|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 20:01:20 GMT
"Et sinä mitään vie", naurahdin toiselle lämpimään sävyyn ja katsoin toisen virneilyä. Nainen alkoi letittää hiuksiian. Odotin maltillisesti ja kun hän oli valmis, nyökkäsin ja avasin puuoven hänelle. Menin sitten perässä kohti alakertaa.
Käytävällä palvelusväki oli laittamassa linnaa kuntoon siivouksen merkeissä. Loin hymyilevän katseen heille ja portaikon päässä käännyin katsomaan naista. Linnanväki eivät edes ihmetelleet, vaan enemmin hymyilivät kunniavieraalleni. Naurahdin ja jatkoin matkaa kohti ruokasalia. Pöydän ääressä istui muutamia ritareita toisessa päädyssä. "Huomenta", sanoin heille lempeästi ja saimme ylväät vastaukset. "Istu toki", hymyilin Karmalle ja istahdin tuttuun tapaan päätypaikkaan. Pöydän antimet olivat taas kuin taivaasta. Tuoretta leipää, tuoreita vihanneksia, puuroa ja marjoja sekä juomasta puhumattakaan. Hymyilin aloittaen ruokailun leivästä tuttuun tapaan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 20:09:39 GMT
Korkeintaan sydämesi, mietin itsekseni, hymyillen miehen suuntaan.
Astelin portaat reippaalla tahdilla alas asti. Tälläisiä portaita ei ihan joka päivä tullut kuljettua, joten meinasin mennä ihan pyörälle pelkästä kiertämisestä. Portaiden päädyssä nyökkäsin palvelusväelle syvään, tervehtien heitä. Lyonellilta sain vain naurahduksen, joten loin tuohon kysyvän ja leikkisän hymyn. En voinut tavoilleni mitään. Vielä hetki sitten olisin ollut samalla tasolla palvelusväen kanssa, älä sinä siinä naureskele, mutisin mielessäni ja pudistin päätäni. Senkin aatelinen, tuhadin.
Kävelimme ruokasaliin, jossa tällä kertaa oli ritarit nauttimassa aamiasiestaan. Hymyilin jokaiselle, nyökäten kaikille yhteisesti. Seurasin prinssiä pöydän päätyyn ja istuin tuon pyytäessä. "Tämän hienouden keskellä alkaa tulla koti-ikävä." Sanahdin hiljaa hymyillen ja nappasin kulhosta omenan alkupalakseni. Pyörittelin punaista hedelmää sormieni välissä. Menisi vielä kauan että tottuisin tähän, jos mies nyt ajatteli minua pitää avoimesti rakastajatarenaan.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 20:18:01 GMT
"Ota aikasi", virnistin toistaen toisen sanat aikaisemmin, kun olimme juuri heränneet. "Tottuminen vie aikaa", sanoin naiselle jatkaen ruokailua nauttien aamulla heti kulauksen viiniä. Ei ollut kiirettä ja hän sai rauhassa tottua. "Ei hätää pian pääset hevosiesi luokse ja kotisi rauhaan", sanoin leikkisään äänen sävyyn. Ainakin ajattelin, että naiselle kelpaisi myös oma rauha. Itse olin jo liian tottunut yksinäisyyteen ja rauhallisuuteen, mutta rakkaiden seurasta ei voinut koskaan kieltäytyä. Leivän jälkeen otin itsekin omenan syötäväksi tietenkin punaisen sellaisen. Jatkoin ruokailua miettien hetken aikaa palaamatkaa, mutta aamupalan jälkeen odotti yksi tärkeä asia nimittäin Karman juhlamekon sovitus sekä noutaminen. Valter varmasti odotteli meitä ja koko yön puunannut toisen mekkoa loistoon.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 20:25:05 GMT
Hymyilin, kääntäen katseeni Lyonelliin. Hän oli niin kiltti ja ymmärtäväinen, vaikka moni väitti aatelisista muuta. "Kiitos." Virkoin hiljaa ja aloitin vihdoin kunnolla syömisen. Otin puuroa ja leipää, yrittäen pitää käytöstavat mahdollisimman siisteinä. Aamuisin oin melko huolimaton syömään, joten minun piti todella skarpata, etten nolaisi itseäni ritarien edessä. Pientä jäykkyyttä oli varmaan asennossani huomattavissa, mutta ruokahaluni oli kohdillaan.
