|
Post by Prince Lyonell on Feb 7, 2019 14:33:14 GMT
Harpoin paksussa kangessa kartanon verannalle. Uppuduin polvia myöden hankeen, mutta tuurilla saappaisiin ei mennyt lunta. Ovella katsoin sinettiä ja käännyin naisen puoleen. "Lurjukset nauttivat linnan lämmöstä talven", Virnuilin pidellen kultaista lukkoa kädesä. Siinä ei ollut avaimelle tilaa, joten se oli magialla kiinnitetty ettei arvotavarat ja ristiretken aarteet lähde kävelemään. Aloin miettimään kenen kiltalaisen tekosia tämä olisi, sillä en aivan ulkoa muistanut kaikkien nimiä vielä .Heidät oli juuri ylennetty ritarin arvoon. Sinetin avaaminen ei ollut kuitenkaan este. Yrittävät he mitä loitsua pystyisin luultavasti murtamaan sen. Tutkailin vielä lukkoa, jonka keskellä oli aurinko. Luultavasti tulenkantaja tai vastaava, ajattelin mielessäni ja mikäli halusimme sisälle ilman ongelmia olisi ihanasta rakkaasta Sirusta apua. Nappasin lukon kämmenen sisään antaen sen loistaa sinivihreää hehkua. Muistutti melkein tulta, mutta todellisuudessa se oli valkoa millä pystyin ottamaan alunperin muistoja ihmisiltä.
Ei vaikutusta. "Vakuuttavaa", Sanoin ääneen loitsu oli uusi varmasti uuden aikakauden siniverisiä. Olin pimittänyt omaa ikääni kaikilta, mutta mikäs teet ollessasi vanha kuin taivas. "No onneksi yksi pelle saa lukon auki", Nostin katseen ylös kuin kutsuaakseni velhoa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 7, 2019 17:11:19 GMT
Katseeni maalasi ylös alas kartanon seiniä, miettien miksi kukaan ei ollut käynyt paikassa, jos se kerran killalle kuului, miksei kukaan käynyt siellä. Sain pian Lyonellilta vastauksen, virneen kera ja tuhahdin. "Laiskat." Sanahdin naurahtaen. Uskoin että noin suuresta kartanosta löytyisi suuri tulisija, joka lämmittäisi ainakin puolet talosta.
Asetuin miehen vierelle kuistille. Hanki oli yli omien polvieni ja tunsin kuinka saappaiden suuaukot täyttyivät lumesta. Ei se pitkälle päässyt, mutta yritti kuitenkin. Katselin kuinka prinssi pyöritteli lukonomaista käsissään, lopulta sulkien sen kämmeniinsä. En ollut vieläkään kunnolla tottunut miehen taikaan, joten tuon käsistä lähtevät sinertävät liekit saivat minut hieman perääntymään. Ei kuitenkaan pelokkaasti, vaan pikemmin varoen, jos jotain räjähtäisi. "Se on suljettu taialla?" Mietin ääneen, katsoen lukkoa. Miehen sanoista päätellen tallissamme saattoi majailla muuan velho, joka saattaisi saada lukon auki. En pitänyt niinkään velhostamme, mutta olihan hänestä joskus hyötyä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 7, 2019 18:28:16 GMT
"Hyvin vahva sinetti, varmasti Kayn tekosia", Vastasin toiselle mietteliään ilmeen kanssa. Toinen oli perääntynyt taaemmaksi liekkien valaistessa kasvoja. Monet kysyivät sattuivatko taikojen käyttäminen, mutta liekki ei koskaan satuta kantajaansa. Sinertävä liekki oli enemmän jäädyttävä kuin kuuma perus punainen liekki.
