|
Post by Prince Lyonell on Jan 26, 2019 18:14:31 GMT
"Nietos on nimensä", Hymyilin ja kävelin lähemmäksi pitäen Karmaa yhä kyljessä kiinni, mihin hän oli liimautunut olennon liitäessä eteemme. Olennon silmät olivat kokonaan mustat, mutta puolikuun malliset kirkkaan siniset pupillit tutki meitä uteliaasti. Kristallin terävät kynnet painautuivat lumeen ja olento asetti siipensä kylkiin kiinni.
"Hän ei tee mitään, sillä tämä villi olento on oma henkivartija", Kerroin. En ollut varma tiesikö Karma siitä, että jokaiselle puoliveriselle ja uskolliselle siniveriselle lahjoitetaan lohikäärme suojelemaan taisteluihin. Perhoset liisivät lähemmäksi aukiota ja oli yhtäväriä lohikäärmeen suomujen kanssa. Olento laskin päänsä alas, että tuon terävä ja pitkän mallinen pää oli edessämme.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 26, 2019 19:45:49 GMT
Mies kertoi lohikäärmeen nimeksi Nietos. Katselin liskoa lähes salpaantuneena, ja vasta kun Lyonell liikkui kykenin liikkumaan myös. Kävelimme lähemmäs kaunista olentoa, joka lopulta tuntui rentoutuvan, laittaen siipensä kylkiään vasten.
Katsahdin miestä kun tuo kertoi lohikäärmeen olevan hänen henkivartijansa. En ollut tajunnutkaan että miehellä oli oma henkivartija. Käänsin katseeni takaisin olentoon, kun tuo laski päänsä tasollemme. Henkäisin lumoutuneena. "Hän on kaunis." Sanahdin ja tuijotin eläintä silmiin. Näin oman kuvajaiseni sen täysin mustien silmien heijastuksesta, ja olisin vain voinut uppoutua niiden kauneuteen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 27, 2019 9:05:48 GMT
"Tai no, samaa työtä Astrael tekee, mutta Nietos on taisteluvartija", Naurahdin painaen kädet lohikäärmeen kuonon päälle. Jäätyneet suomut raapi ihoa ja kosketus oli kylmä kuin olisi koskettanut kosmista pintaa. "Nietos polveutuu Zirah Talventuojasta, kuten kaikki lohikäärmeet polveutuvat jostain vuodenajasta tai verettömästä tyhjyydestä", Kerroin ja Nietoksessa oli hieman samaa näköä Zirahin kanssa. Kylmä suomupinta, jäiset kristallikynnet ja rauhallinen kiltti olemus.
"Nietos on", Toteisin takaisin katsellen kuvajaistamme lohikäärmeen silmien heijastessa sen. Lohikäärme asettui maahan makaamaan laskien pään kaarevasti eteemme suojaksi kuin alistuakseen ettei tee pahaa. "Ritarit harjoittelevat täällä taistelemaan lohikäärmeitä vastaan, mutta usein vastassa on pienemmät maalohikäärmeet", Jatkoin kertomista.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 27, 2019 17:46:06 GMT
Ylväs olento sai jalkani lähes toimimattomiksi. Pystyin vain katsomaan lohikäärmeen kiiltäviä suomuja ja niistä heijastuvia kimalteita. Ne olivat kuin jäiset jalokivet, tuikkien olennossa. Kuuntelin Lyonellin sanoja hiljaa, katsoen kuinka tuon käsi siirtyi lohikäärmeen kuonolle. Minulle kaikki se tieto oli aivan uutta, ja tuntui kuin olisin elänyt tynnyrissä koko elämäni. Ainoa mitä lohikäärmeistä oli minulle sanottu, oli että niitä tulee kunnioittaa ja pelätä. Ja niin olin tehnytkin. Lyonell kuitenkin oli avannut ajatusmaailmaani ja tajusin että pelko noita kauniita olentoja kohtaan oli turhaa. Kunnioitus taas piti olla kohdalla.
