|
Post by Lady Karma on Nov 16, 2018 9:51:15 GMT
// Lady Nanook ainakin tännepäin. Tää on seuraavana päivänä edellisen pelin tapahtumista (Nuolesta päähän) Muutkin saa osallistua!Istuin hiljaa ulkona penkillä linnan edessä. Suihkulähde liplatti vaimeasti keskellä pihaa, ja kohta olisi aika sulkea se. Talvella olisi niin kylmä että vesi vain jäätyisi yhdeksi suureksi kasaksi. Toisaalta näky voisi olla melko nättikin. Ajatukseni kuitenkin lainehtivat uudestaan syvemmille vesille. En voinut olla miettimättä oliko Nano kunnossa. En ollut nähnyt häntä eilisen jälkeen, en häntä enkä Artheuria. Olin hoitanut Daksun ja omat ponini eilen ja tänään aamulla, se oli vähintä mitä voin tehdä. Musta paholainen ei varsinaisesti pitänyt minusta, mutta ei ilmeisesti vihannutkaan, kun en ollut saanut kuin yhden näykkäisyn käteeni. Ehkä oria vain stressasi uuden ihmisen läsnäolo. Laskin kasvoni käsiini ja hieroin poskiani kämenilläni. En ollut taaskaan nukkunut kunnolla, tällä kertaa minulla oli oikea syykin. Ei minulla ikinä ole ollut ketään yhtä tärkeää kuin Nano ystävänä minulle on, enkä antaisi ikinä itselleni anteeksi jos sille idiootille kävisi jotain.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 16, 2018 10:55:33 GMT
Huomasin vaaleaverikön istumassa penkillä niin surullisen näköisenä, että tunsin pahaa oloa nähdessäni naisen allapäin. Olimme koko illan keskustelleet Artheurin kanssa ajatuksistani ja vaikka mies sanoikin ymmärtävänsä niin tiesin, että se satutti häntä silti.
Päätäni pudistellen lähdin hiipimään kissan lailla kohti Karmaa hiljaisin askelin. Päästessäni vaaleaverikön taakse niin laskin käteni rennosti naisen olkapäille? Kipu syöksyi kehooni nopeasti ja yllättäen, vaikka kipu oli ollut koko ajan läsnä. "Mitä murehdit?" Kysyin pehmeään sävyyn kuiskaten sen naisen korvaan? Ilkikurinen virne kohosi huulilleni.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 16, 2018 11:35:32 GMT
Aurinko oli noussut pilvien täyttämälle taivaalle. Kuulin askeleiden kulkevan pitkin pihaa, oppipoikien ja ritareiden hoitaessa päivittäisiä askareitaan. Kuuntelin pihan ääniä vain puolella korvalla, enkä kuullut ollenkaan lähestyviä askeleita.
Säpsähdin tuntiessani jonkun koskevan olkapäätäni. Käännähdin katsomaan, mutta jo äänestä tunnistin naisen. Nanon kasvoilla oli leikkimielinen virne. Tiiliskivi putosi sydämeltäni. "Nano. Ootko kunnossa?" Kysyin, sivuuttaen täysin toisen kysymyksen. Valkeahiuksi oli nyt minulle paljon tärkeämpi. Sitäpaitsi hänestähän minä olin murehtinutkin.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 16, 2018 12:47:23 GMT
Huomasin oitis naisen sivuuttavan kysymykseni. "Tottakai olen." Virnistin ja loikin naisen eteen. Nostin tummanpunaisen paitani niin ylös, että se näytti sideharsolla peitetyt haavat. "Ne sattuvat edelleen, mutta eipähän tule ainakaan verta." Myhäilin tyytyväisenä ja laskin paitani takaisin alas, jotta oppipoikien ei tarvitsisi tuijotella niin uteliaasti minua.
Loikkasin istumaan Karman vierelle ja suljin silmäni, "Sain puhuttua Artheurin takia. Hän ymmärsi. Ainakin jotenkin." Hymyilin pehmeästi. Ajatuksen olisi pitänyt häiritä minua, mutta niin ei tapahtunut. "Ja nyt Karma kerrot, miksi noin apea käytös? Huulet ylöspäin, kaunis päivä." Käänsin katseeni taivaalle ja hitaasti suljin silmäni.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 16, 2018 19:03:48 GMT
Katsoin Nanon kyljelle levitettyjä harsoja ja huokaisin helpotuksesta. Hymyilin pientä, mutta erittäin huojentunutta, hymyä naisen puoleen. "Hyvä että oot kunnossa." Sanahdin jo paljon pirteämmin.
