|
Post by Prince Lyonell on Feb 4, 2019 20:47:04 GMT
Jatkoa edelliseen peliin anger management. Saa hypätä mukaan! Aamuvalkeni pikkuhiljaa. Heräsin siihen, että pölyttyneen ikkunan takaa tunkeutui auringon säteitä. Talvi auringon kylmät säteet osuivat silmiin. Havahduin hitaasti hereille huomaten, että Karma oli yhä sylissä. Hymyilin lämpimästi nousten varovasti ylös silittäen naisen selkää. Ei ainakaan pitäisi herättää häntä tylysti. Hän vaikutti kuitenkin aamuihmiseltä, mutta olin ehkä väärässä. Pidin katseen ikkunassa, joka oli puoliksi tummanpunaisen verhon peitossa. Olin kieltänyt siivoamisen ihan siitä syystä, että olin tottunut olemaan linnantornissa, joka ei ollut missään siisteimmässä kunnossa. Huone oli kuitenkin järjestykseltään siisti ja sisustus oli kaunis sekä arvokas, mutta oma synkeytensä löytyi verrattuna puhtaisiin linnan huoneisiin. Annoin Karman heräillä rauhassa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 5, 2019 7:45:34 GMT
Heräsin aamuauringon säteiden loistaessa kasvoilleni. Hengitin syvään, huomaten että Lyonell oli jo noussut. Olo oli levännyt, muttei sentään pirteä. Raajat tuntuivat hieman kankeilta, venytellessäni niitä sängyn päällä. Hitaasti nousin istumaan ja katselin ympärilleni lämpimän valon valaistessa huoneen. Hiukset laskeutuivat sekaisina olkapäilleni. Katseeni siirtyi mieheen, saaden hymyn nousemaan huulilleni. "Huomenta. Oletko ollut kauan hereillä?" Puhuin käheällä aamuäänellä, haukotellen samalla.
Huoneessa leijaili kevyt pöly, joka teki valoisasta huoneesta omalla tavallaan hämärän. Ikkuna oli haalea, eikä sitä oltu pesty varmasti vuosiin. Asia ei kuitenkaan haitannut, sillä tiesin että mies piti hämärästä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 5, 2019 13:53:30 GMT
"Huomenta. En kauaa", Hymyilin ja lopetin silittämisen toisen noustessa ylös. Käänsin katseeni pois pölyisestä ympäristöstä Karman sinisiin silmiin. Toinen oli vielä unisen näköinen, mutta heräilköön rauhassa. Nousin itse pirteästi ylös pukeutumaan. Heitin päältäni likaisen valkoisen rievun pois päältä etsien kaapista sysimustaa paitaa vaaleansinisillä reunuksilla. Housut saivat olla samat, mutta vyövaihtui mustaan nahkavyöhön. Kaapissa lymysi mustat uudet bootsit kultaisten koristeellisten solkien kanssa.
Päällystakki sai jäädä mysteeriksi siihen asti, että pääsimme syömään Karman kanssa. Käännyin ympäri katsomaan toista hymyn kanssa. Karman hiukset olivat sotkuiset, mutta silti kauniisti kiharalla. Avasin oman nutturan ja annoin liekkisästi hiusten laskeutui sekalaisesti tihellä kiharalla. Aloin tekemään uutta parempaa ponnaria, että hiukset olivat siististi. Palasin sitten takaisin istumaan toisen luokse.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 5, 2019 18:37:40 GMT
Mies nousi ylös hymyn saattelemana ja alkoi pukeutumaan pirteän oloisena. Itse pyörähdin takaisin sänkyyn huokaillen. Olin tottunut aikaisiin aamuihin, mutta jostain syystä en olisi halunnut nyt nousta. Olin pirteä ja olo oli hyvin levännyt, mutta ei vain huvittanut. Painoin kasvoni peittoon. "Onko pakko jos ei tahdo?" Mumisin lähinnä itsekseni peittoa vasten. Toivoin että vaatteeni olisivat kuivaneet yön aikana kokonaan, sillä viimeinen asia mitä tahdoin laittaa päälleni oli märät vaateet.
