|
Post by Lady Karma on Jan 8, 2019 8:44:58 GMT
// Lady Nanook tänne päin!
Olin pukenut päälleni puoliraskaan metallisen haarniskan, jonka alla oli sopivan paksu vaatekerros ulkoharjoittelua varten. Puoliraskaalla tarkoitan päälle pujotettua rengashaarniskaa, jonka päälle olen kiristänyt lähinnä olka- ja käsisuojat. Kädessä paksut nahkaiset hanskat ja kaula peitetty lämpimällä ruskealla kaulurilla. Jalkaani olin pujottanut paksut housut, pitkät saappaat ja saappaiden päälle metallisuojat. Kasvot peruslukemilla kävelin pihan poikki kohti linnan asevarastoa. Taivas oli ollut koko aamun harmaa, mutta vasta nyt se repesi, tiputellen hyvälllä vauhdilla lunta alas. Myrskyksi tätä nopeaa hipsuttelua ei voinut sanoa. Pienet hiutaleet tarrautuivat hiuksiini, jotka oli sidottu yhdeksi pitkäksi letiksi. Oppipojat ja ritarit suhasivat edes takaisin pihaa pitkin ja matkallani nyökkäsin nöyrästi ritariryhmälle, jotka olivat olleet vierailulla linnassamme. Tunnit olivat alkamassa pian, joten saisin luultavasti olla rauhassa. Minua ärsytti. Kyllä. Se ei ollut normaalia minulle, enkä edes tiennyt miksi asia häiritsi muka niin paljon. Talli oli saanut paljon uusia oppipoikia, se oli hyvä, todellakin, mutta varsinainen syy tuntemuksilleni oli se että suurin osa heistä näytti taitojaan jousiammunnassa. Ja sekin pitäisi olla hyvä, mutta minua ärsyttää. Äsyttää se etten ollut enää "erityinen". Tuhahdin virnistäen itselleni, astellessani samalla sisään asevarastoon. Vitut, en varmaan koskaan ole ollut erityinen, mutta en voinut ärsyttävälle tunteelle mitään! Murisin hiljaa, käydessäni katseellani läpi varaston tarjontaa. Oli miekkoja, keihäitä, kirveitä, nuijia, vaikka mitä. Huokaisin raskaasi. Halusin kokeilla jotain uutta, jotain missä voisin myös olla hyvä, mutta olin hukassa. Liian hukassa. Tunteet pauhasivat, ärsyttävää.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Jan 8, 2019 13:42:18 GMT
Mulkoilin ärtyneesti kenkiäni valkoiset hiukset valuen valtoimenaan. Ohitseni käveli vähän väliä oppipoikia ja ritareita, mutta kukaan ei kiinnittänyt suuremmin huomiota minuun. Kaivoin saappaan varresta tikarin jolla leikittelin aikani kuluksi. Viime kerrasta oli muisto kämmenessä, mutta mitä pienistä.
Kohotin katseeni äkisti ja kurkistin tallin ovista ulos nähdäkseni tutun vaaleahiuksisen naisen. Laitoin tikarin takaisin paikalleen ja lähdin hyppelemään kohti loittonevaa selkää kädet heilahdellen puolelta toiselle iloinen hymy huulilla. En ehtinyt saamaan naista kiinni kuin vasta asevarastolla jolloin pysähdyin nojailemaan ovenkarmiin seuraamaan tilannetta.