Aloin miettiä mekkoa, joka minulle puolivahingossa oltiin tekemässä. En voisi kieltäytyä siitä enää, sillä Valter oli uurastanut sen parissa varmaan koko yön. Sitä paitsi, jos mustahiuksinen mies oli oikeassa, Lyonell pyytäisi minua parikseen tanssiaisiin. Siinä tapauksessa minun ei sopinut mennä rääsyissä, vaikka oppipojalle rääsyt olisivatkin sopineet.
Kun olin syönyt kyllikseni, työnsin tuttuun tapaani lautasen kauemmas itsestäni. Otin vielä uuden lasin vettä ja join sitä rauhassa, odottaen paikoillani että mies vieressäni olisi valmis. Silmäilin seinällä olevia tauluja ihastellen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 22:32:25 GMT
Nyökkäsin Karmalle lempeän hymyn kanssa. Hetken päästä asetin ateremiet siisti lautaselle. "Olemmeko valmiit?", kysyin ja nousin valmiiksi ylös tuolista. Pidin katseeni kolmessa ritarissa, kun tunsin kylmän tuijotuksen takaraivossa. Kohautin olkapäitä. Enköhän myöhemmin selvittäisi kuka mieskolmikko tuo oli, ajattelin ja poistuin salista Karman kanssa.
Lähdin kävelemään kädet rennosti selän takana kohti portaita. "Valter on varmasti työnsä parissa", sanoin Karmalle leppoisalla äänen sävyllä. Kuljin portaita ylös ja käännyin käytävälle kohti Valterin huonetta, tai enemmin työsalia. Hymyilin ja koputin oveen muutaman kerran. Mies huusi meitä tulemaan sisälle. "Tadaa!", hän asetti korut ja tieran paikoilleen sekä näytti olevan erittäin ylpeä työstään. Silmäni kiilsivät sillä puku oli kaunis. Elegantti, kaunis ja ei vain kuka tahansa oppipoika pue sitä päälleen. Suljin silmät laskien leukaa hivenen alaspäin ja päästin naisen ohitseni ihailemaan mekkoa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 5, 2018 5:18:51 GMT
Päivän valkoinen valo tunki sisään ikkunoista, kun kävelimme pitkin valoisan linnan käytäviä. Tällä kertaa linna ei tuntunut yhtä kolkolta ja tyhjältä, sillä palvelusväkeä näki miltei joka nurkassa. Seurasin prinssiä tuttuihin portaisiin ja niitä ylös, aina Valterin ompelinoon saakka. Miehen ääni oli yhtä pirteä kuin eilenkin, hänen kutsuesssan meidät sisään.
Katseeni osui heti tummansiniseen iltapukuun, jota koristi hopeiset reunukset. Kivikirjailu kiilsi luonnonvalossa kirkkaasti. Kävelin mekon luo tutkien sitä mietteliäänä. "Se on kaunis, Valter" "Tiedän!" Mies sanahti heti. "Mutta eikö helyt ole liikaa?" Kysyin punniten vaihtoehtoja. Mustahiuksinen mies tirskaisi. "Pyh, hölynpölyä, älä ole niin vaatimaton." Mies intti, mutta en ollut niin varma asiasta. Valter loikki pukuni luokse, nappasi tieran ja laski sen päähäni, kääntäen minut peiliä kohti. Tiera oli hopeinen, ohut ja sievä, ja siinä oli kolme sinistä jalokiveä. "Katso nyt mikä prinsessa sinusta tulee." Mies huokaisi unelmoivana. Vilkaisin häntä virnistäen. "Eikö tämä keskustelu käyty jo?" Hymisin hänelle. Tuo naksautti kieltään ja kääntyi Lyonellin puoleen. "No, sano sinäkin jotain." Hän patisti, pitäen minun olkapäistäni kiinni.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 5, 2018 11:18:06 GMT
Katsoin pukua hymyilen ja astelin lähemmäksi nähdäkseni yksityiskohdat. "Se on oikein upea prinsessalle", iskin silmää ja katsoin sitten vuorotellen kumpaakin. "Katsotaan miltä näyttää päällä!", Valter innostui ja kääntyi katsomaan Karmaa hymyilen. "Täydellisyys vaatii yksityiskohtien hiomista", Valter alkoi ottaa mekkoa mannekiinin päältä ja osoitti naiselle missä voisi sovittaa kaikessa rauhassa. "Palaa sitten, niin katsotaan", mies sanoi vielä.