Olin luvannut aamumaastoilun Lyonellille. Se houkutteli edelleen, voisin ottaa ratsukseni Kidrimin ja totutella orin kanssa työskentelemistä rauhassa. Hevonen oli kyllä ollut kuin enkeli, vaikka sen siivet olivatkin ruosteessa. Ehkä teki vain hyvää raskaalle työhevoselle pieni aamulenkki, saisipahan ainakin vähän verryteltyä itseään, ellen ehtisi enempää sillä ratsastaa. Monni ja Morte olivat molemmat varattu jollekkin tunnille täksi päiväksi, joten niistä ei tarvinnut huolehtia.
Tunsin kuinka kasvoni alkoivat lämmetä peittoa vasten mukavasti.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 5, 2019 18:46:40 GMT
"Herätyys", Venytin sanoja huvittuneena Karman hautautuessa peiton luokse. Kititin hellästi toisen kylkiän. En ollut varma kutisiko toinen, mutta lopetin kuitenkin heti naisen reagoidessa kutittamiseen. "Nyt velvollisuudet kutsuvat. Ovat sitten pois päiväjärjestyksestä", Naurahdin, mutta mielessä oli pitkä rauhallinen maastolenkki ilman varsinaista päämäärää. Antakoon hevosten johdattaa tien meille.
Nousin viimein lopullisesti ylös sängystä tutkien katseella huonetta. Olin onnistunut viskaamaan vakiopäällystakin piiloon, joten päädyin ottamaan sen klassisen tummansiniseen ponchoon. Kultakirjailut reunat ja saumat kimaltelivat tumman kaapin pohjassa. Asetin ponchon mustan paidan päälle. Kasvot piiloutuivat vaatekappaleen sekaan, mutta silti otin mukaan mustan maskin mukaan. Vuoristolla varmasti tuulisi. "Pukeudu rauhassa, mennään sitten syömään. Jos vaatteet ovat märät, ota kaapista mitä löydät", Hymyilin. Menin takaisin väsyneen oloisen Karman luokse ja silitin toisen takareittä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 5, 2019 19:06:26 GMT
Tunsin miehen sormet kyljissäni ja yritin pysyä paikoillani, mutta jossain vaiheessa oli pakko antaa periksi. Kikatin hieman, patistellen käsilläni toisen sormia muualle. Mies puhui totta kyllä, mitä nopeammin saisimme asiat hoidettua, sitä nopeammin pääsisimme eroon niistä. "Hyvä on..." Tuhahdin hymyillen, mutten jaksanut vielä nousta. Seurasin vain katseellani kuinka mies nousi ja kaivoi kaapistaan tutun vaatekappaleen. Hymyilin leveämmin toisen asetellessa poncho päälleen. Hänen vaatetuksensa kertoi siitä että ulkona saattoi olla kylmä. Silmäni seurasivat prinssin liikettä, kun tuo tuli lähelleni, koskien jalkaani.
"Katsotaan miten käy." Haukottelin ja venyttelin pitkästi. Nousin vihdoin ylös ja kävelin vaatteideni luokse. Kävin jokaisen vaatteen yksitellen läpi. Aluspaita oli kuiva, samoin takki jotakuinkin, mutta jostain syystä paksumpi paitani oli edelleen kostea. "Tämä on vielä kostea." Sanoin ääneen ja pistin paidan tuolin selkänojalle kuivumaan. Käännyin selätyste mieheen ja laskin tuon harmaan paidan harteiltani, paljastaen yläkroppani täysin. Kuitenkin nopeasti sujautin aluspaidan päälle, etten ihan täysin alasti ollut. Vedin housut ja sukat jalkaan, kiristäen vyön. Siirryin miehen kaapille silmäilemään tarjontaa. Jos hänellä olisi jotain lämmintä, mutta kuitenkin minun kokoistani, niin olisi täydellistä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 5, 2019 19:23:39 GMT
"Löytyykö mitään?", Kysyin naisen silmäilessä vaatekaappia. Vaatekaapissa vaatteet olivat siististi ja selkeässä järjestyksessä. "Paksummat paidat ovat tässä", Osoitin hyllyä, joka oli suunnilleen naisen silmien korkeudella. Värivalikoima ei ollut kovin laaja. Kaappia täydensi mustat, harmaat, luonnonvalkeat ja muutamat tummansiniset vaatekappaleet. Kuninkaallisemmat ja kalliimman kankaan vaatteet olivat ylähyllyllä suojassa, kun taas viitat olivat huoneen toisessa päädyssä.