Yritin siitä huolimatta uudelleen avata sinettiä. Liekin väri oli voimakkaampi ja melkein sokaisema. Kultainen pinta alkoi jäätyä ja muuttaa väriään jäänsiniseksi. Kun kulta antoi periksi murtui lukko käsiin pieninä sirpaleita. Olin itse yllättynyt onnistumisesta, mutta otti hyvin paljon voimille. Hieraisin silmiä ja avasin kartanon oven varovaisesti. Sisällä ei vaikuttanut olevan ketään. Tulisija oli tyhjä ja huonekalut hieman pölyttyneet. Siitä oppipojille heti tehtävää. Toinen lukollinen ovi oli käytävän päädyssä, missä säilytettiin aarteita ja killan ritareiden upeita haarniskoita. Jokaiselle oli omanlainen eikä koskaan ollut kahta samanlaista ritaria sekä toisen varusteiden kantaminen oli voitonmerkki tai petos.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 7, 2019 18:41:32 GMT
Katsoin hiljaa kuinka mies yritti uudelleen rikkoa lukkoa, lopulta jopa onnistuen siinä. Olin peittänyt kasvoni liekin valon seurauksena, mutta nyt laskin yllättyneenä käteni ja astelin sisälle. Katselin valtavaa huonetta koristi kaunis ja koristeltu kattokruunu, jonka kynttilät olivat puoliksi palaneet ja aivan pölyn peitossa. Kaikki kartanossa oli kalliin näköistä, koristeltua ja viimeisen päälle kullattua. Pölyn määrä sai minut yskimään muutamaan otteeseen, mutta totuin pian. Paikka oli kaunis ja varmasti loistolias kesäisin, kun kiltalaiset käyttivät sitä. "Vau..." Henkäisin, silmäillen yhdellä seinällä olevaa pölyistä taulua. Taulussa oli kolme ritaria ja kolmipäinen lohikäärme. Kävelin maalauksen eteen, silmäillen sitä tarkasti. "Ihme ettei kiltalaiset pidä paikkaa talvellakin kunnossa." Sanahdin sitten, kääntyen Lyonellin puoleen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 7, 2019 18:53:30 GMT
"Sitä ollaan yritetty, mutta luopiot nauttivat linnan ylellisyydestä. Ehkä te saatte vähän ruotua tähän", Vastasin Karmalle sulkien oven perässä. Kävelin varovaisin askelin toisen luokse ihaillen kartanon sisältöä. Käänsin katseeni kattokruunuun ja napsautin sormia. Vielä jäljelle jääneihin kynttilöihin alkoi vähitellen ilmestyä sinivihreää liekkiä. Aloin pitää tästä uudesta taian käytöstä, ajattelin virneen kanssa.
Menin Karman vierelle katsomaan taulua. "Sanotaan, että lohikäärme on Dýmar. Tuonelan portinvartija ja verettömien suojelusenkeli", Painotin sanoja suojelusenkelin kohdalla. Lohikäärme oli Pahalan kuningas ja verettömien jumala, sillä harvemmin mustaveriset jumalat tahtoivat liata näppinsa verettömiin. Kilta oli kaunis paikka ja varmasti tulisi uusien oppipoikien kanssa käyttöön. Peräännyin hieman avaten yhden ovista, joka ei ollut lukossa. Huone oli salimainen ja siellä oli suuri pöytä, jonka keskelle kaikki kokoontuivat kuuntelemaan. "Ja kaikki ovat saman arvoisia, jopa oppipojat", Sanoin ääneen katsellen hämärää salia ja seiniä koristi suuret maalaukset sekä värikkäät kilvet. Kaikki oli varmasti ihmeellistä ja mahtavaa. Nainen tuskin odotti, että pääsisi kiltaan tai edes tapaamaan ritarit.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 7, 2019 19:03:44 GMT
"Ihme porukkaa. Ja te kutsutte heitä ritareiksi?" Lausahdin leikkisästi. En tietenkään tarkoittanut mitään pahaa, kunnioitukseni oli valtava killan ritareita kohtaan, mutten voinut silti uskoa että he mielummin luovivat linnassa, kuin käyttivät tätä kaunista ja rauhaisaa paikkaa.