Hymyilin ja nappasin naulasta pitkän tummansinisen päälliskaavun päälle. Oli jälleen mukava ja yleellinen olo, vaikka siisteissä rennoissa vaatteissa ei ollut mitään vikaa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 5, 2018 11:36:09 GMT
Mikä pakkomielle näillä miehillä oli prinsessoihin, tuhahdin itsekseni, ottaen mekon vastaan Valterilta. Kävelin mustahiuksisen miehen osoittamaan suuntaan vaihtamaan vaatteeni. Kiskoin mekon päälleni ja ihme kyllä se oli juuri oikean kokoinen. Saumat painoivat hieman oudosti aluksi, mutta kun sain selässä olevan korsetin kiristettyä oikeaan muotoon, asu oli oikeastaan ihan hyvä päällä. Jätin kaulaani Lyonellin antaman riipuksen.
Huokaisin raskasti ja astelin miesten luo toiseen huoneeseen. Valterin silmät lähes kiiluivat, kun hän näki luomuksensa päälläni. Hän taputti sormiaan yhteen, kipittäen katsomaan oliko kaikki kunnossa. "Sinähän näytät upealta, katso nyt itseäsi." Mies henkäisi ja osoitti peiliä. En tunnistanut itseäni tummansinisessä mekossa. Sen keskiosa oli vaaleansinistä, kuviollista kangasta ja vatsan kohdalla meni ohuet, korsetintyyliset nauhat, jotka olivat lähinnä koristeena. Hihat olivat tiukat kyynärpään yläpuolelle asti, josta laskeutui sitten leveämmät hihat, jotka olivat lähinnä koristeena.
Valter kiikutti päähäni taas samaisen tieran, jonka olin jo kerran hänelle antanut pois. Tuijotin itseäni peilistä hiljaa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 5, 2018 11:45:12 GMT
"Häm näyttää. Oikein upea ja sievä", hymyilin ja menin Karman luokse odottaen hänen tuomiotaan mekosta. "Jälleen kerran upeaa työtä Valter", naurahdin ja laskin kädet Karman harteiden päälle. "Onko se sopiva", kysyin hymyilen. "Hus hus, minun pitää viimeistellä", Valter sanoi ja hätisti leikkisän nirppanokan oloisena minut naisen luota. Astuin sivulle ja mies alkoi katsomaan ettei kaulus purista mistään ja että korsetti sekä saumat ovat kunnossa. Naurahdin hänen perfektionistiselle luonteelle, mutta mekko tulisi säilymään kauan hyvässä kunnossa. "Oikeaa tanssiaisten aatelia", Valter jatkoi tarkistaessa ettei missään ole mitään vikaa. Katselen mekkoa pienen hymyn kanssa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 5, 2018 12:20:17 GMT
Katsahdin Lyonelliin, joka kehui mekkoa. "Onhan se nätti." Sanoin ja silitin sileää kangasta kyljilläni, tuntien miehen kädet paljailla olkapäilläni. Valter kuitenkin hääsi tuon pois ja teki vielä muutaman pienen korjauksen koristeelliseen rinnukseen, jonka jälkeen hän näytti olevan tyytyväinen.
"Se on siinä!" Hän julisti, napaten kädestäni kiinni. "Pyörähdäs." Mies pyysi, nostaen käteni korkealle, jotta minulla olisi tilaa liikkua. Tein työtä käskettyä ja pyörähdin kannoillani pari kertaa. Mekko oli yllättävän kevyt ja siinä oli hyvä liikkua, joka oli minulle erittäin tärkeää. En voisi missään nimessä olla paksussa ja raskaassa mekossa, kaikkine metallikehikkoineen, niin etten voisi liikkua. Se olisi kuin kankainen tyrmä, jo ajatus puistatti.