"Olisiko tuo hyvä?", Osoitin haaleanharmaata villapaitaa. Se oli uusi, hyvin pehmeä ja lämmin paita. Varmasti tarkeni ulkona ja etenkin vuoriston viimassa, kun kaulus lämmitti mukavasti kaulaa. "Kokeile ihmeessä päälle", Hymähdin tutkaille vielä mitä ehdottaa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 5, 2019 19:47:34 GMT
Katselin siistejä vaatekasoja miettien. En tiennyt yhtään mitä miehellä oli tarjota, saatika missä mikäkin oli. Pian toinen oli kuitenkin ilmestynyt vierelleni ja osoitti hyllyä jossa oli paksut paidat. Värit olivat juuri miehelle sopivia, kylmänsävyisiä harmaita ja sinisiä. En ehtinyt valitsemaan mitään, kun Lyonell jo osoitti erästä paitaa. Vedin villapaidan kaapista varovaisesti, sotkematta muiden järjestystä. Hän patisti minua pukemaan paidan ja niin tein. Pakko myöntää että paita oli ihanan tuntuinen ja lämmin, mutta hihat olivat todella pitkät. Käärin hihoja hieman ylemmäs, sopimaan omien käsieni pituuteen ja paita oli sitten lähes täydellinen. Ehkä hieman pitkä, mutta minä pidin pitkistä vaatteista. "Se on hyvä, kiitos." Hymyilin. Korsetti ei todellakaan menisi tähän päälle, mutta eipä sitä koko ajan tarvinnutkaan pitää. Naiselliset muotoni katosivat villapaidan alle, mutten juurikaan välittänyt. Nojasin antamaan suudelman prinssin poskelle, jonka jälkeen käännyin kannoillani ikkunaa kohden. Selvitin hiukset sormillani ja aloin letittämään niitä kahdelle pienemmälle letille, molemmat pään sivuille laskeutuviksi.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 5, 2019 20:48:23 GMT
Nyökkäsin vastaukseksi ja Karma näytti hyvältä paidan kanssa. Omalla tavalla suloista, että kantoi vaatteita yllää. Asia ei haitannut yhtään, vaan enemmin päinvastoin. Ei haitannut, vaikka ryöstäisi kaikki vaatteet kaapista tai valloittaisi ne itselleen. Odotin oven luona rauhallisen oloisena. Karma sai rauhassa letittää hiuksensa loppuun.