Katsoin sivusilmälläni valkohiuksen laskeutumista penkille ja kuuntelin toisen puhetta. Nyökkäsin lauseen loputtua syvään. Olin onnellinen että Nano oli vihdoin saanut juteltua miehelleen ja että Artheur oli ymmärtänyt. Henkäisin hiljaa. Katseeni oli suunnattu eteen, linnan pihalle. Tallilaiset kävelivät ympäri pihaa, tehden omia hommiaan. Tuhahdin hymyillen Nanon tokaisulle. "Olin huolissani susta, typerys. Nyt voin hymyillä kun tiiän ettet vielä kuollutkaan." Sanoin leikkisästi, miltei jopa leveä hymy huulillani.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 16, 2018 22:18:19 GMT
"Miksi sinä minusta murehdit?" Kysyin kääntäen hämmentyneen katseeni naiseen, "Mikä nyt pahan tappaisi..." Virnistin ja levitin kädet molemmille puolilleni tehostaakseni sanoja - tai näyttäen hämmentyneeltä.
"Mutta ei, en kuollut vielä. Haluatko itse tappaa minut?" Kysyin ja heittäydyin makaamaan penkille pää Karman sylissä? Pyrin näyttämään mahdollisimman huolettomalta ja siltä itseni tunsin. "Saitko hoidettua Daksun hyvin? Ei kiukutellut ja purrut käsiäsi irti?" Pohdin, koska ei se uutta olisi.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 16, 2018 22:38:14 GMT
Hymyilin naiselle. "Miksi en murehtisi? Oot mun ainoo kaverini." Vastasin, kääntäen katseeni taas pihan suuntaan. En hämmentynyt kun Nano laski päänsä syliini. Katsoin toisen kasvoja kysyvänä. "Jos on pakko." Vastasin leikkisä hymynkare huulillani valkohiuksisen kysymykseen. En tietenkään halunnut häntä tappaa, mutta jos se olisi ainoa keino lopettaa naisen kärsimys, tekisin sen kyllä.
"Ihan hyvin. Ainoa vamma on pieni mustelma kädessäni." Vastasin, nostaen katseeni pihan poikki kulkevaan Lyonelliin. Hän puhui veljelleen, Deimokselle. Siniset silmäni seurasivat miehen kulkua tarkkana, enkä oikeastaan itsekkään ymmärtänyt mikä ritarissa oli niin mielenkiintoista.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 17, 2018 0:10:53 GMT
"Pidät hänestä... Lyonellista." Hymyilin seuraten prinssien kulkua, "Sydämesi hakkaa tiheämpään, poskesi punehtuvat ja takeltelet sanoissasi." Virnistin kertoessani ihastumisesta. Suljin silmäni ja annoin itselleni luvan hetkeksi rentoutua. En nukahtanut, vaikka mieleni teki.
"Lyonell olisi sinulle täydellinen." Hymähdin hiljaa avaamatta silmiäni. Karma kävi tyynystä täydellisesti - hän oli lämmin ja pehmeä. "Mitä teemme tänään?" Kysyin aivan unten rajamailla pyöriessä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 17, 2018 8:51:32 GMT
Nanon todetessa minun pitävän prinssistä, hätkähdin. Painoin huuleni tiukaksi viivaksi ja yritin keksiä jotain vastalausetta. Ei se kävisi että ihastuisin tuosta noin vain korkea-arvoisempaan. Ei, enkä ollutkaan ihastunut, enhän?
Rykäisin palan kurkustani ennen kuin aloin puhumaan. "Älä puhu tuollaisia." Lyonell katosi tallirakennuksen taakse seuralaisensa kanssa, jonka jälkeen siirsin katseeni hitaasti muualle. Olisin halunnut vielä enemmän vakuutella naiselle, etten todellakaan pitänyt miehestä sillä tavalla. Kunnioitin häntä valtavasti, totta kai, niin kuuluikin, mutta romanttisesti? Tunsin kasvojeni lämpiävän.
Pudistin huomaamattomasti päätäni ja heitin kaikki ajatukset roskiin. Nanonkin juuri sopivasti vaihtoi puheenaihetta. "Mitä jos otetaan rauhallisemmin tänään?" Ehdotin hymisten. "Haluatko hakata tolppia miekalla, vai lähteä maastoon? Voitais mennä piknikille meren rantaan?" Mietin ääneen vaihtoehtoja. Minua itseäni kiinnosti paljon enemmän poistuminen tallin ympäristöstä, mutta annoin silti Nanookin päättää.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 17, 2018 12:04:24 GMT
Vilkaisin sivusilmällä naista ja virnistin ilkikurisesti, "Sinähän punastut!" Loikkasin ylös penkiltä ja virnuilin voitonriemuisesti. Karma oikein loisti siinä istuessaan, vaikka kovasti yritti tunteitaan kiistää.