Mustahiuksinen mies hymyili minulle, pitäen edelleen kädestä, ja talutti Lyonellin luokse. Hän ikäänkuin ojensi minut prinssille, syvään kumartaen. "Teidän korkeutenne." Leikkisä toteamus pääsi Valterin huulilta, kun kävelin hitaasti puolikasvoisen miehen eteen, katse tuon silmissä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 5, 2018 12:34:45 GMT
Katsoin kaksikon menoa hymyilen. Karma liikkui sulavasti uudessa mekossaan ja pian nainen asteli eteeni mekon kanssa. Jostain syystä olin harvinaisen juhlallisella ja huvittuneella tuulella, että kumarsin syvään naiselle ojentaen käteni hänelle. "Saanko luvan?", kysyin häneltä ottaen tanssiotteen. Lähdin sitten kevyin askelin viemään toista valssin askelluksessa. "Bravo! Bravo! Godi!", Valter oli aivan hullaantunut ja katsoi tanssia lumoutuneesti. Olikohan mies tulossa tanssiaisiin arvostelemaan muiden huonosti tehtyjä pukuja aivan päissään. "Yhh dawel", 'vaiti', sanoin huvittuneesti ja loin sitten lempeän katseen naiseen. Oma liikkuminen oli vähän tökerömpää pitkän jakun kanssa, sillä näitä vaatteita ei oltu tansseihin suunniteltu.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 5, 2018 12:53:38 GMT
Hämmennyin miehen kumarruksesta ja poskeni punertuivat täysin. Otin tuon kädestä, vastaten myöntävästi kutsuun. Lähdin seuraamaan prinssin askeleita sulavemmin kuin mitä hän itse vein. Vaikka en juuri ollutkaan tanssinut, osasin seurata miestä, enkä ihan hirveästi sotkeutunut askeleihini. Lopulta, Valterin taputtaessa meille, rentouduin ja nauroin. Loin iloisen hymyn miehen puoleen, katsoen tuota syvälle silmiin. Pidin käteni tiukasti prinssissä kiinni, toinen tuon selällä, toinen kämmenellä. Jalkani seurasivat hänen askeliaan, mekon helma hulmuten. Uppouduin hetkeen ja annoin hiljaisen tanssimme jatkua niin kauan kuin se eli, pikkuhiljaa hiipuen paikoilleen.
Hymyilin ujosti, sipaisten hiussuortuvan korvani taakse. "Vähän kankea, mutta kyllä se siitä." Totesin naurahtaen hyväntahtoisesti, saaden myös Valterin nauramaan. "Hänessä on luonnetta!" Mies vinkkasi prinssille. "Tuo kannattaa pitää." Ilkikurinen ja leikkisä hymy kapusi sinisilmän huulille, hänen oikein kihistessä innosta. Pyöräytin silmiäni, silittäen Lyonellin arpeutunutta olkapäätä pariin otteeseen, kunnes irrottauduin ja kävelin oma-aloitteisesti takaisin vaihtamaan vaatteita. "Nyt haluan omat vaatteeni. Voimme leikkiä lisää sitten oikeissa tanssiaisissa." Totesin hymyillen, sydän rinnassa pamppaillen ja katosin toiseen huoneeseen.
Otin mekon varovasti pois päältäni, etten vain rikkoisi sitä. Puin omat vaatteeni päälle, tuntien oloni taas kotoisaksi. Jätin asusta pois Valterin lainaaman hamekankaan, jonka laskin puisen tuolin selkänojalle. Lähtisimme kuitenkin pian. Palasin takaisin miesten luo hetken päästä, kantaen sinistä mekkoa ja tieraa käsissäni.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 5, 2018 13:08:04 GMT
Naurahdin hyvän tahtoisesti puristaen päätä kankeudelleni. Pidin hymyn kasvoilla naisen silittäessä olkapäätä ja sitten hän irtaantui vaihtamaan vaatteitaan. "Luonnetta on ja pidän siitä", vastasin Valterille ja kävelin toisen luokse suoden naiselle rauhan. "Tansseista tulee mahtavat!" Hän riemuitsi ja istahti leveälle nojatuolille. "Voi voi minulla onkin vielä paljon tehtävää" Valter meni ylidramaattiseksi, sillö hänellä oli varmasti tusinan verran vaatteita muokattavana ritareille ja muulle aatelistoväelle, miksei vaikka muille. Seppä takoi varmasti haarniskoita kuntoonsa eikä oppipojilta puunattavaa puuttunut. "Oletteko lähdössä, odotas pakkaan mekkosi" Valter sanoi ottaen Karman mekon vastaan varovaisesti ja katosi sitten peräkammarin puolelle.