Hätkähdin valojen ilmestymistä, silmät kiiluen kylmässä valossa. Katsahdin mieheen, joka alkoi kertoa maalauksen tarinaa. Käänsin kasvoni maalauksen puoleen, miettivä ilme kasvoillani. Vai että Tuonelan portinvartija. Lähdin seuraamaan miestä seuraavaan huoneeseen, suureen saliin, jonka seiniä koristi niin maalaukset kuin kauniinkaiverretut kyntteliköt. Katossa roikkui lähes yhtä komea kruunu kuin edellisessä huoneessa. "Se on hieno ajatus, että kaikki ovat samanarvoisia." Hymyilin ja astelin kevyesti Lyonellin luokse, koskettaen tuon selkää hellästi. Käteni liukui miehen selkää pitkin kyljelle, sitten ilman halki pölyiselle pöydälle. Pöly nousi kosketuksestani ilmaan ja sormenjälkeni näkyivät selkeästi pöydän päällä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 8, 2019 11:34:59 GMT
"Valitettavasti. Heidät on lyöty ritareiksi kuninkaiden kuninkaan toimesta", Pyöräytin silmiä. Mikäli he eivät alkaisi perehdyttämään uusia kiltalaisia, saisivat he pian pakkohätistelyn takaisin kartanolle. "Uskon, että tulevat pian tänne kunhan tasaantuvat kruunajaisista", Virnistin ja annoin katseen vaeltaa kuvan kauniissa kartanossa.
Nyökkäsin taisen sanoille, sillä minustakin oli hienoa kaikkien olevan samanarvoisia. Kivisen pyödän pinta oli pölyssä ja pölyn alta kimmelsi kaiverretut riimukirjaimet. Ajatukset pysäytti viluväreet, jotka ilmestyivät naisen kosketuksesta. Suorin selkää ja katsoin toisen kulkua toinen kulma koholla. Toinen kuin söi sanani ja virnistin. "Tälläinen kartano. Ristiretken aarteet ja ritareiden varusteet ovat toisen lukon takana sekä yläkerta on täynnä yösijoja", Kerroin rauhallisella äänellä antaen sinisen liekin syttyä myös pyöreän pöydän yläpuolella olevalle kattokruunuun. Taulujen kultareunukset hohkasivat sinertävää valoa ja magian ansiosta pöydän riimukirjaimet alkoivat hehkua himmeästi.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 8, 2019 12:06:11 GMT
"Paikka on upea." Henkäisin, kääntäen katseeni kattokruunuun, jonka kynttilöihin Lyonell taikoi sinertävät liekit. Koko huone valaistui viileällä valolla, saaden paikkaan eloa ja mystisyyttä. Hämäryys ja pöly leijailivat kuin tanssien huoneiden varjoissa. Kävelin ympäri huonetta, välillä pyyhkien kädelläni pölyjä tasojen päältä. Silmäilin upeita tauluja ja kauniita huonekaluja. En oikeasti voinut ajatellakkaan miksi Killan ritarit eivät voineet käyttää kartanoa kokoontumisiinsa. Sehän oli aivan loistokunnossa, kaunis kuin mikä ja sopivat kaukana oppipoikien hälinästä. Laiskoja aaseja jokainen, pudistin päätäni itsekseni.
Kävelin huoneessa, vällillä tehden tanssimaisia pyörähdyksiä, siirtyen eteenpäin. Askeleeni olivat kevyet ja tasaiset. Katseeni painoi mieleeni jokaisen taulun ja yksityiskohdan huoneesta. Lopulta pyörähdin hymyillen Lyonellin lähelle, koskettaen leikkisästi tuon kättä ja hymyilin. Tein uuden pyörähdyksen pian poispäin, tällä kertaa katse kuitenkin miehessä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 9, 2019 16:22:42 GMT
Paikka oli todella upea, kuten Karma meni ääneen toteamaan. Karma pyöri ympyrää kuin haltija ja naurahdin kevyesti. "Potkitte heidät hereille, tai kuninkaan nimeen vaaditte heitä tuomaan kartanoon", Virnistin mennen pöydän äärelle tutkimaan riimukirjaimia tarkemmin. Riimut muodostivat yksinkertaisia lauseita, jotka oli tiivistelmiä ritareiden aatteista: älä murhaa, vältä petosta, ole armollinen, auta naisia, käyttäydy kuin aatelinen ja älä koskaan sodi tunteiden vallassa.