Tämän jälkee lähdimme Karman kanssa kohti alakertaa. Käytävä oli valoisa ja kesti hetken aikaa totutella kirkkauteen. Upea kaunis miljöö, pölyttömyt nurkat ja palvelusväellä oli siistit vaatteet. Keittiö oli laittanut valmiiksi aamiaisen ja suurin pöydän ääressä istui Kiltan ritareita. Meidän saapuessa ruokailusaliin ritarit nousivat ylös. "Istukaa toki", Sanoin huvittuneella hieman matalammalla äänellä. Istuin vakiopaikalle ja käännyin katsomaan Karmaa. Nainen istui vierelleni. Hymyilin pienesti, mutta käännyin katsomaan sitten juuri ritareiksi lyötyjä oppipoikia. "Oletko tavannut kiltalaisia?", Kysyin Karmalta hieman hiljaisemmin.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 6, 2019 17:23:11 GMT
Letitin hiukseni ja sidoin molemmat nauhoilla kiinni. Sitten lähdin seuraamaan Lyonellia pitkin kirkkaita käytäviä, päätyen ihanalta tuoksuvaan ruokailusaliin. Pöytä oli taas täynnä jos jonkinnäköistä herkullista ruokaa. Henkäisin hiljaa, astellessa miehen vierellä kohti salia. Pöydän ääressä oli tällä kertaa muitakin ja tunnistin heidät Killan ritareiksi. Nyökkäsin noille syvään tervehdykseksi, ja prinssin pyytäessä heidät takaisin istumaan, suuntasin omalle tutulle paikalleni miehen viereen. Hymyilin Lyonellille, jonka silmät kävivät ritareissa. Osasin odottaakkin jotain puheenaihetta liittyen heihin. Jouduin kuitenkin pudistamaan päätäni. "En valitettavasti." Vastasin, alkaen keräämään ruokaa itselleni. "En kerennyt tapaamaan ketään, vaikka heihin törmäsinkin aijemmin." Puhuin rauhallisella äänelläni.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 6, 2019 18:00:13 GMT
Nainen kertoi ettei ollut tavannut kiltalaisia vielä. Nyökkäsin vastaukseksi, sillä hän tulisi varmasti vielä tuntemaan. "Etköhän tule pyöreän pöydän ritarit vielä tuntemaan", Virnistin leikaten tuoreesta maalaisleivästä sopivan kokoisia viipaleita lautaselle. Päälle levitettä ja ohuita lihan siivuja. "Oletko käynyt vielä itse kiltan kartanossa?", Kysyin Karmalta ennen ruokailun aloittamista. Kuinka hyvältä tuore maalaisleipä maistuikaan. Rapeat reunat ja ylipehmeä sisus. Leipä suorastaan suli suuhun. Juomaksi oli vettä. Viini ei tulisi hetkeen kuulookaan, vaikka elämän aikana oli kehittynyt pieni sietokyky viiniä kohtaan.
Söin suhteellisen nopeasti. Karma sai rauhassa syödä loppuun ja itse kiinni katseen kliltan ritareihin sekä kisälleihin. Nuoret ja vallattomat juuri kuninkaiden kuninkaan toimesta lyöty ritareiksi. He saivat pompotella oppipoikia, mutta totella meidän aatelisväen käskyjä. He olivat kahden tulen välissä huolella. Heillä oli vielä lohikäärmetaistelu käymättä, mutta valvoisin sen kruunajaisten jälkeen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 6, 2019 18:13:49 GMT
Aloitin ruokailun lämpimin mielin hedelmillä, samalla leikaten itsekkin maalaisleivästä palasia itselleni. Vesi oli raikasta ja kaikki ainekset tuoreita, suorastaan taivaallista. Nyökkäsin miehen toteamukselle. Uskoin että tulisin pakostakin tutustumaan pyöreän pöydän ritareihin, ehkä jopa piankin. He olivat valtakunnan tunnetuimmat ja arvostetuimmat ritarit, syystäkin. Ja niin kauan kun ajattelin tarrata miehen kyljessä kiinni, tulisin tapaamaan varmasti jos jonkinlaista aatelisporukkaa.
"Kartanossa? Ei, en ole." Hämmennyin aluksi, mutta sain vastattua lopulta miehelle. En ollut ikinä käynyt kyseisessä kartanossa ja ajatus sielä käymisestä tuntui hieman oudolta. Olin niin tottunut olemaan pelkkä tallityttö ja ritarin oppipoika, etten koskaan ollut ajatellut että minusta tulee jotain suurempaa.
Söin ripeästi, mutten kuitenkaan liian nopeasti. Ruoka maittoi kyllä ja olin hieman miehen jälkeen valmis. Olin täynnä, mutten ähkyssä, joten aamuinen maastolenkki suijuisi luultavasti, toivottavasti, hyvin.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 6, 2019 18:46:43 GMT
"Niin eivätkö he ole vieneet vielä teitä uusia kiltalaisia? Kun heistä aika jättää, jonkun on pakko nousta pöydän äärelle, tai osan aika jättää", Käännyin katsomaan yhden ritarin puoleen. Hän nautti normaalilta, mutta oli siniverinen kuten yksi ritareista ketä ei tällä hetkellä istunut seurassamme.