"Minun ei tarvitse varmaan edes kysyä sinua parikseni" Loin leikkisän katseen Karmaan ja puin paksun tummansinisen viitan päälle. Vilkaisin ulos ja lumisade oli muuttunut kevyemmäksi. Silti enemmän kiertoreitin kannalla, sillä Drake ei osannut varoa sitten jalkojaan yhtään.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 5, 2018 14:45:00 GMT
Valter otti mekon minulta ja kipitti toiseen huoneeseen. Itse kävelin prinssin eteen, hymyillen tuolle mietteliäästi. Katsoin tuon olemuksen läpi häpeilemättömästi päästä varpaisiin. Tuumailin asiaa leikkisän kauan, kunnes otin askeleet aivan mieheen kiinni, parantaen tuon viitan kauluksen asentoa. "Hmm, saatoin ymmärtää mitä hait takaa." Sanahdin lopulta, viitaten sanoillani äskeiseen tanssiimme. Se oli virallisesti päätetty, olisin Lyonellin seuralainen tansseissa. Ajatus sai sydämenti hakkaamaan muutaman kovemman lyönnin kunnes se rauhottui.
"Meidän paranee lähteä." Totesin hymähtäen, ja päästäen miehen irti. Hain omat ulkovaatteeni tuolilta, jonne olin ne eilen jättänyt ja puin päälleni ruskean taki ja harmaan talviviitan. Valter pyyhälsi kuin sopimuksesta luoksemme, mekko käärittynä ja hyvin pakattuna säänkestävään pussukkaan. Hän kiikutti sen minulle, saaden kiitokseksi nyökkäyksen. "Toivotan teille oikein turvallista matkaa." Mies hengitti syvään ja katsoi meitä molempia avoimesti vuorotellen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 5, 2018 14:51:56 GMT
"Saatta olla", hymähdin naiselle. Hän tuli luokseni ja laittoi kaulusta paremmaksi. Hymyilin lempeästi ja laskin käteni toisen harteille. "Parempi lähteä nyt ettei myrsky yllätä", vahvistin toisen sanoja. Irtaannuin otteesta, kun hän lähti pukemaan ulkovaatteita päälle. Vedin oman hupun päähän ja Valter palasi seuraamme mekon kanssa. "Kiitos tapaamme luultavasti ennen tansseja", vastasin eloisalle miehelle. "Ilman muuta!", hän riemaantui ja lähti mukaamme tarkoituksena saattaa linnan oville.
Käytävällä porukkaa riitti ja Valter jaksoi kysellä miten punaveristen keskeisyyteen ylipäätän kuului tai onko suuria muutoksia odotettavissa kruunajaisten jälkeen. Vastaisin kielteisesti, että kaikki tulisi jatkumaan samalla tavalla tarkoituksena suoda enemmän avoimuutta kahden verkansan keskuuteen. Valter oli hämillään, mutta silti vaikutti innostuneelta ideasta. "Nyt, me näemme vielä", sanoin ja ritarit avasivat suuret ulko-ovet. "Tottakai. Turvallista matkaa ja oli ilo tavata teidät neitokainen", Valter sanoi ja kumarsi syvästi Karmalle. Niin Valterin tapaista hymyilin ja pihassa odotti meidän hevosemme ritareiden kanssa. "Katsos", hymyilin. Sanani olivat ilmeisesti menneet perille, vaikka puolivahingossa toivoin, että hevosemme olisivat valmiina. Täydellisesti hoidettuina ja varustettuina. Sen näki hevosten rennoista ilmeistä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 5, 2018 15:02:23 GMT
Kävelin miesten perässä pitkin linnan käytäviä. Askeleeni olivat rennon tasaiset, kun nyökyttelin vastaamme käveleville palvelusneidoille ja ritareille. Suuret ulko-ovet avautuivat, päästyämme niiden luo. Käännyin kevyesti kun Valter puhutteli meitä hyvästien merkeissä. "Kuin myös." Vastasin mustahiuksiselle miehelle, kumartaen tuolle pienesti takaisin. Hymyni vastasi miehen leveään virneeseen, joka oli yhtä leikkisä kuin ensimmäisellä kerralla.
Ulos päästyämme tulli puhalsin kerran suuremmin pihan läpi, mutta rauhottui sitten. Lunta tuprutti tasaisena massana kohti maa, mutta ilma ei silti ollut erityisen kylmä. Hyvä niin. Hevosemme olivat valmiina odottamassa meitä linnan porteilla, vaikka en muistanut että mies olisi niitä erikseen pyytänytkään. Hämmästelin asiaa hetken, mutta kävelin silti reippaasti oman, mustan ratsuni luokse. Morte hörisi tyytyväisen oloisena kun silitin sen turpaa.