"Mitä muriset koira?" Kysyin huvittuneena kädet ristittyinä rinnalle ja hymy muuttuen virneeksi. Ääntelin hetken koiran haukkumista kunnes hiljenin vain hetkeksi. "Ajattelitko tappaa itsesi? Hirttoköysi olisi suositeltavampi vaihtoehto, jos makaat pihalla miekka vatsassa niin minä saan syyt niskoille." Totesin vielä ottaen pohtivan ilmeen kasvoilleni, asiaa pitäisi miettiä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 8, 2019 14:02:39 GMT
Kuulin tutun, mutta silti yllättävän äänen puhuvan ovelta. Nanon haukkuminen lähinnä alkoi ärsyttämään, saaden minut kääntymään. Mulkaisin murhaavasti naista. "Jos ärsytät vielä niin sinä makaat miekka vatsassa pihalla." Murahdin tuolle terävästi. Käännähdin nopeasti ympäri ja astelin syvemmälle varastoon. Viimeinen asia mitä tarvitsin sillä hetkellä oli Nanon ärsyttävät ja piikittelevät kommentit.
"Haluat kuitenkin tietää mitä teen, joten säästän sut kysymyksiltä." Jatkoin sitten nopeasti. "Etsin asetta jonka opetella." Selitin lyhyesti. En oikein tiennyt mikä olisi voinut olla se oikea, joten jäin epäröimään ja tuijottamaan seinillä roikkuvia erilaisia teräaseita ja tylppiä harjoitusaseita.
Päähäni kuitenkin pulpahti pieni ajatus, joka sai minut kääntymään Nanoon uudemman kerran. Silmäilin tuota aluksi aivan hiljaa, ärtynyt ja arvioiva katse silmissäni. Mikäs sen parempi aseen testaustapa kuin elävään maaliin. Olin sillä hetkellä niin turhautunut, että ajatus tuntui hyvältä. Toki, jos vastustaja olisi ollut ihan kuka tahansa muu, en olisi edes ajatellut asiaa. Mutta Nanookin kanssa kykenin ottamaan tosissani, hän oli saman tasoinen.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Jan 8, 2019 14:11:14 GMT
"Oho, oletpas kiukkuinen! Onko kuukautiset vaiko eikö prinssi urhea ole muistanut nussia sinua?" Nauroin matalasti, silmät tuikkien pelkästä ilosta saada kiusata vanhempaa. Tungin kädet taskuihini ja seurasin naista kuunnellen tämän selitystä .
"Mitä vikaa jousessa?" Kysyin mietteliäästi kuljettaen sormeni hiusteni lävitse. Toinen kulma aavistuksen kohoten seurasin miten naisen katse kääntyi takaisin minuun edelleen ärtyneenä. Oli kuin Karma olisi arvioinut minua vastustajana. Ryhtini lysähti ja katse tummui.
"Mitä olet nyt keksinyt?" Tuhahdin viileästi ja kurkkasin ulos varastosta nähdäkseni muita uhreja lähistöllä. Voisin tarjota naiselle vaikka toista oppipoikaa vastustajaksi.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 8, 2019 15:50:30 GMT
Kävelin linnanpihan poikki viitta harteille ja raskaat lumihiuteleet tippuivat hitaasti taivaalta. Olkapäät alkoivat olla lumenpeitossa ja kokoajan sai pyyhkiä lunta kasvojen tieltä. Oppipojat kääntyivät katsomaan minua kuin pyhimystä ja loivat kasvoilleen ystävällisen virneen. Hymähdin nopeasti takaisin, mutta tallille päästyä pystyin kuulemaan sepän pajalta kitkerää keskustelua. Mitä tytöt olivat taas keksineet oli ensimmäinen ajatus. Puristin päätä ja raotin ovea.
"Jospa pidät Nanook omista asioista huolta", olivat sanat naiselle. Äänen sävy ei ollut kylmä, mutta ei ystävällinen. Hänellä oli jo liian monta varoitusta kielen käytöstä. "Mitä on tapahtunut?", Katse meni enemmin Karmaa, sillä pystyin lukemaan naisen kiukun kasvoilta. En ollut ikinä aikaisemmin nähnyt hänellä noin turhautunutta virnettä kasvoilla. Jäin odottamaan vastausta hiljaa antaen oven mennä kiinni omalla painollaan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 8, 2019 16:13:53 GMT
"Turpa umpeen." Murahdin naisen kiusaamiselle. Tiesin että hän rakasti ärsyttämistäni, varmaan enemmän kuin mitään, mutta en antanut hänen tällä kertaa päästä ihoni alle.
