|
Post by Prince Lyonell on Mar 19, 2019 11:42:27 GMT
Istuin hermostuneena nojatuolilla ja rintakehässä oli yhä tunne, että säädyttömyyden synnitär oli yhä jossain nurkassa tarkkailemassa. Velho saisi heittää taikansa muualle, sillä oli onnistunut houkuttelemaan kunnon pahattaren linnan nurkille. Vaikka synnitär oli yhtä harhakuvaa, pystyin tuntemaan kuinka terävät kynnet raapivat niskaa. Hyppäsin väistämättä ylös tuolilta hieman vihoissani. Silmäilin jokaisen nurkan huolella lävitse tuloksetta. "Sirandras!", Karjaisin, että seinät tärisivät. Lähdin ulos huoneesta etsimään velhoa, joka oli vastuussa kiusaamisesta tai totaalisesta härnäämisestä. "Saat luvan haalia pyövelin jalkoja", Virnistin, sillä mikään ei houkuttelisi velhoa takaisin kuin takaisin kiusaaminen. Taisi Sirandras pitää päänsä kylmänä, sillä linna oli tyhjä ja itse paholaista ei näkynyt missään.
"Etsitkö jotain?", Viekas ääni kuului rappusten alapäästä ja Chiwant keimaili piruuttaan. Vitivalkeat hohtavat silmät, hiukset kuin pitkää läpinäkyvää silkkiä jotka verhoutuivat kaavun sekaan. Terävät mustat kynnet ja lohikäärmeen tapaiset hampaat. Pudistin päätä. "Olisit oiva morsian pimeyden prinssille", Tuhahdin jatkaen matkaa kohti kuninkaansalia. Ei aikaakaan, kun synnitär ilmestyi valtaistuimelle istumaan. "Hmm, harmi että hänellä on muut mielessä", Toinen virnisti terävät hampaat läsnä. Jopa keittiön väki oli maagisesti kadonnut. "Haha voisi piina jo loppua", Esitin kysymyksen velholle pitäen tuiman katseen jumalattaressa. Toivottavasti väki palaisi pian vai oliko tämäkin yhtä harhaa ja todellisuudessa puhuin itsekseni koko väen edessä. Kiitos.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 20, 2019 5:43:45 GMT
Varustin Goliathin ripeästi, Gawainin katsellessa vierestä. Mies antoi minulle varustusrauhan ja alkoi puhumaan vasta sitten kun irroitin mustan friisiläisen tolpasta. "Missä oikein käymme?" Kiharahiuksinen mies kysäisi, antaen minun näyttää tietä. Talutin orin linnan pihalle, saaden muutamia kiinnostuneita vilkaisuja. "Käyn asunnollani hakemassa vaihtovaatteita." Selitin miehelle nousten suuren friisiläisen selkään. Lyonellin noustessa selkään hän näyttää niin kevyeltä ja tottuneelta. Liike kuitenkin tuntui joltain aivan muulta, varsinkin kun olin tottunut lyhyempiin oripoikiini. "Etkö olisi voinut jättää sitä jonkun muun hoidettavaksi?" Gawain seurasi esimerkkiäni, nousten raskaan shirensä selkään. Katsahdin häntä hieman kysyvänä. Näytinkö joltain linnan neidolta, joka ei itse pystyisi tavaroitaan hakea? Ilmeisesti Gawain pystyi lukemaan kasvoiltani ajatukseni, tai edes jotain sinne päin, miehen alkaessa puhumaan pikaisesti. "En minä sitä niin tarkoittanut, mutta eikö olisi turvallisempaa lähettää joku muu?" Mustahiuksinen mies puhui samalla kun käynnissä kuljimme porttien ohi. "Olen ritarin oppipoika, en mikään prinsessa." Tuhahdin rauhallisesti. Nopeasti suuttuminen ei kuulunut luonteeseeni, enkä sitä ollutkaan, mutta välillä tuntui että prinssin rakastajana sain tuoda asian selkeästi esille. En ollut hänen osaamaton, nätisti keikaileva prinsessansa, olin silti oppipoika ja minusta tulisi vielä jonain päivänä ritari. Gawain tuntui ymmärtävän yskän, nyökäten pieni hymy huulillaan. Mies oli mukava, sitä ei ollut kieltäminen. Tulisi olemaan mielenkiintoista harjoitella hänen kanssaan, ja ehkä viimeistään silloin hän ymmärtäisi että olin tosissani ritariksi pääsystä. Olinhan toki jo kerran voittanut hänet joustauksessa, joten minua oli turha aliarvioida.
