtineet Tuikun liikutuksesta. Sirun vhtimana en ole uskaltanut kuin tamman talliin taluttaa. En saanut edes taluttaa pihalla, vaan Gawain talutti tamman. Sanoin että se seuraa vaikka irti, mutta Sirun pää ilmestyi aina näkyviin violetin savun seasta, jos yritimme jotain muuta kuin ohjeistus antoi periksi. Meni kyllä kauan ennenkuin sain poistua linnasta edes ulos vaikka Nadja ja Ambo taluttasivat. Saa poistua vain ritarini vastuulla, mutta onneksi Gawain sanoi että tänään hän liikuttaa Tuikun ja yrittää luoda vähän parempaa suhdetta tammaan.
Hoidin Tuikkua nauttien jokaisesta suan vedosta sydämmeni kyllyydestä. Ritarini liikahteli hieman kärsimättömästi käytävällä, mutta ei hoputtanut. Deimos mulkoili ohi kävellessään, mutta ei sanonut mitään. Kiinnitin häneen niinkin paljon huomiota kuin kääntäen katseeni hetkeksi hänen suuntaan ja nyökäten hiljaa tervehdyksen. Suitset päähän ja remmit kiinni. Pyyhkäisin hihallani tuikun kuolaa leuasta ja hieroin suitsien nahkaosat kiiltäväksi sekä metallit hohtaviksi. Huopa selkään ja suoristus, jonka jälkeen käänsi Tuikun pilttuusta pihalle ja tamma käveli vierelläni satulointi paikalle. Tällä kertaa Gawain nosti satulan ja minä kiinnitin sen huolella. Mittailin hieman jalustimia, sillä Gawain on minua paljon pidempi.
"No niin olettekos antaneet jo minulle anteeksi, te molemmat", Gawain rupatteli napaten Tuikun ohjat ja saaden tamman hieman ihmettelemään. "Tule tyttö Gawain ratsastaa sinulla tänään. Hän on ihan mukava tai uskon niin. Ja ei ole mitään anteeksi annettavaa", tokaisin Tuikulle rauhittavasti jä lähdin edeltä ulos. Tuikku seisoi kuin liimattu kun Gawain loikkasi satulaan. "Olipas se lyhyt matka", mies tokaisi taputtaen Tuikkua kaulalle. Hän tuntui ihmettelevän miksei tamma lähtenyt heti kävelemään. "Se osaa odottaa lupaa ja tekee sen aina. Joko pohje tai sanallinen käsky, se on oikeasti tosi viisas tamma. Pidä varasi ettet anna pohjetta ja ohjaa yhtäaikaan se osaa hypätä käskystä pystyyn ja tehdä liukupysähdyksen täydestä laukasta seis niin nopeasti kuin vain pystyy", varoitin ritariani, joka heti kuunteli vinkkejäni ja antoi rennon tuntuman ja kevyen kosketuksen pohkeella.
Tuikku siirtyi kuuliaisesti käyntiin vaikka sen käynti oli aavistuksen kireää ja varauksellista. Gawain työskenteli kentällä jonkin aikaa käynnissä, jotta sai hyvän marssivan rennon käynnin. Hän teki väistöjä, taivutuksia ja käänöksiä. Ihailin miehen pehmeää ohjasotetta ja rentoa istuntaa. Tuikkukin alkoi nauttia työskentelystä ja kerta toisensa perään se teki parempia suorituksia. "Nyt se alkaa mielestäni olemaan jo ihan hyvä käynnissä. Miltä näyttää lady Secilia", sir Gawain tiedusteli tyytyväisen oloiselta. "Se näyttää rennolta, vaikka aavistuksen kulkee pää vinossa vasemmalle, mutta voi johtua miekasta se mielellään näkee missä miekka kulkee. Eikä se tuosta reippaampaa käyntiä ole koskaan esittänyt ilman ravirikkoja ja kiirehtimistä", totesin ritarilleni, joka nyökkäsi ja pyysi Tuikun raviin samalla aavistuksen kääntäen ohjas kättään (vasenta) vinoon niin että peukalo nousi hieman ylemmäs ja kääntyi enemmän kohti napaa, eli oikea ohja hieman kiristyi ja vasen antoi tilaa. Tuikku reagoi heti, mutta ei negatiivisesti. Se alkoi luottamaan Gawainiin ja suoristautui vaikka miehen miekka heilui kylkeä vasten ja melkein takajaloissa.
Gawain työskenteli aktiivisesti lyhyitä pätkiä ja antoi tamman välillä huilata. Laukassa mies otti miekkansa olle ja antoi huotran minulle, ettei se heilu ja osu tamman jalkoihin. Gawainin miekka on paljon pidempi kuin minun ja tamma paljon pienempi kuin Nox. Gawain poimi muutamat renkaat ja halkaisi pari kaalinpäätä tituleeraavaa juuttikangas lelua, joita askerrellaan harjoituksia varten, niin ei mene ruokaa niin paljoa hukkaan.
"No mutta kiva että olet löytyänyt sopivaamman kokoisen ratsun itsellesi. Ihan oikeasti tuo ponihan sopii sinulle", ilkkuja oli killan ritari Gareth, joka talutti areenalle vitivalkeaa lipizzaorhiaan Elmyrr eli Myrtsiä, kuten oppipojat kutsuvat isepäistä hapannaamaa. Gawain oli kuitenkin hereillä ja kyynnellut tarkkaan hän puristi Tuikkua pohkeilla ja nosti käden ylös, jolloin tamma kohosi käskystä pelottavan ylös pystyyn. Elmyrr kavahti kauemmaksi ja alkoi korsua, myös ylpeilevä ritari mulkaisi ottaen askeleen taaemmas. "Pidä ponisi kurissa, sehän piaan pudottaa sinut", Gareth jatkoi ylimielisesti saatuaan äänensä aseteltua jälleen tasaiseksi. Onpas erikoinen ritari, kaikkihan pyöreässä pöydässä ovat saman arvoisia, mutta tämä tuntuu tuntevan ylemmyyttä. "Voi tämä poni tottelee kyllä ihan kaikkea uskotko pois se tekee tämän jopa ilman ratsastajaa", Gawain kehui Tuikkua ja hyppäsi alas, jolloin astuin Tuikun eteen ja nostin kädet ylös. Tuikku loikkasi takasilleen ja pysyi kunnes laskin kädet alas. Merkistäni se lähti ravaamaan korkeaa liitoravia pienellä voltilla ja heitti etusia korkealle. Naksutin tahtia, mutta hiljaisesti. Tämän jälkeen jätin tamman seisomaan ja menin toiseen päähän areenaa. Vihelsin ja Tuikku lähti laukalla luokseni SEIS käskyllä tamma pysähtyi ja laskiessani kämmenne kohti maata se kävi makaamaan. Näin sen saa piilotettua esimerkiksi maastoon vihollisilta.