"Jousessa on se vika että kaikki osaavat ampua jousella." Heilautin käsiäni turhautuneesti. En halunnut alkaa vonkumaan siitä etten ollut erityinen tai ainoa, koska se olisi kuulostanut erittäin typerältä. Ei ollenkaan ritarille sopivaa. Huokaisin raskaasti kulmat kurtussa.
Yhtäkkiä Lyonell ilmestyi ovesta sisään, toruen naisen sanoja. Hän oli kuunnellut, tai kuullut, meidät. Tuon erivärinen katse kääntyi minuun ja kysymys oli suunnattu suoraan minulle. Rohahdin kurkkuni selväksi ja käännyin ympäri. "Ei ole tapahtunut mitään." Puhuin melko hiljaa ja kävin pikaisesti katseellani läpi asevarastoa. "Haluan vain kokeilla uutta asetta." Sanoin vielä loppuun. Kasvoilleni oli noussut nolostunut puna. Vihasin kun mies näki minut heikkona. Tunsin itseni tyhmäksi.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Jan 8, 2019 16:53:42 GMT
Katseeni viileni oitis pakkaslukemien puolelle kuullessani Lyonellin äänen. Huulilleni liukui kylmänviileä virne ja silmät etsivät puhujan. "No nythän sinä löysit itsellesi harjoitusnuken." Vastasin kädet edelleen ristittyinä rinnalle kääntäen edelleen vaimeasti tuikkivan katseen Karmaan.
Tein kädellä poistumista muodostavan, suorastaan huolettoman eleen ja hypähdin päkiöilläni muutaman kerran. "Vai mitä luulet?" Kysyin kieltä naksauttaen - kyllä minä tiesin, että ei Karma prinssiään vastaan nostaisi muuta kun haaransa joten minä saisin toimia nukkena.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 8, 2019 18:53:52 GMT
Pyöräytin silmiä Nanookille. "Tehän kaksi voisitten oikein hyvin tulla purkamaan energiaanne harjoitusalueelle", Ehdotin lievällä käskyllä. Olisi nähdä omin silmin miten nuo käytti aseita ilman hevosta. Käännyin katsomaan Karmaa kohottaen toista kulmaa. Katse kertoi, että tiesin enemmän kaikki ei voinut olla hyvin ja joku painoi naisen mieltä. "Miten olisi kunnon nuijasota", Jatkoin hieman huvittuneeseen, mutta pidin itseni kuninkaallisena ryhti suorassa ja kasvot peruslukemalla.
"Ei ase tee ritarista erityistä, vaan se miten niitä hallitsee", Vinkkasin Karmalle silmää ja lähdin ovesta ulos kohti harjoistusaluetta. Selässäni oli nahkaiset remmit, jossa lähes pituisena kahden käden miekka roikkui. Miekka painoi paljon, mutta se ei haitannut liikkumista. Tosin miekka ei ollut ihan mikä tahansa miekka.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 8, 2019 19:16:17 GMT
Lyonell ehdotti harjoitusalueelle suuntaamista, joka omaan korvaani kuulosti varsin hyvältä. Varsinkin kun pääsin luvan kanssa hakkaamaan Nanoa. Katsahdin mieheen, jonka ilme kertoi tuon aavistavan jotain muuta kun mitä kerroin. Henkäisin ja käänsin katseeni valkeahiuksiseen. Hän ei varmasti voisi kieltäytyä. "Nuijasota kuulostaa hyvältä." Sanoin, edelleen tuijottaen Nanookia uhmakkaasti, haastavasti lähes.
Nappasin nuijat ja kilvet tangoistaan, viskaten toisen nuijista Nanolle. "Koppi." Henkäisin juuri ennen heittoa. Ottaisi kiinni tai ei.
