|
Post by Lady Secilia on Feb 27, 2019 4:49:33 GMT
Pimeämpi sepänverstas
~~~~
Turinoita linnan arjesta
~~~~
lady Secilia
|
|
|
Post by Lady Secilia on Feb 27, 2019 5:01:28 GMT
Pimeää toimintaa
Aamukävelyn suoritettuani olin saanut ritariltani tehtävän. Minun täytyi korjata hänen satulavaljaansa, sillä niissä repsottaa muutama sauma, mutta ei seppää sen vuoksi voi häiritä. Kuulemma edellinen korjaukseni oli ollut riittävän hyvä. Siispä sytytin valkeat ottaen tulta takasta ja aloitin puhdistamalla valjaat. Levitin ne eteeni pienelle puiselle pöydälle, johon ne eivät mahtuneet vaan valuivat osittain lattialle ja toisen jakkaran päälle.
Autenttisessa asumuksessani ei oikeastaan muuta olekaan. Pieni pöytä kahdella jakkaralla, sänky, vesikannun ja kulhon hylly, sekä pieni hylly irtoesineille naulakon yläpuolella. Lisäksi on aivan pienen pieni ikkuna, josta näen linnan puutarhaan ensimmäisestä kerroksesta, sekä sen edessä tietysti vanhat puuvilla verhot, jotka tekivät tehtävänsä ilman ongelmia.
Korjaustyöni eteni hitaasti, mutta olin päättänyt tehdä lady Roxanaan vaikutuksen. Naapurihuoneessa asuva keittiöapulainen kävi tervehtimässä minua keskipäivän aikoihin ja toi ruokaa. En ollut edes huomannut ajankulua. "Et syönyt edes aamupalaa, niin toin sinulle hieman ruokaa", tyttö sanoi hymyillen. "Kiitos Ade, olet oikea enkeli", säteilin tytölle. "Hei voisitko joskus taas kävellä sen söpön tammman kanssa tästä linnan vieritse niin että näen keittiön ikkunasta sen, se on niin valtavan suloinen", Ade aneli. "Tottakai voin kävellä Tuikun kanssa tästä ohi vaikka heti kun saan valjaat korjattua. Ja lupaan että kun varsa syntyy sille opetetaan heti mistä saa parhaat omenat ja leivän jämät", sanoin nauraen, sillä keittiön polusta oli tullut Tuikulle yksi mielekkäämmistä retki kohteista. Ade poistui takaisin keittiön suuntaan tyhjän tarjottimen kera.
Söin paistosta suurella ruokahalulla, mutta silti hieman tuskastuneena kun ei korjaustyö ollut vielä valmis. Puursin melkein kokopäivän ja ennen hämärää sain työni valmiiksi. Kiiruhdin talliin, mutta keittiön kautta. Lady Roxana saa luvan olal tyytyväinen työn tulokseen.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Feb 28, 2019 9:43:09 GMT
Juoksukimara Tarinassa mukana myös Sir Ambrosius ja Lady Nadja Ruokailun jälkeen lepäilin hetken omassa huoneessani ja lueskelin kirjastosta lainaamaani hevosten anatomian kirjaa, kunnes tunsin keiton lasehtuneen riittävästi ja voisin lähteä taas liikkeelle. Vedin housut tulisijan edestä takaisin jalkaani ja petasin sänkyni uudelleen. Kirjan asettelin siivosti hyllylle, jonka jälkeen villapaita päälle ja viitta harteille. Tunnustelin ilmaan ulkona täällä on jo aika lämmin, joten heitin viitan takaisin sisälle ja nappasin ohuet ratsastushansikkaat vain käteeni. Ehkä tämä pukeutuminen riittää jo tällä kertaa.
Suuntasin linnan porteista ulos ja kohti kylää juoksin samaa polkua pitkin, missä olin aamusella kävellyt Tuikun kanssa. Olin varovainen etten liukastuisi polulla. ”Lady Secilia odottakaa”, kuului takaatani huuto. Sehän on Sir Artheurin oppipoika Ambrosius Kerr, joka nyt juoksi polkua vimmaisella vauhdilla perääni. Asettauduin jo polun sivuun siltä varalta että oppipoika ei ehdi pysähtyä riittävän ajoissa. "Hei oletko harjoittelemassa, saanko liittyä lenkkiseuraksi ritarini mukaan lenkkeily on hyvästä ja olen huomannut että käyt säännöllisesti juoksemassa", poika tokaisi iloisesti hymyillen. "No jos minun lyhyiden jalkojeni vauhti riittää sinulle. Ajattelin juosta alametsään siellä on vaativia polkuja, joissa on hyvä harjoitella ketteryyttä", tokaisin pojalle.
Jatkoimme matkaa kohti Hankalan toria rupatellen niitä näitä ihan vain tarkastaen ettemme hengästy liikaa, sillä tässä vauhdissa pitää vielä pystyä puhumaan, ajattelemaan ja antamaan tarvittaessa käskyjä. Testasimme myös toistemme reaktiota aika ajoin 'väistä ja maahan' komennoilla. Oli komea näky kun pitkän huiskea poika loikkasi kiven taakse lumihankeen ja kahlasi sieltä takaisin polulle. "Anteeksi en voinut vastustaa", oli vastaukseni viattoman hymyn kera, kun vaalea verikkö karisti lumia pois housuistaan. "No ei se mitään olipahan virkistävää ja varmasti kostan tämän jotenkin", poika totesi ja ampaisi niin kovaan juoksuun että olin sutaista tyhjää lähtiessäni pojan perään.
Sain Ambrosiuksen kiinni vasta Hankalan torin kulmalla. "Hei eikö tuo ole Nadja Dufva sen Rosie tamman oppipoika", poika kuiskasi vetäen minut leipomon nurkalle. "On mutta miksi me vakoillaan täältä olemmehan samalta tallilta", vastasin ja juuri kun olin astumassa esiin kuulin lähestyvän hevosen ääntä.
Iso lihaksikas ritari ratsasti esiin haarniskoituna. Musta friisiläinen pysähtyi aivan tallitoverimme eteen. Emme tunnistaneet miestä tai hevosta, mutta Nadja näköjään tunnisti. "Se on sir Aslak heillä on ollut lemmenliekkiä niin kuin Aslakilla monen muunkin kanssa", kuului leipomon ikkunasta vastaus kysymykseemme. "Hei kuka siellä", Ambrosius kysyi käskevästi. Ikkunasta nousi punainen pikkupojan pää. "Olen Gall, leipurin poika ja tiedän lähes kaiken teistä ja teidän tallista", poika vastasi iloisesti. "Sinä olet se orjatyttö, joka sairasti koko alkutalven ja hoidat sitä hassunnäköistä lyhyt jalkaista karvakasaa", poika ilkkui ikävähkö virne naamallaan. "Ei ollut kovin kivasti sanottu", Ambrosius puolusti ja yritti tavoittaa poikaa. Tartuin oppipoikaa kädestä ja nykäisin. "Mutta se on totta, katso he ratsastavat pois eikä Nadja näytä kovin tyytyväiseltä", vastasin.
Lähdimme juoksemaan heidän peräänsä, mutta kadotimme tietenkin heidät nopeasti. Olisi pitänyt kysyä pojalta missä Aslak asuu.Käännyimme takaisin linnalle ja lähdimme tavoittamaan omia ritareitamme kysyäksemme heiltä neuvoa.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Mar 12, 2019 8:42:53 GMT
no niin vihdoin jatkoa tarinaan. Ja tosiaan mukana Sir Ambrosius Lady Roxana Lady Nadja Rynnätään pelastan.Löysimme Lady Roxanan ensimmäisenä oikeastaan melkein törmäsimme häneen juostessamme tallille. "Hei, ei saa ryntäillä näin. Mikä on hätänä Secilia", ritarini kysyi huolestuneen oloisena kun olimme saaneet vauhdin Ambrosiuksen kanssa pysähtymään ja väistettyä niukasti lilatukkaisen ritarini. "Lady Nadja, näimme hänet. Leipurin poika sanoi että se oli sir Aslak, joka vei Nadjan mukanaan eikä Nadja näyttänyt niin tyytyväiseltä tapahtumiin", sain selvennettyä tilanteen. "Hmm no täytyy lähteä selvitäämään. Laittakaa te neljä hevosta kuntoon ja valmistautukaa selvittelyretkelle miekat mukaan. Minä etsin sir Arthurin ja sir Deimoksen käsiini ja lähdetään selvittämään. Secilia sinä juokset leipurin luo ja selvität pojalta mitä tietää Aslakista lähinnä missä asuu. Otamme sinut sieltä kyytiin. Auta Ambrosius alkuun hevosten kanssa. Hevosilla ei niin ole väliä ottakaa ne mitkä laitumelta vastaan tulevat.", Roxana ohjeisti tarkasti ja kääntyi kohti linnaa ja huomasi heti Prince Lyonellin linnan porteilla ja huusi tämän perään. Näimme kirmatessamme talliin sivusilmällä kaksikon poistuen kiihkeästi keskustellen linnaan. Saimme ripeästi neljä oria varusteisiin ja nakitimme muita oppipoikia apuun, niin että kaikkien ollessa satulassa lähdin juoksemaan leipurin luo. En ikinä ole juossut niin nopeasti liukasta mäkeä alas, mutta se on muistettava että alas pääsee aina. Torin nurkalla tuli vaikeuksia kääntyä, mutta onneksi saappaani pitivät sen verran etten kaatunut kokonaan vaan kevyt kosketus kädellä maahan riitti tasapainon säilytykseen. Koputin vaativasti leipurin oveen, josta rouva avasi oven. "Onko Gall kotona, tarvitsen hänen tietojaan tai tiedättekö te mitään ritarista nimeltä Aslak", pyöreämmän puoleinen vaaleanpunaiseen mekkoon ja keltaiseen esiliinaan pukeutunut nainen oli hieman pelästyneen oloinen. "Gall on isänsä kanssa torilla myymässä, aivan Saiman kapakan nurkalla on meidän myyntipisteemme", nainen sai sanottua. Käännyin heti ympäri, mutta muistin kuitenkin käytöstavat ja huusin olkani yli vilkaisten "Niin kiitos ja hyvää päivänjatkoa". Löysin leipurinkojun helposti ja siellähän kojun takana vilkkui tuttu punainen tukka. "Kas orjatyttö tuli takaisin, tulitko ostamaan jotain vai onko orjilla edes rahaa", poika irvisteli ja ennen kuin isä ehti toista asiakasta palvellessaan komentaa poikaansa nappasin pojan kädestä kiinni ja vedin sivummalle. "Kuules nyt vaikka olen taustaltani orja olen silti sinulle lady. Olen lady Roxanan oppipoika ja minusta tulee vielä ritari joten opettele kunniottavampi sävy, kun puhuttelet minua. Tuollainen kielenkäyttö ei sovi edes maaorjalle.", pidin luovan tauon tuijottaen poikaa syvälle silmiin ja jatkoin "Mutta se ei ollut asiani. Kerro kaikki mitä tiedät sir Aslakista tyttö joka hänen matkaan lähti on ystävämme ja meillä on huoli hänen terveydestään. Missä Aslak asuu". "Se asuu joenrannalla myllärin mökin vieressä. Ovi on mökin takana. Mutta ei Aslak sille tytölle mitään pahaa tee, onhan se naistenmies mutten usko että vastoin tahtoa", poika tiesi yllättävän paljon. "Kiitos en halua tietää. Minulle riittää se että tiedän missä se mies asuu ja saamme varmuuden hänen terveydestään", vastasin tiukasti. En halunnut ajatella pahinta vaikka koulutukseni mukaan pitäisikin aina varautua pahimpaan. Kiitin poikaa he heitin tälle yhden kuparisen kolikon pussistani. "Siinä osta vaikka omena torilta", oli lyhyt kiitokseni. Jäin odottamaan noutoa leipomon ja torin puoleen väliin, niin että näyn selvästi tallille vievälle tielle. Kauaan en odottanut kun kuulin jo kavion kopsetta ja neljä hevosta pysähtyi kohdalleni. Sir Deimos ojensi kätensä ja kiskaisi minut suuren mustan friisin selkään. "No saitko mitään selville ja puristanko tiedon siitä pikku pojasta", sir Arthur kysyi ratsastaen viereemme. "Joelle, Aslak asuu myllärinmökin vieressä. Ovi on mökin takana.", sanoin ja ehdin juuri napata kiinni sir Deimosin viitasta kun ammuimme liikkeelle. "Ota vyöstä kiinni, niin pysyt paremmin kyydissä. Tätä ei olla harjoiteltu, mutta nyt on hyvä hetki harjoitella", Roxana huuteli takaatani ohjeita. Minua hieman arvelitti työntää käteni vieraan miehen vyöhön, mutta sir Deimos ohjasi käteni tyynesti ja varmasti vyöhönsä kiinni lonkan kohdille. Tosiaan harjoitus oli tehokasja vinkit hyviä, matkan teko ei missään nimessä ollut mukavaa, mutta kyllä siitä selvittiin. Perillä ryhmityimme niin että minä ja Roxana jäimme Deimosin kanssa ovelle ja Ambrosius sekä Arthur varmisti ikkunat. Koputin oveen sopivan vaativasti, kuten Deimos ohjeisti ja hän seisoi miekat valmiina Roxanan kanssa oven molemmin puolin. Minun tehtäväni oli kiilata ovi auki ja tarvittaessa kiskoa Aslak ulos asunnosta. En toki tiedä kuinka sen olisin tehnyt sillä oven avasi Nadja ja oli hieman hämmästyneen näköinen. Kiskaisin hämmästyneen Nadjan ulos ja ritarit ryntäsivät sisälle. Tuijotimme toisiamme Nadjan kanssa kun kuuntelimme huutoa sisältä. Myös Arthur liittyi joukkoon sisälle ja Ambrosius liittyi meidän seuraamme. Nadja voi jatkaa tästä xD
|
|
|
Post by Lady Secilia on Mar 22, 2019 8:34:49 GMT
Rangaistus Pohdin pitkään laitanko tämän Tuikun hoitovihkoon vai en, mutta eipä tässä paljoa tamman kanssa puuhailtu, niin laitanpa siis tänne. Unohdin merkata mukana tarinassa Lady Karma
Huhu kun viime aikoihin on mahtunut draamaa. Olen puhunut ritarini kanssa myrskyillasta ja Roxana antoi äidillisen puhuttelun. Ymmärrän toki etten olisi saanut vastustaa ritarin sanaa ja että Deimos osaa tehdä varmasti myös Roxanan elämästä varsin ikävää. Roxanan mukaan Deimos oli puhutellut myös häntä, muta Lyonell oli tullut väliin oletettavasti sen vuoksi että olin puolustanut Karmaa. Tunnelma on silti ollut jotenkin outo tapahtuneen jälkeen, mutta parhaani mukaan olen vältellyt kontakteja ritareiden ja muiden kanssa. Roxana on ainut ritari jolle olen puhunut. Rangaistuksena minut oli määrätty huolehtimaan varsapihaton siivouksesta ja tammojen ruokinnasta, mutta sitä olin tehnyt muutenkin jo. Siivoaminen on työlästä, koska varsat temmeltävät ja riehuvat siellä. Nanosta on ollut paljon apua ja ovat Ambo sekä Nadjakin auttaneet aina kun ovat ehtineet. Nyt toin jo puhtaita olkia, kun valkohiuksinen Karma astui pihattoon pitkä viitta heilahtaen tuulenvireen mukana.
"Hei, saanko tulla hetkeksi varsojen seuraan kaipaan vähän iloa elämään", nainen sanoi ilmeettömästi, kuten tavallista. "Tottakai saat tulla. Varsat tulee varmasti kohta sisään tai aina tulevat kun levitän uusia olkia. Niiden mielestä on hirmu hauskaa telmiä, kun heittelen olkea paikoilleen", vastasin hämmentyneenä. Eikai keneltäkään ole koskaan kielletty saapumista varsojen luo. Kyllä tammat ilmaisevat jos joku ei ole tervetullut tai vierailuaika on päättynyt.
Karma auttoi levittämään olkea ja kuten olin arvannut niin pian saapui oviaukoille kuusi pientä päätä ja Rosie sekä Tuikku. Nuo kaksi tammaa ovat muodostuneet kuin hoitotädeiksi kaikille varsoille ja seurailevat tarkkaan varsalauman puuhia. Tammat pysyivät kuitenkin ulkona ja varsat tulivat vain sisälle. Annoin Tuikulle ja Rosielle palkaksi porkkanan palat. Nadja pyyhelsi paikalle ja nappasi Rosien ulkokautta hoidettavaksi, niin näin ollen Tuikku jäi varsaporukan vahdiksi. Muut tammat olivat melkein toisessa päässä tarhaa ja vilkuilivat tottuneesti pihaton suuntaa. Osa tammoista makoili auringossa ja osa söi heinäpaalia, jonka olin levittänyt niille aamulla.
"No niin ja nyt se alkaa tervetuloa olkiterapiaan", totesin puhaltaen rautiaan varsan turpaan, joka hamuili herkkupussiani. Heittelimme Karman kanssa olkea ja varsat piehtaroivat, painivat ja pukkailivat oljen pöllähdellessä ympäriinsä. "Tehokasta toimintaa", Karma sanoi melkein jopa nauraen. "Jep, tätä jatkuu hetken aikaa ja sitten kaverit väsyvät ja jäävät makoilemaan. Silloin yleensä minäkin lopetan", vastasin. Niin kävi nytkin ja varsat väsyivät riehumiseen ja alkoivat asettua maate. Obelinen orivarsa ja rautias Dante Inferno olisivat vielä jatkaneet, mutta lopettivat kun Tuikku nousi pihaton puolelle ja jäi ovi aukon eteen. "Tuikku ilmaisi että on päikkäriaika. Tähän aikaan en voi ottaa Tuikkua hoidettavaksi. Joskus jään tänne tai lähden syömään tässä välissä. Tammojen muut hoitajat saattavat hakea hoidokkejaan ulkokautta, mutta varsoilla on aamupäikkärit niin niitäkään ei haeta. Jos Rosie ja Tuikku ovat molemmat täällä niin toinen makaa ja toinen valvoo. Kerran kun siivosin rehuvarastoa jäin istumaan paalinpäälle ja seuraamaan laumaelämään, niin myös vahtivuorossa ollut Tuikku kävi maate, koska minusta tuli valvoja kyseiseen tapahtumaan.