Nousin ratsaille, jääden odottamaan Lyonellia. Vaikka reissu oli ollut varsin mukava ja se oli tuonut miestä ja minua hyvin paljon yhteen, kaipasin kotiin. Olen aina ollut koti-ihminen, eikä varmasti mikään voisi sitä muuttaa. Ei edes ylelliset ja kauniit linnat, mekot tai taivaallinen ruoka. Koti oli aina koti.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 5, 2018 15:13:07 GMT
Nousin ratsaille ja katsoin Karmaa hymyilen. Käänsin sitten katseen ritareihin kiittäen heitä nyökkäyksen kanssa. Vastauksena kumarrus ja painoin sitten jalat Draken kylkiin kiinni. Drake hörähti rennosti ja lähti ravaamaan linnan mukalakivitietä varovaisesti.
Lumi oli peittänyt kylän ja sen kaikki rakennukset. Ihmiset katsoivat meitä hieman hämillään, mutta torihulina oli vasta alkanut. Huutoa joka suunnasta ja ihmisiä enemmän mitä luulisi. Drake hermostui vähäsen, mutta pidin kyljet kiinni hevosessa. Taputin orin kaulaa ja lumisade peitti orin harjan lumihiutaleilla. Käänsin ratsun muurin reunaa pitkin menevälle tielle ja poistuin ulos kapeammasta portista. Vilkuilin taakse, että nainen olisi pysynyt perässä. Hidastin hevosta.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 5, 2018 15:19:55 GMT
Morte ja minä seurasimme rennosti miestä linnan porteilta aina kylään saakka. Ihmiset olivat kerääntyneet torikojujen ääneen, myyjät kailottivat tuotteitaan kovaan ääneen ja puheensorina täytti kadut. Morten korvat vispasivat joka suuntaan, kuin se ei olisi osannut päättää ketä tai mitä kuuntelisi. Hermostunut ori ei ollut ja sen tunsi rennoista askelista. Kiersimme torikadun muurin reunustaa pitkin ja olin siitä hyvilläni. Ihmiset tuntuivat olevan liian kiinnostuneita prinssistä ja minusta, enkä ollut liiaksi huomionhakuinen, että olisin tahtonut ihmisten pällisteltäväksi.
Pääsimme vihdoin ulos kaupungista ja kykenin taas hengittämään kunnolla. Yöllinen lumisade oli peittänyt maan uudella kerroksella, eikä edellispäivän jälkiä enää näkynyt missään. "Ihmiset tuntuvat olevan kiinnostuneita sinusta." Aloitin rennosti puhumisen. Tämä matka oli viimeisiä hetkiä kun sain olla Lyonellin kanssa täysin kaksin ja rauhassa, joten nauttisin siitä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 5, 2018 15:49:30 GMT
"Ihmettelevät varmaan miten pääsin ulos tornista", naurahdin ja annoin Drakelle merkin jatkaa eteenpäin kohti kauppatietä. Pidin ohjakset pitkinä ja rentoina. Ori roikotti kaulaa melkein maatasolla. Odottaisi pitkä puolen päivän matka Hankalan linnalle, että pääsimme juuri pimeältä suojaan.
"Se on erikoista, että täällä ihmiset suorastaan repivät minut luokseen. Toisin kuin Hankalassa", sanoin naiselle rennosti. Mukauduin ratsun suuriin askeleihin, kun musta ratsu varmisteli astumasta mihinkään kuoppaan. Paksu lumikerros oli peittänyt tien ja täällä ei ollut selkeästi liikkut ketään ennen meitä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 5, 2018 16:14:59 GMT
Katsahdin kysyvänä mieheen, tuon naurahtaessa. Kannustin Morten seuraamaan parivaljakkoa ja ori lähti pirteänä eteen päin. Olisin tahtonut kysyä mitä miehen sanoma tarkoitti, mutta päätin antaa asian olla. Ehkä se oli vain vitsi, ehkä takana oli jokin totuus, mutta nyt pudistin vain päätäni.
"Olet täällä tutumpi, ihmekös tuo. Hankalassa on varmasti enemmän totuttu punaverisiin." Mietin ääneen ja ohjasin Morten kaksikon vierelle. Katseeni oli eteen suunnattu, pitäen silmällä lumista tietä. Morten askeleet olivat rennon letkeät ja suuret, eikä hevosella ollut pelkoa kuopista tai jäästä. Hieman satava lumi ärsytti välillä, mutta siitä selvittiin pienillä pään pudistuksilla. "Kiitos vielä, kun pyysit minut mukaan." Sanahdin sitten hymyillen ja vilkaisin mieheen. "On ollut mukavaa."
|
|