"No on se osaava poni", Gareth totesi. Mieleni olisi tehnyt sanoa vastaan mutta tiesin sen olevan väärin ja alentavan ritariani. "Kuulehan Gareth tai anteeksi Gareth the son of Galahallt. Voimme jatkaa tästä samasta vaikka loppu illan, mutta jos sallit saatan oppipoikani linnalle ennenkuin se velho hirtää minut viivyttelystä", Gawain totesi lempeästi. Gareth meinasi sanoa vielä jotain, mutta ritarini nosti käden merkiksi tämä keskustelu loppuu nyt ja poistuimme areenalta. Kumpikaan meistä ei varsinaisesti Tuikkua taluttanut se käveli meidän välissä pää rennosti roikkuen.
Tuikku ansaitsi hoitonsa ja pääsi sitten takaisin varsansa luokse. Ja minä Sirun piinattavaksi, onneksi nyt tarvitsee vain käydä tarkastuttamassa vointi neljä kertaa päivässä. Saan nukkua jo omassa huoneessa ja liikkua linnassa melko vapaasti.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Apr 29, 2019 6:43:28 GMT
Turnajaiset 22.04.2019 Hevosturnajaiset voiko ihminen elää yhtään parempaa elämää? No mielestäni ei ja kenties myös Tuikku viihtyy turnajaisissa. Eilen jo viritettiin turnajaisviirit ja lakanat areenalle muutaman oppipojan kanssa. Tuikku on katsellut areenaan suuntaan yhdessä Rosien kanssa.
Kun vislasimme Nadjan kanssa tammoille, nämä loikkasivat ympäri ja lähtivät tarhan toisesta päästä rinnakkain pukkilaukkaa meitä kohti. Hetken mietimme Nadjan kanssa olisiko syytä väistyä tarhan aidan toiselle puolelle, mutta tammat jarruttivat kuitenkin juuri ennen meitä ja ottivat pari hölkkä askelta. Veimme tammat talliin ja aloimme hoitaa yhdessä. Kun tammat olivat siisteinä varustimme ne turnajaisia varten. Mekot päälle ja naistensatulat selkään. Muut varusteet laitoimme valmiiksi käytävälle pilttuiden eteen odottamaan, sillä lady luokan jälkeen tulee hiukan kiire varusteiden vaihtoon, vaikkakin luokkien välissä on väliaika ohjelmaa.
Oikaisin hieman kampaustani, jonka olimme aamulla Aden kanssa vääntäneet. Hiukset letitetty päätä kiertämään ja sidottu kiinni keltaisella nauhalla. Ruskea mekkoni, johon oli kirjaillut koristeita ja ommellut hihoihin koristenauhaa sai kiinnikkeekseen beigen korsetin. Jalkaani vetäisin kesäkengät avonaiset ja hyvin epäkäytännölliset ajatellen talleilua, mutta todella käytännölliset linnassa liikkumiseen ja hienosteluun, vaikkakin hyvin yksinkertaiset mustat kangaskengät ovatkin.
Kiristin Nadjan korsetin ja tämä kiskoi omani vielä juuri ennen selkään nousua kireälle. Sir Teias saapui tarkastamaan missä vaiheessa olemme ja ilmoitti että sir Gawain on jo turnajaisalueella ja ennen kilpailujen alkua haluaa verryttää meidät niityllä. Tuo oli suorastaan käsky saapua jo niitylle, niinpä kiitin ritaria ja toivotin Nadjalle onnea turnajaisiin.
Sir Gawain seisoi jo niityn laidalla, kun hölkkäsin Tuikun kanssa paikalle. Aloitimme heti, sillä ritarillani oli kiire turjanaisalueelle takaisin valvojan tehtäviin, joista oli poistunut kuninkaan luvalla verryttämään oman ritarinsa. Gawainin kanssa kävimme kaikki askellajit läpi ja keskityttiin tehokkaaseen, mutta rentouttavaan verryttelyyn. Ennen joutsauksia täytyy kuulemma käydä myös revittelemässä maaston puolella, jotta Tuikku herää kunnolla.
Palasin linnan pihaan, jossa ladyt alkoivat kokoontua ja valmistautua areenalle siirtymiseen. Kevään huomaa, sillä kyläläisiä oli tullut runsain joukoin seuraamaan tämän päivän turnajaisia. Sen huomasi jonoista myyntikojuille ja kiertelevistä katsomomyyjistä, joita oli nyt jo puolet enemmän kuin talven turnajaisissa. Ratsastaessani areenalle kolmantena ratsukkona kuulin katsomosta tutun kimakan ääneen. "Lady Secilia, orjatyttö, hurraa", ja huutaja oli tietenkin leipurin poika Gall. "Gall senkin nulikka pidä suusi", matalampi ja hiljaisempi ärähdys oli kuitenkin hyvin kuultavissa. Kommentoija taisi olla sepänapupoika Alarik, johon olen tutustunut käyttäessäni Fiamettaa vuoluissa.
Luokka alkoi ja Tuikku oli erinomainen. Saimme oman suorituksen jälkeen mahtavat hurraa huudot, johon en voinut olla tuulettamatta hymyillen ja nostaen elegantisti oikean käteni ylös. Siirtyessäni varjoisaan odotusalueeseen sain juotavaa Adelta, joka oli huoltajana pitämässä nesteytyksestä huolen. Mietin rataa ja totesin etten tehnyt suurempia virheitä. "Anteeksi, lady Secilia kun kun kutsuin taas orjatytöksi. Sir Gawain lähetti terveiset ja sanoi suorituksen olleen mieleen", Gall saapui korvat punoittaen luokseni.
Minua hymyilytti, sillä veikkaan myös ritarillani olevan sanansa sanottavaksi orjatytöttelylle, sillä eihän hienossa ritarikoulussa ole orjia. On vain ritareita ja heidän oppipoikiaan. Tasa-arvoisuus oppipoikien kesken toimii ainakin siltä osin että uusi on aina uusi ja vanhemmat jo kokeneempia. Mutta sillä ei ole väli mistä uusi oppipoika on tullut hienosta perheestä vai orjalaivan alimmalta kannelta.
Kävimme palkintojen jaossa, jossa saimme voittoloimen ja kilven. Miekan saa erikseen noutaa asesepältä. Olin tyytyväinen Tuikkuun, mutta kiiruhdin silti talliin vaihtamaan varusteita. Tuikku pääsi hetkeksi mutustamaan heinää ilman suitsia ja satuloita, kun minä kiiruhdin varustehuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Mekko siististi roikkumaan ja mustat housut sekä valkoinen paita, jonka päälle kiristin monitoimivyöllä varustetun mustan korsetin. Siihen päälle vedin vielä rengaspanssarin ja killantunikan. Haarniskaahan minulla ei vielä omaa ole, mutta kiltalaisten vanhoista osista saimme koottua kohtuu sopivan paketin, jonka olen jo toimittanut varustealueelle, jossa saamme vaihdettua haarniskoja sekä riisuttua niitä pois luokkien välissä.