Kävelin prinssin perässä, hieman virnistäen tuon vinkkaukselle. Aina niin nättejä sanoja, mutta ne eivät parantaneet oloani juuri sillä hetkellä. Astelin sankkaan lumisateeseen hieman hymähtäen. Märkä lumi tekisi taistelusta vaikeampaa, joka tarkoitti vain lisää mielenkiintoa.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Jan 8, 2019 19:24:58 GMT
Tuijotin Lyon ja Karman silmäpeliä katse tummuen. Suustani karkasi turhautunut huokaus ja huomioni kääntyi Karmaan juuri oikealla hetkellä saadakseni kopin nuijasta. Heilautin sen rennosti olkapäälleni ja astelin Karman vanavedessä ulos lumisateeseen.
"Joudunko todella katsomaan teidän kahden silmäpeliä koko saatanan päivän?" Ärähdin ärtyneesti toinen käsi tunkeutuen taskuun. Lumisade vitutti. "Jos käytte hermoilleni niin lähden." Lisäsin virnistäen ja loikkasin muutaman suuremman askeleen saadakseni kaksikon kiinni.
"Voittepahan sitten siirtyä silmäpelistä lumihankipanoille." Lisäsin siirtäen katseeni hetkeksi taivaalle josta tuprutti lunta valtoimenaan, "En tosin suosittele, tässä säässä ja kylmyydessä se olisi jopa siniveriselle prinssille kivuliasta." Myhäilin silmät tuikkien lapsenomaisesti.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 8, 2019 19:49:39 GMT
Kävellessä korvani ei voinut olla kuulematta Nanookin häröilyä. Huokaisin syvään kääntäen katsettani hivenen ylitse olkapään viittoakseni naiselle, että ensimmäinen varoitus. En vain edelleekään pystynyt ymmärtämään miten tuo nainen oli päästetty linnaan, kun ei ole mitään ritarillisia merkkejä. Ainoastaan miten toimia kuin veretön. Puristin päätä ja annoin asian olla. Eiköhän pian tule muutosten tuulia.
Pysähdyin harjoittelualueen reunalle ja annoin kaksikolle tietä. "Nyt kummatkin käyttäytyvät, kuten tulevilla maillani kuuluu. Tiedätte säännöt", Ääneni alkoi kuulostaa arvokkaalta ja siitä, että minulla oli valtaa. Sitä harvemmin toin esille. Hetken päästä annoin naisille merkin aloittamaan taisteluharjoituksen. Tehtäväni oli nyt seurata vierestä heidän oppineita taitoja ja tietenkin antaa vinkkejä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 8, 2019 19:57:35 GMT
Voi vittu nyt sitten Nano, lähes huusin mielessäni. "Haluatko nuijasta, nuija?" Ärähdin hiljaa valkohiuksiselle, samalla kävellen kentälle Lyonellin ohitse. Vaikka mies oli arvokkaalla päällä, minä en. Sitäpaitsi olin sillä hetkellä vielä oppipoika, en mikään prinsessa. Sitä en tulisi ikinä olemaan.
Viskaisin kilvistä toisen maahan Nanon suuntaan, odotellen että tuo nostaisi sen. Pyörittelin nuijaa kädessäni, valmiina tappeluun. En muista ikinä olleeni niin vihoissani millekkään että oikein odotin iskuja, sitä että sain käyttää energiaani toisen ihmisen lyömiseen. Enkä usko että Lyonell ikinä tulisi näkemään minua yhtä raivoissani, sillä se oli tosiaankin harvinaista.
Kun kaikki oli valmista, saimme merkin prinssiltä. "Anna tulla!" Huudahdin ja loikkasin Nanoa päin. Kaikki normaalit taktiikkani, rauhallinen ja laskelmoiva Karma, olivat täysin kadoksissa.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Jan 8, 2019 20:27:14 GMT
Astelin Lyon ohitse kentälle ja vilkaisin miestä sivusilmällä ennen kuin käänsin huomioni raivosta kihisevään Karmaan. Pyöräyttelin nuijaa käsissäni muutaman kerran ja oitis kaipasin miekkaani; nuija oli liian painava ja epätasainen makuuni.