Karma oli pian valmis, joten nousin rauhallisesti ylös pöydän ääreltä. Ritarit kääntyivät katsomaan meitä, kun hei jäivät vielä istumaan pöydän äärelle. En tiennyt olivatko he kuulleet keskustelumme, mutta joka tapauksessa he tulisivat tutustumaan harjoitusten alkaessa. "Olemmeko valmiit ulos?`", Kysyin ulko-oven edessä. Kurkkasin ikkunasta. Keli oli selkeä ja aurinko paistoi vaihteeksi eli ulkona oli hyvin kylmä. Maastolenkki tulisi olemaan hyvin virkistävä ja siinä vaiheessa heräisi.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 6, 2019 19:01:23 GMT
Pudistin päätäni mietteliäästi. "En ainakaan muista että kukaan olisi käynyt siellä." Mietin asiaa, enkä mielestäni unohtanutkaan mitään. "Emmeköhän me pian pääse käymään." Olin positiivisella päällä. Ei meitä uusia kiltalaisia voinut pitää kauaa pimennossa siitä mitä killassa tapahtui ja mitä meidän kuuluisi tehdä.
Nousin miehen perässä, nyökäten uudelleen, mutta tällä kertaa pienemmin, ritareille jotka jäivät pöydän ääreen. Seurasin Lyonellia ulko-ovien luo, ihastellen päivää. Aurinko loisti kirkkaana, saaden lumen heijastumaan valoisasti. Taivas oli pilvetön ja kaunis, mutta pakkaslukemat olivat varmasti korkealla. "Minä olen." Huikkasin miehelle hymyillen ja nostin kaulustani korkeammalle. Astelin ulos, vetäen kylmää ilmaa keuhkoihini. Nenä jäätyi sekuneissa inhottavasti, mutta siihen tottuisi kyllä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 6, 2019 19:10:52 GMT
Menin naisen perässä ulos ja tunsin kuinka pakkanen puri nenään sekä poskiin. Annoin kasvojen hautauta pochon korkeaan kaulukseen ja tuntea kuinka kosminen puoli kasvoista tuntui paremmalta. Mitä pimeämpä ja viileämpi ympäristö oli, sitä enemmän kasvojen puolikas tuntui omalta eikä sellaiselta iralliseslta osalta. Hymähdin ja lähdin kohti tallia kiinnittäen huomiota muutamaan oppipoikaan.
Muistin, että Karma ottaisi oman hevosensa. Suuntasimme yhdessä tallia kohti ja itse miettisin kenen hevosen kanssa lähtisi maastoon. Drake palautui suurista turnajaisista ja matkaaminen sai hevosen hieman hermostuneeksi. Lantti, tai itse tykkäsin puhua orista ihan Goliath ei ollut saanut vähään aikaan kunnon liikuntaan. Se olisi hyvä valinta tähän päivään. Hevonen oli hyvin vahva, kestävä ja vahvatahtoinen verrattanu nuoreen uhkarohkeaan ja säpäkkään Drakeen. Talli oli lämmin ja vähitellen lämpö alkoi takertua ihoon. Varpaat melkein jäätyivät ulkona sormenpäistä puhumattakaan. Menin suoraan valjashuoneeseen napaten korkealta Goliathin satulan ja päitset kainaloon sekä paksun loimen satulan päälle. Tällä pärjäisi, ajattelin hiljaa mielessä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 6, 2019 19:19:04 GMT
Halusin napata Kidrimin alleni maastoon, sillä ori oli aivan ruosteessa. Seurasin miehen rinnalla tuota talliin ja saimme vastaan ihanan lämpimän tallihajun. Tottuneesti astelin jo mustanpäistärikön karsinalle, jossa ori hörisi tervehdykseksi. Kävin nappaamassa hoitotarvikkeet ja ennen varusteita harjasin orin kunnolla, antaen sen samalla virkistyä rauhassa. Kun harjaus ja puunaus oli valmis, kävin nappaamassa valkoiset suitset ja satulan, sekä paksuhkon ratsastusloimen, ettei ori nyt ihan paleltuisi pakkasessa. Varustin hevosen ripeällä tahdilla, tottuneesti puuhiini. Tervehdin oppipoikia tallissa nyökkäyksin, kun nuo puuhasivat omien ritariensa ja hevostensa kanssa. Vaimea häly oli täyttänyt tallin, hörinästä ja kavion kopseesta puhumattakaan.