"Mennään rannalle, otetaan Lyonell mukaan ja muita oppipoikia..." Nauroin tuttua, raikuvaa naurua kunnes hymähdin, "Ei sentään, mennään vain kaksin. Haluat varmasti pois niiden kammottavien tunteiden luota..." Myhäilin vieden kädet taskuihin. Eleen oli tarkoitus olla välinpitämätön, vaikka katseeni etsikin reaktioita.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 17, 2018 12:35:59 GMT
En välittänyt Nanon kiusailusta ja pidin katseeni visusti vesiputouksessa. En vahingossakaan halunnut luoda katsekontaktia naiseen, hän olisi vain innostunut. Yritin vain hengittää rauhassa ja tasata punoituksen kasvoillani.
Mulkaisin valkohiuksista naista murhaavasti, samalla nousten ylös. En katkaissut missään vaiheessa katsekontaktia keskustelukumppanista, senkään jälkeen kun Nano paljasti vain vitsailevansa. Mutta nainen oli oikeassa. Tahdoin juosta pakoon tunteitani. Minua ärsytti se kuinka paljon enemmän Nanook tiesi minun tunteistani kuin minä itse tiesin.
"Hmh. Pistetään hevoset valmiiksi sitten." Nousin ja sanoin terävästi. Käänsin virnistyksen Nanon puoleen. "Ja sinä saat hakea meidän eväämme." Totesin.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 17, 2018 12:54:47 GMT
"Älä huoli Karma, olen käynyt tuon saman läpi... joskus." Totesin rauhallisempaan sävyyn ja vein kädet pääni taakse huolettomasti, "Haen haen, hae sinä Daksu ja harjaa se. Lyonell taisi mennä juuri talliin." Virnistin ilkikurisesti, vaikka tiesinkin, että Lyo tuskin oli lähelläkään tallia tällä hetkellä.
Käännyin dramaattisesti kohti Linnaa ja kädet tipahtaen vierelle lähdin reippaasti hyppelemään kohti Linnan keittiötä. Sieltä saisi luultavasti jotakin evästä ja ainahan sitä pystyi varastamaan jos ei muuta. Pieni vihellys karkasi huulieni välistä samalla kun vihdoin ja viimein pysähdyin ovelle. Vilkaisin ympärilleni kuin ovela kettu ja pujahdin sitten puisesta ovesta sisään. Nyt en todella saanut törmätä prinsseihin.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 17, 2018 13:48:18 GMT
Hymähdin Nanon todetessa tietävänsä miltä minusta tuntui. En ollut varma kykenisikö valkohiuksinen ikinä täysin ymmärtämään mitä päässäni liikkui, mutta tiesin että hän ainoastaan pääsi edes lähelle.
En vastannut naisen kiusaamiseen, vaan nyökkäsin ja lähdin kohti tallia. Sivuutin mielestäni Nanon vitsailut. Jos Lyonell olisi tallissa, hän olisi tallissa, piste. En voinut asiaan vaikuttaa.
Kävelin ensin laitumelle Daksun luo, halusin sen pois alta ensimmäisenä. Musta ori tuijotti kysyvänä korvat luimussa. Huokaisin jo valmiiksi luovuttaneena, mutta pistin silti toimeksi. Noudin orin tarhasta, talutin sen talliin ja sidoin hyvin käytävälle, orin puhistessa vierelläni. "Nätisti, poika, pääset emäntäsi luo ihan kohta." Puhuin mustalle paholaiselle, yrtittäen lohduttaa tuota. Pieneksi hetkeksi orin korvat nousivat, mutta laskeutuivat uudelleen. Harjasin orin melko huoletta, mutta kavioita friisiläinen ei tahtonut nostaa. Sain tapella kauemmin kuin olisin tahtonut hevosen kanssa. Loppujen lopuksi Daksu kuitenkin oli loppujen lopuksi jopa siedettävältä, mutta Nanook saisi varustaa paholaisensa itse.
