Skills at Arms- tunti 12.1.2018

Olen mukana!

Hevostoiveita ei oikeastaan löydy, mutta vaihteluksi olisi virkistävää ottaa jokin rauhallisempi tapaus jonka kanssa ei mene koko tuntia pelleilyyn ja jonka kanssa pystyisi keskittymään omaan työskentelyyn ja istuntaan varomatta yhtäkkisiä pukkihyppelyitä tai muita jekkuja.

Vastaukset saa kirjoittaa myöhemmin ja julkaisen ratsut varmaan huomenissa

Vieläkö saa osallistua vai onko mennyt lukkoon?

Laji oli kyllä hyvinkin tuttu, olihan sitä tultua Daksun kanssa tehtyä useampaankin otteeseen, toki vähän eri tavalla kuin tällä kertaa. Ei tarvinnut koko ajan pelätä pukkisarjoja tai äkkipysähdyksiä. Cobus on kuitenkin täysin eri maata kuin Daksu ja hevosta oli todella kiva käsitellä.

Alkulämmittely meni alku sähläyksestä huolimatta todella kivasti, tietysti Cobus oli hyvin erilainen jo askeleiltaan kuin hevoset joihin olin tottunut. Cobus oli aluksi hyvin laiska ja jopa uninen, mutta myöhemmin hevonen ei olisi millään halunnut lopettaa.
Miekkailu oli aluksi hyvin hankalaa ja siihen oli totuttava, mutta lopulta sekin alkoi sujumaan. Toki heti sen jälkeen kun olin heilunut tovin miekka kädessä peläten lähinnä Cobuksen puolesta vaikka ori oli ollutkin meistä se rauhallinen ja tyyni, kun taas minä olin sählännyt tyhmyyttäni. Hevonen pysyi todella kauniisti avuilla ja osasi jopa odottaa rauhallisesti kunnes olin saanut itseni koottua.

Pidin paljon saraseeni päistä, ne olivat hyvin mielenkiintoiset, kuten ne aivotkin. Pujottelu oli kuitenkin kaikesta huolimatta ehkä helpoin osa koko radasta. Ja Cobus selvästi piti siitä.

Lopputunnista hevonen oli aavistuksen väsähtänyt, mutta ei suinkaan hidastempoinen. Osittain ori olisi halunnut jopa uuden kierroksen. Lopputunnista en myöskään vaatinut enää orilta niin paljon kuin aluksi, koska Cobus oli tehnyt aivan tarpeeksi kanssani. Virkistävää mennä jollain muullakin kuin Daksulla.

Esteen ylitys oli lähinnä huvittavan näköistä sirkustemppuilua, koska Cobuksen tyyli ylittää esteet oli kömpelöä ja puomit lensivät minne sattui. Osasyy oli myös oma pelleily; keihäs vei suuren osan keskittymisestä, mutta ainakin se osui sinne minne pitikin.

Sanoisin, että parasta tunnissa oli se, että kumpikaan meistä ei luovuttanut. Minä en luovuttanut niin miekkataitojen kuin keihäänkään kanssa ja Cobus todella yritti - varsinkin esteen ylityksen kanssa, vaikka este ei ollutkaan kummoinen.

Aaah vihdoin, päivän myöhässä, kuittaus multa töherryksen muodossa :'D Mukana myös muut tunnille osallistuneet.