Karma kävi istumaan seinän viereen ja Tjardan varsa Guinevere asettui lähelle ja kaatui maate, niin että pää kellahti Karman syliin. Istuin toiselle puolelle ja Fiametta hakeutui viereeni samoin Rosien nimetön myyty varsa. Kaikki alkoivat tuhista ja osa taisi nähdä untakin kun pienet kaviot viuhtoivat aika ajoin pienen olkipöllähdyksen ilmoille.
Juttelimme hiljaisella äänellä Karman kanssa, kun Deimos pyörähti sisään pyörremyrskyn tavoin. "Mitä täällä kuiskitaan", mies ärjäisi. "Shh varsat nukkuu, sir", Karma tiuskaisi takaisin. Myös Tuikun ilmeestä pystyi päätellä ettei vieras ollut tervetullut jos noin käyttäytyy. Deimos jähmettyi ovelle ja selvästi mietti miten vastata naisille ja etenkin kuinka lepytellä vihaa leiskuvan Tuikun. Mies ei sanonut mitään vaan asteli luoksemme ja sai Tuikun jo kääntymänä itseään kohtaan. Aloin jo miettiä täytyykö tässä ponkaista ylös, jos Tuikku vaikka saisikin mieleensä rynnätä makuuhallin poikki tunkeilijan eteen. Mutta tamma laski kuitenkin päänsä, kun ritari kyykistyi ja kävi olkien päälle istumaan. Hän asettui aivan Helmen varsan Noxin viereen, joka kohotti hieman päätään havaitakseen tunkeilijan. Se ponkaisi pystyyn ja nuuhki Deimosta. "Sir, jos ette nyt liiku, niin se asettuu viereenne. Jos liikahdatte kaikki varsat nousee ylös", sanoin hiljaa osoittaen puheeni Deimosille, joka nyökkäsi hiljaa ja antoi varsan haistella. Nox asettui takaisin makuulleen Deimosin viereen laskeutuen ritarin viitan päälle. "Nyt et voi poistua ennen kuin päikkärit ovat ohi, sir Deimos", Karma totesi, johon Deimos vain hymähti.
Olimme hiljaa ja silittelimme vieressämme olleita varsoja, kunnes Deimos rikkoi jään ja pyysy meiltä molemmilta anteeksi käytöstään myrskyiltana, johon luonnollisesti molemmat vastasimme myös pyytäen anteeksi emme ikipäivänä saisi arvostella ritareita. Emme ainakaan niin kauan kuin itse olemme oppipoikia. Karma lopetti nopeasti muodollisen puheen, mutta minulle se tuotti vaikeuksia. Vastasin vain kysymyksiin joita esitettiin, mutta kuitenkin ihan mielelläni. Olin vain hieman hämmentynyt tilanteesta. Mies jota yritin vältellä parhaani mukaan istui nyt rapsuttelemassa karkotetun ritarin lempi varsaa.
Päiväuni aika oli ohi ja varsat alkoivat nousta, joten nappasin suan käteeni ja aloin sukimaan varsoja järjestäin läpi. Oljet pois ja jouset suoriksi, niin kelpaa taas viipottaa pihalla. Karma teki samoin, mutta Deimos istui yhä Noxin pää sylissään oljissa. Fiametta liittyi heidän seuraan, mutta ei käynyt enään maate vaan haisteli ja hamuili Deimoksen viittaa ja niskaa.
Kun Nox nousi ja venytteli se lähti luontevasti kävelemään kohti minua ja aloin sukia varsaa. "Kiitos neidit ja varsat tämä oli sangen antoisa keskustelu ja toivoisinkin ettei tämä rangaistus ole lady Secilialle liian raskas. Huomaan että varsat voivat hyvin ja saavat hoitoa. Lyonell tiedusteli kuinka varsojen koulutus etenee osaavatko ne jo kävellä narussa ja nostella jalkojaan", Deimos esitti asialliseen tapaan kysymyksen.
"Sir, jokainen oppipoika huolehtii omien varsojen koulutuksesta, mutta voin vakuttaa että kaikki varsat osaavat seistä aloillaan hoitotoimien ajan ja nostavat kaviot puhdistusta varten. Fiamettasta voin sanoa että se on erittäin taitava ja nopea oppimaan. Se kulkee nätisti narussa ilman Tuikkuakin ja kulkee moitteitta äitinsä rinnalla ratsastusretkillä. Varsalla on hyvät ja puhtaat liikkeet mitä olen areenalla antanut juosta. Varsa on myös oppinut pari temppua, kuten maahan menon käskystä ja nousemisen siitä istuma-asentoon. Tällä hetkellä harjoittelemme käskystä takajaloille nousemista, joka on tietysti lihaksiston kehittymisen vuoksi vain pomppimista takajalkojen varaan", sanoin ja näytin Fiamettalle etusormella merkin ylös, jolloin varsa siirsi painoa taakse ja pomppi pari kertaa etujalat polven korkeudelle. "Hieno poika", kehuin ja ojensin varsalle leivän palan rapsutuksien kera. "Vaikuttaa hyvälle, muistakaa myös levätä", ritari sanoi poistuen pihatto alueelta.
Karman kanssa jäimme hetkeksi vielä seuraamaan ulkoelämää, kun varsat suuntasivat omien maitobaarien luokse ja Rosiekin ehti juuri ruokkimaan varsansa, niin tuikun ei tarvinnut juottaa kolmea varsaa. Lähdimme ruokalaan ja Karma sanoi lähtevänsä iltapäivällä maastoon, johon lupasin tehdä seuraa Tuikun kanssa, mikäli maasto ei ole kovin kovatempoinen.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Apr 2, 2019 16:21:47 GMT
Olimme normi kolmikollamme matkalla ruokalaan, kun linnan salin suunnalta pyyhelsi melkein huohottava Karma, joka keskeytti iloisen rupattelumme. Tavallisuudesta poiketen Karmalla oli kaunis mekko päällän ja hän oli oikein pynttääntynyt. "Hei, te kolme tulitte juuri sopivasti. Tarvitsen teidän apua, käykää vaihtamassa siistimmät vaatteet päälle ja tulkaa mahdollisimman piaan juhlasaliin. Nadja ja Secilia mekot päälle", nainen pyyhelsi jo eteenpäin kohti ruokalaan, jolloin vilkaisin Nadjaa ja Amboa vuorotellen.
Kaikki lähdimme kiiruhtamaan vaatteiden vaihtoon ja pakko myöntää että matkalla jo riisuin kengät nahkaiset nyöritetyt käsisuojat ja päälikorsettia revin vauhdilla auki. Olin saanut juhlapukuni jo melkein valmiiksi ja ymmärsin yskän että minun kolttuni oli vähintä mitä voisin kyseiseen tilaisuuteen päälleni ripustaa. Harjasin hiukset ja sidoin ne reippaasti mahdollisimman kauniille nutturalle. Pari torilta ostettua hiuskoristetta viellä kiinni ja olin valmis. Pesin reippaasti kädet ja kasvoni, jotka kuivasin pehmeään pyyhkeeseen. Kiiruhdin kohti salia ja olimme sopineet näkevämme käytävässä.
Ambo seisoi jo killan punakultaisessa edustustakissa ja siisteissä mustissa housuissaan. Mies oli saappaatkin ehtinyt kiillottaa. Tuota pukua käytämme turnajaisissa kun emme ole haarniskoitu ja pakko myöntää nuori mies näytti oikein tyylikkäältä. Nadja kiiruhti perässäni hänkin parhaimpaan mekkoonsa pukeutuneena. Toisilta sanattomasti apua pyytäen Ambo teki ritarillisen aloitteen ja kumarsi molemmille neidoilleen napaten sen jälkeen molemmat käsikynkkään. Ambo toimitti leveän kuljetuksensa tyylikkäästi saliin ja salissa kumarsi kuninkaallensa ja muille salissa olleille. "Kuningas Lyonell, lady Karma kehoitti meitä saapumaan mahdollisimman piaan. Mistä mahtaa olla kyse", Ambo tervehti kuningasta ja me molemmat Nadjan kanssa niiasimme kuin kauko-ohjattuina. "Ah, loistavaa. Apua täällä tosiaan kaivataan, Sirandras on nähnyt näyn, jonka vuoksi kokoonnumme nyt", kuningas vastasi hyvin yksikantaisesti. Jännityimme kaikki sillä emme hirveästi tai oikeastaan ollenkaan olleet tekemisissä velhoista pelätyimmän (ainankin nuorten oppipoikien mielestä) kanssa.
Karma saapui mukanaan muutama mies vielä saliin ja sulki salin ovet. Ritareita ja muutamia oppipoikia. Sirandras leijaili kiinnostuneen seuraten salin jännittynyttä pulinaa, täysin omassa rauhassaan, toisaalta taitaa olla ainut joka voi leijailla juuri niin korkealla kuin haluaa melko fyysisesti.
"Kuten muutamalle olen sanonutkin on Sirandras nähnyt näy, näyn jonka vuoksi olen pyytänyt Karmaa kokoamaan tämän pienen ryhmän. Ei emme ole lähdössä sotimaan, vaan näyssä hän näki meidät iloitsemassa ja riemuitsemassa jotain. Näky oli katkennut, joten toivomme että hän saa uuden näyn nähdessään meidän harjoittavan ilakointia. Sen vuoksi olenkin pyytänyt kylästä soittajia pitkästä aikaan viihdyttämään ja luomaan tunnelmaa. Oppipojat tämä on teille hyvää harjoitusta, joten nauttikaan ja aloitetaan yhteistanssilla. Etsikää itsellenne pari mikäli sellaista ei vielä ole", kuningas puhui ja velhon tyytyväinen ilme kasvoi.
"Saanko luvan, olet oletettavasti äitini oppipoika lady Secilia, olen Jaran Di Marzo", turhankin imelän makea ääni sanoi ja pitkähkö mustahiuksinen mies nyökkäsi ojentaen kättään. "Olen kyllä ja kuullut teistä paljon", vastasin vilkaisten ympärilleni ja tavoitin Roxanan katseen, joka nyökkäsi rohkaisevasti ja samalla ilmaisten että pitää meitä silmällä minkä tietysti pystyy järkälemäisen miehensä takaa.
Asetuimme käsikädessä piiriin ja aloitimme tanssin kun soittajat olivat paikoillaan. Yksinkertaisia tansseja joita joskus pohjoisen hovissa olen tanssinut. Jaran imarteli minkä ehti, mutta muutama napakka mulkaisu äidiltään ja minun viileät vastaukset saivat miehen oletettavasti kyllästymään ja hän alkoi kompastella tahallaan. "Minä jatkan tästä Jaran, mene tanssimaan Cyrenen pariksi se on kuninkaan käsky", kumea mies ääni sanoi tarttuen Jarania hartiasta ja siirtäen tämän syrjään. Tuo ääni sai minut vapisemaan ja jännityin varpaista hartioihin asti, kuitenkin jotenkin onnistuen säilyttämään liikeratani. Kevyen hypähtelyn vierelläni aloitti miltein kaksi metrinen järkäle mustissa housuissaan musta lilassa takissa ja tyylikkäässä suipossa päähineessä. "Olen Jaranin veli Daelwyn", kumea ääni sanoi tarttuen käteeni. Siihen kylmään ja melkein tärisevään käteeni. "Ahaa olet veljeksistä järkevämpi, olen Secilia äitinne oppipoika", vastasin mahdollisimman tyynesti. Sain vastaukseksi vain kumean äännähdyksen. Aina kun vilkaisin miestä kasvoihin hän oli naulannut silmänsä ja kivisen ilmeensä veljeensä, niin kuin lady Roxanakin.
Outo tunnelma alkoi kadota ja ihmiset vapautuivat hieman. Kävimme syömässä salin nurkkaan katetusta pitopöydästä ja nautimme lasilliset viiniä. Ambo tanssitti vuorotellen meitä molempia leidejään, mutta myös ritarit kävivät pyytämässä tanssimaan. Jaran liehitteli jo toisia oppipoikia, mutta tämän veli tai sen vaimo tai äiti keskeyttivät yritykset murskata oppipoikien sydämmiä. Siinä mielessä lady Roxana on paras kaikista vaikka varas onkin, niin ei lähimmäisilleen halua pahaa ja kaikki jotka saman katon alla ruokailee ovat hänelle läheisiä.
Osaltamme ilta päättyi iltakelloon, joka ilmoitti tallin olevan suljettu ja viestivän pikku vinkkiä oppipojille on aika mennä nukkumaan aamu tulee varhain. Kävimme iltapalalla ruokalassa, jonka jälkeen suuntasimme omiin huonoisiin tai ainakin melkein. Nadja kiskaisi minut huoneeseensa, jossa käytiin hyvin tyttömäinen keskustelu yllätystanssijaisista ja siitä valehteliko Sirandras vain saadakseen jotain jutun aihetta.
Siirtyessäni omaan huoneeseeni olin saada sydänkohtauksen ja päästinkin pienen kiljahduksen jonka velho vaimensi näppärästi. Sirandras ilmestyi tyhjästä eteeni "Vai epäilet sinä minua. Todistan sen vielä on mahdollisuus myös onneen kuukauden oppipoika nauti kun voit", velho oli tavallista epämiellyttävämpi sinisenä lepattavien pienten soihtujen valaisemassa viileässä käytävässä. Ennen kuin ehdin vastata hän kaikkoontui taas näkyvistä ja jätti jälkeensä kumisevan naurun. Karmaisevaa saa nähdä kuinka saan unesta kiinni.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Apr 6, 2019 15:11:09 GMT
"Secilia, kuuletko, herää", tutun miehen ääni kuului mutten enään jaksanut vastata. Vaivuin piemyteen, kylmään ja kosteaan tyhjyyteen. Enempää minulla ei ole muistikuvia harjoituksemme päätöksestä. Muistin Noxin karvaisen jalan ja sen että maa oli kostea ja mutainen painimisestamme johtuen.
Heräsin valkoiselta taljalta, kyljeen vihloi aivan kuin vyö olisi ollut liian kireä ja sen alla jotain terävää. Talja tuntui pehmeältä ja huopa oli lämmin, mutta silti jalkojani kylmäsi ja värisin kauttaaltaan. Tajusin otsallani valuvan hikikarpalon pyrkivän silmäkulmaani, jota räpäytin. "Siru, hänen silmänsä liikahti. Secilia kuuletko minua avaa silmät", tuon saman miehen ääni joka viimeisenä kaikui ennen pimeyttä ja hiljaisuutta. "Maltahan mielesi Gawain, hänen täytyy levätä ja sinun olisi jo pitänyt mennä kertomaan tapahtuneesta kuninkaalle, ennen kuin kuulee siitä joltain muulta", mystinen viekas miehen ääni kähisi siirtyen lähemmäs vuodetta ilman että kuulin askeleita. Sen täytyi siis olla pelätty jumlaolento Siru tai minä ainankin pelkään häntä. Vaikka tuo on parantaja niin viimeisenä hänen kanssaan haluan jäädä kahden. "Äh haluan tietää kuinka pahasti kävi. Tikari ei ollut kovin pitkä mutten tiennyt siitä. En oikeasti tiennyt. Sen oli pakko lipsahtaa jo ennen heittoa pois tupesta, miksei Secilia sanonut mitään", ritarin ääni oli kiihkeä. "Gawain de Lyones, kuninkaalla on asiaa", naisen ääni oli sävytön, mutta kylmän katkera. Se oli Karma, miksei silmäni aukea haluaisin nähdä naisen. Mutta kuulen hänen askeleensa seuraavan ritarin raskaampia askeleita. Sänkyni ääressä hiljeni, mutta joku siirsi huopaa. Siru alkoi vaihtaa sidettä ja tutkimaan kylkeäni. Poltteleva kipu havahdutti minut ja kiljaisin se tuntui todella epämielyttävätä. "No mutta huomenta, olipas mukava saada seuraa. Ajattelinkin että haavan tonkiminen saattaa tuntua hieman epämiellyttävätä", Sirun ääni oli jälleen oma juonitteleva itsensä. "Äh Siru anteeksi, ei ollut tarkoitus kiljua", sanoin yrittäen vetäytyä mahdollisimman kauas velhosta. "Stop tykkänään. Nyt riittää, laitetaanpas haava kuntoon. Tämä himan kutittaa alkuun ja sitten tunnet polttelua, mutta sitten se lakkaa ja haava alkaa parantua. Paripäivää sinun täytyy viettää täällä ja olet taas kunnossa", velho jutusteli samalla kun siveli vihertävän ruskeaa maksua mönjää haavan päälle. Painoi siihen kevyesti sideharsoa mumisten jotain ja painaen haavaa voimakkaammin. Yritin kestää sen ja ollaa hiljaa purren hammasta, mutta silmissä sumeni jälleen. "Hän tulee kyllä kuntoon, haavan hoitaminen vei vaan taas tajun. Mutta kyllähän minä nyt osaa tuollaiset haavat hoitaa. Minä joka voisin halutessani kiinnittää mestatun pään takaisin ja tehdä siitä orjan itselleni", Siru kähisi hieman närkästyneenä. "Minusta et enään orjaa saa", tiuskaisin melkein pompaten jalkeilleni, mutta Ambo joka istuikin huovan reunalla esti kätevästi yritykseni ja Nadja painoi minut takaisin sängylle hartijoista. "Älä huoli Secilia,Sirulla on vaan vähän outo huumorin taju", puhuja oli Karma, joka mulkaisi velhon suuntaan. Velho poistui käytävään kuninkaan seurassa. Gawain seisoi sängyn päädyssä tulistuneen näköisenä. "Et sitten viitsinyt sanoa että tikari ei ole tupessaan tai että sinulla on edes ne typerät tikarit viellä", mies ärjäisi nostaen oikeaa kulmaansa. Nadja meinasi puolustaa, mutta nappasin häntä hihasta. "En tuntenut tikarin irtoamista. Sen on täytynyt tapahtua juuri kun iskeydyin maahan viimeisen kerran. Tikarit olivat kunnolla paikoillaan aikaisemmissa laskeutumisissa. Olisinkohan osunut sen verran vinossa satulaan että tikari irtosi samalla. Enkä jättänyt tikareita pois, koska käskitte jättämään vain kilven ja jousen nuolineen pois. Olen pahoillani ja tarkempi seuraavalla kerralla", vastasin kohottan päätäni ja edelleen pyrkien jalkeille, mutta Ambo ja Nadja esteli. "Kuinka et voinut tuntea tikarin iskeytymista nahkastasi läpi. Olisit voinut kuolla ja minkä takia sen takia että minä idiootti unohdin ne pirun tikarit", ritari murisi vihaisesti potkaisten tuolia, joka kaatui. Velhon pää ilmaantui ritarin viereen kiukkuisena savupilven seassa. "Saanen huomauttaa että olette minun huoneessani ettekä omassa, joten käyttäytykää niinkuin vieraissa käyttäydytään", velho sihahti ja haihtui pois ennen ritarin vastausta. "Sir, teidän täytyisi rauhoittua. Se oli myös minun virheeni eikä sellaiselle voi mitään. Joskus tulee takapakkia, mutta hei pääsin haavoittuneenakin irti teidän otteestanne. Onko teidän voimissa jotain vialla", sanoin jo rauhallisemmin ja sovitellen. Sanani tekivät ainankin vaikutukse Karmaan, joka tirskahti. Ambo ja Nadja hämmentyivät, niin minäkin. Käänsin pääni ja näin Karman vinon virneen kasvoillaan. Kivikasvoihin saatiin vähän eloa. Kaikki rauhoittuivat ja lähtivät omiin suuntiin minä en saanut ennen iltaa liikkua mihinkään, mutta iltapalalle Ambo ja Nadja noutivat minut jo hyvissä ajoin eli heti hevosten ruokinnan jälkeen. Tuikku voi kuulemma hyvin ja vaikka oli hieman kiihdyksissä talliin tullessa niin on jo rauhoittunut ja elää täysin normaalia elämäänsä. Maleksimme ruokalassa ennen ruokailua ja Ambo sai idean pelata korttia, joten aloimmekin pelaamaan vilpitystä. Olin aika hyvä siinä ennen mutta nyt hihakortti tempuni ei toiminut. Sirukin näyttäytyi leveilemässä ja mainitsemassa että minun on palattava hänen luokseen iltapalan jälkeen. Seurueeni saatoikin minut kuin mitkäkin omaishoitajat takaisin Sirun huoneeseen.