"Ilta alkaa hämärtymään, meidän on parasta kiirehtiä." Mies totesi pienen hiljaisuuden jälkeen, katsellen taivasta. Itsekin vilkaisin ylös, tehden saman huomion. Keräsin Goliathin kokoon ja tajusin että ori tuntui suht samalta kuin Morte, sillä oli vain enemmän itsevarmuutta ja halua mennä eteenpäin, siinä missä oma warlander kuunteli komeasti vain ratsastajaa. "Mennään!" Sanahdin ja annoin orille laukkapohkeen. Valtava ilmestys loikkasi liikkeeseen voimalla, paakkuuntuneen lumen lennellessä kavioista. Pieni hetki meni tottua hevosen koviin ja nopeisiin askeleisiin, mutta lopulta rentouduin satulassa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 20, 2019 20:40:08 GMT
Seurasin ikkunasta, kun Karma lähti linnanporteista ulos ilmeisesti kiltalainen seuranaan. Hahuilin yksinäni kuninkaansalissa ja ovet paukahtivat kiinni. "Iskikö mustan kipeä?", kuului vaimea ääni enkä ollut varma oli ääni synnittären vai Sirandrasin keimailua. "Turhasta, ei", huokaisin vastaukseksi ja menin pienen portaikon ylös kohti valtaistuinta. Oli vielä väärin istua siihen. Sen sijaan jäin nauttimaan valtaistuimen kiillosta ja voimasta mikä hehkui siitä.
Peräännyin hieman, kun terävät kynnet sivelivät selkää aiheuttaen kylmät väreet pitkin kehoa. "Et pysty lopettamaan hänen ajatteluaan", viekäs nainen irvaili ja istahti valtaistuimelle kuin mikäkin oikeutettu jumala. Hänellä ei oikeastaan ollut valtaa istua siihen, mutta mitä minä jumalattarelle pärjäisin magiassa. Niin, en mitenkään. "Tottakai armas on aina mielessä ja että pääsee ehjänä perille. Alkaahan hämärtää ja täällä liikkuu muutenkin pimeää magiaa", Tuhahdin pitäen tuiman katseen naisen vitivalkeissa silmissä. Toinen puhdisti päätä ja jatkoi seuraamista, kun olin aikeissa lähteä takaisin kohti kammaria.
Naisen perässä tuli suuri savumainen verho, kun hän liikkui paikasta toiseen. Sinertävä iho hehkui linnan pimeydessä ja kosminen kiilto suorastaan valaisi tietä huoneeseen. "Taidat tosiaan viihtyä täällä", puhuin ääneen tuntien yhä olon hölmöksi, kun taisin puhua itsekseni ääneen. "Hmm, ehkä, ehkä et", Toinen vastasi ja liisi sängyn päätyyn makoilemaan kuin Sirandras. Ilmeisesti Malthaelista ei ollut hänelle seuraa. "Sinä sitten piinaat toivottomia rakastajia täällä?", Jatkoin pysyin oven läheisyydessä hieman varuillaan. "Se on työni. Kuinka rakastan luopioksi heittäytymistä ja ilmestyä aina draaman keskelle. Monet naiset saavat voimii minusta", Toinen viittoi sormilla ja maagisesti olin työntynyt lähemmäksi sängyn luokse. Otin askeleen taaksepäin ja ei ollut ihme, jos oppipojat olivat pyörältä päästään. Karma saisi pitää kiirettä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 21, 2019 5:44:20 GMT
Laukkasimme peräkkäin kohti kylää, hevoset puuskuttaen nopeasta lähdöstä. Tiellä ei tullut vastaan kuin kaksi killan ritaria, jotka oli pistetty vartioimaan kulkijoita. Gawain tervehti heitä kädenheilautuksella, minä vain nyökkäsin. En viitsinyt päästää ohjista irti, ties mitä Goliathilla oli mielessään. Lyonell käsitteli oria kuin hän olisi tiennyt mitä musta eläin ajatteli, eikä noiden välillä juurikaan ollut kitkaa. Mutta minusta tuntui että hevonen tahtoi testata mihin minusta on. Ehkä se oli joskus testannut myös Lyonellia.