Hengitin muutaman kerran syvään ja otin kasvoilleni viileän laskelmoivan ilmeen. Vaikka yleensä minun ja Artheurin taisteluharjoitukset päätyivätkin muihin tunnelmiin pelottavan nopeasti, olin oppinut ritarilta pelottavan hyvin hallitsemaan tunteeni - en vain koskaan käyttänyt sitä. Nyt kai toisen raivon ja siniverisen prinssin edessä koin tarvetta näyttää jotain.
Kun olin viimein nostanut kilven maasta ja Karman syöksyessä minua kohden annoin naisen hakata kilpeä. Lyönnit olivat selvästi voimakkaita, mutta aivan liian tunnepohjaisia jotka tekivät niistä suorastaan epävakaita. "Tiedäthän sinä, että olet jo hävinnyt?" Kysyin pehmeästi, kasvot ollen edelleen täysin ilmeettömät. Hyppäsin askeleen taaksepäin ja odotin uutta hyökkäystä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 8, 2019 20:33:01 GMT
Karma hyppäsi vihoisasti Nanookia päin ja taistelu oli saanut alkunsa. Nanook lähinnä seisoi paikoillaan. Putisti päätä ja teki mieli nojautua pystyssä olevaan kilpeen, mutta se ei yhtään olisi kuninkaallista. "Ei mitään mietintää. Nuijasodassa kohti vain. Huomenna teette tämän ratsain kahdella minun valitsemalla hevosella. Ei ole aikaa miettiä", Kerroin taisteluparille jalolla äänen sävyllä.
Seurasin taistelun kulkua hiljaa ja eteeni lensi violetin sävyinen perhonen. "Mitä haluat", Kuiskasin, sillä tuttu kimalle ja kosminen keho ei voinut kertoa hyvää. "Kunhan seurailen. Aina koski kohinassa ja aina tyhmä tohinassa", Sirandras hihitteli valeasussaan. "Mitä tuo nyt tarkoitti", Kuiskasin takaisin ja oli velholle tyypillistä puhua sananlaskujen sekä arvoituksien mukaan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 8, 2019 20:42:12 GMT
En kuunnellut Nanon sanoja, vaan löin muutaman voimakkaan iskun ja peräännyin. Samoin teki valkohiuksinen nainen. Hengähdin raskaasti, mutta seurasin Lyonellin ohjeita ja rynnin takaisin kimppuun. Huitaisin nuijalla naista kohti, raapaisten hänen kilpeään. Puusäpäleet kimposivat hangelle ja peittyen lopulta satavan lumen alle.
Puuskutin kilpeni takana, mutten missään vaiheessa lopettanut hyökkäystä. Loppujen lopuksi Nanookin oli pakko myös hyökätä, hän ei voinut puolustaa koko ajan. Minultakin loppuisi voimat jossain vaiheessa, mutta ei vielä hetkeen.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Jan 8, 2019 20:48:19 GMT
Naisen raivo oli hyvin mielenkiintoista seurata, se oli harvinaista herkkua. Puusäpäleiden lennellessä saatoin jo ajatella hyökkäämistä. Olin nähnyt naisen ravat ja tunteiden takia niitä oli hankala ennakoida, mutta tuollaisella tyylillä hän ei pitkälle pääsisi.
Lopulta vastasin Karman hyökkäykseen hyökkäyksellä niin, että nuijat olivat vastakkain. Huulilleni oli kaartunut pieni, mutta viekas hymy. En tiennyt, että oliko tässä sääntöjä - eihän sodassa koskaan ollut sääntöjä?