|
|
|
Post by Lady Secilia on May 9, 2019 16:46:48 GMT
Kevättä rinnassa Erikoisen aamun jälkeen luonnollinen jatkumo on vielä omituisempi iltapäivä ja ilta. Aamulla Nadja oli aivan tolaltaan ja vauhkosi jostain unesta. Huoleni kyllä heräsi, mutta lähinnä ystäväni vähäisestä unesta. No ehkä nainen saisi mielen rauhan kun käy lapsuuden kodissaan. Vannotin ennen lähtöä piirtämään kartan talon olin paikasta, mikäli naista ei huomiseen mennessä ala kuulua, niin lähdemme Ambon kanssa perään. Lisäksi mielestäni Nadjan olisi pitänyt pyytää ritariltaan lupa lainata Rosieta. Nyt meidän tehtäväksi jäi ilmoittaa Nadjan yllättävä poistuminen. Teias ja muutama muukin ritari oli areenan suulla keskustelemassa, mukaan lukien minun ritarini Gawain. ”Ambo auta, ei me voidan mennä vain ilmoittamaan sir Teiasille muiden kuullen Nadjan häipänneen ennen unensa vuoksi kotikonnuilleen”, sähähdin luoden katseeni jo meidät huomioineeseen ritarijoukkoon. Matka ritareiden luokse ei ollut kuin parikymmentä askelta, joten kuulo etäisuus oli jo liian selkeä odottaakseni vastausta mutta silti sitä toivoin yrittäen soluttautua Ambon taakse, mutta mies sujautti kätevästi käden selkäni taakse ja tynsi eteen päin. Melko herrasmies maista. ”No mutta Ambrosius mihin sinä sitä neitoa oikein törkit. Eihän ritarit työnnä neitoja lohikäärmeen kitaan vaan nimen omaan sieltä pois”, hyvin tasaisen rauhallinen ääni kuului Ambon omalle ritarille Daelle. Ehdin jo iloita nähdessäni miehen aloittavan puheen vuoron, sillä Ambon olisi vastattava ritarilleen. ”Osaan minä itsekin puolustautua, kiitos vain”, huomasin liian myöhään suivaantuvani turhan paljon ritarin sanoista ja suuri suuni oli jo laukonut totuudet ilmoille. Nolostuin hieman ja vilkaisin Gawainin ilmettä. Kuitenkin koko ritari lauma korahti nauruun. Ambo pelasti ja pyysi oman ritarinsa ja Teiasin sivummalle. Minun tehtäväksi jäi vain selittää tilanne Gawainille. ”Luulempa että nuori ystäväsi on ollut vain turhan kiivas, mutta kuten sanoit jos häntä ei näy huomenna aamiaisen jälkeen tallilla varustamme hevoset ja lähdemme talolle”, mies järkeili. No tämän hivenen epäonnistuneen aamutervehdyksen jälkeen harjoittelimme Tuikun kanssa perustyöskentelyä ilman varusteita ja teimme heitto harjoituksia. Ihme kyllä harjoitukset sujuivat ongelmitta, mutta siitä alkoikin taas peilin rikkoneen 7 vuoden kiroukset tai ainankin siltä se tuntui. Nimittäin tallista ryntäsi Oweyn ilman ratsastajaa pelkkä riimu päässään ja Adrian kannoillaan. Ori juoksi luonnollisesti suoraan kohti Tuikkua joka alkoi vinkua jo kaukaa, mutta ei pysäyttänyt sillä oria vaan sai vaan lisää kierroksia. Ehdin juuri kierähtää pois Tuikun ja orin välistä ennen kuin Oweyn hyppäsi selkään. Gawain kuitenkin oli riittävän läheellä ja pääsi lopikkaamaan vauhdilla orin riimuun ja ruumiin painollaan painamaan sen pois selästä. Tuikku vinkui ja kiljui kuin mikäkin raiskauksen uhri (toisaalta sitähän siinä Oweyn yritti). Muita riatreita tuli juosten ja Adrian sai Oweyn riimuun narun kiinni. Se oli kuulemma livahtanut karkuun rikkoen riimunnarunsa ja sehän piti paikkaansa, sillä lyhyt narun pätkä heilui ilmassa. Tampaisin tuikun kaulanarun niskaan ja lähdin taluttaamaan tammaa pihattoon. Se hieman linkkasi oikeaa takastaan luultavasti saamansa täräyksen vuoksi, kun Gawain syöksyi päin. Ambo kiikutti minulle riimun ja narun, sekä ohuen villaviltin, jonka jälkeen lähdin taluttamaan Tuikkua metsään. Rauhoituttuaan se oli jo normali eikä aristanut mitään kohtaa, joten huokaisin helpotuksesta ja jäin niityn reunaan syöttelemään Tuikkua. Tamma laidunsi kuuliaisesti viltin ympärillä. Kuullessaan lähestyvän ratsukon se ilmoitti matalalla hörähdyksellä tulijat ja liikkui hissukseen luokseni. ”Täällä sitä vain laiskotellaan, kun saisit tulla laittamaan renkaita minulle ja Noxille”, tulija oli tietysti Gawain. Tuikku vingahti varoitukseksi orille ja Gawain pysähtyi metsän puolelle. Hän jätti Noxin odottaman varjoon ja tuli luoksemme. ”Kävikö sille kuinkaan, antaakohan se minun enään edes tervehtiä”, Gawain lähestyi Tuikkua tarjoten omenan palaa. Tuikku on oppinut luottamana jo ritariin, joten tämä sai tulla, kunhan piti ällöttävän orinsa kaukana. Eli Tuikulla ei taida olla kiimaa päällä, mikä sekin toki hieman huolettaa näin keväällä. Gawain lupasi kertoa hallitsijalle havainnoista ja tapahtuneesta. Ja kiimaa on ehdottomasti seurattava. Päivä jatkuu siis ritarini avustamisella ja ruualle lähdemmekin kylän tavernaan syömään kanaa, sillä ritarini haluaa kuulla menneisyydestäni. Näin tapahtuma rikkaan aamupäivän jälkeen en tiedä onko hyvä ajatus lähteä linnalta pois.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Sept 30, 2019 11:04:41 GMT
Paniikki kylällä alkaa näkyäVaikka mitä on tapahtunut kesän aikana, mutta nyt on alkanut uudet synkemmät ajat. Vaikka olemme saanut takisin arvostetun Herttua Artheurin, niin kyliltä kuuluu kummia. Lähes joka ilta kulluu surunhuutoja ja vaikerrusta. Saimme eilen Lady Karmalta tiedon että kylällä riehuu kulkutauti, josta ei vielä ole varmuuttaa. Saimme käskyn pysyä linnan sisällä ja välttää liikkumista yksin. Ritarit ovat määrätty vartioon, joten emme harjoittele. Odotamme vain uusia ohjeita ja että velho Siradsad saa käsityksen tilanteen vakavuudesta.
Aamuyöstä Ambo tuli herättämään. Lähdemme viemään vahdeille juomaa ja ruokaa ja tarkastamaan hevosia. Erikoisjärjestelyjen vuoksi myös me oppipojat nukumme jaksoissa ja vuorotellen. Haimme keittiöstä valmiit korit ja lähdimme muurille. Katselimem hetken rovioiden takana kuultavan kylään. Myös kylällä palaa rovioita, sillä sanotaan tulen olevan puhdistava ja tärkeä elementti kulkutautien aikana. Uhreja ei tietenkään saa polttaa, heidät haudataan syvään maahan sen tiedin jo orja-ajoista että vaivaiset ja sairaat haudattiin.
Lähdimme viemään ruokaa myös sir Lorcanille, jolla on täysi työ pitää raunioiden tulta yllä. Rauniollakin oli muuta väkeä, joten emme enään ihmetelleet koriemme kokoa. "Oppipojat, viekää tyhjäkori takaisin keittiölle niin ei väki hermostu. Tuomme itse tuopit takaisin, kiitos vain", Lorcan ohjeisti vanhimpana ritarina suunnaten kasvonsa tismalleen sinen missä seisoimme Ambon kanssa. "Keitäs te muuten olette, yleensä kun saavutaan niin esittäydytään", mies jatkoi johon vastaukseksi nielaisi kova äänisesti. Mikä tollo olenkaan kenties hämmennyin väen paljoudesta enkä muistanut käytöstapoja sokean miehen kanssa. "Anteeksi sir Lorcan, olen lady Secilia sir Gawain de Lyonsin oppipoika", vastasin koskettaen ritarin kättä niiatessani. Myös Ambo esittäytyi kohteliaasti ja otti tyhjän korin käyttöön. "Lady Secilia, hmm. Etkös sinä tunne parannuskasvaja", vanha ritari tokaisi. "Vain niitä yleisempiä, mutta kyllä tunnen", vastasin hämmentyneenä. Gawain ryhdistäytyi ja korjasi miekkaansa vyöllä. Mies veti minut syrjään ja kertoi yön tapahtumista. Aamusta kenties lähdemme etsimään rohtoon aineita. Lähdimme tallille viemään hevosille puhdasta vettä ja annoimme niille heinää. Kuulosti siltä että lähdemme jo varhain liikkeelle, joten on tärkeää että hevoset saavat jotain evästä ennen lähtöä. Jaoimme myös kaurat ja jätimme tyhjän kauraämpärin pääovelle merkiksi että hevoset ovat jo syöneet.
Vietyämme korit takaisin tulikin jo vaimea kellonherätys ja tiesimme kerääntyä kuninkaan saliin, josta on valmisteltu sairashuonetta yön aikana. Saimme uusia ohjeita ja meidät jaettiin ryhmiksi. Osa lähtee etsimään aineita ja osa jää huolehtimaan tallista sekä linnan vartioinnista yhdessä paikalle jäävien ritarien kanssa. Tallilla varustin ripeästi niin Noxin kuin Tuikun kuntoon ja avustin myös muiden hevosten kuntoon laitossa. Olin juuri taluttamassa noxia ulos, kun Gawain saapui paikalle ja nappasi orin minulta. "Näin poikkeus tilanteissa ei ole niin tarkkaa vaikka ritari itse hakisikin hevosensa. Ota siis Tuikku ja tule yhtä matkaa kanssani. Odotatte oppipoikein kanssa kun saamme ohjeet Sirandrasilta ja sitten lähdemme matkaan. Olethan pakannut jotain evästä. Keittiöltä piti tulal eväskorit", ritarini puhui matalalla ja vaimealla äänellä. Hän ei halunnut luoda paniikki ja ihmetystä ympärilleen, mutta kaikki tiesimme jo että elämme poikkeusoloissa. "Kyllä eväät ja juomaakin on pakattuna satulalaukkuihin. Laitoin Noxin satulalaukkuun myös hevosille leipää ja kaviokoukun, lisäksi kiinnitin köyttä satulaanne. Tuikun satulassa on ylimääräinen vyyhti narua ja tyhjiä säkkejä yrttejä varten", vastasin. Olin ennenkin ollut hakemassa rohtoja tauteja vastaan ja keraan elänyt jo kulkutautien "kehdossa" eli orjalaivassa.
Odotimme oppipoikien kesken, kun lady Karma ilmestyi viereemme ja ilmoitti että osa joutuu lähtemään pidemmälle vuoreille etsimään vaikeimpia kasveja. "Secilia sinä joudut melko varmasti sinne, koska Tuikku on niin varma jalkainen ja sinä olet lukenut parannuskasveista", Karma kuiskasi kumartuen suuntaani. Vilkaisin hermostuneena ritareiden suuntaan, jotka jakoivat toisilleen velholta saatuja pergamenttejä, jossa on melko varmasi etsittyjen kasvien kuvat ja kuvaukset.
Gawain ja muut ritarit lähestyivät meitä. "Lady Secilia poikkeusolojen vuoksi sir Jaran ja sir Raime tekevät sinulle seuraa. Muita oppipoikia ei laiteta vuorille. Te lähdette nyt heti matkaan", kuningas kertoi asettuen Karman vierelle. Vilkaisin Gawainin suuntaan, joka nyökkäsi virnistäen. Ymmärrän kyllä ettei Nox ole paras vaihtoehto kapeille vuoristopoluille, etenkin kun joudumme kiertämään ettemme osu asutuille alueille. "Pakkappas vähän lisää vaatetta ja viltti mukaan kaiken varalle ettei ehditä ennen yötä takaisin", sir Raime vastasi hymähtäen frisiläisensä selästä.
Kävin nopeasti hakemassa Tuikulle paksumman loimen ja käärin sen viltin kanssa satulaan kiinni. Käärin myös viitan satulan eteen, josta se on helpompi ottaa päälle kylmän sattuessa. Villaneule, hanskat, kaulahuivi ja ylimääräinen huppu satulalaukkuun. Tiedän että olemme hakemassa jotain jäkälälajiketta, kun suuntaamme vuorille, joten niitä tarvitaan runsaasti ja pakataan satulalaukkujen ulkopuolelle.
Tikarit olivat vyöllä jo valmiina mutta päätin ottaa vielä kevyehkön miekan ja jousen nuolileilin kera mukaan, kun kerta yövymme mahdollisesti maastossa. Kaiken sain siististi ja kätevästi kiinnitettyä Tuikkuun tai itseeni. "Hyvä että varauduit jo sotaan, nimittäin kukaan ulkopuolinen ei saa lähestyä. Sen vuoksi etenemme reippaasti alkumatkan vuoren juurelle", Jaran virnisti ilkikurisesti. Heillä oli myös miekat ja Raimella oli myös pieni kirves.
Tosiaan alkumatka kiirehdittiin ihmisiä vältellen ja suun eteen oli sidottava liina, jonka sai irroittaa vasta vuorilla. Hevosia ei saanut myöskään päästää syömään tai juomaan mitään ennen kuin olemme vuorilla, etteivät ne saisi tartuntaa ja sitä kautta toisi tautia linnaan. Tuikku kulki viimeisenä varmoin askelein, kun ohitimme etäältä ristillä merkityn tienhaaran, siellä on siis joku jo kuollut tautiin. Vatsaani kuraisi ja painun matalemmaksi kannustaen Tuikkua eteenpäin. Kun maasto alkoi nousta hidastimme raviin ja annoimme hevosten hölkätä ja tasoitella hengitystä. Ensimmäisellä tasanteella Jaran käski seisahtua ja laskeutui satulasta ottaen juomaa ja tarkastaen hevosensa varusteita. Itse heilahdin myös satulasta ja tajusin etten ottanut omaa kaviokoukkua, kun oletin meidän liikkuvan Gawain kanssa samassa ryhmässä. Nappasin tikarin vyöltä ja hanskat satulalaukusta. Tarkistin tamman jalat ja näppärästi sain pyöräytettyä tikarin kädensijalla kiven irti. "Jatkoa varten olisi kenties parempi että pyydät meltä koukun lainaan, ellei sinulla omaa ole. Emme nimittäin halua että ainut joka tietää minkä näköistä on sinijäkälä, menettää tajunsa verenvuodon vuoksi", Raime ojensi minulle kaviokoukun. "Äläs liioittele Raime. Kyllähän me nyt sinijäkälä tunnetaan. Se on jäkälää mutta sinistä", Jaran ilkkui. "Anteeksi sir Jaran mutta sinijäkälä on vain vuorilla kasvavaa hopeista melkein valkoista jäkälää. Mikä voi parhaiten vuoristojärvien ja purojen lähettyvillä, mikä oli varmasti mainittu jo pergamentissä", tokaisin hieman liian kärkkäästi miehelle, joka kenties on nyt tämän retkiseurueen turvaaja, mutta onneksi Raime räjähti nauruun. "Äitisi ja sir Gawain oli ihan oikeassa. Tuo nainen osaa pitää puolensa ja on kyllä terävä kielestään", Raime tokaisi.