Suurpiirteinen siistiminen ja hiusten laskeminen puoliksi vapaaksi. Kuitenkin niin että ne saa nopeasti taas kiinni ja nostettua kypärän tieltä pois. Tuikulle kevätmarkkinoilta voitettu loimi selkään ja satula päälle pehmeän taljan kera. Suitset päähän ja puoli juoksua ulos. Selkään nousu telineeltä ja ravilla kilpitielle, jossa otin pari pätkää laukkaa ja olin valmis seuraaviin luokkiin. Skill at arms luokat ratsastettiin yhteen pötköön ilman erillistä palkintojenjakoa.
Huntungista ei mainittavaa, taso oli kova ja pienet virheet kostautuivat, mutta War sujui yliodotusten ja siitä pääsimmekin palkintojenjakoon. Olimme molemmat Nadjan kanssa hivenen yllättyneitä, koska olimme olleet tasaisesti yhtä huonoja ja nyt olimme melkein yhtä hyviä.
Joutsaukseen piti osallistumani vain noviisiin, mutta vahingossa olin ilmoittautunut myös varsinaiseen kilpaan. No se meni yllättävän hyvin vähäisellä kokemuksellani. Yllättävän hyvin tarkoittaa siis sitä että en pudonnut ratsailta kertaakaan, Tuikku ei poistunut kujasta, ja saimme pari osumaakin annettua vastustajalle päihittäen muutaman ihan kovankin nimen. Uskon suureksi syyksi olevan maalin kopeuden ja sijoittumisen melko matalalle.
Noviisiluokasta taas tuli sijoitus, kun onnistuin tiputtamaan viihdelinnaa edustaneen ratsastajan orinsa selästä. Kuitenkin hieman jännittävää tapauksesta teki irrallaan juokseva ori, joka otti kyllä kaiken riemun irti vapaudestaan. Lopulta Viihdelinnan ritarit saivat orin kiinni ja me pystyimme jälleen liikkumaan nurkasta johon olimme paenneet ja killan muutama ritari tullut apuun hätistelemään oria pois, mutta Tuikku ei oria kiinnostanut vaan vapaus.
Olin erittäin onnellinen saadessani riisua vihdoin tunikan sekä rengaspanssarin pois ja pestä hikisen hevosen. Melkein tekisi mieli mennä uimaan, mutta tietäen siellä olevan järkyttävän kylmää merivettä vastassa unohdin sen ja päätin mennä kylpyyn linnassa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on May 1, 2019 18:30:18 GMT
Ratsujousitunti 25.04.2019, pitäjä Lady Roxana (306 sanaa), lue oppipojan kommentti Tuikku oli normaaliin tapaan rauhallinen alusta saakka eikä orien pölhöily tai muiden huutaminen saanut mieltä muuttumaan. Secilia oli kehittynyt valtavasti omien taitojen kanssa, että osasi ratsastaa oikeilla avuilla määrätietoisesti. Hieman tahtosi vauhti hiipua kesken vauhdin ja näin vaikeuttaa osumista. ”Kun vauhti on tasainen, niin pystyt keskittymään ampumiseen paremmin”, Roxana neuvoi ja tarkkaili kaksikon laukkaamista niityn reunalla. Secilia piti ohjia yhdessä kädessä ja jousi roikkui valjaista selässä. Tuikku pärski ja eteni tasaisesti. ”Noin, voit ottaa jousen ja tulla ohjatulle kujalle”, Kolme taulua keskikokoisten kivien rajaamalla suoralla. Secilia sitoi ohjat lyhyiksi ja kannusti hevosta eteen. Nuolet sujahtivat tauluihin, ensimmäinen oikeaan reunaan, toinen, keskelle ja kolmas vasempaan laitaan. ”Hyvä. Tarkkuutta vielä”, Lähdimme hiomaan kujalla ratsastamista. ”Hieman varpaita alaspäin ja pidä selkä suorana. Eteenpäin nojaaminen lisää vauhtia ja taaksepäin hidastaa”, Roxana neuvoi. ”Pidä kuitenkin kokoajan enemmän mielessä eteenpäin meno, se kyllä hidastaa”, Violettihiuksinen nainen naurahti ja seuraavalla kerralla osumat tauluihin olivat huomattavasti paremmat. ”Hienoa, sitten metsästysalueelle”, Isolla aidattomalla alueella oli lohikäärme, villisika ja rotta. Villisikaa ja rotta veti kaksi kiltalaista narujen päässä. Tarkoitus oli osua liikkuviin maalitauluihin. Secilia lähti lähestymään ravissa villisikaa ja ratsukko lähti laukkaamaan. Hieman jäi vauhdista jälkeen ja ensimmäinen maalitaulu pääsi karkuun. ”Otetaan uudestaan. Koita hieman kiihdyttää vauhtia ennen lähestymista”, Secilia puri huulta ja tuli uudestaan. Laukassa jännitti jousen ja päästi irti hieman pitkän matkan päästä. Terävä nuoli osui silti aivan alalaitaan. Asiaa toistettiin, että saatiin miellyttävä osuma. Rottaa osuminen oli huomattavasti vaikeampaa ja vaati suuresti enemmän tarkkuutta. Vauhtia sai ylläpitää kokoajan, kun Tuikku alkoi hidastamaan toisessa päädyssä. Lohikäärmeen luona oli tarkoitus osua siihen merkityille kohdille, kuten silmään tai sydämeen. Tehtävää vaikeuttivat ympärillä olevat liekit, mutta tamma ei näyttänyt pelkäävän. ”Hienosti se sujuu”, Kehuin, kun Secilia sai osumat keskelle silmää että sydäntä. ”Meillä on hyvä opettaja”, Nainen vastasi ja siirsi painoavuin käyntiin. ”Tämä riittää. Voitte mennä linnalle. Muista puhdistaa varusteet”, Roxana sanoi ja ratsukko poistui nurmikentältä ylpeästi.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Nov 17, 2019 11:59:14 GMT
15.11.2019
Metsällä Hain Tuikun huurteiselta laitumelta, rutto on onneksi jo voitettu ja se taistelu on ohi. Kuitenkin nyt on pieni hätä ruuasta ei meillä linnassa, mutta kylällä on todella nälkäisiä ja huonosti varautuneita ihmisiä. Ja koska olen kunnostautunut jousella, niin lähden tänään oman ritarini ja kylän taitavimman metsästäjän Anden kanssa vuoren taakse metsästämään. Tuikku ja Nox oli melko nopeasti ehkä puolessa tunnissa valmiita niin että sain vilttejä ja nuolia kiinnitettyä satuloihin. Molemmille hevosille olin laittanut talja huovat, sillä tänään ei mennä lujaa eikä hevoset hikoa. Molemmille hevosille olin ottanut myös paksut loimet ja ne oli käärittynä satulan taakse vilttien alle. Molempien ratsastajien paksummat viitat oli käärittynä satulan eteen. Paksut hanskat, isompi puukko, paljon köyttä sekä eväät keittiöltä pakkasin satulalaukkuun. Kaivolla kävin vielä täyttämässä vesileilit ja sen jälkeen hevosille suitset.