Olimme pian valmiit ja lähdin taluttamaan työhevosta ulos. Kidrimin askeleet olivat laiskat, mutta pian niihin saataisiin vähän ryhtiä. Tuon valtavat kaviot kopisivat voimakkaasti tallin lattiaa vasten, eikä varmasti kellekkään jäänyt epäselväksi kuka oli tulossa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 6, 2019 19:27:43 GMT
Tervehdin oppipoikia ystävällisesti ja palasin Goliathin paikalle tavaroiden kanssa. Laskin satulan maahan pitäen päitsiä olkapäällä. Goliath hörisi matalasti ja tyytyväisen kuuloisena. Harjasin orin hyvin kokonaan lävitse ja kavioista saa suorastaan kiskoa jääkimpaleet irti. Tallin melu ja ympäristö oli hyvin rauhoittavaa samalla kun keskittyi hoitamaan yhden silmäteristään kuntoon. Paksu tummansininen loimi asettui hyvin orin päälle ja siihen musta satula. Loimea koristi kultaiset reunukset kolmen kruunun kanssa.
Valmiina talutin orin ulos ja tällä kertaa Karma oli minua edellä. En tainnut pitää kiirettä, sillä normaalisti heitin tavarat niskaan ja lähdin matkaan. Tai sitten olin tottunut, että hevonen oli kuninkaallisesti laitettu valmiiksi. Hyppäsin orin selkään ja Goliath piti päästään korkealla pystyssä. Sillä ja Mortella oli parhaimillaan menossa valtakiista orilaitumen herruudesta. Olin miettinyt pitäisikö orit erottaa tai laittaa Daksun koulutettavaksi. Käännyin katsomaan Karmaa ja hänen ollessa valmis annoin pohjemerkit ottaen suunnaksi kilpitie. "Voisin näyttää kartanon", Hymyilin ja mukauduin Goliathin suuriin askeleihin. Ori käveli kuin ruhtinas eteenpäin ja sen suuret kaviot upposivat hankeen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 6, 2019 19:35:29 GMT
Pihalla suoristin vielä Kidrimille laittamaani mustaa loimea ja kiristin satulavyötä. Kun Lyonell ilmestyi vierelleni, kapusin orin selkään, tehden vielä pienet viilaukset. Olin valmis ja lähdin miehen jälkeen liikkeelle. "Se olisi mukavaa." Hymyilin takaisin, yrittäen koota hieman Kidrimiä, joka tahtoi laahustaa lumisessa maassa.
Ilma oli suorastaan kaunis. Lintujen laulu kaikui metsästä tielle saakka iloisena viserryksenä. Annoin kehoni tottua kylmään ilmaan, rentoutuen ratsuni selässä, antaen tuon kulkea omaan tahtiinsa. Orin askeleet olivat pitkiä ja keinuvia, mutta se oli lähinnä vain mukavaa ja pehmeää heilumista puolelta toiselle. Kidrimkin tuntui pikkuhiljaa virkistyvän pakkasilmassa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 6, 2019 19:55:28 GMT
Ratsastimme linnanpihan poikki ja Goliath halusi kovin nuuskasta vierelleen tulevaa oria. Ori käänteli korvia hieman ihmeissään hänelle uudesta tuttavuudesta. Ritarit pitivät portilla vahtia ja Astrael kääntyi katsomaan meitä. Hänen kanssa en sanoja tarvinnut, kun pysyin lukemaan miehen ajatukset. Se kuulosti hullulta, mutta niin oli tämä uusi verikasti ja puolijumalien oikeudetkin.