Katsahdin viimein mieheen vierelläni. Lohikäärmeen liike sai kuitenkin minut kääntymään taas sen puoleen. Eläin laskeutui makaamaan rennosti, eikä ollut ollenkaan uhkaava. Pieni onnellisen helpotuksen hymy kohosi huulilleni ja käänsin katseeni taas Lyonelliin. "En tiennyt että ritarit harjoittelevat lohikäärmeitä vastaan." Lausahdin tuolle mietteliäästi. Sekin oli aivan uusi asia minulle.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 27, 2019 18:13:07 GMT
Pidin Karman lähelläni, mutta pian ote hellitti. Hän oli silti hyvin vierellä minun käveltyä lähemmäksi lohikäärmeen päätä. Nietos seurasi tarkasti liikkeitämme ja sen katse oli viisas pienellä häijyllä virneellä, minkä aiheutti vain lohikäärmeen jäinen ulkomuoto. "Se on ritarien viimeinen koitos ja tärkeä osa ritarikoulua. Et voi koskaan tietää milloin lohikäärme tulee vastaan. Viimeinen koitos näyttää todellinen rohkeutensa", Kerroin naiselle rennolla äänen sävyllä. Nietos tutki meitä uteliaasti ja olin lohikäärmeen pään vierellä. Nietos oli suuri kokoinen. Olimme lohikäärmeen päästä vain pieni osa.
"Usein vastaantaistelevat lohikäärmeet ovat pieniä, kolme kertaa hevosen kokoisia. Verettömät lohikäärmeet tapetaan, jumalveriset vahingoitetaan ettei tule jumalten vihaa", Jatkoin kertomista ja Nietos murahti pienesti ikään kuin kaunis olento ymmärtäisi meidän puhettamme. "Verettömät tunnistaa siitä, että no... eivät ole kuin verenhimoisia lihan perässä ja vuotavat punaista verta, kuten punaveriset", Hymähdin laskien kädet lohikäärmeen poskea vasten.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 27, 2019 18:53:13 GMT
Pystyin vain katsomaan lohikäärmettä lumoutuneena ja kuuntelemaan miehen sanoja tarkasti. Tuo viimeinen koitos koittaisi lopulta minunkin kohdalleni, sitten kun olin valmis astumaan ritarin kenkiin. Siihen oli vielä kauan aikaa, mutten voinut olla ajattelematta asiaa, että joskus ehkä minäkin joutuisin taistelemaan lohikäärmettä vastaan.
Nyökkäilin Lyonellin kertoessa lohikäärmeistä ja taisteluista. Painoin kaiken tuon kertoman mieleeni, enkä varmasti unohtaisi niitä. Kumarruin laskemaan kädessäni olevat kirveet maahan, ennen kuin ävelin itsekin lähemmäs lohikäärmettä, pian seisten aivan tuon suuren pään vierellä. Musta silmä tutki askellustani tarkkana, kuin olisi valmiina toimimaan heti jos tekisin jotain epäilyttävää. Katsahdin Lyonelliin, kysyen katseellani lupaa koskea upeaan ilmestykseen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 27, 2019 19:15:01 GMT
Karma kuunteli tarkasti ja oli painanut silmänsa Nietokseen. Lohikäärmeet olivat aina lumoava näky, etenkin kun pääsi aivan niiden vierelle. Kuulin kirveiden uppoutuvan lumeen, mutta sen kertoi heti Nietoksen terävä katse. Puolikuun malliset pupillit levenivät suuriksi palloiksi kirveiden kimaltaessa auringon valossa. Silitin lohikäärmeen jäistä ihoa ja pian Karma olikin rinnallani.
