|
Nox
Sept 26, 2019 20:00:59 GMT
Post by Prince Lyonell on Sept 26, 2019 20:00:59 GMT
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 19, 2020 11:41:49 GMT
"Onko varmasti hyvä idea harjoitella yhdessä?" Kysyin epävarmana, taluttaessa nuorta mustaa oria kohti turnajaisareenaa, jonka olimme Nanookin kanssa varanneet nuorikkojen kanssa harjoitteluun. Dante näykki ilmaa ja tuijotti pahansuopeasti vierellään kulkevaa Noxia, joka lähinnä ihmetteli toisen orin käytöstä. "Miksei? Orit oppivat tulemaan toimeen." Nanon äänensävy oli varma, joten nyökkäsin epäröiden. En silti voinut miettiä kuin että tässä tulee ruumiita. Talutimme orit kentälle, pitäen hyvän välimatkan noiden välissä. Itse tarvitsin selkään pääsemiseen puista selkäännousupenkkiä, sillä Noxin säkä oli yli pään minua korkeampi. Näytin kääpiöltä valtavan orin vierellä. Alkulämmittelyt menivät suht hyvin. Nanook oli harjoitellut enemmän Danten kanssa, joten he alkoivat tulla jo toimeen, kutakuin. Pieni pukkilaukka kohtaus päättyi Nanon roikkumiseen satulan sivulla, mutta pääsi ylös omin avuin. Hetken aikaa olimme omilla puolillamme kenttää, sillä Dante alkoi mulkoilemaan Noxia sen näköisenä että hyökkäisi päälle pian. Eikä siinä kauaa mennytkään kun Dante päätti näyttää kykynsä. Päätimme ratsastaa hieman lähempänä toisiamme, pitäen muutamien metrien välin silti. Tulenpunainen ori kuitenkin ylitti rajansa, ryösti voimalla ohjat Nanon kädestä ja loikkasi lähemmäs minua ja Noxia. "Perkeleen pirulainen!" Kirosanat täyttivät Nanookin suun kun hän haparoiden keräsi ohjat joten kuten käsiinsä. Nox väisti hulluuntunutta oria hämmentyneenä, hirnuen kimeästi. Hampaat loksahtivat aivan vieressämme ja sopivasti hopeahiuksi veti orin kauemmas. Nox nosti laukan, pudistellen päätänsä ja hirnuen, kuin olisi käskyttänyt Dantea ja kironnut sen käytöstä. Itse punakarva päätti että treeni oli ohi, hän haluaa pois, ja lähti vetämään kunnon rodeo-ratsun showta. Pysäytin Noxin aivan kentän toiseen päähän, silitellen ja jutellen sille, jotta tuo rauhoittuisi. Korvan takaa rapsuttaminen teki tempun. "Oisko tää tässä?" Kysäisin virnistäen, kun Dante vihdoin pysähtyi ja Nanook kipusi hiestä märkänä kunnolla satulaan. Nainen nosti kätensä odotuksen merkiksi, itse tasaten hengitystään. "Mitä vielä!?" Hän haukkoi happea, "mehän vasta alotellaan." Nainen puuskahti, mutta virne nousi silti hänen huulilleen. Pyöräytin silmiäni. "Me mennään maastoon loppukävelyille." Ilmoitin ja samassa pyysin Noxin poistumaan kentältä. "Joo!" Kuulin vielä Nanookin hengästyneen huudahduksen, kun ohitimme kentän kivisen holvikaaren.
|
|