Olimme kylässä hetken päästä. Annoin friisiläisen kävellä pitkin ohjin torin läpi, kohti omaa asuntoani. "Onko täällä hiljaista mielestäsi?" Gawain kysyi yllättävän hiljaisella äänellä, saaden minut huomioimaan paremmin ympäristöäni. Kylä monesti hiljeni auringonlaskun aikaan, joten en ollut kiinnittänyt huomiota, mutta nyt paikka tuntui jopa elottomalta, vaikka muutama ihminen olikin näkökentässä. "On." Vastasin lopulta nopeasti. Tulimme asunokompleksin eteen ja loikkasin pois satulasta. Sidoin Goliathin hevosparkkiin, jotta se sai juodakseen. "Minä odotan täällä, käy nopeasti." Ritari virkkoi puolittainen hymy kasvoillaan. Nyökäten avasin oven ja lähdon harppomaan portaita ylös omaan kerrokseeni. Asunto oli juuri niinkuin olin sen jättänyt eilen. Siistin parit mukit keittiöön jonka jälkeen nappasin nahkaisen repun, johon nopeasti valikoin sopivat vaatteet niin talliin, ulos kuin yöpymiselle. Olin piakkoin valmis, joten palasin Gawainin luo ulos. Mies nojasi seinään, katsellen kun hevoset joivat. Minut huomatessaan tuo heilautti itsensä suoraksi. "Oletko valmis?" Ritari kysyi silmäillen varustustani. Suuri nahkareppu oli täyteen tungettu, mutta luulisi sen riittävän muutamaksi päiväksi. "Olen. Voimme palata takaisin." Nyökkäsin virkkoen. Goliath nosti päätään ja seurasi kuinka kävelin lähemmäs. Pehmeä hörähdys tervehti minua kun koskin sen turpaa. Shire vieressämme hörisi korvat pystyssä, katsellen rauhallisesti meitä. "Mikä sen nimi on?" Kysäisin kääntäen katseeni Gawainiin. Mies kulki hevosensa vierelle, sitoen sen ohjat irti pölkystä. "Hän on Nox." Tuo hymyili hevosensa puoleen, taputellen sen kaulaa. "Vahvin ja uljain hevonen jonka olen tavannut." Mies jatkoi vielä, nousten selkään. Itsekkin loikkasin oman ratsuni satulaan, asetellen repun paremmin selkään. Hymyilin hieman miehen puoleen. "Eikös kaikkien ritareiden ratsu ole se uljain?" Kysyin leikkimielisesti, ohjaten mustan orin kohti linnaa. Gawain naurahti ääneen, hymyillen leveästi puoleeni. "Tottakai on!" Hän sanahti. Ritari nosti vauhtia heti kylän porteilla, tälläkertaa minun seuratessa perässä. Lumipaakut lentelivät kavioista hevosten laukatessa tällä kertaa toiseen suuntaan tietä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 21, 2019 9:46:51 GMT
Istuin mietteliäästi kuunnellen jumalattaren syntisiä puheita. Hän ei sitten näyttänyt päästävän irti. Punastus alkoi levitä pitkin poskia ja veri kiertämään nopeasti suonissa. Tempperamentti alkoi ottaa valtaa kropasta, mutta samalla hieman nolostuneena kuuntelin toisen puhetta omasta säädyllisyydestä. "Haittaako se teitä noin paljon?!", En pystynyt pitämään sanoja suussa, vaikka kuinka hampaita purin. Jumalatsr säpsähtin ja liisi taakseni pistäen terävät kynnet kaulaan kiinni. "Voi voi, hyvä kuningas älkää noin kiihtykö", Hän jatkoi irvailus ja tylysti puskin aavemaista henkilöä taaksepäin. Ei nyt. Mitä Sirandras oli ikinä keksiny sai hän maksaa tavalla tai toisella.
Peräännyin takaisin oven luokse lukkiem häijyn ja vähättelevän katseen sängyssä makaavaan hahmoon. Ei luovuttamisen merkkejä ja välinpitämättömyys sekä vastustaminen kasvatti naisen himoa kiusata enemmän, kuten velhollamme.
Huokaisin syvään hiljaisuudessa toivoen Karman palaavan pian. Ehkä sitten tuo lopettaa kiusaamisen, vaikka outo tunne jatkoi kehon valtaamista. "Mitä ikinä tämä onkaan tiedät että olen jumaltenne silmissä saavuttamaton ja periksiantamaton", Tuhahdin jo melkein raivoissani. Nainen kohotti kulmia kun eo tietäisikään, että en lähde houkutuksiin helposti kylmäpäisyyden vuoksi. Ainakin jos asian takana oli kiusoitteleva jumalatar.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 21, 2019 12:18:16 GMT
Ilta pimeni nopeasti ympärillämme, saaden metsän näyttämään uhkaavalta varjoineen. Linnalle johtava tie oli lumen ja jään peitossa, niin tasaiseksi tampattu että siinä oli kuitenkin helppo ratsastaa. Leveä tie kapeni hieman lähempänä linnaa ja puut tuntuivat kumartavan kahdelle matkalaiselle. Vastaan tuli jo oppipoikia, joiden päivä oli päättynyt ja heidät oli päästetty lähtemään. Hämmentyneet katseet tuijottivat menoamme, kun kiisimme kahden vahvan hevosen voimalla kohti portteja. Hidastimme lähempänä linnaa, niin ettemme rynnineet suoraan pihalle, vaan käynnissä ohjasimme hevoset tallin vierelle, jossa lopulta nousimme pois ratsailta. Goliath puhisi täynnä energiaa, kopistellen paikoillaan turhautuneena. "Sori, mutta saat mennä päästelemään höyryjä muiden kanssa." Puhuin mustalle ilmestykselle, samalla rapsutellen tuon kaulaa ja otsaa. Sitten käännyin Gawainin puoleen, joka käveli lähemmäs, pieni virne huulillaan. Mies näytti tyytyväiseltä, kuin olisi onnistuneesti suorittanut hänelle uskotun tehtävän. Katseeni oli hieman kysyvä. "Oli mukava olla matkakumppaninanne, lady Karma." Ritari nappasi yhtäkkiä käteni omaansa, ja oli suutelevinaan kämmenselkääni joka oli peitetty nahkahanskalla. "Toivottavasti saan nauttia seurastasi myös huomenna."