Katse oli kysyvä ja nyökkäsin vastaukseksi. Nietos piti matalaa hyminää, mutta se oli vain tyytyväinen. Karman kosketus ei sitä haitannut lohikäärme tiedosti, että naiseen pystyi luottamaan, sillä olihan Karma seurassani. Nietos oli harvinaisen viisas lohikäärme ja jumalverisenä osasi tulkita ihmisiä tarkemmin kuin muut sarvelliset. "Se pitää sinusta", Kuiskasin Karmalle ja Nietoksen pupillit olivat palautuneet puolikuun muotoon. Sen katse oli hiljainen ja lempeä, ehkä hieman eloton. Jotenkin muistutti minua, kuten muut tahtoivat muistuttaa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 27, 2019 19:21:28 GMT
Sain hyväksynnän mieheltä, joten varovasti painoin käteni jääkylmää suomua vasten. Silmäni painuivat kiinni kun tunnustelin rauhassa jäistä pintaa suomussa. Olento piti huminantapaista ääntä, kuin tyytyväinen kissa joka nukkui tulisijan vierellä. Henkäisin syvään ja päästin ilman ulos keuhkoistani.
Avastin silmäni kun kuulin miehen hiljaiset sanat. Siirsin katseeni lohikäärmeen rentoihin silmiin, jotka eivät tuntuneet tuottavan lämpöä ollenkaan. Tuon silmät olivat kylmät ja ehkä hieman elottomat, minäkin huomasin sen. "Oletko varma..." Katsahdin miestä vieressäni, tuntien kämmeneni alla kylmän jään. Aloin silittämään hitaasti lohikäärmettä, kuin varoen etten satuttaisi sitä tai rikkoisi hanskaani röpelöistä jäätä vasten.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 27, 2019 19:52:23 GMT
Katsoin, kun Karma varovaisesti silitti lohikäärmeen lasimaista pintaa. Hän esitti kysymyksen olinko varma, että lohikäärme piti minusta. Katselin hetken aikaa lohikäärmeen kimaltelevia silmiä ja laskin leukaa alaspäin. "Jos se ei olisi pitänyt ei olisi se antanut koskettaa tai suhtautuisi niin rauhallisesti. Hän luottaa", Hymyilin lempeästi ja painoin kättä rennosti lohikäärmeen jääkylmää suomupintaa vasten. Sormen päitä alkoi kirvellä. Nietoksen häntä heilui rennosti puolelta toiselle, että kristallin kirkkaat piikit loistivat auringon säteiden osuessa niihin. Lohikäärmeen siivistä tihkui samanlaista läpinäkyvää kosmista kimalletta, kuten kasvoni puolikkaasta. Siivet olivat verhomaiset, mutta vahvat lentämistä varten.
En keksinyt suurempaa sanottavaa enemmin nauttisin rauhallisesta tunnelmasta. Sain näyttää Karmalle jotain lumoavaa, mitä harva oppipoika pääsi kokemaan ennen ritariksi lyöntiä. Sitä paitsi pääsin pitkästä aikaa näkemään nimikkolohikäärmeen aivan vierestä. Usein tunsin kuinka Nietos liisi yläpuolellamme tuoden turvaa matkoille. Nyt se makasi kuin tallikissa ympärillämme.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 27, 2019 20:23:41 GMT
Mieleni rentoutui Lyonellin vakuuttaessa että lohikäärme oli luottavainen kosketuksestani. Silittelin hetken olentoa, katsellen kuinka sen häntä liikkui puolelta toiselle. Hymyilin ja vedin käteni pois jäisiltä suomuilta. Käänsin katseeni mieheen, jonka sormet sivelivät lohikäärmeen suomuja edelleen. Liikuin rauhallisin askelein aivan toisen vierelle, kietoen käteni miehen käden ympärille. Se sai sydämeni hakkaamaan, vaikka olin jo melko tottunut koskettamaan Lyonellia, jokin tässä tilanteessa sai kehoni jännittyneeksi. Tuntui siltä kuin koskisin häntä ensimmäistä kertaa. Herkkä puna nousi kasvoilleni. Silmäilin lähinnä Nietoksen olemusta, ihastellen edelleen auringossa kimmeltäviä suomuja.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 27, 2019 20:42:06 GMT
Olin uppoutunut täysin omiin haavemaailmoihin, mutta pian tunsin lämpimän otteen. Karma oli hiljaisesti käpertynyt kiinni minuun ja napannut kädestä. Hymy nousi pienen hämmennyksen jälkeen. Olo oli mukava ja vilkaisin katsomaan naista. Toisen punastus sai omille kasvoille nousemaan pienen punastuksen, sillä en voinut lakata olematta onnellinen hänen kanssaan.