Tie oli tasaisempi kuin linnanpiha, sillä tällä tiellä kävi paljon väkeä. Menimme tutun harjoittelupaikan läpi, sillä jos oikein tarkasti katsoi niin aukio näkyi puiden välistä. Goliath nappasi kuolaimista kiinni ja heilutti muutaman kerran päätä puolelta toiselle. Selkeästi tahtoi laittaa vauhtia matkaan. Annoin orin nostaa ison ravin ja hevonen ravasi oikein korkein askelin lumessa. Matka kartanolle ei olisi pitkä. Laukan kanssa se vei pienen hetken, ravin kanssa muutaman tovin ja käynnillä vielä pidempään. Välillä kurkkasin taakse pysyikö kaksikko Goliathin vauhdissa. Hetken päästä käännyin sivutielle jatkaen ravissa, mutta hanki oli vielä paksumpaa metsätiellä. Goliath otti laukan ja joutui oikein kunnolla harppaamaan lumessa. Todellakin kukaan ei ollut käyny täällä hetkeen. Ritarit käyttivät linnan luksustiloja edukseen. Naurahdin ajatuksia silmiä pyöritellen, mutta pian edessämme häämötti kivenharmaa vanha kartano. Pihassa oli puomipaikkoja hevosille ja suihkulähde oli jäätynyt. Katolta tippui lunta ja ikkunat olivat huurussa. Takapihan harjoittelukenttä oli vanha puutarha, mutta sitäkään ei oltu käytetty hetkeen. Lievä aavemainen tunnelma hiipi selkärankaa pitkin ylös. Laskeuduin satulasta sitoen Goliathin puomiin mennäkseni tutkimaan kartanoa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 7, 2019 6:52:30 GMT
Kidrim ei juuri välittänyt Goliathin lähentelystä, antaen toisen nuuhkia ja ihmetellä. Itse se vain kulki korvat hörössä eteenpäin, kuunnellen ympärillä lenteleviä lintuja. Nyökkäsin ritareille, jotka olivat porttien vierustalla vahdissa.
Seurasin Lyonellia hiljaa, antaen rauhallisen aamun puhua puolestani. Kaikkialla oli niin tyyntä ja kaunista, sekä kylmää, ettei tehnyt mielikään puhua. Hevonen allani pudisteli päätään, kuin olisi vasta herännyt, joten ajattelin ottaa rauhassa. Toista mieltä oli Goliath, joka näytti levottomalta heti kun pääsimme vähän kauemmas linnasta. Mies antoi hevoselle haluamansa ja lähti raviin. Annoin hieman välimatkaa kaksikolle, jonka jälkeen itsekkin nostin ravin. Kidrim ei epäröinyt hetkeäkään, mutta ei meinannut pitää vauhtia yllä, joten aika-ajoin minun piti kehottaa sitä ripeämpiin liikkeisiin. Olimme hyvän matkan päässä mustasta ratsukosta, ja pysyin helposti perässä. Kidrimkin tuntui haluavan seurata toisia, joten matka sujui ongelmitta.
Lyonell käänsi Goliathin metsään, paksuun hankeen. Mustanpäistärikkö epäili hieman korkeaa lunta, mutta asteli kuitenkin kaksikon perään. Lumi pöllysi kunnolla friisiläisen kavioiden alla, tuon laukatessa vahvasti eteenpäin. Kehotin myös Kidrimin laukkaan. Ori pärskähti epäilevänä, mutta alun kankeuden jälkeen lähti harppomaan kaksikon perään. Laukka oli korkeaa ja voimakasta, selässä pysyminen vaati voimaa. Olin kunnolla painautunut orin kaulaa vasten, antaen tuon raivata tiensä kohti kartanoa, joka pilkotti puiden välistä. Ihailin näkyä, hidastaen orin ravin kautta käyntiin. Lyonell oli päässyt jo maahan, kun saavuimme puiden välistä pihalle. Goliath oli paljon nopeampi lumessakahlaaja kuin raskasrakenteinen työhevonen. Sidoin Kidrimin toisen orin viereen ja loikkasin hankeen, kipittäen Lyonellin vierelle. "Täällä ei olla käyty hetkeen." Totesin ihaillessa rakennusta ja talven jäädyttämää pihaa.
|
|