Tilanteessa oli jotain huvittavan herkkää, ja vaikka Deimos teki välillä kiusallaan tuota samaa, mutta Gawainin kasvoilla oleva vilpitön virne teki eleestä omalla tavallaan viattoman, toverillisen. "Huomenna saat nauttia miekasta kurkullasi." Naurahdin virneen kera, vetäen käteni pois. "Äläkä aliarvioi minua." Lisäsin vielä, lähtien taluttamaan Goliathia kohti pihattoa. Hetken aikaa vielä ori saisi purkaa energiaansa ulkona. "Ei tulisi mielenkään." Gawain virkkoi vielä takanani, heilauttaen kättään. "Huomiseen, siis." Ritari nousi nopealla ja kevyellä liikkellä Noxin selkään. Ori hörähti raskaasti, ennen kuin suostui lähtemään liikkeelle. Nyökkäsin miehelle vielä viimeiseksi.
Pimeässä, soihtujen valojen alla, talutin friisiläisen pihaton katokseen, riisuen tuon varusteet maahan ja alkaen harjaamaan hikistä hevosta. Puhdistaisin orin kunnolla, ennen kuin päästäisin sen riehumaan tarhaa. Kesken orin jalkojen harjauksen tunsin oudon humahduksen ilmassa, ja jonkun läsnäolo sai selkäpiini värisemään. Nousin suoraksi huomaten Sirandrasin istuvan Goliathin lautasilla. Hevonen ei juurikaan hätkähtänyt velhoa. Hiljaa tuijotimme toisiamme hetken ja sitten vain jatkoin orin harjaamista. Minulla ei olisi aikaa Sirun kaltaiselle kakaralle. "Kiiruhtaa sun kannattaa, tai mustan vihreä liekki syö armaas." Velho avasi suunsa, ja kuten arvata saattaa, sieltä pulppusi arvoitus. Kuuntelin vain hiljaa, huomioimatta toista sen pahemmin. En kysellyt, en edes katsonut. Puhdistin hevosen kaviot rauhalliseen tahtiin, tuntien kuinka toinen leteistäni nousi ilmaan. Velhon sormet leikkivät hiuksillani, saaden vihdoin huomioni. Nousin seisomaan ja tuijotin Sirandrasia tuon valkoisiin silmiin. Ilkikurinen hymy nousi tuon huulilla, samalla kun hän repäisi letistäni minua lähemmäs. Törmäsin hevosen kylkeen ja irvistin ärtyneenä velholle. "Päästä irti." Murahdin hiljempaa. Hymy vain levisi entisestään. "Valkeat kuin jäinen kaurapelto, ja samanmoinen on sen luonto..." Sirandras puheli katse siirtyen lettiin kädessään. "Kuinka kovaksi se jäätyisi, jos kuninkaan valo ei olisi sitä enää lämmittämässä." Velho hymisi taas outoja lauseitaan. Mittani alkoi pikkuhiljaa täyttyä ja tiesin että Sirandras huomasi sen myös. "Irti." Tällä kertaa käskin. Velho päästi otteensa huokaisten ja katosi pölynä ilmaan. Tuhahdin raskaasti ärtyneenä ja jatkoin Goliathin hoitamista. Hetken päästä olin valmis ja päästin orin loikkimaan tarhaan. Varusteet vein niille kuuluvalle paikalle, pesten kuolaimet ja jättäen karvahuovan kuivumaan.
Kun kaikki vihdoin oli valmista, lähdin astelemaan linnaa kohti. En tiennyt yhtään mitä helvettiä Sirandrasilla oli mielessään, mutten antaisi sen häiritä. Yritin rauhoittaa mieleni, hengitin syvään, ja astelin sisään linnaan. Kengänkannat kopisten kävelin käytäviä ja portaita pitkin kohti Lyonellin huonetta, nahkainen reppu selässäni.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 25, 2019 21:25:17 GMT
Istuin kalpean ilmeen kanssa sängyn juurella kuullen askeleita käytävältä. "Oi majesteetti saa kaunista seuraa", Toinen jaksoi yhä ilkkua selän takana. Jumalatar liisi huoneen nurkasta selkäni taa ja utuisen liikken pystyi astimaan, mutta niin pystyi tuntemaan kuinka terävät kynnet uppoutuivat kurkkuun. Heilautin kättä pistävään kohtaan ja samassa musta aavekuvajainen katosi ennen oven avautumista. Vaikka jumalatar oli kosmista kokonaisuutta tai enemmän savuista ja varjomaista, jäi kaulaan tylyt pistohaavat kuin olisi purtu molemmilta puolilta tai pistetty terävän haarukan kanssa.