Käännyin katsomaan Karman leikkisää menoa ja pian toinen oli edessäni tuijottaen kauneilla sinisillä silmillä. "Jatkuuko matka?", Kysyin naiselta ottaen toisen kädestä kiinni hellästi. Lähdin kohti ulko-ovea rennoin ja yleellisen askelin pitäen toisen kädestä kiinni. Ulkona päästin otteesta irti. Aloin etsimään kultaista lukkoa ja enää oli kysymys kuinka laittaa lukko takaisin kiinni. Se onnistui samalla loitsulla jättäen kuitenkin jäljet aikaisemmasta tuhosta. Hevoset pärski tyytyväisinä ja Goliath kääntyi katsomaan meitä korvat höröllä päästäen ystävällisen hirnauksen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 9, 2019 16:36:27 GMT
Nauroin heleästi miehen puhuttua. "Voit olla varma että pistän liikettä niiden laiskimusten niveliin." Sanoin sitten. En antaisi näin kauniin paikan rapistua keskelle metsää, kun se oli oikeasti hyvässä kunnossa, vielä. Ei olisi kauaa, mikäli kukaan ei siellä kävisi. Kyllä rakennuksia käyttää piti että ne säilyivät.
Mies otti kädestäni kiinni, lähtien viemään minua pitkin kartanoa, aina ulko-oville asti. Naurahdin hymyillen. "Ilmeisesti." Totesin virnistäen. En pistänyt sitä pahakseni, sillä hevoset alkoivat varmasti jäätyä, kököttäessään polviin asti ulottuvassa lumessa, monen asteen pakkasessa. Lyonellin jäädessä kiinnittämään lukkoa, lähdin itse jo hevosten luokse. Kidrim hörähti heti Goliathin hirnahduksen jälkeen, saaden mustan orin huomion itseensä. Goliath nuuhki korvat höröllään mustanpäistärikön turpaa, joka taas seurasi minun tarpomistani paksussa hangessa tarkkana. Hevoset eivät näyttäneet mitenkään kärsiviltä vielä, mutta pieni lämmittely oli varmasti paikallaan. Silittelin Goliathin lämmintä turpaa, ennenkuin siirryin Kidrimin luokse avaamaan suitsia paalusta.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 9, 2019 16:51:49 GMT
Lukko pysyi kiinni muutaman varmistuksen jälkeen. Lähdin sitten kohti hevosia. Karma rapsutteli ratsuja hetken aikaa ja loikkasi sitten satulaan. Aurinko oli kirkas ja sai siristämään silmiä samalla tarpoessa syvässä hangessa. Nappasin Goliathin nahkaohjakset puusta ja heitin ne orin kaulalle. Satulaan nousu tapahtui ketterästi, vaikka hanki laittoi vastaan. Taputin orin kaulaa pikaisesti kääntäen orin turvan kohti reittiä josta tulimme.