Käänsin katseeni takaisin lohikäärmeeseen, joka nosti päänsä pystyyn. Lohikäärme katseli ympärilleen päästäen kevyen karjauksen. Ääni oli kuin kristallin säröily. Ääni kaikui kauas ja suljin silmät hetkeksi. Alkoi hämärtää vähitellen. Käännyin Karman puoleen kysyvän katseen kanssa, sillä meidän pitäisi varmaan pian mennä ennen kuin olisi turhan pimeää suunnistaa lohikäärmeaukiolta pois. "Olemmeko valmiit?", Hymähdin nopeasti ja Nietos nousi jaloilleen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 27, 2019 20:55:34 GMT
Lohikäärmeen karjaisu sai minut hieman perääntymään. Ääni oli korkea ja säreilevä, muttei onneksi liian kova. Ylväs olento nousi seisomaan, saaden kunnioitukseni kattoon. Miten kaunis ja voimakas eläin Nietos olikaan. En voinut kuin kunnioittaa ja arvostaa lohikäärmettä.
"Minun puolestani." Huokaisin Lyonellin puoleen lopulta nyökäten. Pidin vielä hetken kiinni tuon kädestä, kunnes maltoin päästää hetkeksi irti ja hakea maahan jättämäni kirveet. Hipsin takaisin miehen vierelle kuitenkin heti, katsoen vielä kerran Nietosta, nyökäten tuolle kuin kiitokseksi hänen käynnistään.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 27, 2019 21:02:05 GMT
Nietos oli rauhallisesti paikoillaan tarkkailen ympäristöä kiiltävin silmin. Sen kosminen kimalle valaisia hämätyvää aukiota mystisesti. Puristin kättä voimakkaasti ja uskoin tunteen olevan molemmin puolinen. Tässä viihtyisi ikuisuuden kuitenkin ote hellitti ja nainen oli tekemässä lähtöä edelläni. Hetken aikaa ihastelin Nietoksen olemusta.
Nietos levitti siipensä ja hetkeksi tuli hyvin voimakas pimeys. Siivet olivat hyvin suuret, jotka jaksoivat kannatella lohikäärmeen kokoa. Jäinen ratina valtasi ympäristön, kun lohikäärme venytteli siipensä auki. Hetken päästä tuo ylväs olento nousi yläilmoihin päästäen voimakkaamman karjaisun meidän suuntaan. Tulisimme varmasti näkemään olennon uudestaan. "Mennään", Sanoin ja odottelin toista vierelle. Ainakaan ei ollut vielä kiire takaisin linnalle. Opetus oli tältä päivältä ohitse, hevoset varmasti jo hoidettu. "Iltasuunnitelmia?", Kysyin samalla kun haparoimme takaisin varsinaille tielle. Lumessa oli raskasta vaeltaa ja näkyvyys ei ollut parhain.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 27, 2019 21:20:41 GMT