Jatkoimme Tuikku kärkenä kun polku oli vain yhden kuljettava ja alkoi jyrkentyä. Tuikku on varmajalkaisin hevosista jota olen koskaan tavannut. Mietin jo olisiko ollut järkevämpää taluttaa viimeiseltä tasanteelta hevoset ylös. Ensimmäinen vuoristo puro näkyi vuoren toisella puolella, mutta ehdotin että kävelemme harjua pitkin kohti järveä ennen pominnan aloittamista, sillä siellä jäkälä on parhainta. "Aloitetaan täältä, kerätään vain parastalaatua. Heikomman tuntee mustistajuurenpäistä tai mustista pilkuista. Ne ovat jo liian vanhaa rohtoihin. Nuorempi jäkälä on parempaa. Kerätään täältä ilman juuria. Purojen varrelta voi ottaa juurtakin mukaan niin se on vahvempaa. Mutta jos tämä on pidempi epidemiä niin jo viikon päästä täällä on jo uutta kun jätetään juuristo rauhaan. Eli leikatkaa varoen tyvestä", kerroin tietämykseni mukaan sitoen samalla tamman puuhun ja ottaen isoimman säkin. "Toivoisin että saamme tämän säkin täyteen aivan tästä järven ympäriltä. Ei sekoiteta erialueilta kerättyä jäkälää, niin helpotamme velhomme työtä", sanoin ja leikkasin ensimmäiset jäkälät tikarillani.
Työntouhussa vilkuilin kuinka isot ritarit kyykkivät ja keräsivät jäkälää tunikoidensa helmoihin. Itse liikuin melko ketterästi kokoni vuoksi ja sain polvieni väliin viritettylle tunikalle kerättyä isonkin keon ennen kuin kävin tyhjentämässä säkillä lastini. Hevoset alkoivat levottomaksi, mikä herätti meidän kaikkien huomion. Polun suunnalta kuului puhetta ja askeleita. "Kaikki tänne ja jäkälät turvaan", Jaran käski ja kiiruhti hevosille, mutta emme ehtineet nousta ratsaille ennen kuin jo ensimmäinen ihminen ilmestyi näkyviin. "Seis Hankalan killan nimissä. Keitä olette ja mistä tulette", Jaran käskytti tulijoita.
Jäimme kaikki taisteluasentoon miekat ulos vedettyinä...
|
|
|
Post by Lady Secilia on Nov 15, 2019 19:44:05 GMT
Vuoristossa tapahtuu
"Seis Hankalan killan nimissä. Keitä olette ja mistä tulette", Jaran käskytti tulijoita.
Olimme kaikki kolme valmiina taisteluun tai pakenemaan. Vaivihkaa sain hivutettua itseni jäkäläpussien eteen ja jännitin jouseni. Olin valmiina ampumaan varoituslaukauksen, kun näin tutun oranssin kikkuratukan. "Gall, kautta jumalten mitä teet näin kaukana vuoristolla", kiljahdin ja laskin asettani. Tunnistin nyt jo ensimmäisen saapuneen sepän apulaisen Alarikin, joka oli laskenut suuren huppunsa. Ja heidän perässään saapui leipuri ja myllärinä tuntemani mies. "Me menemme jauhamaan uutta viljaa ja tulimme hakemaan vettä purolta, kun kuulimme hevoset. Äiti on tuolla vuoriston toisella puolella vanhan myllyn luona. Jyvät pitää paahtaa jotta fiametta tappaa pöpöt", poika saneli kuin ei tietäisikään mistään huolista, mutta pysähtyi Jaranin ärjäistessä. "Ei askeltakaan tai lady Secilia…", Jaran karjui. "Seis kukaan ei ammu ketään. Gall oletteko te terveitä ja teidän perheet ovat terveitä. Alarik miten sinä ja seppä", kysyin rauhoitellen kaikkia. "Ollaan me terveitä lähdettiin heti kun rutto alkoi. Isän veljellä on metsästysmökki täällä vuorilla, joten me elämme täällä. Leivomme siellä ja leipää olisi myös kylälle vietäväksi", Gall tiuskaisi hieman loukkaantuneena. Vasta kun Jaran ja Raime hymähtivät tyytyväisinä Gall loikkasi yllättäen kaulaani ja halasi kuiskaten. "Ihan hyvä että olet hengissä Orjatyttö", ja muiskaisi nopean suukon poskelleni. Kiinnitimme jo jäkälä pusseja satuloihin, kun leipuri vaimoineen saapui leipäkorien kanssa. Noiden kanssa on kyllä mahdotonta liikkua nopeasti, mutta jos laitammekin ne säkkeihin ja säkit selkään niin pääsemme liikkumaan rivakasti. "Tänne tulisi kyllä ihan hyvä tiekin, metsästäjät käyttää sitä ruhojen kuljetukseen. Sinne pääsisi ihan vaunuilla helpostikin. Saataisiin viljaa ja leipää kylälle sekä linnalle. Sitä tarvitaan varmasti. Me olemme jo kolme päivää paistaneet ja jauhaneet viljaa", Alarik totesi. "Tunnetko poika tien", Jaran kysyi Gallilta, joka nyökkäsi. Jaran kiinnitti Tuikkuun vain yhden säkin ja otti toisen pois selästäni. "Nouse ratsaille ja ratsasta niin lujaa kuin pystyt ja suorinta tietä linnaan. Ilmoittaudut vähintään sir Lorcanille, mutta mieluusti kuninkaalle. Huolehdit että velho saa ensimmäisen erän jäkälää ja kerrot tuovasi pian lisää. Jätät Tuikun talliin lepoon ja otat jonkun muun vankkureiden eteen. Tiedän että Tuikku olisi paras se on niin varmajalkainen, mutta nyt täytyy valita joku tallista, kysy muilta ritareilta apua hevosvalintaan. Niin ja pojan otat mukaan oppaaksi", Jaran lopetti nostaen rimpuilevan Gallin eteeni Tuikun satulaan. Lähdimme liikkelle ja sain pidettyä jäykän pomppivan pojan satulassa, sekä jotenkin rentoutumaan ennen jyrkempiä laskuja. Gall oli onneksi hyvä opas ja tiesi paremman reitin alas. Alempana lähellä laaksoa kiedoin huivin suuni eteen ja ojensin puhtaan liinana pojallekin. "Sido tämä tiukasti kasvojesi eteen, jos putoat juokset suoraan takaisin vuoren toiselle puolelle otan sinut sieltä kyytiin ja nyt pidä tiukasti kiinni Tuikun harjasta. Jos minä putoan ratsasta suoraan linnaan. Tuikku osaa tien kun huudat sille nopeasti linnaan", ja viimeiset sanat olivat tammalle merkki ja se ampaisi urheasti laukkaan. Kiisimme metsän halki ja Gall selvästi huomasi ristillä merkityt tien haarat ja puristi lujempaa harjasta. Matka linnalle sujui ongelmitta ja olimmekin melko nopeasti porteilla, josta huusin portti vahdeille kuka olen ja millä asialla, niin he avasivat ovet. Ratsastin tallille, jossa sir Gawain jo olikin ja kerroin tiivistelmän. Hän käski erästä oppipoikaa valjastamaan Noxin ja sir Lautrecin hevosen Obelinen vankkureiden eteen. On parempi että lähdemme kaksilla vankkureilla ja molemmille hevosille piti laittaa myös ratsuohjat kiinni ja solmia niin että voimme tarvittaessa jatkaa ratsain. Kiiruhdin ritarini perässä kohti kuninkaan salia ja matkalla törmäsimmekin lady Karmaan, joka ohjasi meidät Lyonellin puheille. Selostin mitä matkalla oli tapahtunut ja mahtava velho Sirandras saapui myös violetin savun keskeltä. Jotenkin velho oli karmivampi kuin koskaan ja ojensin säkin tuoretta kirkkaan hopeaista ja valkoista jäkälää ilman erillistä käskyä. Tämä vain hymähti tarkastaessaan laadun ja kerroin tuovani sitä lisää piakkoin. Ennen tarkempaa aikamäärettä tai muuta velho haihtui jo savuna tuuleen vaikkei sisällä hallissa tuulekaan. Lyonell lähetti meidät matkaan, mutta nyt mukanamme täysiä viljasäkkejä, niin ei lopu mylläriltä työ. Rahapussin hän ojensi Gawainin suureen kouraan ja kehoitti meitä ostamaan myös riistaa mikäli puhtaalta puolelta vuoristoa on onnistuttu metsästämään. Tallin pihassa odotti jo kaksi hevosta vankkureineen ja viljoineen. Lähdimme matkaan ja Gall istui nyt oppaana Gawainin vieressä. Minulla oli alkuun täysi työ saada vikuri tamma Obeline kuulolle, vaikka olinkin kesällä siihen tutustunut varsojen kautta. Kuitenkin tamma pysyi ruodussaan ja Noxin vankkureiden perässä sopivalla etäisyydellä eli ei ihan kiinni, mutta nopean toiminta etäisyyden päässä. Alkoi jo melkein tuntua ettei meidän kannattaisi kulkea näin varuillamme, mutta eräässä ristillää merkityllä tien haaralla muistin taas kuinka huonosti joidenkin laita on. Erittäin laihassa kunnossa oleva mustalaikkuinen poika yritti pysäyttää meidät, mutta saimme lisättyä vauhtia juuri sopivasti. Muistin laukussani olevan leivän ja heitin sen pojalle. Toivottavasti siitä on edes jotain iloa ja poika jaksaa odottaa tuoretta leipää. Lastasimme vankkurit ja Jaran sekä Raime nousi hevostensa selkiin ja lähdimme koti matkalla. Ajoimme ensin linnalle, josta Lyonell otti vankkurit vastaan ja jakoi linnalle jäävät sekä kylälle ruokaa vievät ryhmät. Minä lähdin hevoshuoltoon ja keittämään sinijäkälää vedessä niin että saamme hevosille puhdasta ja parantavaa vettä. Varmasti ahneimmat syö kauran seassa myös jäkälän.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Jan 5, 2020 16:55:49 GMT
Aamuisia hyppelyitä ja tanssahtelua. Lyonell tietää että käytän muitakin hevosia, eli lupa on. Jatkoa saatte jonkun orin päiväkirjasta (en vain vielä tiedä mikä se ori on).
"Secilia vaihda ratsastus asua ja lähdetään treenaamaan. Sain hallitsijalta ohjeet että sinun tulee treenata myös muilla hevosilla. Eli menemme ensin kohti areenaa laittamaan se kuntoon ja sen jälkeen haemme laitumelta hevosia", oma ritarini sir Gawain de Lyons totesi löytäessään minut ruokasalista neulomasta mekkoni helmaa. "Ai, en tiennytkään että tänään treenataan. Luulin että olette vartioassa ja meinasin mennä vasta päiväheinien aikaan Tuikun", vastasin hämmastyen ja työnsin neulan langan sisään. Muistin kuitenkin hyvät käytöstavat ja kumarsin ritarilleni toivottaen tälle hyvää huomenta. Suuntasin ripein askelein kohti omaa soppeani varusteiden vaihtoa varten. Nadja tuli vastaan käytävällä ja lähti mukaani auttamaan korsetin riisumisessa, niin sain nopeasti vaihdettua varusteet. Kevyet nahkaiset suojukset siis päälle ja tietysti mekko vaihtui housuihin ja puseroon. Villapaita kaiken kokonaisuuden päälle ja viitta kainaloon varuiksi. "Minkä ihmeen takia hiippailit vapaaehtoisesti mekko päällä", Nadja ihmetteli repiessäni koltun pois. "Karman mielestä pitää harjoitella tanssitaitoja ja se on kevyellä vatsalla helpompaa, joten kävimme aamuhyppelyillä sir Kayn Ganhastyrin kanssa", selitin mulkoillen Nadjaa, joka virnisteli vain. Toisin kuin minulla, niin Nadjalla on täydellinen keveä tanssityyli. Eikä tämän tarvitse ylimääräisiäharjoituksia käydä. Kayan oli ystävällisesti suostunut avuksi Karman kehoituksella.
Astelin areenalle kantamaan nuolitauluja paikoilleen oman ritarini ohjeiden mukaan. Sir Gawain saapui paikalle kantaen pitkää peistä, jonka päässä oli pehmää helposti rikkoutuvaa puu sälettä, joilla harjoittelemme joustausta. "Ajattelin kun olet jo käynyt vähän vieraita ritareita tanssittamassa, niin kenties olisi meidänkin aika tanssia. Eli haastan sinut tänään ensimmäistä kertaa kujaan itseäni vastaan, mutta pidetään kevyet panssarit, paitsi vasempaan käteen laitetaan olkapanssari ja vähintään paksu nahkainen rintapanssari", ritarini sanoi itsevarmasti. "Aivan, niinpä tietysti", ajattelin miettiessäni jättimäistä Noxia, joka rynnistää vauhdilla kohti minua ja tunnen vain vajoavani maahan. No ei se mitään ajattelin ja hain asevarastolta itselleni myös peitset. Otimme molemmille kolme peistä eli kierroksella on mahdollisuus saada kolme pistettä. Eli vain merkki kilpiin rikotut peitset lasketaan. Kierroksien jälkee meillä on hetken tauko ja vaihdetaan peitsien päät. Tarvitsemme harjoitukseen kyllä aseenkantajat, jotka ojentavat meille peitset. No tähän tuli ihan selkeä vastaus nopeasti, sillä aamuinen tanssiparini Kayan ja tämän uusi pisamanaamainen oppipoika marssivat paikalle. "No mutta tämäpä oli iloinen yllätys. Tai no ei yllätys, mutta kiitos Gawain että pyysyit meitä seiraanne. Tässä on oppipoikani sir Cassius Fletcher", Kayan tervehti yli korostetusti kumartaen kuin tanssisaleissa ja tervehti hieman miehekkäämmin ritariani. Otimme ensimmäisen katsekontaktin Cassiusen kanssa. Tämä ojensi kättään johon laskin käteni ja erittäin kohtelias punatukka tervehti sanoin: "Sanokaa vain Cas". Melkein häkellyin, mutta vastasin korrektilla niiauksella. "Hei vain, olen Secilia", vaikka sanat meinasivat takertua kurkkuuni niin sain kuitenkin pienen hymyn kareen naamalle. Kayan ja Cas jäivätareenalle ja me suuntasimme laitumille. Kuten arvasin Gawain kutsui Noxia, mutta pyysi minua ottamaan myös orin niin ei tule vikittely ongelmaa. Tuikku vilkuili tammalaumasta, kun kävelin orien seassa. Valikoidessani oreista joilla ei omaa oppipoikaa ole tai ovat muuten vähäisellä käytöllä mietin äskeistä tapaamista Casin kanssa. Oliko Kayan käskenyt olla imarteleva ja ylikorostaa tunteita. Mutta olin tyytyväinen etten punastunut enkä änkyttänyt hämmästymisestä huolimatta. Täytyy pitää miehenalkua silmällä.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Mar 20, 2020 11:04:23 GMT
Paluu Hankalaan
Siitä on jo kauan, kun viimeksi näin Hakalan linnan portteja. Ratsastin yön pimeydessä melkein keskellä kilpitietä yrittäen olla mahdollisimman näkyvillä, enkä piiloutua puiden varjoihin. Laina ori Arkalan tallista on iso ja vahva, mutta kyllä senkin askeleessa alkaa pitkä matka tuntua. Ainoa valon lähteeni on kelmeä kuu ja pieni hehkuva kivi, jonka olin saanut ruttotohtori Xenukselta, jonka palveluksessa olin ollut lähtöni jälkeen. Tämän sanojen mukaan se on noiturikivi, ainakaan kukaan ei ole sitä vaaralliseksi sanonut. Yksinäiselle kulkijalle se luo turvaa ja pientä valoa. Pidän kiveä kämmenelläni ja yritin laskea puista koska olen portilla.
Saavuin portille, mutta portin ovet olivat kiinni, eikä vahtitornista näkynyt valoa. Ihmettelin hetken ja röhäisin. Melkein heti sen jälkeen pääsikin vaimea inahdus kun iso kaksikätinen miekkan kylmä terä painui kurkulleni ja miehen ääni mursi hiljaisuuden. "Ken vaeltaa yön turvin ja pyrkii linnaan Hankalan", viekas ääni viilsi ilmaa.
"Lady Secilia, sir Gawain de Lyonsin oppipoika Hankalan ritarikoululta. Olen palannut matkaltani Arkalasta ja Rohanista. Tuon mukani kirjettä kuningas Lyonellille. Enkä anna kirjettä sinullekaan, vaikka kuinka kauniisti pyytäisit", sanoin tyynesti juuri kun pyöräytin itseni vapaaksi miekan otteesta. Pari kepeää pyörähdys askleta ja olin miekan ulottumattomissa. Heitin noiturikiven lähemmäs miestä, jotta näen paremmin.
"Vai olet sinä matkustellut, mutta sehän on mukavaa. Kuningas, kuten kaikki muutkin nukkuvat jolta voisin henkilöllisyyttäsi varmistaa, joten alahan painua täältä", mies ivasi. "Taidat olla uusi täällä kun et nenäkästä orjatyttö tunnista", aloin menettää hieman hermojani koska en tuntenut ääntä ja mies pysytteli varjoissa huppunsa suojin. Ainut minkä näin oli tuo violetti kivi jättimiekan kädensijassa, sen olen jossain nähnyt. "Puhuiko joku orjatytöstä, mitä se taas on tehnyt, jotain tosi mehukasta juorua", terävän korkea ääni suorastaan kehräsi tiedon halusta ja sähköinen sihinä kuului jostain portin tienoilta. "Palasi kotiin", vastasin näpäyttävästi, jolloin naamani eteen ilmestyi sinistä valoa ja piaan koko velho. Hän oli hieman yllättyneen näköinen nähdessään minut.
"Lady Secilian kuuluisi olla kuollut, sillä ruttotohtori palasi ilman häntä retkeltä. Joten kuka sinä huuijari olet", Siru mylvi vaikka on jo tunnistanut minut. Ehkä halusi kahden keskistä aikaa kuullakseen missä olin seikkaillut tai sitten halusi kyykyttää portinvartiaa, kun määräsi tämän herättämään välittömästi Gawainin, jonka pitäisi olla pääportin vartiotuvalla. Jos sen olisin tiennyt olisin luonnollisesti kiertänyt sinne.
Velho uteli retkestäni ja kertoilin pätkiä ajastani ruttotohtorin apulaisena. Koulutuksista, joita tohtori piti ja kuolleista, paljon ruttoon kuolleista, sekä epämiellyttävästä salvian tuoksusta ahdistavassa maskissa. Ajastani Arkalan hovissa kerroin vain yleisiä huomioita, kaunis kuninkaan valtaistuinsali, hyvä ruoka ja tasokasta musiikkia. Jätin mainitsematta retket Pahalan rajoille ja muutkin, joista Deimos kirjeen kirjoittaja varmasti kertoo. Juorut eivät juuri ole liikkuneet tai sitten Xenus ei pitänyt lupaustaan kertoa kuninkaalle olin paikastani ja tilanteestani. Todellisuudessa olin siis pienellä hengähdys tauolla nähtyäi riittävästi kuolemaa, mutta sitä en velholle aijo näyttää ellei muistiani ala tonkia.