Vaikka Nox on ori, niin sitä pystyy jotenkuten taluttamaan tammojen vieressä ja Tuikku ei juurikaan välitä oreista sekä seuraa minua vapaanakin, niinpä otin Tuikun pitkän narun päähän jatalutin ison orin pihalle. Ulkona autoin ritarini hevosensa selkään ja heilautin itseni myös satulaan. "Onko kaikki tarpeellinen mukana, köyttä, nuolia ja ne kaviokoukut sekä eväitä ja vaatetta riittävästi. Yövymme varmasti vuorilla, koska pimeä tulee aikaisin", Gawain alusti puhettaa. Nyökkäilin vain ja hiean harmittelin vielä viime reissun munausta, sillä sir Jarame ja sir Raime olivat huolehtineet että ritarini kuulee varsinkin kaviokoukun unohtamisen. "Kyllä on ja molemmilla on kaviokoukut ja on tikaritkin matkassa, nuolia on paljon ja köyttä molemmilla, Tuikun pitkä liekakin lähtee mukaan", vastasin katse Tuikun mustassa harjassa.
Suoristin miekan vyölläni ja painoin tikarit tarkasti paikoilleen. Jousi on kiinnitettynä yhdellä narulla satulan eteen ja nuolet on selässäni. Lähdimme kylän reunaa pitkin ja tapasimme Anden sovitussa paikassa. Ande liikkuu kevyillä vankkureilla, jossa on taljoja menossa mökillemme ja sieltä sitten joku Anden tuttava hakee ne myyväksi. Reilun tunnin matkan teon jälkeen saavuimme vuoren juurelle, joka kierrettiin huoltotien kautta. Jonkin verran Gawain valpastui ja se sai minutkin tiiraamaan tarkemmin maantierosvojen varalta. Kuitenkin pääsimme turvallisesti perille ja saapuessamme "mökille" se olikin varsinainen kapakka ja kievari sekä varmasti jonkin asteinen pimeä kauppamaja. Emäntä oli hyvin pullea kirjavaan mekkoon ja joskus valkoisena hohtaneeseen esiliinaan pukeutunut rääväsuinen suorastaan akka.
Veimme tavaramme Anden osoittaneeseen huoneeseen ja kävimme läpi mistä lähdemme riistaa etsimään. Meillä on kuninkaan lupa kaataa hirviä, lintuja ja peuroja, petoeläimiin on tietysti aina kaatolupa, mikäli sellaisiin törmää. Karhu ei haittaisi, mutta susilaumaan en välttämättä haluaisi törmätä, vaikka Anden kärryissä onkin susirautoja sekä soihtuja. Kaikkeen on kuitenkin oltava valmiina, vaikkakin oletan että linnut ovat eniten minun alaani. Lähdimme virittämään ansoja linnuille verkkoja, susikuoppaa ja susirautoja. Löysimme etäisen niityn, minkä reunaan jätimme hevoset metsän suojaan. Ne osaavat onneksi olla hiljaa ja Tuikun jätin tarkoituksella Anden ruunan toiselle puolelle mahdollisimman kauas Noxista vaikka minun täytyykin olla ritarini apuna tarpeen mukaan.
Aloitimme peuralauman varjostamisen, vielä olemme liian kaukana laumasta, mutta hiljaa hiipien ja Andea seuraten pääsimme lähemmäksi. Gawain oli pukeutunut ensimmäistä kertaa minun silmieni alla kevyeeseen haarniskaan. Itsellänikin on vain nahkaisia suojuksia lähinnä myös lämmikkeeksi. Metsästys oli antoisaa ja opin paljon. Ande hoiti nylkemiset ja minä harjoittelin lintujen höyhentämistä. Ande antoi hyvää palautetta että ammun linnut päähän melkein aina silmään niin ei liha kärsi.
Pakkasimme ruhoja kärryihin ja lähdimme taukopaikalle, missä Ande ja emäntä aloittivat lihojen pilkkomisen ja suolaamisen. Nyt ymmärrän minkä vuoksi Andella oli suolatynnyreitä kärryissä. Hoidin molemmat hevoset mökin takana olevaan hevossuojaan. Jälleen Anden ruuna toimi hyvin orin ja tamman erottajana. Hieroin kaikki hevoset kuivaksi ennen kuin laitoin niille loimet ja tietysti Tuikulle annoin hieman ekstra hierontaa. Tamman harjan letitin loimen alle, niin ei sotkeudu. Noxin harja jäi ihan nätiksi loimen alle.
Yö oli melko levoton en ole enään näköjään tottunut kuorsaaviin miehiin. Ande nimittäin ainankin kuorsasi äänekkäästi, minkä vuoksi heräsin aikaisin ja menin alakertaan. Emäntä oli hereillä siivoamassa ja sain luvan istua rapakalja tuopin kanssa syrjäisessä nurkassa kynttilän himmeässä valossa. Harsin vasenta olkasuojaani kasaan, kun sahti tuoppi kolahti pöytään. "Mitäs likka täällä istuu yksinään", musta partainen mies nuhjuisissa vaatteissaan örisi. Mies oli selvästi humalassa ja varmaan ollut koko yön juomassa. Mulkaisin miestä kulmieni alta ja otin hörpyn kaljaani. "Mitäs eikös likalla ole varaa kunnon kaljaan" ja jatkoi mies jostain tule heidän pöytään niin on varaa juoda muutakin kuin paskaa. "Hank, häivy oppipoikani pöydästä. Luulisi tuon ikäisen äijän jo tietävän kuinka ladyja puhutellaan", sir Gawain ärähti nostaen miehen ylös jakkaralta. "Mitäs sä mun miehiä alat heitellä, eikös ladyt olleet vapaita valita kenen kanssa keskustelee", vastasin virnistäen miehelle. "Keskusteluun tarvitaan kaksi aktiivista osapuolta", Gawain viilsi takaisin ja haki itselleen olutta.