"Toiveita minne mennä?", Kysyin naiselta samalla kannustaen orin käyntiin. Goliath tarpoi paksussa hangessa nuuskien turvalla lumen pintaa kuin varmistaakseen ettei hukkuisi lumeen. Jatkaisimme tietä suoraan, kunnes käännyttäisiin metsätielle. Tuskin kylälle jaksoi mennä muiden ympäröitäväksi. Vuoristotiet olisivat vielä rauhallisia.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 9, 2019 17:01:24 GMT
Kapusin Kidrimin selkään, kääntäen sen takaisin tulosuuntaan. Jälkiä pitkin oli helpompi mennä kuin umpihangessa ja oma orini ainakin nautti enemmän siitä ettei tarvinnut harppoa eteenpäin. Kidrim hörähteli kumeasti silloin tällöin, vaikuttaen jo paljon virkeämmältä. Käänsin katseeni mieheen, tuon kysyessä mihin matkamme jatkuisi. Hymyilin tuon puoleen. "Ei väliä, kunhan on rauhallista." Vastasin mietteliäästi, kääntäen katseeni sitten takaisin polkuun edessämme. Aamuiset, rauhalliset, maastolenkit virkistivät mukavasti oloa, saaden energian jylläämään. Ehkä jaksaisin tänään illalla käydä myös Monnin kanssa maastossa, mikäli keli pysyi hyvänä. Se aasi tarvitsi vielä paljon totuttelua kaikkeen, vaikka tuntui pikkuhiljaa ymmärtävän ettei se elämä niin pelottavaa ole.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 9, 2019 17:28:47 GMT
Nyökkäsin naiselle ja lähdin johdattamaan tuttua tietä pitkin kohti toista metsäpolkua. Polku oli yleinen ja siinä meni monia ratsukoita. Reitti oli yleinen ja siinä oli hevosten helppo liikkua, kun tie oli valmiiksi painettu kasaan. Goliath kaarsi kaulan ja kuunteli korvat sivuilla metsän ääniä. Ori ei välittänyt perässä tulevasta ratsukosta eikä oria haitannut, vaikka he tulivat hieman vierelle. "Käykö vuoristotie?", Kysyin Karmalta. Voitaisiin ratsastaa vuorten läpi ja palata siitä Arkalan tietä kohti linnaa. Vuoristo tie ei välttämättä olisi liukas, mutta epäilys oli pieni. Aurinko paisto voimakkaammin ja lumi alkoi vähitellen sulaa. Silti iholla tuntui kireä pakkanen, minkä takia sai nähdä miten selviäisimme reitin.
Goliath tahtoi taas laittaa vauhtia, mutta en laittanut vastaa. Pidin ohjaksia rennosti yhdessä kädessä ja annoin orin ravata rennoin askelin eteenpäin. Musta ori pärski askelten tahdissa ja sieraimista nousi höyryä. Goliath pysyi pystyssä ja katsoi itsekkin ettei menisi jokaiseen eteen tulevaan monttuun. Käännyin katsomaan taakse missä Karma ja Kidrim menisi.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 9, 2019 17:57:47 GMT
"Käy oikein hyvin." Vastasin miehelle, nauttien viileästä ilmasta. Hetkeksi päästin ohjat irti ja venyttelin käsiäni kunnolla. Kidrim ei välittänyt vaikka ohjat yhtäkkiä löysentyivät, vaan jatkoi nätisti löntystellen eteenpäin. Seurasimme Lyonellia ja Goliathia hieman noiden takana. Hiljaisuus oli laskeutunut väliimme, mutta se oli vain mukavaa. Emme tarvinneet sanoja, mutta tunsimme silti olevamme toisen seurassa. Olisi ollut enemmän ahdistavaa, jos mies yrittäisi koko ajan jutella jostain, sillä en ollut mitään puheliasta sorttia. Toki Lyonell tiesi tämän jo, olimmehan tarpeeksi kauan tunteneet toisemme.
Kaksikko edessämme lähti pian raviin. Kidrim katsoi hetken korvat höröllään toisten menoa, muttei oma-alotteisesti kiiruhtanut mihinkään. Jouduin komentamaan orin raviin, jotta pysyisimme lähellä toisia. Hetken ravattua laiskasti, löysi Kidrim jostain energiaa, saaden paremman askeleen ja muodon. Tie oli mukavan tasainen, eikä pienet montut haitanneet työhevosen suurten kavioiden alla juuri ollenkaan. Kohta kannustin Kidrimin rentoon laukkaan, jolla aloimme saavuttaa mustanpuhuvaa ratsukkoa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 9, 2019 18:19:46 GMT
Kavioiden kopina kertoi, että toiset laukkasivat raskain askelin perässämme. Goliath heilautti päätänsä menohaluisena. Annoin hevoselle merkin lähteä eteenpäin, kun tie leveni edessämme ja metsä suojasi kylmältä viimalta. Ori nosteli jalkoja korkealle ja varoi askeleitaan tasaisella maastotiellä. Puut alkoivat harjaantua ja edessämme häämötti leveä aukio. Aukiolla Goliath innostui, mutta lumen määrä esti vauhdin lisäämistä. Musta ratsu harppasi lumessa, mutta hidas loppu päässä raviin vuoristotien alkaessa. Tuuli pääsi ulvomaan korvien väliin ja pöllyävä lumi tunkeutui kauluksesta paidan sisään. Kylmyys ei haitannut, ennemmin nauttisin siitä.