Gawain saapui ja on suorastaan hurjistuneen näköinen. Hän puhui kiivaasti miehen kanssa, joka oli tätä noutamaan lähtenyt. "Jos kehtaat huijata minua ja herättää jonkun pilan vuoksi, niin en anna sitä sinulle Arden ikinä anteeksi", mies manasi oletettavasti herättys ei ollut sujunut kovin miellyttävästi. Kuitenkin kun saimme pienen näköyhteyden kaksikko hiljeni ja Gawain astui noiturikiven luo hän nosti valon kasvojeni eteen ja halasi minua. Hän nappasi syrjässä odotelleen orin ohjista ja sanomatta mitään hän talutti minut sisälle linnaan ja omaan huoneeseen.
"Aikaisintaan aamulla saat huoneestasi poistua, joku tuo sinulle kohta jotain ruokaa jos olet nälkäinen. Ja mikäli se velho näyttäytyy niin älä avaa ovea", Gawain ohjeisti. Mies oli poissa ennen kuin ehdin vastata "Eihän ovet estä Sirun läsnäoloa", mumisin ja samassa velho istui mukavasti jakkarallani ja selaili pöydälle jäännyttä kirjaa jäkälistä ja naavoista.
"Ihan oikeasti olen melkein kaksi vuorokautta ratsastanut, saisinko edes nukkua ensin", huokaisin istuessani vaatteet päällä sängyn reunalle. Ajattelin jo että yö metsässä olisi ollut miellyttävämpi kuin velhon jatkuva läsnäolo, mutta Deimos oli kieltänyt pysähdykset. Puolessa olin ratsua vaihtanut ja matka oli jatkunut tuolla ruunikolla järkälemäisellä orilla. Siihen asti hieman tasaisemmalla ja rauhallisesti kulkevalla tammalla.
"Ajattelin pitää sinua silmällä kunnes annat kirjeen kuninkaalle, mutta hyvä on. Missä säilytät kirjettä", hän esitti kysymyksen. "Takkini povitaskussa, mutten anna sitä", huokaisin.
"En minä sitä halua, mutta haluan olla läsnä kun se avataan. Näin varmistan sen", velho napsautti sormia ja häipyi savuunsa. Oletettavasti normaali kulkeminen käytävillä on tylsää ja ovet ovat yliarvostettuja velhon mielestä. Huokaisin ja aloitin riisumisen. Avatessani takkini nappeja ne eivät auenneet enkä saanut raotettua kauluksia, kirosin velhon mielessäni mutta tyydyin potkimaan kengät jalasta ja rojahdin makuulle. Siru saa kuulla tästä aamulla, jolloin etsin kuninkaan käsiini ja selitän tilanteen hänelle.
|
|
|
Post by Lady Secilia on May 1, 2020 12:26:22 GMT
Kapakkailta Ilta on pitkällä ja laivajupakkaa on selvitelty. Itse en jaksa osallistua juorukerhoihin linnalla, joten päätin suunnata kapakkaan. Ilmoitin lähdöstäni Nadjalle ja Ambolle, joilla molemmilla oli vielä ilta ohjelmaa. Oma ritarini Gawain on ollut muutaman ritarin kanssa selvittämässä asioita Pahalan suunnalla, joten hänelle minun ei tarvinnut ilmoittaa menoistani. Porttivahdeille piti tietenkin ilmoitus tehdä myöhäisen paluun vuoksi. Tie kylälle oli muuttunut niljakkaaksi alkuillan sateiden vuoksi. Olin kyllä aina ihmetellyt miksi päätiellä on käytetty liuskekiveä, mutta kaipa se on tyylin vuoksi. Itse käytän yleensä viereistä polkua juoksemiseen ja ratsastamiseen. Saiman kapakka on yksi lempi kuppiloistani, siellä on kevyttä musiikkia silloin tällöin ja rupatteluseuraa sitä tarvitseville eikä naisammattilaiset juuri häiriköi Saiman tiukkojen sääntöjen vuoksi. Hänellä on vain pari tyttöä, jotka saavat ammattiaan harrastaa hänen silmien alla. "Iltaa Saima rapakalja kiitos", tervehdin ehtoisaa emäntää. "Etkö ottaisi kunnon simaa ei sinun kuulu enään juoda työväen juomia kunnon lady kun jo olet", nainen tokaisi ja nyökkäsin myönnytykseksi. Rapakaljan hyvä puoli on se että sitä voi juoda paljon eikä tule niin helposti huono olo, mutta toisaalta sima on maukkaampaa. Istuin hiljaiseen nurkkapöytään Velmu-nimisen pianistin taakse. Velmu pimputteli pianostaan tuttuja säveliä ja sai minut hyvälle tuulelle. (Kuvittele tähän sellainen merirosvo sävel) "Nostakaa, nostakaa veljet malja nostakaa Ohi on, ohi on kurja päivä ohi on. Laulakaa, laulakaa veljet kaikki laulakaa iloitkaa meidän omaa onnea"
"Nostakaa miekka kohti kattoa iloitkaa meidän omaa poikaamme Katsokaa tarkkaan kaikki katsokaa se on meidän oma poikamme"
"Ihailkaa, ihailkaa se on meidän Saimamme Se on meidän oma emäntämme Laulakaa Saimalle nyt laulakaatte Saimalle Kaada meille lisää nektariinias"
(Erittäin tärkeää on ymmärtää poika, jolla tarkoitetaan tuoppia ja sitä on myös suudeltava huolella) Kapakassa kaikui iloinen laulu, jonka olin vahingossa aloittanut. Velmun virnistys kertoi kaiken, hän on usein pyytänyt minua laulamaan en vain ole uskaltanut. Nyt tuo laulu suorastaan karkasi suustani ja kaikki osallistuivat ilakointiin. "Siinä on sinulle nektariinia", Saima nauroi ja iski pöytään suuren puutuopin omatekemäänsä simaa. Se on parasta, mitä olen koskaan maistanut. Hymyilin kiitokseksi naiselle, joka on tyytyväinen kepeään tunnelmaan kapakassaan, koska silloin kauppa käy ja tytötkin saavat työtä.
Lauluhenki jäi voimaan vaikken laulanutkaan enempää, jos Velmu tai kukaan muu kapakasta ei keksinyt seuraavaa kappaletta annoin aloituksen. Onneksi kaikki alkoivat olemaan niin humalassa, etteivät enään muistaneet mitä lauluja olivat jo hoilanneet. "Vai on minun oppipoikani aloittanut kuoron johtajan ammatin", Gawain ilkkui istuessaan pöytääni. Yritin nousta tervehdykseen, mutta iso koura painoi minut takaisin penkkiin. "Opettaisit tälle ettei kapakassa tarvitse tervehtiä ja tehdä kunniaa paitsi ehkä kuninkaalle", Ties moitti ystäväänsä. Harvoin näkee tulevaa pyöveliä noinkin rentona, mutta täällä ei paljoa ole silminnäkijöitä ainankaan sellaisia, jotka muistavat sen huomenna.
"Mutta ken on tuo kaunotar, neito mörköjen varjossa", lipevän kimakka ääni keskeytti veljesmäisen rupattelun, sillä minä olin kerrankin hiljaa enkä väitellyt ritarini puolesta. Niljakas tummatukkainen epäilyttävästi ritarin varusteisiin pukeutunut ventovieras mies ilmestyi pöytäämme, Tiesin viereen. Oletettavasti miehet tunsivat toisensa, sillä muuten Ties olisi pamauttanut miehen tainnoksiin silkasta suivaantumisesta, kun koska tämän uuteen tunikaan. Niljakas luikerteli viereeni ja yritti sivellä reittäni, mutta pomppasin pystyyn ja väänsin miehen käden selän taakse. Miehen rintama suunta oli nyt ovelle päin ja mietin hetken hänen raahaamista pihalle.
"Noh noh kylläpäs on ärhäkkä tamma", mies yritti lepytellä, mutta se oli viimeinen niitti. "Minua etkä kyllä ketään naista vertaa hevoseen, vaikkei sinun naamallasi edes työtammat antaisi lähestyä", kivahdin ja tyrkkäsin miehen päin pöytäseuruetta jossa oli myös ammattilaisia ja merimiehiä. "Siinä pitäkääs tytöt huolta tuosta", tokaisin ja heitin pikku pussin pronssikolikoita.
Palattuani omaan pöytään ritarit katsoivat vuoroin minuun ja vuoroin toisiinsa. "En käsittääkseni ole opettanut kohtelemaan ritareita noin, arvon lady", Gawain totesi vilkaisten niljakkaan suuntaan, joka sai juuri ansaitsemaansa kohtelua tammoittelusta kaikilta kapakan tytöiltä. "Mitä, onko tuo muka ritari", kysyin hämmentyneenä. "No ei hän ainakaan osaa käyttäytyä niin", jatkoin. "Tyhjentäkää tuopit aika viedä toveri turvaan, ettei linnan maine ole mennyttä", Ties tokaisi ja kulautti tuoppinsa tyhjäksi. Ryntäsimme ovelle ja Ties nappasi nilviäisen mukaansa. Juoksimme metsän toriaukion ohi ja vasta kujalla pysähdyimme.
"Saanen esitellä sinut sir Lautrec of Carinn tässä on oppipoikani Lady Secilia Fevre, vieläkö epäilet minun sanojani", Gawain näytteli mahdollisimman kohteliasta mutta oli harvinaisen ylimielinen. Ties selitti minulle ette Lautrec uutena ritarina ollut uskoa Gawainin kertomusta siitä kuinka voitit häneltä miekan rankankin harjoituksen jälkeen. Hänen mielestä ei nainen voi pärjätä lähitaistelussa. "No hän ei ole sitten vielä tavannut Karmaa tai Nanookia", tokaisin nauraen.
Poistuimme linnan suuntaan ja Gawain joutui taluttamaan minua, sillä huitaisin puoli tuoppia simaa liian kiireesti ajattelematta etten ole tottunut. Porteilla onnistuin skarppaaman niin että pääsimme sisään ilman talutusta, mutta silti Gawain saattoi minut huoneelleni. "Kiitos", sanoin väsyneenä. Iltareippailu oli vienyt voimat ja alkoholi väsytti. "Älä vielä kiitä, kiitä vasta huomenna. Osallistumme huomenna raunioilla Buhurt harjoitukseen sir Lorcanin johdolla", mies tokaisi ja pyöräytti halausotteella minut oikein päin ja ovestani sisään. Kompuroin sängylleni ja rojahdin siihen. Valokiila kapeni Gawainin sulkiessa oven, olipahan retki, ajattelin ja nukahdin.
|
|
|
Post by Lady Secilia on May 8, 2020 11:04:35 GMT
Uimaretki Söin aamiaista yhdessä Nadjan kanssa, hän kertoi Ambon joutuneen jo heti aamusta ritarinsa kanssa harjoittelemaan. Kerroin naiselle eilisestä illasta ja tämän päivän harjoittelusta raunioilla. On mielenkiintoista päästä niinkin kokeneen ritarin oppiin, mutta ensin olisi tärkeä saada hieman kohotettua kuntoa. Onneksi keittiö oli valmistanut puuroa ja rasvaisia munia sekä pekonia. "No mutta oikein hyvää huomenta. Ehdottaisin virkistävää uintia ennen harjoitusta ellen ole röyhkeä, mutta et näytä kovin hyvä vointiselta", sir Gawain totesi istuessaan pöytäämme. Molemmat Nadjan kanssa nousimme tervehdykseen, mutta Gawain vain viitasi kädellään meidät istumaan. "Lady Nadja voisitko uittaa tuon ennen harjoitustamme, en luota siihen että hän pysyy yksin pinnalla", Gawain irvaili. Ymmärrän häntä, silmäpussini olivat varmasti kaameat eikä hiuksetkaan aivan ojennuksessa olleet. "Tottakai luonnollisesti, ilmoitatteko ritarilleni mikäli hän etsii minua", Nadja vastasi arvioiva ilme kasvoillaan. Gawain lupasi kertoa asian eteenpäin.
Nadjan kanssa haimme pyyhkeet huoneista, jonka jälkeen suuntasimme talliin. Tuikku on vapaa aamun, joten se saa kuljettaa meidät uimapaikalle. Kaksistaan tamma oli nopeasti suittu ja suitsittu. Olisin mennyt pelkällä kaulanarulla, mutta kaksi päällä sitä ei ole kokeiltu. Nadja loikkasi telineeltä ketterästi perääni, mutta Karma pysäytti meidät. "Mitäs mihin te luulette menevänne ja tuollaisissa varusteissa", valkohiuksinen kysyi. "Sir Gawain käski uittamaan tämän ennen aamun harjoituksia", Nadja vastasi yllättävän ilkeä äänen sävy huulillaan, mutta lopetti perus tyttömäiseen kikatukseensa. "Hei minäkin haluan tulla uimaan. Odottakaa haen pyyhkeen", Karma kirmasi jo takaisin sisälle. "Laitetaanko kärryt vai otatko Rosen? Varmana ei oteta oreja uimaan Tuikku on muutenkin jo kiukkuinen miehille", esitin kysymyksen Nadjalle. Päädyimme hakemaan Rosen ja se sai saman laisen kohtelun kuin Tuikku. Tosin nyt sen hoitamiseen osallistui myös Tuikku, kun tammat rapsuttelivat toisiaan.
"Katsokaa kenet löysin mukaan. Adella on vapaa päivä ja päätin että tyttö on auttanut meitä jo riittävästi", Karma totesi saavuttuaan paikalle. "Jotenkin luotan paremmin Nadjan kyydissä pysymiseen, joten Ade menee Rosen kyydissä", Karma julisti arvioiva katse silmissään. Ade yritti vastustella ja sanoa voivansa kävellä, mutta Jaranin ilmestyminen talliin sai hänet vaikenemaan. Hoikka, mutta vahva mies otti hyvin tilan haltuun. Tuo joskus hieman resuinenkin mies oli jotenkin viime aikoina ottanut enemmän vaikutteita muista ritareista esiintyessään muurien sisäpuolella. Ulkopuolella hän on vannoutunut varas. "Tekee erittäin hyvää Lady Nadjalle harjoittaa lihaksiaan ja taitojaan ruumiin tai panttivangin kuljettamisessa", Jaran irvaili ja seurasi Adea hyvin läheltä. "Jaran tai siis anteeksi Sir Jaran, antakaa palvelustytön olla. Ade ratsastaa kanssani hän tuntee Tuikun eikä pelkää sitä niin paljoa. Sehän on myös minulle hyvää harjoitusta. Karma voi halutessaan esittää räsynukkea Nadjan edessä, koska hallitsee itsensä paremmin eikä satuta itseään jos sattuisikin luiskahtamaan korkeamman tamman kyydistä pois", Aloitin liian tuttavallisesti ja lopetin liian äkäisesti, kuten tavallista. Tulihan sinne lauseiden sekaan jopa muutama kunnioittava tauko ja ns. ystävällinen katse.
Poistuimme kaikki neljä tallista, tavallaan ilman lupaa tai erillistä käskyä. Olihan sir Gawainin käsky mennä uimaan yhä voimassa eikä Jaran ollut antanut varsinaista käskyä, pelkästään vihjaillut. Nousin Tuikun selkään ja autoin Aden eteeni istumaan. Meni hetki että hän löysi mukavan asennon, mutta hetkeksikään hän ei irrottanut sormiaan Tuikun paksusta harjasta, johon oli sormensa upottanut. Karma tosiaan teki linnan pihassa kaikkensa näyttääkseen räsynukelta ehkä kiusatakseen Jarania tai vain huvittaakseen itseään. Yllättävän kevyellä miellä hän tuntui olevan. Kenties kevät vaikuttaa hänen mielialaansa, mutta toisaalta niin se vaikuttaa meidän muidenkin.
Todellisuudessa vesi on hyvin kylmää vielä, joten en vienyt Tuikkua veteen vaan jätin rannalle. Se saisi itse valita tuleeko perässä vai jääkö vain rantaveteen. Polskimme hetken ja yhtäkkiä kaiken liikkeen hetkeksi pysäytti korvia vihlova kiljaisu. Se tuli Aden suusta ja tämä tuijotti rannalle. Kylän poikia oli kerääntynyt rannan tuntumaan seuraamaan meidän uima retkeä. Pahus pitääkö jatkossa olla vartiot mukana että saa edes uida rauhassa. Vihelsin Tuikulle, joka kääntyi kohti poikia. "Varokaa se osaa hyökätä ilman minuakin", huusin kiven takaa, johon olimme menneet näkösuojaan. Tuikku nosti hirmuisen metelin, mihin myös Rosie yhtyi ja molemmat tammat hyppivät pystyyn ja kiljuivat. Ikävä kyllä vintiöt kiipesivät puuhun, johon ratsumme eivät kyllä pääsisi perässä. Eikä ne varsinaisesti kyllä varmaan ilman meitä olisi edes hyökännyt. Eihän tässä ollut kun siveys vaarassa, joka tietysti on meille osalle paljon arvokkaampi kuin toisille. Tammojen kiljunta oli kuitenkin herättänyt kiinnostusta myös kylällä sekä tallilla, joista molemmista valui paikalle lisää yleisöä. "Kiva pitäisikö myydä seuraavalle uimakerralle lippuja", kysyin typertyneenä kanssa sisaruksilta. "Ehkä se lohikäärmeen aiheuttama merihätä on ihmisillä liian tuoreessa muistissa vielä", Karma pohti omana tyynenä itsenään. Sinänsä outoa että hän oli niin rauhallinen, onhan hän kuninkaan mielitietty ja sinänsä siis hänen siveytensä suojeleminen oli tärkeintä. Asetuimme Nadjan kanssa eturintamaan, niin että pelokas Ade ja iltse tyyneys Karma jäivät kiven ja meidän suojaan. Mekin olimme toki kyykyssä niin ettei meistä näkynyt kuin päät ja käsillämme suojasimme arempia paikkoja.