Aamuinen juttutuokiomme oluiden ääressä oli antoisa. Kävimme läpi menneitä ja tulevaa. Vihdoin ehdin avata ritarilleni menneisyyttäni ja tämä kuunteli tarinani keskeyttämättä. Avasimme myös hieman tulevaisuutta Tuikun kanssa ja etenkin turnajaisiin osallistumista. Omasta ja myös ritarini mielestä emme ole vielä valmiita oikeisiin taisteluihin emme todellakaan, mutta kenties Gawain ottaa joskus partiointiin minua mukaan, niin kuin jotkut muutkin ovat jo osallistuneet omien ritareidensa kanssa kylällä partiointiin.
Aamupalan jälkeen suuntasimme takaisin metsään ja ensimmäisenä tyhjensimme ansat. Jälleen etsimme peuroja ja hirviä, mutta meidät yllättikin karhu. Edelleen olin tyytyväinen ettei se ollut susilauma, mutta Ande jäi asemiin ja me Gawainin kanssa härnäsimme karhua niin ettei se päässyt karkuun. Ande kaatoi karhun yhdellä iskulla ampuen kaksi nuolta yhtä aikaan. Tuota on pakko harjoitella tulevaisuutta varten ehdin ajatella juuri kun karhu lyyhistyi. Ison karhun siirtäminen kärryihin oli haastava, mutta kun ymmärsimme Anden ohjeet saimme hevosilla vedettyä ruho kyytiin. Suuntasimme jo siitä mökille, jossa emännälle maksettiin yöpymiset ja ennakkoakin suden ruholla. Sain Andelta "palkaksi" ampumani yksinäisen sudentaljan. Kaunis harmaa karva päätyy varmasti alkuun nojatuoliini ja sitten mietitään käyttäisinkö sitä talvella lämmikkeeksi.
Veimme lihat linnan keittiölle ja kävimme ilmoittamassa kuninkaan salissa saaliimme. Tai ilmoituksen suoritti Gawain ja saimme jatko ohjeet lihan jakamiseen. Liha jaetaan huomenna partioiden toimesta ja Ande sai myös maksunsa. Me emme erikseen maksua saa, koska olemme linnalla töissä ja tämä oli vain työtehtävä, jota siviili helpotti omalla ammattitaidollaan. Tuikku ja Nox pääsivät molemmat loimet päällä ulkoilemaan, koska niiden lihakset ovat lämpimät en voinut viedä niitä ilmankaan ulos. Illalla tulen ottamaan loimet pois ja tarkastan hevoset normaaliin tapaan.
|
|
|
Tuikku
Apr 16, 2020 15:57:12 GMT
Post by Lady Secilia on Apr 16, 2020 15:57:12 GMT
Alta Escuela-valmennustunti 4.4.2020, Valmentajana Iivari von Hoffrén (Pölhö)
Pikkuinen tupsujalkatamma käveli ympyrällä näennäisen helposti, mutta selässä istuvan neidon, Cecilian, keskittynyt ilme kertoi ettei tässä pelkästään löntystelty. Todellisuudessa hän koitti houkutella tuota Tuikku-nimistä irlannincobia liikkumaan koko kehollaan; astumaan takajaloillaan suoraan eteen; asettumaan alalinja rentona; pysymään linjalla; ja kaikki tämä pelkällä istunnalla, sillä ohjat olivat sidottuina kaulalla.
"Rytmitä, laske sisälonkkaa. Käännä vaikka katse minuun jos se auttaa, hyvä. Pidä aset- älä anna taivutuksen karata! Laske sisälonkka takaisin, jos tämä ei onnistu niin ei loputkaan tehtävät. No nyt on parempi, älä anna pakan enää levähtää."
Ympyrän keskellä seisoi tutussa sinisessä samettitakissaan Iivari von Hoffrén, joka tuijotti silmä kovana ympärillään pyörivää ratsukkoa. Valmennusta oli kestänyt vasta alle 30 minuuttia, mutta tujuna tunnettu mies oli ehtinyt teettämään tuona aikana teoriakysymysten lisäksi istuntaharjoitteen jos toisenkin, tauotta. Tai, olihan toki Tuikku saanut välillä hölläillä rauhassa, mutta silläkin aikaa satulassa oli jatkuvasti tapahduttava jotakin. Oli Iivarin oppilaana sitten lady tai vaikka koko luomakunnan kuningatar, hän ei pehmennellyt sanojaan eikä päästänyt ketään helpolla. Siitähän hänelle maksettiin, opettamisesta, ei päähän taputtelusta.
"Selvä, ehkä me voidaan siirtyä eteenpäin. Mitään korkean tason asioita me ei tietenkään päästä tänään vielä tekemään, mutta voidaan lähteä petaamaan niitä hyvällä perusratsastuksella. Koitetaan päästä irti apupyöristä nimiltään ohjat ja pohkeet, ja aina kun Tuikku tekee jotain vahingossakin oikein, palkitset sen heti tavalla mikä teille parhaiten sopii."
Ensimmäisenä ratsukko sai helpoksi tehtäväkseen tehdä lyhyitä siirtymiä. Laukka nousi helposti myös käynnistä, ja myös askellajien sisäiset siirtymät sujuivat pienen harjoittelun jälkeen pelkkää omaa rytmiä muuntamalla. Sen sijaan pysähdykset tuottivat aluksi päänvaivaa, sillä Tuikku vain hidasti käyntiin ja sen hiippailuksi, muttei ottanut kokonaan seis. Vaadittiin usea pysähdys ohjalla avustaen, ennen kuin Tuikku ymmärsi että pysäyttävä istunta pätee aina, oli vauhtina sitten matelu tai lisätty laukka.
"Vaikka Tuikku onkin rouncey, ei se tarkoita sitä etteikö sekin voisi oppia korkean koulun asioita: matka sinne on vain paljon pidempi ja kivisempi kuin vaikkapa iberialaisella hevosella. Menee varmasti vielä paljon aikaa, ennen kuin se on varsinaisten alta escuela-tehtävien tasolla, mutta jos harjoittelette viikottain klassisten periaatteiden mukaisesti, pääsette kyllä vielä joskus sinne ainakin maasta työskennellen jos ette ihan ratsain. Tuikun rakenne on luonnostaan hyvin etupainoinen, joten suosittelen opettamaan sille painonsiirtoja ensin aivan paikallaan ilman ratsastajaa. Vasta kun Tuikku pystyy pienentämään polvikulmaansa useamman asteen verran, kannattaa kokeilla painon tai ratsastajan kanssa, ja kun sekin onnistuu vakaasti, voitte lähteä kasaamaan helpoimmassa askellajissa. Harvoin se on käynti: käyntiä on yllättävän vaikea kasata oikein. Veikkaisin että Tuikulle on helpointa lähteä kasaamaan laukassa, sillä tänään se näyttää olevan selkeästi vahvin askellaji."