Pimeys valtasi hetkittäisesti aukion, lohikäärmeen levittäessä siipensä suuriksi, peittäen auringon kosmisen tähtitaivaan taakse. Henkäisin näyn kauneudesta, jääden katsomaan kuinka Nietos nousi ja katosi pian karjaisun kera taivalle. Lyonell kehotti lähtemään ja tottelin miestä oitis. Kävelin hänen vierellään, tällä kertaa en ihan kylki kyljessä kiinni, sillä paksussa lumessa oli tarpeeksi vaikea tarpoa omin jaloin. "Eipä oikeastaan." Vastasin ujon hymyn kera miehelle. Olin ajatellut että olisimme menneet maastoon, mutta tämä oli ehdottomasti parempi vaihtoehto. Hevoseni oli luultavasti hoidettu iltatoimistaan, vaikka Kidrimistä en tiennyt. Se oli minun omistuksestani, joten ensisijaisesti ori oli minun hoidettavana. Toki niin oli myös Monni ja Morte, mutta myös muut oppipojat saivat hoitaa ne, ellei minua kuulu.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 27, 2019 21:31:26 GMT
Nyökkäsin samalla tarpoen paksussa hangessa Karma kyljessä kiinni. Hetken päästä pääsimme takaisin tutulle linnatielle, josta oli hetken matka linnalle. "Tahdot varmasti mennä tarkastamaan onko Kidrim kunnossa", Sanoin naiselle, vaikka elin uskossa että tallirenki oli hoitanut naisen hevosen. Alkoi olla turhan myöhä ja oppipojat harvemmin olivat linnassa koko yötä. Kävelin eteenpäin ja askelee tuntuivat keveiltä. Bootsien kärjet peittyivät lumesta ja näkyvyys alkoi olla itselleen suotava. Pimeän näkö oli parempi ja kirkas aurinko ei sokeuttanut.
"Jos tahdot, voit jäädä linnaan vai kutsuuko koti?", Kysyin huvittuneella äänen sävyllä samalla kun kävelimme kylki kyljessä kohti linnaa. Tunnelma oli yhtä aavemaisen rauhallinen, kun olimme sinne menneet. Ehkä viimein rauha laskeutuisi Hankalan puolelle.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 27, 2019 21:41:40 GMT
Loikkasin umpihangesta takaisin tallotulle tielle, jossa kulkeminen oli huomattavasti helpompaa. "Kyllä, jos kukaan ei ole hoitanut sitä, niin teen sen ensin." Sanoin nyökäten. En tiennyt mitä miehellä oli mielessään, mutta harvoin hän kysyi muuten vain oliko minulla suunnitelmia illaksi. Hänellä oli aina silloin jokin taka-ajatus. Ja vihdoin mies sen paljastikin, hieman ympäripyöreästi, mutta kuitenkin. Kutsui minut luokseen. Puna levisi taas poskilleni. Askelsin aivan Lyonellin kylkeen kiinni, tarrautuen tuon käteen kiinni. "Jään mieluusti linnaan." Sanoin hiljemmalla äänellä.
Pidin hämärästä ja mystisestä tunnelmasta, joka oli laskeutunut ympärillemme. Se antoi hiljaisuudelle aikaa, mielen levätä ja ajatella. Tien päässä näkyvät tallin lämpöisesti lepattavat lyhdyt kertoivat kuitenkin kodin läheisyydestä, antaen turvallisuuden tunnetta.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 28, 2019 12:07:57 GMT
Olin tottunut melkein siihen, että Karma tykkäsi olla kotonaan. Asia ilahdutti, että hän tahtoi mielellään jäädä linnaan yöksi. Saisimme olla pidemmän ajan keskenämme eikä ajatus ollut yhtään huonompi. Annoin hymyn nousta kasvoille ja samalla ihastelin rauhallista synkkää maisemaa.