Jäin odottomaan oven avautumista ja reaktiota omaan olemukseen, mutta samassa velhon luoma taikajuoma alkoi ottaa enemmän valtaa. Kamala pääkipu ja suonissa oleva taianomainen veri virtasi nopeammin. Pistohaavoja poltti yhtälailla kuin käärmeenpuremaa ja sisälle valui ihme myrkkyä luultavasti. Haavat kuitenkin katosivat myrkyn mukana ja Karma ei luultavasti huomaisi asiaa. Käytös ja katse oli silti aivan eri maata. Hieman pyörrytti ja katse oli sumea, hieman ailahtelava mitä ei säädylliseltä voisi odottaa. Istahdin rauhassa alas yrittäen taistella sisällä olevaa myrskyä vastaan. Ulkoisesti rauhallisen ja kylmän tyynen näköinen, vaikka sisällä myllersi huolella aatteet laidasta laitaan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 26, 2019 6:56:31 GMT
Linna oli hämärtynyt illan alla, mutta käytävillä olevat soihdut valaisivat tietäni. Harpoin ylös portaat ja tulin pian tutulle ovelle. Koputin puiseen oveen rystysillä muutaman kerran, ennen kuin avasin sen. Jos en saisi tulla, mies olisi kyllä ilmoittanut jo. Astelin huoneeseen, nähden miehen istumassa sängyllä. Hän oli kalpea ja voimattoman oloinen, nostaen huolen mieleeni. Suljin pikaisesti oven ja laskin repun sen vierelle, kävellen sitten miehen luokse. En edes kerennyt riisumaan ulkovaatteitani. "Lyonell, voitko hyvin?" Kysyin huoli paistaen kasvoiltani. Kumarruin tuon eteen, lattialle polvilleni, jotta näkisin hänen kasvonsa kunnolla. Prinssi oli kuin hengetön, hänen ihonsa elottoman värinen. Nostin hitaasti kämmeneni hänen poskelleen, silmäillen tuon kasvojen eleitä ja ilmeitä. "Mitä tapahtui?" Hiljainen ääni pääsi suustani vielä. Olin muutamia tunteja pois ja yhtäkkiä Lyonell oli tässä kunnossa. Mitä ihmettä oli voinut käydä?
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 27, 2019 8:32:40 GMT
Karma saapui huoneeseen huolestuneen kuuloisena. Olin hieman transsin kaltaisessa tilassa, että puheen ymmärtäminen oli omaa luokkaansa. Nostin kalpeat kasvot naisen puoleen ja nyökkäsin. "Olen ihan kunnossa", Vastasin lähes tietämättömänä mitä sanoin. Puhdistin päätä hieraisten niskaa raadelluista kohdista. Jäätävä kutina ja kummallinen olo valtasi koko kehon.
"Varmaan velhon temppuja", Huokaisin saaden jo vähän omaa valtaa kehosta. Nousin ylös nähdäkseni pölyisestä peilistä omat haamun valkeat kasvot ja tutkailemaan kutiavaa niskaa. Ihmettelin puoli ääneen riimukielellä kuinka tuo syntinen jumalatar jaksoi kiusoitella, että nyt piti näyttää riivatulta pakanalta. "Säädytön", huokaisin vielä ihan selkeällä kielellä.
"Muutamia kutsumattomia vieraita, ei sen erikoisempaa", Sanoin kääntyen ympäri takaisin Karman suuntaan, mutta terävät kynnet pistivät selkää. En antanut ilmeen värähtää, mutta ilmeisesti hänestä puhuminen oli väärää. Loin vinon hymyn kasvoille pitäen katseen toisen omissa silmissä. Karma näytti huolestuneelta ja syystäkin.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 28, 2019 6:53:57 GMT
Katsoin kuinka mies liikkui huoneessa, itse nousten seisomaan sängyn viereen. Kulmat kurtistuivat epäilyksestä. Ei mies näyttänyt olevan kuunnossa, vaikka niin oli väittänyt. Hän oli sekavan oloinen ja kalpea kuin lumi. Vaihtelin levottomana painoa puolelta toiselle, silmät yhä seuraten Lyonellin liikkeitä. Hän käännähti puoleeni, kertoen kutsumattomista vieraista. Ne eivät ikinä olleet hyvä asia. "Kutsumattomia vieraita?" Kysyin epäilevästi. Silmäni siristyivät kun odotin vastausta, tai edes jonkinlaista selitystä. Olisin jopa voinut ymmärtää jos tämä olisi Sirandrasin taikajuoman sivuvaikutus, mutta vieraat eivät ollut hyvä juttu, varsinkaan nyt. Artheur oli seonnut, kaikki tuntuivat olevan levottomia, hevoset, oppipojat, ritarit ja nyt Lyonellin luona oli käynyt kutsumattomia vieraita.