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 8, 2019 20:55:21 GMT
Seurasin kahden kamppailua tarkasti. Tässä Karma heitti itsensä ensin kaikella raivolla puolestaan Nanook oli liian passiivinen istuessaan kilven takana. Kamppailu ei edennyt, mutta viimein Nanook hyökkäsi. Nuijat olivat vastakkain ja rähinä jatkui. Taistelu vaikutti tasaiselta ja mitä tahansa saattoi tapahtua.
"hmm mielenkiintoista", Sirandras umisi ja hyppäsi ulos valeasustaan. Velho venytteli itseään. "Hakkaa päälle!", Tuo sitten huusi kuin olisi itse hyppäämässä keskelle taistelua. "Mene vain sinne", Pyöräytin silmiä. "Alokas korkiasti nauraa, sotamies sen kuin virnauttaa", Sirandras jatkoi ja katsoi tarkasti taisteluparia. Huokaisin ja manasin riimukielellä Sirandrasin lausahduksia.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 8, 2019 21:07:24 GMT
Kun Nanook viimein hyökkäsi, nuijat kalahtivat yhteen. Uhmakkaasti tuijotin naista edesssäni. En tiennyt mitä ajatella, mitä tuntea. Nano leikki aina niin loistavasti omia pelejään, etten yiennyt edes oliko hän tosissaan vai pelleilikö vain.
Vedin oman nuijani lopulta taakse, vain ladatakseni seuraavan iskun. Pidin kilpeä suojanani, jos toinen keksisi jotain. Nuijani heilahti ilmassa kohti valkohiuksista.
WIG0J2eu
|
|
|
Post by Lady Nanook on Jan 8, 2019 21:16:56 GMT
Naksautin kieltäni naisen valmistautuessa uuteen iskuun. Tunnustelin jalassani olevaa tikaria kuin tarkastaen sen paikan ennen toista siirtoa. Kettumainen hymy huulilla odotin naisen iskevän jolloin kuin vahingossa tiputin nuijan kumartuen sitten kilpi suojanani kyykkyyn.
Kohmettuneet sormet hapuilivat otetta saappaan sivussa olevasta tikarista ja noustessani ylös terävä, hopeinen esine kädessäni. Tilanne oli muuttunut suorastaan mielenkiintoiseksi. "Taisin hävitä." Nauroin matalasti, silmät tuikkien kuin lapsella.
"Siru, turpa umpeen tai saat tikarista otsaan." Myhäilin pyörähtäen sitten sivulle kuin tanssija konsanaan mukanani vain kilpi ja tikari. Tilanne oli onneton, mutta siitä huolimatta suorastaan nautin pyörähdellen naisen ympärillä pohtien tilannetta tarkkaavaisesti kuin kettu - taikka korppi. Nuijan ottaminen ei parantaisi tilannetta, mutta voittaa voisin jos en pelaisi sääntöjen mukaan.
cytm6ufM
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 8, 2019 21:39:14 GMT
"Siihen korpit kokoontuu, missä haaska löytyy", Sirandras vastasi Nanookille hilpeän iloiseen sävyyn. Kohta olisi ruumiita joka linnan nurkassa, mutta en ihmettelesi. Ajat olivat levottomat ja koin oikeutetuksi tehdä asiat selväksi kruunajaisten jälkeen. Ai niin kruunajaiset. Huokaisin raskaasti muistaessa kevään suurimman juhlan. Siihen asti minulle ei muita velvollisuuksia annettu. Sain viettää rauhassa viimeiset hetket Hankalan prinssinä.
Katseeni oli entistä apeampi. Isä oli menehtymäisillään. Viime käynnillä hänestä oli jäljellä viimein osa kasvoja. Havahduin takaisin tähän hetkeen ja Nanook oli maassa ja nuija makasi maassa sekä hetkessä toinen jatkoi tikarin kanssa. Kohautin kulmia. "Miekka tappaa yhden, mutta kieli tuhannen", Sirandras virnisti ja meni maahan makaamaan dramaattisesti. Joku oli selkeästi huomion hakuinen.
|
|