Pian olimme linnanpihalla ja sama hiljaisuus sekä rauha seurasi meitä tänne asti. Himmeät valot pääsivät linnan ikkunoista valaisemaan tietämme. Hevoset oli haettu sisälle pakkaselta suojaan, sillä yöksi oli ennustettu lumimyrskyä. Pilttuutallissa soihdut valaisivat käytävää ja hevosia ei erottanut tummasta ympäristöstä. Ystävällistä hörinää kuului joka nurkasta ja pysähdyin Kidrimin paikalle. Karma alkoi tutkimaan hevostaan ja äkkiseltään näytti hyvin hoidetulta. Odotin rauhassa mikäli nainen halusi hoitaa hevostaan hetken aikaa tai jos heillä oli omia iltarutiineita. "Maastoilu jääneen varmaan huomiselle?", Ääni oli melkein kuiskaus etten herättäisi tallin asukkaita.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 28, 2019 14:45:35 GMT
Kävelimme talliin, sillä hevoset oli otettu sisälle. Kidrim seisoi rauhallisena karsinassa, ja tullessamme sen kohdalle hörähti lämpimästi. Pujahdin hevosen vierelle, katsomaan että kaikki oli hyvin. Ori oli onnekseni hoidettu hyvin, eikä minun tarvinnut tehdä sille mitään. Kun olin valmis silitin hevosen kaulaa ja palasin mieheni luo. "Maastoilu huomenna kuulostaa hyvältä." Sanoin yhtä hiljaa kuiskaten kun Lyonellkin. Kävin vielä viemässä nopeasti kirveet oikealle paikalleen asevarastoon, jonka jälkeen palasin miehen luo. Lähdimme kävelemään ulos tallista, koettaen pitää askeleemme mahdollisimman hiljaisina. Olin lähes tarrautuneena prinssin kylkeen kiinni kävellessämme ulos ovista. Kylmä viima oli meitä vastassa, kertoen lähestyvästä myrskystä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 28, 2019 18:25:12 GMT
Kidrim oli hyvin hoidettu ja Karma tyytyi taputtelemaan omaa hevostaan. "Onko Kidrimin kanssa sujunut? Osoittanut olevansa perus työhevonen", Naurahdin. Olin nähnyt linnan ikkunasta kaksikon harjoittelua ja oli hevonen vielä ruosteessa, kun toiminut pääosin viettänyt päivänsä nummella. "Aamupäivällä?", Jatkoin kysymystä. Mikään ei voita aamupäivän maastoilua valoisaan aikaan.
Viima puski lujasti ja kävelimme lähes juoksuaskelin linnan pääovelle. Ei ollut vielä niin myöhä, että väki olisi nukkumassa. Paksut puuovet aukesivat lähes itsestään ja loppumatkan työntyivät voimakkaasti auki kovan viiman tarratessa niihin. Päästin Karman ensimmäisenä sisälle ja painoin sitten ovet kiinni. Puhdistin lumet vaatteista ja käännyin katsomaan Karmaa. "Kelpaako syöminen?", Kysyin ennen siirtymistä yläkertaan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 28, 2019 18:33:24 GMT
"Se on vähän kankea vielä, mutta ratsujousi sujuu jo ongelmitta." Puhelin Lyonellille, vastaten tuon kysymykseen. "Pitää löytää jostain vetreyttä niin kyllä se siitä. Peloton se kuitenkin on, mitkään äänet ei tunnu hätkäyttävän." Jatkoin vielä hymyillen. Kidrimin kanssa oli mukava harjoitella, se oli niin erilainen kuin kaksi muuta oria. Kaikkihan ne olivat erilaisia keskenään. "Aamupäivä kuulostaa hyvältä." Hymyilin miehelle.
Päästessäni sisään, pudistelin vaatteet lumesta. Olin hiestä märkä ja kylmä oli tunkenut jo luihin ja ytimiin. Paloin halusta riisua haarniskani ja nauttia rennommissa vaatteissa kulkemisesta. Käännähdin miehen suuntaan tuon puhuessa, lähtien seuraamaan häntä rappusiin. "En ole syönyt mitään koko päivänä, viimeksi aamulla." Mietin ääneen uupuneena. "Joten kyllä, kelpaa." Hymähdin hyväntuulisesti vielä loppuun. Kaiken sen tunteilun kanssa sekoilemisessa en huomannut yhtään etten ollut syönyt, tai että minulla oli nälkä. Nyt kuitenkin tunsin kuinka näläntunne kolkutti vatsassa.
|
|