Pysähdyin vuoristo tien alussa kurkaten pysyikö Kidrim kannoillamme, kun Goliath innostui näyttämään kuninkaallisuuttaan. Goliath puuskutti ja venytti kaulaa pitkälle eteenpäin. Heitin ohjakset hevosen kaulalle antaen orin lähteä kohti vuoristotietä vapain ohjin.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 10, 2019 9:26:26 GMT
Lyonell ja Goliath porskuttivat eteenpäin vahvoin askelein ja me Kidrimin kanssa kopistelimme perässä. Kannustin oria ottamaan nopeamman laukan, joka sai hevosen pärskähtämään. Se kuitenkin totteli käskyä ja lähti kuin lohikäärme rynnistämään eteenpäin. Lumi pöllysi suurien kavioiden alla ja pysyimme ihan nätisti kaksikon perässä.
Tulimme vuoren juurelle. Hidastin Kidrimin rauhalliseen raviin, ohjaten sen Lyonellin ja Goliathin luo. Hetken annoin hevosen kulkea myös pitkillä ohjilla. Kidrimin ryhti löystyi heti ja tuo alkoi löntystämään tumman ratsukon perässä tyytyväisen oloisena. Viileä tuuli puhalsi ympärillämme, ujeltaen vuorenrinteen koloissa. Katselin kaunista maisemaa, rentoutuen ja antaen itselleni aikaa hengittää. Ilma oli kylmä, mutta onneksi olin ottanut paksun paidan Lyonellilta. En olisi mitenkään selvinnyt omilla vaatteillani. Tai olisin, mutta takaisin tullessa olisin luultavasti pelkkä jääpalikka.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 10, 2019 11:08:39 GMT
Goliath kävi kierroksilla siitä huolimatta, että annoin orille vapaat ohjat ja hevonen sai mennä omaa tahtiaan. Ratsu piti kaulan kaarella ja käveli kuin kuningas rahvaan vierellä. Vuoristolla alkoi tuulla voimakkaammin ja mäet alkaa jyrkkiä. Kaviot kopisivat jäistä kivipintaa vasten. Annoin kylmän viivan kutitella kasvoja ja siristin silmiä auringon säteiden tunkeutuessa kasvojen eteen. Se ei ollut enää niin mukavaa kuin kuumaa rautaa olisi asettu kasvon puolikkaalle.