Sen jälkeen hain oman orini, vaikka en ollut vielä päättäny kumman. Kävelin tarhan viereen katsomaan hevosia, jotka molemmat tulivat korvat hörössä minua vastaan. "Kumpi?" Kysyin, katsoen molempia vuorotellen. Yllätyksekseni Monni tunki Morten edelle, koskettamaan ojennettua kättäni turvallaan. "Selvähän se." Hymähdin ja otin orin tarhasta. Talutin rauhassa kimon talliin, valmistaen tuon harjausta varten. Nanolla ei voinut mennä enää kauaa.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 17, 2018 14:06:03 GMT
Hiivin kissamaisesti tyhjillä käytävillä kuunnellen muiden askelia. Vastassa oli vain hiljaisuutta, johon tällä kerralla olin tyytyväinen. Soihdut valaisivat osan käytävistä ja sai minut rennommaksi. Harhailin käytävillä hetkisen, kunnes viimein kuulin ääntä ja kilinää. Keittiö.
Valo loisti raosta ja vedin oitis mustan hupun suojaksi ennen kuin vilkaisin sisälle. Kaksi piikaa keskustelivat kiivaasti jostakin samalla leikaten harvinaisen terävän näköisellä veitsellä viipaleita vihanneksista. Minun olisi saatava piiat pois keittiöstä juoruamasta. Painauduin kiviseinää vasten ja kaivoin saappaastani tikarin, jonka heitin kivilattialle. Kolahdus ja piiat hiljenivät. Hetken kestävän hiljaisuuden jälkeen askeleet lähenivät ja ovi avautui.
Kaksikko kävelivät keittiöstä ulos varovasti ja huhuilivat käytävillä kulkijaa. Hiljaisesti hiivin sisälle keittiöön ja suljin oven lukiten sen samalla. Kaivoin kaapista kaikkea mahdollista syötäväksi kelpaavaa ja joka sattui olemaan piknikille sopivaa. Myhäilin tyytyväisenä löytäessäni hedelmät ja marjat.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 17, 2018 14:39:52 GMT
Harjasin Monnin hitaasti ja kauttaaltaan. Ori vaikutti tyytyväiseltä, vaikka yleensä ei ollutkaan harjauksen suurin ystävä. "Mikäs sinulla tänään on?" Kysyin hiljaa sukiessani hevosen mustaa harjaa. Lämmin hörähdys vastasi kysymykseeni, ja vaikken sitä ymmärtänytkään, nyökkäsin. Ehkä oli hyvä että välillä Monni tuli mukaamme, eikä koko ajan Morte, vaikka musta enkeli olikin paljon mukavempi ja luotettavampi ratsuna. Minua alkoi hieman mietityttämään ratsuvalintani. Kimo aasi oli monesti lähes surkeaa maastoseuraa, sen pelästyessä omaa häntäänsäkin välillä. Huokaisin syvään. Ehkä minun vaan pitäisi käydä enemmän maastossa, jotta ori tottuisi.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 18, 2018 15:10:11 GMT
Pakattuani tavarat etsin katseellani uloskäynnin; piiat yrittivät avata ovea, mutta todettuaan sen olevan lukossa he alkoivat mekastaa. Keittiössä oli oltava toinen uloskäynti. Syöksyin ainoalle puuovelle joka silmiini osui ja siinä samassa rytäkässä puolet pöytätasolla olleista tarvikkeista tipahteli maahan. Se oli valitettavaa, mutta minulla oli kiire. Avasin oven ja hengitin sisääni tyytyväisenä raikasta ilmaa. Hetki ja juoksin pitkin tallinpihaa kangaskassi heiluen kuin viimeistä päivää. Askeleeni ei hidastunut edes talliin tultua, vaikka hengitys olikin katkonaista. Joku huusi kaukana ''vaaleahiuksista varasta'' pysähtymään.
''Aye Karma, nyt olisi aika kiire!'' Nauroin samalla kun kiirehdin muutaman oppipojan ohitse hakemaan Daksun suitsia. Satula oli aivan turha, eikä minulla ollut edes aikaa laittaa sitä ratsulleni. Juoksin kuin tuli hännän alla takaisin Daksun karsinaan ja pienen hörähdyksen saattelemana sain laitettua hevoselle suitset. ''Karma, valmis?'' Kysyin vasta kun talutin mustan paholaisen ulos pihalle. Laukku olalla tarkkailin pihalla oleskelijoita; oppipoikia, renkiä ja kaksi tuttua piikaa. He tunnistivat minut oitis ja alkoivat viittoa rengelle suurella äänellä puhuen, että olin varastanut ruokaa. Kurtistin kulmiani ja loikkasin Daksun selkään - kohta oli pakko lähteä tai minut otettaisiin kiinni.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 18, 2018 19:53:55 GMT
Olin juuri saanut Monnille satulan selkään, kun Nanook viiletti vierestäni, kertoen että on kiire. Katsoin kysyvästi naista ja mietin että mihin hittoon meillä nyt muka on niin kiire. Seurasin katseellani kiirehtivää naista ja pistin itsekkin vauhtia tekemisiini. Monni otti suitset vastahakoisesti vastaan. Kiristin vyöt ja irrotin riimut, jonka jälkeen valkohiuksi, mustan orinsa kanssa, kävelivät ohitsemme ulos. Nano vaikutti kiirehtivän, joten käänsin Monnin ja talutin hevosen kaksikon perässä ulos.