"Tarvitset lepoa." Huokaisin lopulta, kävellen miehen luokse. Kasvojen lihakset olivat silti jäykät, sillä en voinut karistaa outoa kylmää tunnetta selästäni, kuin joku olisi tuijottanut. Nostin kämmenen miehen poskelle, tuntien tuon kylmän ihon omaani vasten. "Olet ihan kylmä..." Sanoin hiljaa. Olin huolissani hänestä, toivoen että tämä tosiaan oli vain sivuvaikutuksia velhon juomasta.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 28, 2019 18:37:50 GMT
Seurailin Karman huolestunutta ilmettä, jossa oli pieni epäilyksen sävy. Tahdoin olla rehellinen, mutta siitä sakotettiin tunkemalla lisää ihmeellistä myrkkyä kehoon. "Siru on keksinyt jotain erittäin myrkyllistä", Sanoin toiselle vaimealla äänellä. Annoin katseen hetkeksi aikaa vaeltaa huoneen nurkkaan, jossa kaksi valkeaa silmäparia kiilui. En tahtonut antaa periksi saati valehdelle, mutta tällä kertaa se vaati. Suojeleminen vaatii uhraamista ja kaunis jumalatar ei tulisi saamaan haluamaansa.
"Lepo tekisi hyvää", Huokaisin. Aamulla voisi olo olla mitä oudoin ja ihanin, mutta nyt oksetti ja pyörytti. "En tiedä mikä tuli, mutta saattaa olla korkeampaa voimaa", Hieman mutkailin asian kanssa. Nainen joko älyisi tai ei ymmärtäisi vihjailua, sillä en aivan täyteen haluaisi olla myrkytetty. Ties vaikka heräisin Malthaelin hovista, naurahdin ideaa mennen sitten sängyn luokse. Muutama kömpelö askel ja vitivalkeat kasvot hehkuivat kylmää ilmaa. Asettaiduin selin makuulleen pitäen katseen katossa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 29, 2019 6:49:49 GMT
Hiljaa kuuntelin toisen puhetta, antaen tuon lähteä luoltani kohti sänkyä. Hiljalleen riisuin takin pois harteiltani, ripustaen sen oven vieressä olevaan naulakkoon. Lyonell rojahti petiin selälleen, enkä voinut olla tarttumatta tuon sanoihin jostain korkeammasta voimasta. Oliko Sirandras loihtinut tänne jonkin muunkin jumalolennon? Vai tarkoittiko mies velhoa itsessään. En tiennyt, mutten halunnut jäädä siihen kiinni. Nappasin saappaat jaloistani, jonka jälkeen kävelin hiljaa istumaan prinssin viereen sängylle. "Tarvitsetko jotain?" Kysyin huolehtivaisesti. Lyonell näytti huonovointiselta, joten vesikannu pedin viereen yöksi ei olisi huono ajatus. Ehkä ämpärikin voisi olla, sillä mies vaikutti todella kipeältä. Hän sanoi että velho oli keksinyt jotain myrkyllistä, mutta nuo vaikuttivat jo oikean myrkyn oireilta.
Katselin sängyssä makaavaa prinssiä huokaisten. Laskin käteni silittämään hellästi hänen reiteään, kuin kertoen että olin lähellä ja valmis auttamaan miten ikinä voinkaan. En ehkä ollut ammattilainen sairaiden hoidossa, mutta kykenin tekemään jotain, edes helpottamaan oloa kunhan toinen kertoisi mitä pitäisi tehdä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 29, 2019 12:22:43 GMT
Suljin silmät silkasta huonosta olosta tuntien toisen kevyen kosketuksen jalassa. Hetken aloin miettimään miten saada tämä olo tai edes kummajainen ulos päästä, mutta sitten tajusin. Alkoholi. Tuo petollinen punaveristen aarrejuoma oli meille jumalille lähes yhtä tappavaa kuin myrkky. Voimat lähtevät siksi ajaksi, kun alkholi jaksaa virrata veressä. Saattaisi myrkkykin lähteä. "Alkoholi. Punaviiniä löytyy keittiöstä", sopersin sekavana ja silmiäkin alkoi verestää. Chiwant ei selkeästi tykännyt ideasta eikä lyhyestä matkasta tulisi olemaan helppo. Ainakin voisin kuvitella.
"Jos viitsit. Se on meille yhtä myrkkyä, mutta myrkky ei veisi voimiani", Sanoin Karmalle vielä, sillä tuskin muuten olisi tuonut. Idea oli hullu, mutta tähän mennessä pelastava. Pidin katseen toisen sinisissä silmissä. Suorastaan anelin, koska mikä voisi mennä pieleen enää pahemmin.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 29, 2019 13:14:37 GMT
Hyvä ettei leukani tippunut irti, kun kuulin Lyonellin pyynnön. Räpytin silmiäni epäuskoisen yllättyneenä muutaman kerran, tuijottaen miestä sängyllä. Pala oli juuttunut kurkkuuni ja jouduin yskimään että henki kulki. Alkoholia, maailman huonoin idea luultavasti, ainakin minun mielestäni. Olin jo torppaamassa toisen ideaa, kunnes prinssi käänsi katseensa silmiini ja jatkoi puhettaan. Puristin huuliani yhteen tyytymättömänä miehen pyyntöön, mutta lopulta vain huokaisin nyökkäillen. "Jos luulet että se auttaa, niin selvä." Sanahdin hieman hämmentyneenä, mutta silti suostuvaisena toisen pyyntöön. Taputin miehen reittä pari kertaa, ennen kuin nousin ylös. "Koita kestää sen aikaa." Hymyilin huolestunutta, mutta lempeää hymyä vielä miehelle ennen kuin lähdin kipittämään rappusia alas kohti keittiötä.