"Poistukaa heti rannalta ei täällä ole mitään hätää", huusin ensimmäisen käskyn, "Me olemme vain uimassa ja nuo tirkistelijät hermostutti hevoset", Nadja jatkoi. Eräs vanhempi mies alkoi paimentaman kyläläisiä takaisin ja kalastajan vaimo sai raivokohtauksen, jonka sanoista ei saanut selvää. Tallin suunnalta saapui hevosia nelillä, sillä uimapaikalta tuli jo liikaa meteliä. "Hajaantukaa kaikki, mitä täällä tapahtuu. Tuikku rauhoituhan jo", Gawain karjui, mutta tammalle puhui lempeästi. Nuoret oppipojat paimensivat väkeä pois hevosten luota.
"Ne ovat puissa, ne aiheuttivat tämän. Tulivat tirkistelemään ryökäleet", Nadja karjui jo melko vihaisesti, en ole ikinä kuullut naista noin tuohtuneena. Ambon reaktio oli silti paras, hän ratsasti puun alle ja tarjosi mahdollisuutta laskeutua hevosensa selkään ja sitä kautta alas. Muutkin toteuttivat saman, mutta Gawain toteutti myös erittäin isällisen puhuttelun. Pojat kirmasivat pois paikalta ja olivat törmätä Lyonelliin, joka saapui ratsunsa kanssa rannalle saatuaan tiedon sählingistä.
"No niin mitäs täällä nyt kummitellaan ja miksi te tuijotatte kun tytöt ovat uimassa", kuningas esitti viattoman kysymyksen, jolla sai ritarinsa takaisin maan päälle. "No niin minä näytän esimerkkiä, Karma tulen hakemaan sinut", Lyonell julisti ja riisui viittansa. Hän ratsasti luoksemme ja katsoi poispäin ojentaen viitan Karmalle. Kun tämä sai sen ylleen, hän pystyi kävelemään hevosen vieressä pois vedestä.
Ambo haki seuraavaksi Nadjan ja Ties Aden, viimeisenä Gawain nouti minut ja kaikki samalla kaavalla. "Eikö ollutkin hyvä idea tämä uima reissu", kuiskasin ritarilleni kun olin saanut viitan ylleni. Tämä vain hymähti vastaukseksi. Palasimme rantaan, jossa pukeuduimme hevosten suojassa. Kätevän pukukopin saa neljästä hevosesta aikaiseksi, ainut joka ei pitänyt järjestelystä oli Tuikku joka panikoi minun ollessani orien piirittämänä, mutta se pysyi loitolla Gawainin puhuessa tälle rauhoittavasti. "No kuka lähtee taisteluharjoituksiin, sir Gawain on järjestänyt lisää jännittävää ohjelmaa tälle päivälle?", tokaisin virne naamallani. Gawainin varottava ilma särkyi naurahdukseen ja ritareiden poistumiseen kuninkaan perään. Oletettavasti kaikki saavat puhuttelun tapahtumista ja sen jälkeen me saamme oman puhuttelun ritareiltamme. Se ei ole nyt tärkeintä vaan jotain lämmintä juotavaa olisi saatava. Suuntasimme kaikki yhdessä keittiölle, kun olimme hanganneet tammat kuiviksi. Ade valmisti kaikille kuumaa kaakaota, vaikka olikin vapaalla, niin vaati saada tehdä sen.
|
|
|
Post by Lady Secilia on May 18, 2020 14:06:38 GMT
Urheilu henkeä Kokoonnuimme vielä kuninkaan saliin, sillä Lyonellillä oli jotain asiaa. Se liittyy mahdollisesti aamuiseen uimaretkeen, tosin yllätyin rennohkosta tunnelmasta. Kaikki olivatkin jo saapuneet, mutten ollut onneksi viimeinen Deimos astui saliin juuri minun jälkeeni ja tervehdin tosikkoa kunnioittavasti. "Deimos, veli saavuitte juuri sopivasti. Toivottavasti et ole liian väsynyt matkan teosta ja haluat liittyä buhurt harjoitukseen", Lyonell osoitti ensimmäiset sanansa Arkalan nykyiselle hallitsijalle. Deimoksen synkkään ilmeeseen tuli hieman eloa. Kaikki linnalla tietävät hänen taitonsa ja halunsa taistella. "Olen päättänyt järjestää suuren Buhurt kamppailun tällä päivälle tai melko varmasti jaksamme urheilla iltaan asti. Kaikki ritarit, taistelutaitoiset ja oppipojat olen kutsunut tänne suureen saliin. Kehottaisin kaikkia valmistautumaan ja viipymättä saapumaan Lorcanin raunioille, jossa taistelut suoritetaan. Kokoonnumme ikitulen ääreen, johon huolto osasto perustetaan. Taistelemme alkuun pienissä neljän henkilön ryhmissä emmekä käytä magiaa alkuun kuin heitä vastaan jotka magiaa taitavat. Tarkoitus on vain virkistää taistelutaitoja", Lyonell lausui kutsunsa ääneen. Osa oppipojista selkeästi jännittyi ja loi pelokkaita katseita Roxanan vieressä seisovaan kuninkaan (oletan että hänellä on suurin) vaatekaapin kokoiseen kalpeaan mieheen. Tiedän tuon olevan Roxanan aviomies Daivari, mutta muuten en miehestä tiedä juuri mitään. Deimos oli tuon kirouksesta myös kertonut, joten ei ihme etten tiennyt sen enempää miehestä. "Keittiöhenkilöstö valmistakaa eväskorit ja tuokaa ne leiriin, kun vain valmistutte. Varatkaa paljon juomaa, sillä nyt tulee kyllä hiki virtaamaan. Oppipojat joilla ei täyshaarniskaa vielä ole seuraatte haarniskamestaria asevarikolle. Aseet on jo siirretty harjoituspaikalle", Lyonell päätti opastuksensa. Nadja ja minä lähdimme kylkikyljessä seuraamaan aseseppää. Muutama uudempi oppipoika seurasi myös meitä ja he olivat hyvin jännittyneitä. Pakko myöntää kyllä minuakin jännitti, mutta toisaalta on erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan muiden taisteluita. "Kuka se Roxanan vieressä murjottanut järkäle oikein oli. En haluaisi moisen kanssa taistella", Nadja kuiskasi huolestuneena. "Ai hän on Daivari Roxanan mies. Näithän hänet tanssiaisissa ja usein tuo on sivuporteilla yksinään vahtina. Deimos kertoi kirouksesta, joka saa kaikki unohtamaan miehen", vastasin ystävälleni. "No ei tuota olemusta ole helppo unohotaa", Nadja hyrisi vavahtaen. Avotulen ympärille oli tuotu pitkiä penkkejä melko varmasti keittiön ruokasalista, jossa yleensä oppipojat ja muu henkilökunta ruokailee. Asetelineet pullottivat kirveitä, seipäitä ja miekkoja. Jokaisella oli lupa ottaa myös omia aseitaan mukaan ja mm Daivarilla oli valtava miekkansa mukana. Lorcan määrää aina jokaiseen erään sallitut aseet. Yhteensä aukiolla oli varmaan noin 40 ihmistä, sillä myös Deimoksen matkaseurue Arkalan ritareita oli liittynyt Hankalan harjoitukseen. "Ensimmäisenä ryhmä Hankala vastaan Arkala ihan vain lämmittely mielessä. Kuningas valitsee ritarinsa ja sir Deimos valitsee omista miehistään ensimmäiset taistelijat. Hallitsijat saavat halutessaan osallistua ensimmäiseen taistoon tai jäädä syrjään", sokea ritari lausui ensimmäiset ohjeet. Me muut kiipesimme muurin harjalle ja rinteeseen, josta näkee harjoituskentäksi rajatulle alueelle. Raunioihin oli rakennettu pehmusteita oljista ja laudoista, sekä myös lisäesteitä. Kivinen seinä ei niin houkuta, joten olin onnellinen että harjoitusalueeseen oli nähty vaivaa, niin mahdollisilta vahingoilta säästytään. Jokaisen kypärään oli asetettu niskaan metallilevy ja rintakehässä oli toinen levy, mikäli noita ohuita levyjä onnistuu vahingoittamaan, niin ritari kuolee heti ja jää alueelle odottamaan loppu spekulaatiota. Myös kolmesta kovasta iskusta kuolee ja iskuja oli tarkkailemassa kyläläisiä airueita, jotka ovat turnajaisissa esihuutajina. He olivat saaneet Lorcanilta ohjeet ja tuomarinliivit. He olivat asettautuneet muureille niin että näkivät koko alueen. Ties, Gawain, Daivari ja Lyonell asettuivat toiseen päähän ja Deimos miehineen toiseen. He eivät nähneet toisiaan, sillä tarkoitus olisi liikkua sokkelossa varmistaen muiden turvallisuuden ja kohdata jossain sokkeloissa toiset taistelijat. Tavallaan tässä voisi pelata myös lipunryöstön tapaisesti, mutta se ei ole nyt tarkoitus vaan tarkoitus on nimen omaan ottaa yhteen ja saada vastustajat murtumaan. Tokikaan tarkoitus ei ole murtaa mitään ja toisen vahingoittaminen on ehdottomasti kielletty. Silti kylän parantaja ja tohtori oli kutsuttu myös paikalle paikkaamaan uhreja ja myös velho Siru näytti leijailevan rauniotornin ikkunassa. Katsomot villiintyivät kannustamaan jokaista ryhmää eikä oikeastaan ollut väliä kuka voitti ja kuka ei. Lorcan ja Deimos kokeneina buhurt valmentajina antoi palautetta hyvistä ja huonosita liikkeistä. Myös omat ritarit yrittivät seurata oppipoikiensa liikkeitä, mutta mikäli oli kentällä samaan aikaan oli se silkka mahdottomuus. Syöksyimme Lorcanin merkistä toiseen otteluumme. Ensimmäisestä ei jäännyt paljoa sanottavaa, sillä Daivari "surmasi" minut helposti. En vain ollut riittävän hereillä, mutta toisessa erässä olin paremmin valmistautunut. Liikuimme vikkeläästi Tiesin johdolla ja saimme Nadjan kanssa yllätetyksi Nanookin. Nadja viimeisteli Nanon eli antoi viimeisen iskun lähitaistelussa, kun Karma ryntäsi pelastamaan joukkue toveriaan. Vahvan naisen kanssa saimme seipäämme yhteen ja hetken mittelimme voimiamme. Molemmilla oli vakaa asento eikä kumpikaan horjunut vaikka toinen teki mitä. Kumpikaan ei saanut iskujaan läpi, kunnes Lyonell karjui Karmalle käyttämään jalkojaa. Olin kuitenkin aavistuksen nopeampi ja kierähdin seipään alta pois huitaisin polvi taipeeseen. Nopea pyörähdys ja luulin saavani antaa Karmalle iskun, mutta tuo oli päässyt jo ylös. Tuntui ikuisuudelta taistella Karmaa vastaan, jonka kanssa en ole kuin ratsain harjoitellut. Nainen on vahva kokoisekseen, mutten todellakaan aijo antaa hänelle helppoa voittoa. En edes kuullut kuulutuksia, joilla Lorcan ilmoitti ketkä ovat poissa pelistä. Lopulta kuitenkin meidän joukkueen ryntäsi apuun ja Karma oli nyt yksin kahta vastaan. Kiersimme hetken Tiesin kanssa naista, kunnes minä hämäsin ja Ties hoiti viimeiset pisteet. Yleisö oli villinä kannustushuutojen kanssa ja olihan se mahtava fiilis olla vielä pystyssä voittajajoukkueessa meiltäkin oli kuitenkin kaksi kaatunut. "Wau mikä taisto", tokaisin ja ojensin käteni maassa makaavalle naiselle. Lorcan oli juuri antanut luvan nousta ja poistua areenalta. Karma tarttui hymyillen käteeni ja kiskaisin hänet jalkeille. Suuntasimme hetkeksi varjoon ja tuhosimme Aden täyttämän vesileilin vuorotelle. "Se oli oikein hyvä taisto ja hieman huonoa tuuria Karmalla", Lyonell tokaisi istahtaen mielitiettynsä viereen. Hetki oli hieman outo ja pohdin pitäisikö minun antaa parille henkilökohtaista aikaa. Kuningas ei koskaan ole käyttäytynyt näin rennosti muiden tai ainankaan minun seurassani. Juuri kun olin vetäytymässä sivummalle Karma esti sen. "Ei sinun tarvitse poistua. Kuningas itse saapui seuraamme ja käskee kyllä mikäli haluaa jonkun väistyvän", Karma tokaisi napaten kädestäni kiinni. Viimeinen erä mitä taistelimme oli jälleen Arkalaa vastaan ja tällä kertaa Lyonell valitsi Karman, Nanookin, minut ja Nadjan taistelemaan Deimosta vastaan. "Haluan todistaa muutamalle kuinka taitavia oppipoikia meillä on ja mihin kaikkeen nainen pystyy. Arvoon ladyt älkää pidätelkö", Lyonell julisti ja viimeisen lauseen osoitti meille. "Se olisi vielä kerran vedettävä nämä hikiset kypärät päähän", tokaisin irvistäen hartiat olivat jo kuin tulessa. "Äläs nyt mitä jos mennään vaikka uimaan tämän jälkeen", Karma naurahti irvistäen. Kiinnitin Nadjalle ja Nanolle uudet levyt niskaan, jotka olivat vaurioituneet edellisissä erissä. "Hei mitä jos pysyttäisiin kaikki hengissä", Nano kannusti ja naisen silmissä oli melkoinen palo. "Ai miksi, jotta voimme kuolla häpeään uimassa", takaisin arvellen uima ajatusta. Aamu on vielä vähän liian hyvin muistissa. Valmistauduimme ja yllätyin nähdessäni Deimoksen muurilla eikä taistelemassa. Taistelu eteni hyvin ja saimme pareittain hyvin vedettyä Arkalan ritareita pois toistensa luota. He eivät olleet varmaan parhaita Deimosin miehiä, sillä he olivat eri näköisiä kuin aloitus kokoonpanon miehet. Taistelu eteni nopeasti ja lopulta olimme keskiaukiolla Nanon kanssa valmistautumassa viimeistelemään neljännen miehen. Karma ja Nadja saapuivat kulman takaa ja naiset kannustivat hoitamaan tilanteen. Sain yhden kovan iskun polveen, mutta suojat kestivät ja pääsin pyörähtämään pois. Nadja otti paikkani nopeasti, mutta Karma viimeisteli miehen. Ihmettelimme kun ei erää vielä lopetettu. Olimme poistaneet neljä vastustajan miestä, mutta Lorcanin käsi oli pystyssä muutoksen merkiksi. Deimos ja Lyonell loikkasivat muurilta keskiaukiolle. "Onko ne tosissaan. Kai Lyonell nyt on Hankalan puolella", huudahdin juosten muiden joukkoon puoliksi nilkuttaen. "Hallitsijat antavat viimeisen vastuksensa ja velho vahtii ettei magiaa käytetä", Lorcan kuulutti. Yleisö huusi niin kovaa etten meinannut kuulla takanani seisovan Karman ohjeita. "Muistakaa ladyt pysytään yhdessä", Karma karjaisi ja asetuimme kaarimaiseen rivistöön. Mielessäni kävi kiljua ja juosta pois, mutta Sirun sininen loitsu oli sulkenut pakotiet ja rajoittanut taistelun keskiaukiolle. "Ei ole suojaa, älkää vastustako yksin", karjaisin. Hallitsijat tekivät hyökkäys aloitteen rintamana. Meidän rintama hajotti heidät ja pareittain kävimme taistelemaan. Hiki virtasi ja verta roiskui, oletettavasti jonkun nenästä tai ainankin Nadja sai iskun kasvojen suuntaan, joten se antaisi osviittaa veren lähteestä. Kuitenkaan ketään ei vielä oltu komennettu maihin. Nanook sai kuolettavan iskun ja Karma huusi apua. Nadja riensi apuun viereiseen taisteluun, jolloin jouduin koville Deimoksen kanssa. Kuulin nimeäni huudettavan katsomosta useastakin suunnasta, mutta niin myös hallitsijoita kannustettiin. "Miehesi häpeävät sinua jos häviät orjalle", ähisin vääntäessäni miestä vastaan. Deimos on paljon vahvempi kuin Karma, mutta silti jaksoin nipin napin torjua iskut. Deimoksen iskuista huomasi että tuo alkaa väsyä väistöihini ja pyörähdyksiin. "Taistele äläkä tanssi", mies karjui juuri kun pöyrähdin ja hyppäsin miehestä kauemmaksi. Irvistin vastaukseksi, mutta hyppelehtiminen ja väistely alkoi väsyttää myös minua. Eikä oikea polvi tunnu aivan kunnossa olevalta. "Secilia lyö se", Gawainin kantava ääni nousi yli muiden. Pyörähdin väistäen uuden iskun, pari juoksu askelta miehen takaa ja syöksy jalkojen väliin. Pysäytin miekan miehen jalkojen väliin ja tuomari huusi Deimosin kaatuneen. "Julmaa", mies tuhahti astuen haara-asennosta pois. Karma taisteli nyt yksin Lyonelliä vastaan. Nadja oli siis kaatunut ja makasikin turvallaan maassa. "Yhdessä", huusin ja nainen pyörähti. Hyppäsin päin kuningasta ja sain tämän horjahtamaan. "Ei armoa", katsoja huusivat. "Hoida se", Karma karjui, mutten saanut iskuani läpi ja Lyonell onnistui saamaan iskun läpi. Seuraava läpi tuleva isku olisi tappava, mikäli taju pysyy tämän iskun jälkeen. Jälleen oikea polvi kirosin pienessä mielessäni. Karma otti iskun vastaan paljon miehekkäämmin, mutta samalla Lyonellin suojaus laski ja sain oman iskun läpi miehen kainaloon. "Kuolettava isku", Lorcan julisti. Eli se oli myös kuninkaan kolmas isku. "Voi luoja", huokaisin ja rojahdin kuninkaan viereen. Polvi ei kestänyt astua, ja oli haarniskan alla kuuma tuntui kuin iho kiehuisi. "No niin harjoitus on ohi onnittelen voittajia. Ruumiit ylös ja pesulle kaikki. Miehet menevät ensin uimaan ja naisten uima vuorolla on ranta eristetty", Lorcan