Tuikku pärskähteli ja käänteli mietteliäänä korviaan, kun lopuksi ratsukko teki avo-sulku-vaihtoja skill at arms-noviisiradan tutuilla renkailla. Tällä kertaa vain renkaiden poimiminen oli toisarvoista, sillä Iivarin kireältä ilmeeltä välttyi vain suorittamalla puhtaat taivutukset ja niiden välivaiheet. Renkaita hyödynnettiin, koska Tuikulle ne olivat tuttuja: se tiesi lähestyä ensin avotaivutuksella, toista tolppaa sulkutaivutuksella ja kolmatta taas avolla. Haastetta toi vain se, että jälleen kerran lady Cecilian oli jätettävä ohjat kaulalle roikkumaan: korkeintaan pohje sai auttaa. Aluksi Tuikku vähän koittikin tehdä omiaan, mikä sai opettajan ilmeen synkkenemään. Iivari ei pitänyt vastoinkäymisistä.
"Muista mistä puhuttiin alkutunnista... Sisälonkka tipahtaa ja asettaa, napa katsoo menosuuntaan. Jos Tuikku lähtee taivuttamisen sijaan vain kääntymään, voi pohje siirtyä vähän eteen estämään." Rouncey asettui, mutta tiputti laukan raville. "Sitten pitää vielä muistaa rytmitys! Laukkaatte yhdessä, hop, hop, hop! Sisälonkka on vain alempana, kuvittele että hevonen on rätti ja sisäjalka tolppa: rätti kiertyy tolpan ympäri... Hop, hop, lauk-ka py-syy!" Iivari naputti puisen raipan kärjellä maata vasten rytmiä.
Työhevosmalliset hevoset ovat luonnostaan etupainoisia, sillä niiden ensisijainen tehtävä on ollut painaa länkiä vasten. Tuikun kanssa haasteena onkin saada se nostamaan itseään lavoista ylös sen sijaan että liike menisi vain eteen. Itsenäiset tehtävät oli siis helppo kehitellä: kokoamisastetta tulisi lisätä harjoittamalla painonsiirtoja paikallaan ensin ilman ratsastajaa, sitten vasta selästä. Kun Tuikku osaa vaikka unissaan tehdä hyvän kyykkäyksen, voi sitä lähteä hiomaan helpoimmassa askellajissa — jälleen luultavasti laukassa. Tamma ei tule olemaan varmasti helpoin koulutettava, mutta kyllä siitä tulee upea kun perusteet pistää vakaalle pohjalle!
|
|
|
Post by Lady Secilia on Apr 16, 2020 17:21:00 GMT
Atwaterin Jousiammuntaturnajaiset 2020perjantai Tänään on suuri päivä ja aloitimme kaikki jo aikaisin aamulla. Kävimme ripustamassa vielä viimeiset viirit areenalle ennen kuin olimme valmiita aloittamaan hevosten laittamisen. Vieraita hevosia on saapunut on viikolla ja jokaisella on omat lohkot jossa majoittuvat telttakylissään. Viimeinen kulkue marssi sisään aamu yön aikaan, koska heillä oli ollut jotain ongelmia merimatkallansa. Poikkeuksellisen paljon osallistujia johtuneeko uudesta kuninkaasta vai mistä, mutta paljon sitä on pohdittu ja saammehan ainakin vastusta sekä harjoitusta. Olin jo eilen illalla pessyt Tuikun hännän ja harjan sekä siistinyt sen muutenkin. Sir Gawain ei osallistu jousiammuntaan, mutta on luonnollisesti järjestelyissä mukana ja ollut kuulemma koko yön leiri vahtina eli vartioinut leireille johtavaa porttia ja sitä kautta koko leirialuetta useamman muun kanssa. Minulla sitä on tiedossa turnajaisten jälkeen, ettei väki mene häiritsemään leirillä oleskelevia. Yö vuoroista ei ole vielä tiedotettu, mutta varmaa on ettemme me kilpailijat ole turvassa yö valvomiselta. Aloitin Tuikun hännän letittämisen, olin keksinyt hienon verkkomaisen letitystavan, johon laitan vielä punaista nauhaa. Nauha on kylläkin leikattu vanhasta paidastani. Nauhat ompelen liitoskohtiin, niin ne pysyvät suorina ja paikoillaan. Hännän valmistuttua heitin Tuikulle voittoloimemme jossa on punaista ja keltaista, se on ainakin tämän päivän pukukoodi. Punakultaiset takit ja tummat nahkaiset suojukset, tummat housut. Mahdollisimman mukavat eli ei haarniskoja. Karma oli yllättävän hermostunut aamulla tallissa, mutta ehti kommentoida Tuikun häntää. En tosin saanut siitä mitään selvää, kun nainen jo pyyhelsi eteen päin. Nadja puolestaan kiillotti varusteita ja Rosea kuin viimeistä päivää ja sanoi harkitsevansa tuollaista samanlaista joskus toiste. Sanoin että täysin vapaasti, en välttämättä ole ihan heti uudelleen sitä tekemässä, sillä siihen meni kauan. Gawainin kommentti hännästä oli jotenkin hellyttävä. "Aww miten söpö", pitkän huiskea ritari oikeastaan inahti nuo sanat. No lähdimme ulos verryttelemään yhdessä Nadjan kanssa. Ambo ei ratsasta kilpailuissa, mutta Nadjalla on kaksi hevosta, joten hän auttaa niiden kansa verryttelyssä. Verryttelimme niityllä ja Ambo talutti aina vuorotellen Nadjan ratsuja. Sen verran vain että saimme ratsut hereille ja hieman paremmin ryhtiin. Tuikku on ollut hyvin hereillä Iivarin tunnin jälkeen, joten muistelin miehen oppeja ja ajatuksen asteella tein painon siirtoa taakse. Tuloksena oli hieman tasaisempi ja hitaampi laukka, vaikka siihen tuli korkeutta niin se oli rytmikäs ja sitä kautta helpompi ammuntaa ajatellen. Siirryimme areenan suuntaan jossa molempien ritarit olivat meitä vastassa ja saimme viime hetken ohjeet. Ensimmäinen luokka oli alkanut jo mutta radalla on vielä useampi osallistuja ennen Nadjaa. Me jäimme odottelemaan syrjempään. Pitelin Nadjan suorituksen ajan Rosesta kiinni, niin edes Ambo näki suorituksen kunnolla. Vierailevien ratsastajien vuoksi areenaan ympärillä on tungosta. Joillakin oli käytössään Airut ja itseasiassa niin