Vasta ulkona tajusin mistä on kyse. Henkilökunnan huutojen perusteella Nanook oli varastanut ruokaa. Tuijotin naista epäuskoisena ja nousin ratsaille. "Mitä sä oot menny tekemään?" Sihisin hampaideni välistä. Katsahdin ihmisiin jotka juoksivat meitä kohti. Pyöräytin silmiäni ja murahdin naisen suuntaan. Tässä maailmassa oli ilmeisesti hyvin vähän asioita joita en tekisi Nanon takia. "Mennään!" Huudahdin ja annoin pohjetta Monnille, joka epäröiden lähti laukkaamaan huutavaa ihmisjoukkoa karkuun.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 18, 2018 20:21:14 GMT
Virnistin valloittavasti, mutta hyvinkin viattomasti Karmalle tämän kysyessä suorastaan sihisten, että mitä olin taas tehnyt. Karman kehotuksesta painoin pohkeeni Daksun kylkiin, joka vastasi pyyntöön paljon halukkaammin kuin Monni. Hevosen korvat olivat niskassa ihmisten huudoista, joten ratsu halusi vain pois tilanteesta.
Kumarruin ratsun harjan ylle ja samassa unohtui se rentous mitä olimme ajatelleet - tai Karma oli. Sideharsoilla peitettyihin haavoihin sattui ja tiesin, että haavat alkaisivat vielä vuotaa tämän reissun aikana. Daksu laukkasi porteista ulos ja tunsin katseen selässäni. Vilkaisin taakseni ja kohtasin portinvartijan katseen. ''Piiskaa luvassa palattua, toivottavasti on sen arvoista tämä piknik!'' Nauroin päätäni pudistellen ja hidastin viimein Daksun vauhdin laukasta raviin ja sitten käyntiin. Tästä oli nautittava.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 18, 2018 20:43:40 GMT
Pudistin päätäni kuullessani Nanon sanat. En voinut uskoa että toinen varastaisi ruuat. Kirosin päässäni. Olisi itse pitänyt hoitaa tämä ja laittaa nainen hoitamaan hevoset valmiiksi.
Laukkasin niin pitkälle kuin pääsin. Linnan portit olivat jääneet jo pitkälle taa, kun käänsin Monnin risteyksestä oikeaan, rantaa kohti. En uskoisi että kukaan jaksaisi seurata meitä näin pitkälle. "Mitä oikein menit tekemään?" Kysyin kasvot vakavina ja katsahdin taakseni, varmistaakseni naisen seuranneen minua.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 18, 2018 22:43:39 GMT
Daksu seurasi Monnia jäljessä, mutta naisen saarnaus kantautui silti korviini. Ratsastin Daksun Monnin vierelle ja myhäilin tyytyväisenä suoritukseeni. ''Varastin ruokaa, jännitystä elämään.'' Virnistin Karmalle ja taputin Daksua - hevonen ei todella pettänyt minua koskaan. Daksu saisi tästä hyvästä varastamani omenan. ''Luultavasti Lyonell pitää meille saarnan ja kun sanon tehneeni sen niin vain minä olen ongelmissa.'' Myhäilin huolettomasti ja laskeuduin makaamaan hevosen lämpimälle selälle. Daksu kulki eteenpäin rauhallisesti löntystellen, mutta tiesin, että jos Monni nyt tekisi jotain niin Daksu luultavasti säikähtäisi ja se olisi menoa.
Suljin silmäni ja huokaisin tyytyväisenä. Murehtisin tippumista ja haavojani vasta sitten kun minua todella sattuisi. ''Karma, kerro minulle jotain mielenkiintoista...'' Mutisin avaamatta silmiä. Kuuntelin lintujen laulua ja hevosen askelia kavioiden osuessa maahan. Kaikki se lähes tuudittivat minut uneen, mutta oli keskityttävä. En voinut nukahtaa nyt kun matkasimme kohti rantaa. Enkä ollut edes kovinkaan väsynyt, mutta rentoutunut kyllä.
|
|