päätti harjoituksen ja vahvisti myös uima velvoitteen. Toki kun haisteli hieman ilmaa niin olihan se hien täyteinen. Vedin raskaan kypärän päästäni vielä istuen taistelukentällä. "Nadja oletko kunnossa", kysyin naiselta jonka nenä oli punertava, mutta tuo vain nauroi ja osoitti omaa jalkaani. "Entä itse", hän kysyi. Linkutin kohti leiriä, jossa jällen saimme vettä ja syötävääkin. Gawain vaati minua riisumaan jalkasuojat ja näyttämään polvea tohtorille. Se oli melko mielenkiintoisen värinen ja turvonnut, mutta ei kuulemma ole murtunut. Tohtori kääri kuitenkin sen ja käski yöksi laittaa turvotusta helpottavia yrttejä siteen alle. Saisin yrtit velholta, joka myös saapui onnittelemaan voitosta ihan noin ohi mennen. Kaaduin hetkeksi varjoon tasaamaan lämpöä ja irrotin rintapanssarin. "Se oli melkoinen taisto. Olet tainut toipua jo hyvin vierailustasi meillä päin", miehen ääni tokaisi. Deimos istui viereeni ja vahdoimme muutaman sanan. On totta että harjoittelin heidän luonaan lomaillesani ja suhde mörrimöykkyyn oli rentoutunut ainankin kun vertaa edellisvuoteen. Karma ajoi yhdellä tallin työhevosista meidät rantaan ja ohitimme vartiossa istuvia ritareita. "Neidit ovat hyvät jopa satama on suljettu jotta voitte kylpeä rauhassa", Lautrec oli mahdollisimman kohtelias, mutta oli melko sarkastinen. "Niin ja niissä puissa kiikkuvat ovat varmasti omaa väkeä", Gawain vastasi virne naamallaan. Puiden juurellä selin merelle päin seisoi kaksi leveää selkää. Daivari ja Ties tervehtivät meitä kun saavuimme, mutta sen jälkeen molempien katse oli tiukasti metsään ja polulle. "Hmm kuningas ehkä hieman yli ampui tämän vartion. Olettaen että myös kylän tiellä on esteet", tokaisin arvioiden yliampuvaa vartiota. Vilvoittelu teki hyvää ja juuri kun ehdin ajatella että uiminen oli oikeasti hyvä idea, aloin miettiä mitä pahaa olen veden jumalille tehnyt. Taivaan rantaan ilmestyi musta piste joka isoni vauhdilla. "Lohikäärme", Nanook karjaisi ja sukelsimme samaisen kiven taakse jossa aamulla olimme olleet. Lohikäärmeet eivät yleensä tule tänne, joten tuskin tämäkään on ystävällismielinen kohtaaminen. Etenkin kun kaikki jotka lohikäärmeen omistaa tai niitä kouluttaa oli juuri nähty rannalla. "Pahalan liskoja", Karma tiuskaisi. "Hyökkäys", Roxana huusi ja sai rannalle liikettä. "Pysykää suojassa ja sukeltakaa jos käsken", huusin kiven järkäleeltä, johon oli kiivennyt tähystämään. "Varokaa", huusin ja hyppäsin veteen juuri kun lohikäärme syöksi polttavaa tultaan kiveä kohti. Kaikki olimme turvassa vedessä, joka on paras puolustus tulta vastaan mutta kuinka käy rannassa oleville. Kun nousimme pintaan, rannan puut olivat kärventyneet, mutta lohikäärmettä ei näkynyt enää missään. Se teki arviointi virheen hyökätessään tänään, sillä kaikki magian taitajat olivat niin lähellä rantaa että ajoivat sen pois. "Oikeasti, kenen mielestä otetaan huomenna uusiksi uiminen. Mille jumalalle pitäisi uhrata ja mitä, jotta saisi edes uida rauhassa", huokaisin epätoivoisesti. "Tulkaahan jo pois ja siirtykää sisälle kylpemään loppuun. Karma näyttää tietä isoon kylpyhuoneeseen", Lyonell huusi kivikon päädystä ja me teimme työtä käskettyä. "Tuo oli sitten viimeinen uinti kerta tälle kesälle", tokaisin Gawainille vaunujen ohittaessa heidät. "Äläs nyt kolmas kerta toden sanoo", Karma naurahti tökäten kylkeeni. "Niinpä mitäs jos kolmannella kerralle menee henki kulta", vastasin naiselle.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Jun 5, 2020 10:40:35 GMT
Kosto velholle Vietimme kohtalaisen mukavaa iltaa onnistuneen päiväharjoituksen jälkeen. Kuningas oli järjestänyt pienet tanssiaiset illaksi veljensä saapumisen kunniaksi. Pukeutuminen oli vapaa ja paikalla oli melko kirjavaa porukkaa. Itselläni oli paras mekkoni päällä, mutta se ei tietenkään lyönyt vertoja esimerkiksi Karman upealle vaalean siniselle mekolle. "No mutta mitä orja aikoo laittaa vierailulle päälle? Toivottavasti et sentään tuollaista rääsyä", Sirandras ilmestyi ilkkuen suureen ääneen ja viitaten siihen että olimme ilmoittautuneet Gawainin kanssa Latviaan naamiaisiin. Hetken mietin nolostuisinko, mutta kuiskasinkin ritarini korvaan niin hiljaa ettei kukaan muu kuullut. "Oletko hullu? Tottakai se sopii, mutta oletko aivan varma", Gawain kysyi tuijottaen silmiini tiiviisti. Nyökkäsin itsevarmasti ja nousin pöydästä. "Olet opettanut huonot tavat sir Gawain. On aivan selvää ettei seurassa saa kuiskia", Sirandras kihisi kiukkua, kun ei tiennyt mitä suunnittelin. Velho jäi nahistelemaan ritarini kanssa etiketistä ja minä suuntasi linnan yhden arvostetuimman henkilön luokse. Karma keskusteli paraikaa kuninkaan vaatturin kanssa. "Ritari Karma", niiasin syvään ja jatkoin. "Oletteko jo saaneet naamiaisasunne sovittua vaatturin kanssa", tiedustelin. "Lady Secilia", Karma vastasi kummastelevasti käytökselleni, mutta nopeasti tajusi että Sirandras seurasi hyytävällä leiskuvalla katseellaan tekemisiäni. "Voi olen saanut, Valter on aivan mahtava", nainen virnisti iskien silmää niin ettei Siru nähnyt tuota. "Arvon herra Valter, olette kuninkaan vaatturi, mutta huhu kiertää että autatte muutakin väkeä pukujensa kanssa. Koska haluamme linnamme olevan hyvin edustettuna, eikö vain? Ja sen vuoksi uskallankin kääntyä puolelleen. Arvon velhon innoittaman sain ajatuksen, johon toivoisin teiltä apua", lausuin selkeällä ja kuuluvalla äänellä. "Minä Lady Secilia Fevre arvon ritari sir Gawain de Lyonsin oppipoika ja juhlaan kutsuma avec ilmoitan täten etten häpeä menneisyyttäni toisin kuin arvon velho Sirandras saattaisi ilkkumisellaan olettaa. Toivon että velho ei järkyty liikaa naamiaispäivänä, sillä Valter ja Gawain tietävät ajatukseni ja ovat suostuneet siihen. Minä en häpeä mitään", lausuin edelleen kuuluvalla äänellä, mutta iskien silmäni velhoon. Siru selvästi otti vastaiskun hyvin vastaan ja siirsikin kujeilevat puheensa toiseen pöytäseurueeseen. Palasin omaan pöytääni itsevarmana, mutta tuskanhikisenä. Gawain virnisteli, mutta Nadja sekä Ambo olivat aidosti hämillään eikä tienneet mitä sanoa. "Meidän täytyy käydä huomenna Valterin työhuoneessa otattamassa mitat ja kuulemassa suunnitelmasta. Teemme sen kokouksen aikana, jolloin Sirun huomio on kiinnittynyt kuninkaaseen", tokaisin ritarilleni. Hänen ilme oli tyytyväinen ja myös itsevarma. Kenties ei miehelläkään ollut aikaisemmin mitään tietoa miten juhlaan pukeutuisi. "Nadja tule sinäkin mukaan saamme ainankin maskit jo valmiiksi, joita voimme koristella vapaasti lisää", sanoin naiselle. Ambo ei ole vielä päättänyt lähteekö mukaan vai ei, mutta yritämme ympäri puhua miestä lähtemään mukaan.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Jun 5, 2020 11:38:34 GMT
Vaatturin käsittelyyn Valter odotti meitä jo työhuoneessaan, kun astuimme varovaisesti suureen työhuoneeseen linnan ylimmässä kerroksessa. Huoneen nurkassa oli pieni makuualkovi kangas verholla ja ikkunan edessä pieni pyöreä pöytä ja kaksi jakkaraa. Siihen loppuikin vaatimattomuus. Seinien vieressä kiersi mallinukke jonot, joiden päällä oli toinen toistaan tyylikkäämpiä asuja eri tilaisuuksiin ja tilanteisiin. "Voi vihdoinkin te saavuitte. Sirandras on ollut aivan mahdoton. Jopa niin mahdoton että kuningas joutui taikakeinoin estämään hänen pääsynsä huoneeseeni. Se ei aivan onnistunut, mutta sen verran onnistui ettei Velho näe mitään huoneessani ja kaataa kaikki nukkeni", touhukas vaatturi huokasi ja huomasimme nurkassa vielä pari mallinukkea kappaleina. Mutta vaatturi huitaisi vain kädellään, niillä ei ollut siis juuri nyt väliä. Ensimmäisenä hän otti mitat Gawainista ja totesi että häneltä löytyy jo jotain sopivaa miehelle. Vaatturi hävisi takahuoneeseen ja sieltä kuului arkkujen kansien kolinaa, sekä isompien rekkien raahaamista. "Anteeksi varastoni on hieman epäjärjestyksessä", vaatturi tokaisi palatessaan suureen ja voloisaan työhuoneeseensa. "Nämä ovat vaatteita, joita kukaan ei koskaan lunastanut tai kelpuuttaneet. Harvemmin se siitä on kiinni, mutta yleensä heiltä on varat loppunut, koska otan maksun aina jälkikäteen. Nämä sopisivat hyvin herran hahmolle, joudun ehkä hieman muokkaamaan takkia, mutta sovitahan näitä", Valter on aivan elementissään vaatteiden parissa. Gawain piiloutui sermien taakse ja alkoi vaihtaa asuja. Valter ohjeisti minut katsomaan Gawainille sopivinta maskia. Ja kyllä ritarini pukeutuu "orjan omistajaksi" eli paholaiseksi. Valitsin kokomaskin, jossa on sarvet ja ilkeä virnistys. Teemme hahmoista kuitenkin hieman pilailevat, joten sain ohjeeksi kiinnittää pieniä värikkäitä lasin ja laatan paloja maskiin. Minä askartelin Gawainin maskia sillä välin, kun Valter otti mittoja sekä teki muutoksia pukuun. Hänellä oli kaksi apulaista, jotka pyörivät ahkerasti Gawainin ympärillä. "Kokeilepas tuota", sanoin ojentaen maskin miehelle, joka seisoi korokkeella. Maski sopi täydellisesti Gawainille ja se peittää koko kasvot, mutta hieman nostamalla jättipäistä leukaa niin sillä pystyy syömään sekä juomaan. Miehen asuun kuuluu mustat pussimaiset isot haaremihousut, joihin Valter ompeli paraikaa nahkaisia yksityiskohtia. Gawainin kuiva, mutta lihaksikas ylävartalo oli vielä paljas ja pakko myöntää että on siinä komea mies. Siirsin katseeni kuitenkin pois korrektisti. "Älä ujostele. Tämä oli sinun ideasi ja voit olla varma että käännämme katseita Latviassa. Valter on onneksi puhunut puvuista Karman ja kuninkaankin kanssa, joten emme pahastuta ainankaan oman linnan väkeä", Gawain tokaisi virnistäen ja pullistaen vatsalihaksiaan. Hartioille Valter nosti raskaasta kankaasta valmistetun ison viitan, joka laskeutui melko kulmikkaasti. En ymmärrä muotia, mutta olihan tuo arvokkaan näköinen, lisäksi korut, mitä Gawain puki ylleen, toi mieleen kyllä muistikuvat joistain äidin kertomista omistajien asuista. Valtava kaulus, näytti epämiellyttävältä, mutta Gawain tuntui kuitenkin sulattavan asian hyvin. Toinen vaatturin avustaja jäi Gawainia pukemaan ja Valter sekä Heleniksi esittäytynyt nainen veivät minut toiselle puolelle huonetta. Riisuiduin alusvaatteilleni ja ensimmäisenä ne menivätkin vaihtoon. Tilalle tuli aivan mustat koristellut alusvaatteet. Ylleni sain harsomaisen ohuen musta hopeisen kaavun. Se kiinnitettiin paksulla vyöllä ylleni ja sen jälkeen Helen alkoi asettelemaan kangasta lisää arkojen paikkojeni päälle. Valter näytti valitsemansa maskin, siinä on mustahopeinen colombina, johon on kiinnetetty kevyitä mustia ketjuja roikkumaan. Valter mittaili ketjuja niin että ne olivat leuan linjassani pisimmillään. Kaulaani sain orjakaulapantaa kuvaavan mustan nahkaisen pannan, jossa oli iso rengas ja koristekuviointia. Pakko myöntää ettei asusta tule mikään kaikkein pehmein ja iloisin, mutta asennetta siitä ei tule puuttumaan. "Muistakaa teidän on kannettava puvut näyttävästi ettekä saa häpeillä toisianne. Selena oletteko valmiita", Valter huikkasi toiselle puolelle huonetta. Hän asteli keskelle huonetta ja kutsui meidät luokseen. Kävelin itse varmasti paljain jaloin hyvin herkässä puvussa Gawainin luokse. "Wau, oletko varma. Voisin harkita orjaa, jos ne pukeutuu noin", Gawain huokaisi. "No mutta hyvänen aika sinähän omistat minut kun maski on päässäsi. Mutta lupaan en ole yhtään sen helpompi kuin ilman maskia", vastasin kapinallisella äänellä. "Hyvä oikein hyvä. Secilialla on hyvä kapinallinen asenne. Mutta sir Gawain, teidän on hieman saatava lisää asennetta roolinne, mutta onneksi teillä on vielä aikaa harjoitella. Ottakaa maskit mukaanne, mutta puvut jäävät tänne turvaan", Valter tokaisi. Vaihdoimme omat vaatteet päällemme ja suuntasimme omiin askareisiimme.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Oct 20, 2020 12:50:19 GMT
Matkalla Arkalaan (Kyseessä ensimmäinen osa lady Secilian paluusta ja matkasta)
”Ajatella se on kohta talvi jälleen. Aikaa on kulunut kun lähdimme Latviaan naamiaisiin, muistatko vielä lähdön jännityksen ja pitojen kuumottelun”, huokain istuessani vahvoissa vaunuissa, joissa olimme heiluneet matkan epätasaisuuden vuoksi jo jonkin aikaa. ”No onhan siitä tosiaan aikaa, laidunkausi oli vasta alussa lähdön aikaan. Mutta emme ihan suoraan päässeet jatkamaan kotiin. Työskentely Rohanin ja Hollowspellin hallitsijoiden kanssa oli kiintoisaa ja melko antoisaa”, Uwain tokaisi suoristaen kuningas Nicholakselta saamaansa viitan pidikettä, hopeista kellertävillä kivillä koristeltua uutta ”leluaan”. Uwain on Hankalan ritareista, yksi niistä jotka ovat kuin luotuja kannattelemaan kalliita koruja ja hienostuneita vaatteita. Olin kyllä tyytyväinen sir Deimoksen valintaan matkakumppanini valintaan. Deimos oli valinnut Uwainin oman ritarini sir Gawainin tilalle todennäköisesti ajatuksena että pieni etäisyys voisi tehdä poikaa. Olimme aiheuttaneet melko paljon hämminkiä Latviassa.
”Minua harmittaa edelleen etten voinut kertoa Gawainille tai edes Nadjalle lähtöni syytä. Tuntuu kuin olisin loukannut heitä, vaikka toimimmekin Deimoksen käskyn mukaan”, harmittelin nypläillessäni hameeni vyötä ja siihen kiinnitettyä raskasta pussukkaa. Katselin pitkää ritaria, joka alkoi olla tuskallisen näköinen vaunu ajelun vuoksi. ”No mutta kyllä Deimos kertoo tarvittavat ainakin hallitsijalle ja lady Karmalle. Uskoisin ainakin niin”, Uwain tokaisi siirtäessään irvistäen painoaan toiselle istuin luulleen.
”Ajuri, onko meillä vielä pitkä matka Marthyn majataloon”, kysyin avatessani vaunuista luukun, jonka kautta ajuri kuulee matkustajien kysymykset ja toiveet. ”Lady ei nyt hermostu, mutta kyllä meillä on vielä matkaa. Pyrin päästä metsästä pois ennen pimeää sen jälkeen ei ole kuin puoli peninkulma matkaa”, harmaaseen pitkään viittaan pukeutunut ajuri mörisi nyökäten pienen luukun suuntaan.
”En minä hermostu, mutta sinä näytät tuskaiselta”, tokaisin hymähdettyäni kuskille vastauksen ja siirsin katseeni jalkojaan oikovaan matkakumppaniini. ”Istuisit varmaan mieluummin satulassa”, esitin toiveikkaan kysymyksen Uwainille. ”Todellakin, mutta kyllä me vielä ratsaille pääsemme. Matka käy toisaalta joutuisammin ja hieman mukavammin vaunuissa. Tiedän ettei se ole ohjesäännön mukaista, mutta sallitko että otan hetkeksi saappaan pois. Uudet saappaat hankaavat ikävästi”, Uwain virkkoi ja samalla väänteli jäykistyneitä jalkojaan. Nyökkäsin vain miettien ettei kuningatar Helena de Angmarin hovissa kukaan voisi ottaa kenkiään pois. Paitsi kenties hallitsijaparin kuopus, 4 kesää vanha poikalapsi Raybons de Stonegate.