oli meilläkin, nimittäin velhomme Siru oli järjestellyt asioita ja hommannut kylältä nuoria miehiä esihuutajiksemme. Ne olivat kuulemma tallin yhteisiä ja oletettavasti halusivat jotain velholta vastalahjaksi. Kenties lemmen juomaa tai mahti muskelit. Molemmat taikajuomat ovat vain tunnetusti hyvin lyhyt kestoisia, eli oikeastaan sen verran että asiakas ehtii muurien ulkopuolelle. "Se on pieni, se on sitkeä, se on nopea ja sillä on hienot hiukset ei kun harja eipäs kun häntä, no joka tapauksessa Lady Secilia ratsuineen", melko lyhyt ja hintelä oranssi hiuksinen poika kailotti. Heillä oli myös linnan tunnuksilla varustetut takit, mutta ne ei istunut ainakaan kovin hyvin hintelälle maanviljelijälle. Mulkaisin Karmaa ohi ratsastaessa kysyvästi, mutta tämä vain virnisti minulle ja nyökkäsi kuninkaan korokkeen suuntaan, jossa Sirulla oli naurussaan pidättelemistä. Velhon hassuttelu ja itsensä viihdyttäminen arveluttaa. Pitääkö hän itseään narrina vai velhona, mutta sellaista ei pidä ajatella edes liian äänekkäästi, joten suljin sen pois mielestäni ja keskityin ensimmäiseen rataamme. Turnajaisten alku oli lupaava. Sijoituimme heti ensimmäisessä luokassa, mutta siihen se sitten jäikin. Loppupäivän muut olivat vain parempia. Ammuin ihan hyvin puhtaasti, mutta muut olivat yksin kertaisesti kova vastus. Omastakin väestä oli paljon vastusta, ehkä retkeni rutontohtorin matkassa vei liikaa huomiotani ja olen unohtanut koulutukseni tai sen tuoman rutiinin. Turnajaiseten jälkeen talutin Tuikun talliin hieman allapäin. Olin ylpeä tammasta se oli huippu hyvä, teki juuri ne asiat mitä pyysin eli ne väärät. Mokasin viimeisessä radassa pahasti enkä voinut edes suorittaa kaikkia radan tehtäviä. Panikoiduin ja suutuin liikaa keskittymiseni herpaantui huomasin jopa katsomassa istuvan lapsen helistimen pilkut, mutta en tehtäviä. Petyin itseeni pahasti ja vaikka yritin kätkeä sitä tamman hellimiseen, niin Gawain huomasi sen. "No mutta ainankin Tuikulla oli paras häntä", mies luuli olevansa vitsikäs. "Niin, onneksi edes se. Pitäydyn aseenkantajan roolissa. Osallistukaa te ensi turnajaisiin teen Noxille samanlaisen, mutta sinisistä nauhoista. Ehkä se on parempi näin", huokaisin avatessani Tuikun suitsia. "Nyt pää ja häntä pystyyn. Olit pitkään poissa ja varmasti koit kaikenlaista ja se selvästi vaikuttaa vieläkin. Ehkä voisit puhua siitä kanssani vaikka tänään yöllä vahdissa. Meillä on yhteinen vahtivuoro pääporteilla tai oikeastaan sinut ja minut määrättiin pääportille koko yöksi muutamien muiden kanssa, joten yövymme vahti tuvalla", ritarini suorastaan ravisti minua harteista. "Kiva kuorsaavat miehet nostavat varmasti keskittymiskykyäni ja mielialaani", huokaisin. Gawain poistui mietteliäänä, mutta olen varma että tästä keskustellaan vielä. Lennokkaasti ja iloisesti alkanut päivä alkoi saada synkät reunukset. Nadjan ja Ambon iloisuus kuitenkin veti minut pois synkimmistä ajatuksista. Ajatuksista, joita ei orja vuosien jälkeen ole ollut ja jotka palasivat ruttotohtori episodin myötä. (Sori olipas masentava loppu, mutta niin oli tuloksetkin)
|
|
|
Post by Lady Secilia on Apr 29, 2020 16:22:42 GMT
Räväkkä liikkeelle lähtöMukana Lady Nadja, Lady Karma, Sir Ambrosius ja Prince Lyonell"Secilia, onko kukaan nähnyt lady Seciliaa", sir Gawain kajautti tallin ovelta. Uusi oppipoika nosti kättään suuntaani ja siirryin käytävälle valmistautuen myrskyyn. Gawain harvoin kuulostaa tuolta. "Ah siinähän sinä, Tuikku valjaisiin niin kuin olisi jo, nyt meitä tarvitaan rannassa. Siellä tarvitaan hevosia joilla on voimaa", mies puuskutti ja sai muihinkin oppipoikiin vauhtia. "Kaikki köydet, viltit ja remmit mukaan, myös viittoja ja muuta kärryihin", itse kuningas asteli ripeästi talliin ja Karma juoksi hakemaan oreja. Minä tempaisin myös Gawainin Noxin sisälle ja ritari laittoi sen itse satulaan ja suitsiin. Tuikku oli nopeasti kärryissä ja tavarat siellä. ryhmä lähti vauhdilla liikkeelle eikä kukaan vielä tiennyt mitä tapahtuu. Melkein kaikki ritarit ja suurin osa oppipojista oli mukana. Vankkureilla ajavat menimme tietä pitkin ja vauhdilla kylän läpi.
Ratsain paikalle kiitäneen olivat aikaisemmin paikalla, joten tilanne oli jo kartoitettu. Vankkurit irroitettii ja olimme valmiina vetämään. Meressä kellui laatikoita, hirrenpätkiä ja muutamia säkkejä. Uivat porsaat vinkuivat, mutta sitten tajusin laiva on uponnut, se on ajanut karille ja miehistö on veden varassa. Kyläläiset olivat jo kalastusveneillä pelastamassa miehistöä. Meidän tehtävä oli auttaa ihmisiä ja valvoa tilannetta. Kauppiaan vaimo riensi luoksemme huuten ettei löydä tytärtään.
"Wilma ei ollut veneissä hän on vielä laivalla tai vedessä", nainen kirkui. Loin katseen Gawainiin ja Lyonelliin. Lyonell nyökkäsi minulle ja Karmalle. "Virta on voinut kuljettaa tytön myös kivikkoon", Gawain sanoi ja osoitti oikealle kivikkoa kohti. Ryntäsimme laukalle ja vilkuilimme vettä herkeämättä.
"Pidä varasi kun päästään kivikkoon siellä on käärmeitä ja vaikea liikkua", Karma varoitti. Minulla oli onneksi korkeat paksut nahkasaappat ja Tuikun karvat suojaavat hyvin.