Tähän aikaan illasta ei juuri kukaan ollut liikkellä enää, vaikka ääniä kaikuikin linnan käytävillä ja seinien läpi. Kuljin hiljaa ja tottuneesti linnassa, saapuen pian keittiöön. Pari piikaa oli juuri lopettamassa vuoroaan, joten koputin oveen, jotta nuo huomaisivat saapumiseni. Molemmat käännähtivät katsomaan minua, joten selitin tarpeeni heille. Hetken epäröinnin jälkeen toinen naisista haki viinipullon minulle. Eivät he prinssin pyyntöä uhanneet, mutta ilmeet heidän kasvoillaan oli aivan samanlaiset kuin minulla hetki sitten. Hymyillen kiitin ja lähdin pullon kanssa kohti Lyonellin huonetta.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 30, 2019 10:53:45 GMT
Karma empien lähti hakemaan pulloa ja hänen hämmennyksen sekä pienen epäilyksen pystyi aistimaan. Samassa tuo kiilu silmäinem jumalatar ilmestyi sängyn päätyyn hyvin vihamielisenä sanomatta sanakaan. "Sano hyvästit yritykselle, ette huijaa meiltä mitään", Tuhahdin myrkyn vallassa ja ennen kuin Karma saapui huoneeseen olento katosi sekä nousin varovaisesti istumaan.
"Löysit?", Kuiskasin vaimeasti pyöritellen silmiä, samalla tutkaillen ettei se yksi ollut enää lähistöllä. Hieman kuvotti ja oksetti idea vetää punaviiniä kunnolla. Odotin hiljaa ja lähinnä odotin toista.
|
|
|
Post by Lady Karma on Apr 3, 2019 12:09:39 GMT
Astelin huoneeseen viinipullon kanssa, huolestunut ilme edelleen kasvoillani. Katsahdin heti oven sulkeutumisen jälkeen mieheen sängyllä, kävellen tuon luokse hiljaisin askelein. "Löysin." Vastasin huokaisten, istuutuen pedille tuon viereen. Ojensin pullon miehelle. "Oletko varma että tämä on hyvä idea?" Kysyin vielä epäilevänä. Hän näytti jo muutenkin siltä että voisi oksentaa sisuskalunsa pihalle, ja siihen päälle vielä viiniä. Jos en olisi tiennyt että miehellä oli taikavoimia, en todellakaan olisi tehnyt mitään mitä hän käski. Mutta Lyonell oli mitä oli, ja vaikka kyseenalaistin tuon tahtoa, pystyin luottamaan että hän tiesi omat rajansa.
Sininen katse tutki miehen kalpeita, tuikkivia kasvoja. Hän oli tuntunut saavan hieman energiaa, mutta silti huoneessa oleva painostava ilma häiritsi minua. Se muistutti paljon tunteelta kun Sirandras oli tuijottamassa meitä aineettomassa olomuodossaan, mutta tälläkertaa se oli kylmempi ja painavampi. Ehkä se oli vain miehen olo, joka sai minutkin huonovointiseksi.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Apr 4, 2019 17:01:22 GMT
Avasin pullon korkin pitäen katseen Karmassa. Kuuntelin toisen sanoja samalla kun hörppäisin kunnolla hyvin karkeaa punaviiniä. Juuri sitä inhokkia, mutta tällä kertaa oli lähes henki kyseessä. Putsasin suun pieltä laskin pullon alas. "En ole varma, mutta joskus tarvitaan uhrauksia", Sanoin vielä normaalina ja täysin selväpäisenä. Otin uuden kulauksen ja kuten arvelin punaviini kolahti samantien kuin nuijasta päähän. Tuntui kuinka veri seisahtui kehossa ja kaikki järkevä ajattelu sekä voimien tiedostaminen katosi. Tuntui enemmän siltä kuin olisi rutistettu märkä rätti.