Tie muuttui tasaisemmaksi, mutta pinta oli röpelöinen. Hidasti ratsua, että pysyin naisen rinnalla samalla pitäen hevosen enemmän kurissa. Goliath ei ollut pitkään aikaan saanut kunnon liikuntaan, kun olin liikaa kilpaillut Draken kanssa. Nyt oli aika maksaa velat takaisin. Käännyin katsomaan vuoristossa oleviin luoliin ja valehtelematta pystyi näkemään sekä tuntemaan verettömien lohikäärmeiden nukkuvan. Jumalveriset lohikäärmeet eivät nuku talviunta.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 10, 2019 11:40:06 GMT
Goliathin levottomuus hämmensi Kidrimiä, joka oli rauhallinen kuin ruusunkukka. Mustanpäistärikkö silmäili korvat höröllään toista hevosta, joka esitteli omaa kuninkaallisuuttaan. Naurahdin pienesti, taputtaen Kidrimiä kaulalle. Se näytti siltä että olisi voinut kysyä Goliathilta "Mitä hittoa oikein teet?" Ehkä kysyikin, hevosten kielellä. Katseeni seurasi Lyonellin katsetta luolaan. Vaimea humina kuului luolasta ja oli kuin olisin nähnyt jotain syvällä. Annoin asian kuitenkin olla, kun jatkoimme eteenpäin. Lumi ja jää narskuivat kavioiden alla, ja ainakin Kidrim kulki rennonvarovaisesti tiellä. Luotin hevoseen kuitenkin täysin, antaen ohjien roikkua kaarella tuon kaulalla. Käännyin ensimmäistä kertaa pieneen hetkeen Lyonellin puoleen. "Mitkä ovat päivän suunnitelmasi?" Kysyin rennosti. Ei sillä että minua olisi hiljaisuus haitannut, mutta kysymys vain tuli mieleeni. Kai sitä voisi jostain keskustella, kun kerran vihdoin kaksin olimme.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 10, 2019 12:18:00 GMT
Goliath nosti pään ylös mulkoilen kohti luolan suuta. Rauhoittelin hevosta, sillä tuskin mikään peto heräisi kesken syvän unen. Ainakin uskoin, kun kerta ne langetettiin uneen. Kuuntelin naisen kysymystä ja minun piti hetken aikaa oikein miettiä vastausta. "Ei juuri mitään", vastasin. Tänään ei ollut minkäänlaisia velvollisuuksia, sillä tärkeimmät valmistelut kruunajaisia varten oli jo suoritettu. Linna oli kunnossa ja siistinä, kutsut lähetetty ja enää olisi vuorossa oma henkinen valmistautuminen seuraavien viikkojen aikana.
"Sinulla? Hevosten hoitoa ja kuriin laittoa?", Virnistin naiselle. Samalla mieleen tuli kysymys tahtoisiko nainen harjoitella kaksintaistelua selästä käsin. "Kiinnostaisiko melée jomman kumman ratsusi kanssa?", Kysyin sitten hetken pohdinnan jälkeen. Drakella oli varmasti virtaa ja energiaa sekä se pöhkö tarvitsisi totuttelua lähitaisteluun.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 10, 2019 12:29:22 GMT
Aurinko paistoi kirkkaana, valaisten miltei liiankin hyvin tiemme. Lumi heijasti kunnolla valoa, mutta omat silmäni olivat onneksi jo tottuneet siihen. Vuorella oli rauhallista ja vain linnun laulu kantautui vaimeana metsästä. Kaikenkaikkiaan päivä oli kaunis ja rauhallinen, vaikkakin tuuli teki siitä kylmemmän tuntuisen, mitä se oli.
Lyonellilla ei kuulemma ollut mitään, jota hetken ihmettelin. Saiko rakas prinssini vain löhöillä tekemättömyyttään linnassa. Hymyilin ajatukselle, sillä tiesin ettei se ollut totta. Lyonell keksisi itselleen tekemistä, jos sitä ei ollut. Hän oli tunnollinen, eikä todellakaan jäisi loikoilemaan sänkyynsä koko päiväksi, vaikka olisi saanut. "Monni ja Morte ovat tällä hetkellä tunneilla, ja Mortella on pari muutakin tuntia vielä..." Mietin ääneen mitä kaikkea tänään tapahtuisikaan. "Monni pitää siis hoitaa ja ehkä myös liikuttaa vielä illasta." Sanahdin nyökäten. Kolmen hevosen kanssa toimiminen osasi olla rankkaa, mutta eipähän hommat loppuneet. Ja onneksi olin sopinut että muut oppipojat saivat hoitaa orit puolestani, varsinkin jos tarvitsivat hevosia tunneille. Kidrim oli ainoastaan täysin minun hoidettavani.
"Melée? Mieluusti. Monni tarvitsee vielä harjoitusta turnajaisia varten." Naurahdin. Se kimo aasi tarvitsee harjoitusta ihan kaikkeen, mutta pikkuhiljaa hevonen on rauhoittunut, vaikkakin energiaa sillä aina piisaa.
|
|