Muitsteleminen joudutti matkaamme ja tosiaan Rohanin hovista meidän jännittävä matkamme alkoikin. Matka keskimaahan toteutui niin sanottuna pikakuljetuksena. Matkasimme Latviasta eri laivalla kuin muut Hankalan vieraat ja meidän laivamme lähti keskellä yötä liikkeelle. ”Otatko leivän ja juustoa”, tiedustelin Uwainilta kun tämä asetteli saappaitaan takaisin jalkaan. Miehen vastattua myönteisesti nappasin tikarin, jolla veistin korissa olleesta leivästä paksun viipaleen ja päälle leikkasin tuoretta hyvälle tuoksuvaa juustoa. Leipä hävisi melko nopeasti Uwainin suihin.
”No ilomme olkoon ylin viimeistään siinä vaiheessa kun pääsemme takaisin Hankalan linnaan. Odotan ystävieni tapaamista, kuten varmasti myös sinäkin”, Uwain huokaisi ja hänen silmissään ei näkynyt ikävät vahtivuorot muureilla tai porteilla, vaan kenties kapakkailtamat linnan ritareiden kanssa ja toive tavata huonojakin naisia. ”En olekaan ennen nähnyt tuota villiä ilmettä kasvoillasi”, tokaisin nuorukaiselle jonka kanssa olin viettänyt lähes puoli vuotta ja hän oli aina esiintynyt hyvin hillitysti. Huomasin miehen kasvoilla hetken kalpenemisen, jonka jälkeen jälleen uusi ilme joka oli ilkikurinen virnistys joka sopisi kenties paremmin Hankalan linnan velho Sirandrasin kasvoille. ”No ette te Gawainin kanssa jättäneet naamiaisissa paljon kysyttävää oletteko perillä Hankalankin pimeimpien katujen sivuovia”, Uwain virnisteli ja sai minut jälleen vaikenemaan hetkeksi.
Vaunut heilahtivat matkan päätteeksi. Tai no olemme noin puolessa välissä matkaa Hollowspellistä Arkalaan Deimoksen hoviin, kuten viimeisin lähetin tuoma käsky oli käsitellyt. Ajuri purki vaunuista arkut ja lämmikkeet majatalon isännän kanssa. Emäntä johdatti meidät huoneisiimme, jotka sijaitsi eri käytävillä. Aloin olla väsynyt, mutta en silti saanut unta, kenties pieni kirjoittelu päiväkirjaan voisi auttaa.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Oct 21, 2020 11:49:24 GMT
Hyvää yötä (toinen osa paluusta)
En saanut unta kun tuuli ulvoi ja hakkasi kuivalla oksan karahkalla pienen pimeän huoneen sameaa ikkunaa. Nousin ylös ja vedin villaisen peiton harteilleni lämmikkeeksi. Marthyn majatalossa kuului alakerrasta ”juhlinnan” eli örveltämisen ääniä, joten heidän seuraan ei kiinnostanut liittyä. Varsinainen melu kuului kuitenkin tien toiselta puolelta kapakasta, jonka ovella kolme miestä nojailivat toisiinsa ja puhuivat kovalla äänellä. Huokaisin syvään ja annoin inhoavan ilmeeni näkyä myös alhaalla heiluttaville naistenmiehille. Istuin pöydän ääreen ja sytytin kynttilän. Pöydällä oli pitkään kiinni ollut päiväkirja, jota nyt vihdoin olin alkanut täyttämään. Helena de Angmar oli lahjoittanut kauniin smaragdin vihreän sulkakynän, jolla kirjoittaminen tuntui mukavalle. Hevosten kanssa työskentely Rohanin tallissa sujui päivä päivältä paremmin, vaikka saapumisemme syy olikin vakava ja ensimmäiset päivät olivat äärimmäisen raskaita. Kuningatar Helena de Angmarin suosikki tamma Venus oli kokenut hankalan varsomisen ja se oli osittain halvaantunut. Tamma oli saapuessamme niin heikko että pelkäsin sen kuolevan käsiin. Kimo tamma oli veren tahrima vaikka tallipojat yrittivät sitä hoitaa. Hankalan velho oli antanut matkaani pyytämiäni yrttejä ja kehottanut pitämään tamman lämpimänä.
Ensimmäiset päivät menivät siis tamman hieronnan puitteissa, jonka takia nukuin tallissa aran tamman vieressä. Tallimestarin mukaan tamma on ollut aikaisemmin hyvinkin karismaattinen ja rohkea, nyt se pelkäsi ja vapisi. Nämä ovat aivan tavallisia oireita kipua kokevan hevosen käytöksessä. Kuitenkin ritarit olivat jo sitä mieltä että tamma tulisi mieluummin päästää päiviltään. Kuningatar oli antanut käskyn henkivartijalleen varmistaa tamman turvallisuus eli kieltänyt sen lopettamisen. Uwain oli aluksi hyvin samaa mieltä kuin Rohanin ritarit, mutta sai kuitenkin toiset rauhoittumaan yllättävien diplomatisten taitojensa avulla. Kuningas Rayfen kuuli Hankalan ritarin kyvyistä ja pyysi tältä apua vaimonsa suhteen. Epämieluisampaa tehtävää Uwain ei olisi voinut saada. Hän ei omien sanojensa mukaan kuulu hoviin pokkuroimaan.
Ei ollut siis ainoana ongelmana suosikki tamman vointi, vaan myös esikoisesta luopuminen. Hollowspell on saanut uuden kuninkaan Nicholas Michelsin, joka on lapsesta asti ollut kihloissa Rohanin prinsessa Angelina de Stonegaten kanssa. Kuningatar ei ollut mielissään lähettämään 17 kesäistä esikoistaan vieraan miehen luokse. Uwain joutui siis olemaan hieman erilaisissa tehtävissä luodessaan ensin luottamusta Hallitsija pariin ja tutustuessaan läänien historiaan ja keskenäisiin suhteisiin.
Havahduin lähestyviin laahaaviin saappaan askeleisiin. Makuuhuoneita jakavalla käytävällä kuului myös raskasta hengitystä. Huohottava ääni pysähtyi oveni kohdille toivoin sen olevan vain viereisen huoneen asukas tai ajuri, joka olisi käynyt yöelämässä ja eksynyt väärälle käytävälle. Joku kokeili oven kahvaa, mutta salpa piti. Ehkä se oli väärä huone toivoin, mutta nappasin silti tikarini. Ja valmistauduin oven avaamisyritykseen. Iso kaljupäinen mustaan viittaan verhoutunut mies rysäytti oven auki olkapää edellä. Ennen olisin vain kiljaissut, mutta nyt osoitin tikarillani miehen kaulaan. ”Heitän hyvin tikaria”, tokaisin rauhallisesti tikari vavahtamatta. ”Ei ole kohteliasta tunkeutua yöllä ladyn huoneeseen hän saattaisi olla vaikka alasti peittonsa alla”, tokaisin ja tiputin villa viltin harteiltani. Ylläni ei ollut kuin kevyt alusasu, mutta taisteleminen olisi helpompi näin. ”Haluatteko että laitan mekon päälleni. Se hieman rajoittaa liikkuvuuttani, joten saisitte etulyönti aseman”, tokaisin osoittaen ruskeaa mekkoani. ”Toki jos haluatte että revin sen päältänne, madam”, ensimmäinen mies tokaisi hieroen kämmeniään yhteen. Pujahdin mekkooni ja samalla kuulin miehien lähestyvän. Potkaisin ensimmäistä leukaan ja heitin tarkan heiton tikarilla, joka kiinnitti viimeisen miehen kauluksesta oven karmiin. Tehokas tapa pitää mies paikoillaan, varsinkin kun hän on niin jäykkä ettei ylety omaan niskaan. Toisen himokkaan pyrkijän kohtasin nyrkein ja heitin hänet sänkyyni niin suurella voimalla että se hajosi. Kolina oli herättänyt isännän ja toisella käytävällä nukkuneen Uwainin sekä oikeastaan kaikki majatalon asukkaat. Naisten käytävälle ei miehet saisi tulla, mutta isäntä ja Uwain saapuivat ovelleni. ”No mutta mitkä pippalot sinä pidit? Etkö kuunnellut isännän ohjeita ettei huoneeseen saa tuoda säädyttömiä naisia, joten olettaisin sen koskevan myös miehiin”, Uwain esitti uteliaan kysymyksen napatessaan tikarini irti oven pielestä ja napaten miehen hellään halausotteeseen kainaloonsa. Miehen pää punoitti ikävästi oletettavasti Uwainin hauis puristi ikävästi miehen kaulaa. ”Äläpäs koske ovikoristeeseeni”, tokaisin virnistäen Uwainille. ”Isäntä, mainostitte turvallista, säädyttömistä naisista vapaata majoitusta. Olettaisin myös että se koskee miehiä, jotka örveltävät melko vapaasti käytävillä. Ja vielä väärällä käytävällä”, tokaisin tuijottaen kahta tajutonta miestä. Toista rikkoontuneessa sängyssä ja toista keskellä lattiaa leuka hieman vinossa. Uwain ja isäntä raahasivat rettelöijät pihalle. ”Vaikka isännän säännöt kieltävät naiset miestenkäytävällä niin joko lady Secilia yöpyy huoneessani tai minä yövyn hänen huoneessaan. En tohtisi ilmoittaa seuraavalle isännälle eli Arkalan hallitsijalle hänen lähettilään turmelusta”, Uwain ilmoitti yksi kantaan, eikä jäänyt odottamaan vastausta, kun nappasi peittoni sekä tyynyni ja kumarsi aatelismiehen tavoin minulle. Ei jäänyt paljoa vaihtoehtoja. Seurasin siis kiltisti Uwainin leveää selkää miesten käytävälle. ”Hovi elämä teki sinulle hyvää osaat olla jo nenäkäs”, tokaisin asettuessani pienempänä muhkeaan nojatuoliin ja kääriydyin peittooni. ”Oletko varma etten halua nukkua sängyssä”, Uwain kysyi ovelta, mutta keskeytin hänet. "Ja minne sinä ajattelit runnoa siron kehosi? En jaksa nostaa jäykistynyttä ruumistasi ylös lattialta, jos yrität nukkua matolla”, sanoin osoittaen kulahtanutta paksuhkoa juuttimattoa. Uwain ei vastustellut vaan toivotti hyvät yöt ja painui pehkuihin. Ivallista sillä lohikäärmeen kuorsausta muistuttava ukkosen jylinä alkoi välittömästi miehen pään koskettaessa tyynyä. Nyt ymmärrän miksi miehet nukkuvat eri käytävällä. Saman kaltainen kuorsaus kaikui useasta huoneesta ja tuntui kuin seinät tärisisivät.
|
|
|
Post by Lady Secilia on Dec 23, 2020 12:21:32 GMT
Paluu Hankalaan osa 3. Heräsin aamulla ennen Uwainia, joka kuorsasi yhä tasaisella jyrinällä. Uwain tuskin herää vielä hetkeen, mutta samean ikkunaruudun takana aurinko alkaa jo kajastaa. Pujahdin korsettiin ja puin villatakkini mekon päälle, jota en ollut riisunut edes yön välikohtauksen vuoksi. Työnsin villatakin helmat siististi korsetin alle ja nyöritin saappaat kiinni. Vyölle kiinnitin vielä rahamassini ja suuntasin alakertaan. Yöllisiä sankareita lojui vielä pöyrisssä punertavissa kasvoissa ja isäntä näytti kovin uupuneelta tiskinsä takana. Suuntasin nurkkapöytään, jonka lähellä ei ollut yhtäkään nukkuvaa tai nuokkuvaa juoppoa. Istuin pöytään pyyhkäistyäni kädellä puista tuolia. ”Hyvää huomenta arvon Lady, söisittekö jo aamiaisen vai odotatteko seuralaisianne”, herttainen palmikoin ja pisamin sonnistautunut prinsessa Angelina de Stonegaten ikäinen tyttö. ”Syön mielelläni”, vastasin hymyillen. Tytön kunnioittava ja ystävällinen asenne sai minut muistelemaan arkaa ja ujoa Angelinaa, jonka kanssa matkasimme Laketowniin. Matkan varrella turvasimme tietenkin prinsessan turvallisuuden, mutta lähinnä minun tehtäväni oli rohkaista tyttöä kohtaamaan tuore nuori hallitsija. He olivat kohdanneet vain muutaman kerran lapsena, mutta heidän liittonsa on tarkoitus vahvistaa maiden liittoja ja turvata myös kauppareittejä. Uwain nukkui kovin pitkään ja ajuri ilmoitti jo vaunujen olevan valmiita, joten pyysin pakata miehelle aamiaisen mukaan. Herttainen tyttö pakkasi eväskoriimme maittavat ja tuoksuvat eväät. Maksoin tytölle hieman ylimääräistä, vaikkakin Uwain toteuttikin varsinaisen maksusuorituksen isännälle. Tietenkin hän tinki ja valitti yöllisestä kohtauksesta. Matka kohti Hankalaa sujui suhteellisen hyvin ja hevosia vaihdettiin puolessa välissä matkaa. Uudet hevoset olivat hyvin levähtäneitä ja ajuri joudutti niitä vauhtiin. Saapuminen Arkalan porteille ei ollut ehkä tyylikkäin, sillä saavuimme viimeisen virstan kävellen. Vaunuistamme hajosi nimittäin pyörä, joten päätimme jalkautua. Porteilla olitiin hieman vastenmielisiä meitä kohtaan ja väitettiin meidän olevan huijareita. Uwain käski hakea hallitisijan paikalle, mutta porttivahti vain haistatteli Hankalan ritarille vaikka Uwainilla oli vaakunallinen takki ja minulla oli vaakunallinen riipus. ”Seis, vaikene Görgit. Et tunne Hankalan killan sinipäätä vaikka hän on kukistanut ottelussa mestarillisen Prinssi Deimos dé Arumllyn suuressa Buhurt taistelussa tai sisi harjoituksessa”, viininpunaiseen takkiin ja mustaan viittaan pukeutunut pitkä mies ärähti. Tunnistin hänet yhdeksi Deimosin miehistä jotka olivat mukana harjoituksissa. ”Sir Lorenzo, mutta miksi he saapuvat jalkaisin”, porttivahdeista vanhin kumarsi miehen suuntaan. ”Kuten jo sanoin vaunujemme pyörä vijoittui alle virstan päässä porteistanne. Jos nyt viitsisitte lähettää ratsumiehen viemään seppää paikalle tai uusia vaunuja, jotta saamme varusteemme tänne”, vastasin mulkaisten, mutta Uwain keskeytti. ”Sir Lorenzo puhuuko ovivahti totta ja sir Deimos on matkannut Hankalaan vaikka tiesi meidän saapuvan”, ritarit tervehtivät toisiaan kunnioittavasti. ”Valitettavasti on ja prinssi Deimos on jättänyt teille viestin, jossa kertoo kaiken tarpeellisen. Oletan että ette jää päivälliselle”, Lorenzo virkkoi Uwainin lukiessa kirjettä hiljaa mutisten. ”Jaksatko ratsastaa Secilia lähdemme heti kohti kotia”, Uwain totesi synkkä ilme kasvoillaan. ”Mitä on tapahtunut”, kysyin huolestuneena, mutta Uwain vaijensi minut heilauttamalla kättään. Kiisimme kahdella Deimoksen tallin friisiläisellä kohti vaunujamme. Nappsimme miekat ja kuivat viitat, sekä muita aseita. ”Ei liian raskasta, edetään vauhdilla”, Uwain ohjeisti. Ajuri sai ohjeet tuoda suunnitelman mukaan loput varusteistamme Hankalaan, sillä mielle tuli yllättävä kiire. Etenimme vauhdilla metsätietä, vauhdin ylläpitäminen ei ollut hankalaa, sillä vahva friisiläisori kiskoi ohjista innoissaan. Arkalan tallipoika kertoi orin nimeksi Loki ja sen olevan kujeileva kuin viikinkien Loki-jumala. ”Linnassa on nähty mahti noita ja Lyonell on menettänyt malttinsa. Hänet on lukittu omaan huoneeseensa turvallisuus syistä ja Deimos on lähtenyt veljensä apuun. Hän on nyt hallitsijana Hankalassa”, Uwain avasi vihdoin minulle tilannetta. ”Hän pyysi meitä kiiruhtamaan, perässään Hankalaan”, mies jatkoi. Painoimme kannuksiamme orien kylkiin ja saavutimme yön kynnyksellä Hankalan rajan ja ensimmäisen Hankalan majatalon. Majatalon isäntä antoi meille hieman evästä ja uudet ratsut vaihtopisteellä. Tallissa Uwain kirjasi orit Arkalan hallitsijan ratsuiksi ja otimme Hankalan ratsut allemme. Pari ritaria oli yöpymässä majatalossa, jotka myös ovat matkaamassa Hankalaan ja heidän ratsunsa olivat jo levänneet. Kuninkaan nimiin ratsuja vaihdettiin ja pyydettiin tulemaan vaihtamaan hevosia kaupunkiin. Hevosvaihdossa saimme siis tuoreemmat hevoset alemme ja matka pääsee jatkumaan aamuun asti. Emme siis nukkuneet yöllä lainkaan ja aamuhartauden aikaan ohitimme Hankalan luostarin, josta on juoksu matka enään talleille ja kaupungille. Suuret orit jaksoivat hyvin loppumatkankin, vaikka pysähdyimme pariin kertaan. Aamun kellot ovat varmasti jo soineet ja silmiäni alkaa painaa pahasti. Jätimme orit tallipoikien hoitoon ja Nadja lupasi vastata niiden tarkastamisesta. Me marssimme puoli juoksua kuninkaan saliin ja taistelun jäljet näkyivät vielä käytävillä. Kuninkaansalissa kunnostetaan paikkoja ja piiat luuttuavat lätäköitä. ”Ah Uwain ja Secilia saitteko viestini. Pahoittelut etten ollut teitä vastassa, mutta ymmärtänette varmasti kun selitän teille. Lady Secilia oma ritarisi sir Gawain on ollut malttamaton”, Deimos tervehti meitä. Uwain ja Deimos poistuivat keskutellen ritarien pöydän suuntaan ja minä käännyin kannoillani. Ritarien pöydästä nousi Gawain, joka saattoi minut pihalle. Gawain tervehti melko kylmästi ja kehoitti minua nukkumaan edes ruokailuun asti. Niinpä avasin huoneeni oven ja vaikka olin varma että huone olisi täynnä hämähäkin seittiä sekä pölyä. Linnalla on kuitenkin pidetty siisteydestä huoli ja tuolilla odotti puhdas pyyhe sekä puhtoinen mekko.
|
|