Annoin katseen vaeltaa ja kehon muuttua raskaaksi. Koska omien rajojen tiedostaminen oli kaukana, kolahti lasipullo vierellä olevalle pöydälle voiman kanssa. Viiniä siellä täällä, samoin lasin siruja. En saanu sanoja suusta kuin olisi vaiettu loitsun kanssa. Kohautin olkapäitä ja huokaisin raskaasti. "Kyllä se siitä. Mikään noita ei minua estä", Virnuilin miettimättä suuremmin mitä sanoin. "Se painostava voima pääsi sisällä, on... ömm.. Malthaelin rakastajatar arvelisin... se luopio", Sammalsin huolella. Miten punaveriset kestävät tälläistä myrkkyä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Apr 6, 2019 15:25:24 GMT
Huokaisin miehen ottaessa ensimmäisen hörppynsä. Nostin kädet ristiin rinnalleni ja nousin pediltä. Kävelin hitain askelin ikkunan luokse. Toisella puolella lasia oli pimeää. Tallin ritarien haarniskat kiilsivät vain soihtujen tulen alla. Tummat metsän silhuetit erottuivait juuri ja juuri horisontissa. Hengitin raskaasi, olin huolissani. Outo tunne ja miehen kunnon yhtäkkinen huononeminen, jokin oli pahasti vialla.
Yhtäkkiä lasi räsähti rikki, saaden minut kääntymään nopeasti. Näin kuitenkin vain kuinka viini levittyi lattialle, lasinsirujen kilistessä ympäriinsä. Katsoin yllättyneenä Lyonellia, joka vain selitti mumisten jotain estämisestä ja rakastajista, en saanut suurimmasta osasta sanoja mitään selvää. Pudistin päätäni ja katsoin sotkua tietämättömänä mitä olisi pitänyt tehdä. Kai minun oli pakko siivota, sillä prinssi tuskin pystyi edes seisomaan suorassa. "Lyonell." Aloitin rauhallisella, lempeällä äänellä ja kävelin miehen luokse. Painoin suudelman miehen huulille. "Mitä jos menisit lepäämään. Minä siivoan tuon." Puhuin hymyillen, mutta äänessäni oli tietty käskevyys. En olisi tahtonut jättää miestä yksin, mutta minun olisi siivottava sotku ennen kuin viini ehtii imeytymään.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Apr 8, 2019 14:54:44 GMT
Hymähdin kevyesti suudelman jälkeen, vaikka hymy taisi näyttää enemmän virneeltä. Lempeästi nappasin naisen kädestä kiinni ennen kuin toinen ehtisi siivoamaan. "Onko pakko?", Kysyin anellen. Olisi ollut ihanaa, että toinen olisi vain jäänyt vierelle, mutta en voinut pakottaa. Yritin hillitä itseni päästämällä otteen. Käänsin katseen kohti lasin siruja ja viiniä, joka oli lentänyt ympäri huonetta. Tuhahdin ääneen kääntäen katseen takaisin Karmaan. "Pieni kaa-os tähän iltaan", Virnuilin sitten ja menin makaamaan selälleen.
Huone pyöri ympyrää ja olo oli erittäin epämukava. Kova päänsärky porautui aivoihin ja silmiä, etenkin kosmisen puoleista alkoi särkeä pahasti. Ravistin päätä känätyen kyljelleen. "Uskotko, tai, aistitko sen ettemme ole yksin täällä?", Kysyin yllättäen, kun jumalatar hiipui takaisin mieleen. Kuinka musta usvamainen verho pyyhkyityi kasvojen edestä ja terävät viillot tuntuivat ympäri kehoa. "Se on aika harvinaista punaverisiltä ellet omista kuudetta aistia", Sanoin nopeasti väliin miettimättä mitä sanoin. Olo oli hyvin tukala.
|
|
|
Post by Lady Karma on Apr 16, 2019 9:13:30 GMT
Vetäydyin miehen otteesta lähemmäs tuota, hieman säikähtäen. Kasvoille nousi puna kun katsoin Lyonellin humalaisia kasvoja. Pudistin huvittuneesti päätäni tuolle, pienen virneen noustessa kasvoille. "On, nyt on pakko." Naurahdin silittäen samalla tuon hiuksia. Kuin mikäkin teinipoika, tuhahdin mielessäni. Prinssi kaatui selälleen sängylleen ja sain vihdoin alkaa siivoamaan rauhassa. Nappasin huoneen nurkasta ämpärin ja likaisen rätin, jolla keräsin sirut pois. Suurimmat osat viinistä pyyhin myös, mutta palvelusväki saisi siivota lattian kunnolla. Kiikutin puisen ämpärin oven viereen odottamaan aamua.
Lyonell puhui hetken päästä ja käännähdin hänen puoleensa. Kävelin hiljalleen kohti sänkyä, miettien vastaustani. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, mies kuitenkin jatkoi lausettaan, saaden minut hymyilemään pienesti. "Ehkä omalla tavallani?" Mietin ääneen, istuutuen sängylle. "Joskus ilmasta tulee painostava kun Sirandras on paikalla. On sellainen tunne että joku tuijottaisi." Hymähdin lopulta, lipuen kyljelleni miehen viereen. Katseeni oli suunnattu tuon kasvoihin, tutkien niiden kalpeita piirteitä. Prinssi näytti todella sairaalta, mutta jos hänen mielestään kaikki oli hyvin, en tekisi mitään ennen kuin hän pyörtyisi.
|
|