Monni kieltäytyi jyrkästi kulkemisesta kivikossa, joten Karma kiipesi taakseni Tuikun selkään. Jatkoimme käynnissä kivikon polkua pitkin. Kurkottelimme isojen kivien taakse ja toivoimme löytävämme tytön. Tuikku pysähtyi ja tuijotti oikealle merelle päin. Siellä noin 50 metrin päässä oli tynnyri, jossa joku roikkui. Se oli kulkeutunut pokkeuksellisen kauas muusta rojusta.
"Minä uin sido tämä Tuikkuun ja ole valmis vetämään minut takasin", Karma julisti heittäen viitan pois. Sidoin valjaisiin köyden pään ja seurasin Karmaa huolestuneena. Karma saavutti nopeasti tynnyrin ja sitoi köyden hahmon ympärille. Karman käsi nousi, joka oli minulle merkki. Kannustin Tuikkua vetämään ja tamma veti vahvasti, mutta tasaisesti. Karma pääsi rantaa ja huusi vedon seis. Irrotin solmun ja palasin Karman luokse nainen oli päässyt jalkeilleen ja nosti nyt vetelän tytön syliini. "Äkkiä ratsasta kylälle Lyonell tietää ainakin missä parantaja asuu nykyään."
Kiskaisin Karman taakseni ja kannustin Tuikkua. Monnin kohdalla hieman hidastin ja Karma loikkasi alas.
"Mene vauhtia, tulen perässä", Karma karjui ja yritti rauhoitella järkyttynyttä Monnia. Tiesin naisen saavan orin rauhoittumaan kun Tuikku on riittävän kaukana.
"Gawain täällä", huusin kahatessani. Mies kannusti Noxin vauhtiin. "Secilia seuraa meitä parantaja on myllyllä myllärin jalan vuoksi". Myllyllä Gawain oli ennen meitä koska Nox on paljon nopeampi ja Tuikku kantoi kahta, vaikkakin tyttö ei ollut varmasti 8 talvea vanhempi. Gawain laski tytön maahan ja parantaja aloitti rintakehän painelun. Tyttö virkosi nopeasti, olin erittäin onnellinen ja helpottunut. Tyttö ratsasti takaisin Gawainin satulan edessä, koska tyttö oli iskenyt silmänsä komeaan mieheen. Joka äidin unelmavävyyn, mutta tosin ehkä liian vanha kyseiselle anoppi ehdokkaalle.
Lyonell ja ritarit selvittivät kapteenin kanssa tapahtumista. Kapteeni väitti nähneensä pahalan mailta lentäneitä säkenöitä, jonka jälkeen iso mustanvihreä lohikäärme hyökkäsi laivaan. He pääsivät kuin pääsivätkin Hankalan satamaan ja kyläläiset hälyyttivät linnalta apua.
Karma, Nadja, minä ja Ambo huolehdimme varusteiden siirtämisestä Lyonellin määräämään latoon. Rose ja Tuikku oli vankkureihin valjastettu. Kaiken tämän sähäkkyyden jälkeen kuningas kutsui kaikki linnan saliin, jossa saimme käsitellä asioita ja myös merimiehet olivat kutsuttu syömään.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Feb 6, 2021 13:11:41 GMT
Tuikkua tervehtimässä
Hallitsija oli poissaoloni aikana määrännyt Tuikun kilpailueläkkeelle ja siirtymään turnajaiskäytöstä työhevosen virkaan. Sinänsä se ei minua ihmetyttänyt, sillä onhan tamma hieman liian tasainen ja rauhallinen ritarin ratsuksi. Silti olin alkuun hämmentynyt, kun en hakenutkaan sitä päivittäiseen harjoitteluun, vaan nyt olisi saman kaltainen aika kun tiineysaika. Paljon rakkautta ja harjaamista, mutta vain vähän ylimääräistä liikuntaa.
Kävelin lumisen linnan pihan läpi, suuntasin talliin, josta nappasin Tuikun riimun ja narun matkaan. Tammat laidunsivat isossa laidunlohkossa, johon oli heitelty heinää. Tuikku tarkkana ruokailijana imuroi tuulen mukana lentäneitä höytyviä. Vihelsin portilta ja sain koko tammalauman hereille ne tietävät että taskupussissani on aina jotain herkkuja. Onnekseni Tuikku on jo antanut minulle anteeksi poissa oloni, sillä ensimmäiset viikot saapumiseni jälkeen jouduin hakemaan Tuikun aina laitumen perältä. Tamma hölkkäili polven korkuisessa hangessa luokseni ja pujotti päänsä melkein itse riimuun.
Tallissa puhdistin tamman kaviot ja huomasin, että yksi kengistä oli kääntynyt, varmaan lumen vuoksi, liian lähelle sädettä. Hain tammalle viltin selkään ja itse vedin viittani hupun päähän. Paksut rukkaset käteen, jonka jälkeen lähdimmekin kylälle sepän luokse. Seppä otti meidät jonon ohi, sillä linnan hevoset ovat etusijalla, jonka lisäksi seppä pitää todella paljon Tuikusta. Samalla kun Tuikkua kengitettiin, rupattelin maanviljelijän kanssa, jolla oli ongelma vetohevosensa silojen huonon istuvuuden vuoksi. Katsoin valjaita ja annoin muutaman vinkin. Valjaat ovat vanhat, mutta pesemällä niistä saa paljon pehmeämmät ja notkeammat. Lisäksi korjasin silojen paikan aavistuksen taaemmaksi ja pidensin länkien rahkeita vaihtamalla rahkeen solmun paikkaa.
Seppä oli valmis ja kävimme Tuikun kanssa torilla ja ostin tammalle kuivaa leipää leipomosta. Leipomo kuivattaa vanhempia leipiään hevosille, jotta ei tulisi niin paljoa hukkaa. Hain myös pienen purkin halvempaa valjasrasvaa, jonka kävin antamassa paluu matkalla maan viljelijälle. Kehotin upottamaan valjaat lämpöiseen veteen ja hangata saippuoidulla rätillä puhtaaksi, jonka jälkeen neuvoin kuinka valjasrasva levitetään ja ylimääräinen pyyhitään pois kankaan palalla. Viljelijöillä ei ole helppoa ruton jäljet näkyvät vielä koko kansassa, jonka vuoksi pienikin apu on paikallaan. Lisäksi he takaavat myös sen että linnalle riittää syötävää. Lyonell asetti avustamisehdot ruton jälkeen ja noudatamme niitä yhä. Saan tuon halvan rasvan hinnan takaisin tallilla tai tilalle samankaltaista tuotetta tallilta.
Kävelimme Tuikun kanssa pienen lenkin kautta tallille ja tamma seurasi minua kiltisti. Vein tamman takaisin hevoshakaan ja otin siltä viltin ja riimun pois. Pieni haliminen ja otsapyörteen pyörittelyn jälkeen Tuikku lähti suuntaamana muiden tammojen luokse.
|
|