|
Post by Lady Karma on Jan 9, 2019 7:31:52 GMT
Nanon nuija lensi hangelle osuessani siihen voimalla. Virnistin voitonriemuistesti, hakaten pari kertaa naisen kilpeä. Tuo kyykkäsi maassa kilpensä suojissa kuin siili, joten otin takapakkia. Hän oli tehnyt saman tempun ennenkin, heittänyt aseen pois ja vetänyt tikarnsa, mutta tällä kertaa olin valmis. En nähnyt kilven taakse, mutta aavistin jotain, sillä nainen ei ikinä luovuttaisi näin nopeasti, ei ilman juonittelua.
Vaikka Sirandras olikin huutanut aijemmin jotain, nyt vasta näin hänet. Tuhahdin ja käänsin nopeasti katseeni takaisin valkohiuksiseen. Lähdin uuteen hyökkäykseen, kolauttaen nuijani tuon kilpeen kerran voimalla, mutta peräännyin hieman heti. En antaisi Nanolle aikaa tehdä omaa siirtoaan. Loikkasin uudestaan eteen, huitaisin ensin nuijallani, jonka jälkeen yritin potkaista naista kumoon. Hyvällä lykyllä väistöliike horjutti häntä, pahassa tapauksessa kaatuisin itse.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Jan 9, 2019 16:14:38 GMT
Nainen hakkasi kilpeäni, peruutti ja syöksyi uudelleen tönäisten. Oman häviön arvanneena vein nilkat ristiin ja naisen tönäistessä minut valkoiseen lumeen vein käteni dramaattisesti otsalleni. "Noniin prinsessa, voitit." Kohautin harteitani nousten lumihangesta jättäen lumeen kilven samalla kun tungin tikaria saappaanvarteen.
Käännyin ympäri katse porautuen Siruun syöksyen sitten juoksuun. "Siru!" Nauroin levittäen käteni molemmille puolille kuin halaukseen, "Mitä suosikki velhoni?" Hymisin kun pääsin kuuloetäisyydelle puhuakseni normaalisti.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 9, 2019 16:31:04 GMT
"Se oli sitten siinä. Hieno taistelu, mutta huomenna ratsain", Sanoin rauhalliseen äänen sävyyn. "Paikkana olkoot niittyaukea, ja saatte kahdestaan tapella Drakesta ja Dukesta", Tauotin puheen sopivissa kohdissa. Nuoret ratsut tarvitsivat yhtä paljon harjoitusta kuin oppipojat. Katsoin Sirun touhua ja puristin päätä hitaasti. "Sirandras", Jatkoin vaimeasti oma kylmä virneeni kasvoilla. "Voi kyllä Herrani pääsin aivan unohtamaan", Sirandras loittoni naisesta vähitellen.
"Pääsettekö huomenna keskipäivän aikaan. Saattaa olla paras aika treenata", Loin kysyvän katseen molempiin ja pysyin suhteellisen neutraalina, mutta kasvoillani oli hieman miettiväinen katse. "Yks hullu kysyy enempi kuin yhdeksän viisasta jaksaa vastata", Sirandras kääntyi katsomaan minua ja hyppäsi sitten ilmaan leijumaan. "Tarvitseeko vastata, sillä sinun kuuluisi tietää kaikki", Jatkoin. "Pyhh hevosetkin sen tietää", Velho vastasi naivisti.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 9, 2019 16:49:09 GMT
Potkun voimasta nainen kaatui lumeen, mutta tapansa mukaan vain pelleili. Ylidramaattinen käden otsalle vieminen sai minut ärsyyntymään enemmän. Viskaisin nuijani lumeen, mutta Nano oli jo ylhäällä, juoksemassa Sirun luokse. Siinäkin kaveri, tuhahdin itselleni ja paiskasin myös kilven maahan.
Lyo alkoi puhumaan huomisesta harjoittelusta, jonka saisimme tehdä ratsain. En katsonut miestä, seisoin vain lumisateen keskellä, tuijottaen maahan. Nyökkäsin prinssin kysymykselle, tietämättä näkikö tuo. En jaksanut enää olla vihainen, mutta en tiedä mitä muutakaan tuntisin. Olo oli ärsyyntynyt, mutta tyhjä samaan aikaan. Huokaisin, antaen lumen kerrostua hiuksiini valkeaksi hunnuksi.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Jan 9, 2019 17:01:40 GMT
"Oletko sinä koira, Siru?" Kysyin seuraten velhon lipumista kauemmas Lyon sanojen takia. Toinen kulma koholla pyörähdin ympäri vain nähdäkseni miten säälittävältä Karma näytti lumen keskellä. Viileä tuhahdus karkasi huulien välistä ja lähdin kulkemaan hyppivin askelin kohti vaaleahiuksista. Lyon sanat menivät ohi korvien, kunhan tiesin kellonajan.
"Sait hakata minua ja silti näytät kuin hylätyltä koiranpennulta, mikä nyt on?" Kysyin potkaisten kilpeä maassa; pinnalle muodostui hiljalleen lumipeite. "Jos seurani on noin paskaa niin ainahan sinä voit vaihtaa?" Ehdotin vielä, koska ajattelin ärtymyksen johtuvan minusta - kenestä muustakaan? Toinen kulma oli koholla ja hitaasti valuin istumaan kilpeni päälle.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 9, 2019 17:06:37 GMT
Ajattelin pysyväni vaiti kuunnellen hiljaisella olemuksella naisten keskustelua. Lumisade alkoi peittää olkapääni ja vedin hupun päähän suojaamaan kasvojani liialliselta kylmältä. Karma mökötti paikoillaan ja Nanook meni hänen luokse virnuilemaan. En edelleekään nähnyt mitään järkevää syytä saada nauttia toisten epäonnesta. Kohautin olkapäitä ajatuksilleni ja käännyin katsomaan velhoa. Hän vaikutti odottavaiselta.
Ajatukseni olivat tyhjät ja nyt vain aloin miettimään uudelleen miksi Karma oli ollut hyvin vihaisella päällä. Ajattelin kysyä aikaa, kun olimme kahden. Siihen saattoi mennä tovi, mutta eihän minulla ollut enää mitää muuta kuin aikaa kevään koittoon saakka.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 9, 2019 17:28:22 GMT
Nanookin tullessa vittuilemaan, päätin vaihtaa olemustani. En jaksanut olla taas vihainen naiselle, vaikka tuo ärsyttikin minua. Tuhahdin ja aloin pyyhkimään lunta päältäni. "Ja voitinkin vielä." Hymähdin virnistäen, mutten luonut katsettani naiselle. Keräsin omat aseeni maasta vakavana.
"Voitko lopettaa tuon itsesäälin, se alkaa vituttamaan." Vilkaisin valkohiusta. Olin jo melko rento, vaikka mieleni olisi tehnyt vain painua sänkyni alle piiloon kaikkea ja nukkua typerät ajatukset pois. Enkä jaksanut kuunella parhaan ystäväni voivottelua, koska hänelläkin oli valintoja, mutta hän silti päätti vain vittuilla minulle ja sen jälkeen ottaa itseensä.
Lähdin kävelemään kohti asevarastoa, vieden omat tavarani takaisin paikoilleen. Kasvoni olivat vakavat, ei enää ärtymystä, eikä oikein muutakaan. Yritin toimia neutraalisti.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Jan 9, 2019 17:38:47 GMT
Purskahdin nauruun kuullessa naisen suusta sanat vittuilusta ja itsesäälistä. Laskeuduin lumihankeen makaamaan kädet pään takana ja suljin silmäni. "Lyonell, mene lohduttamaan prinsessaa." Totesin Karman loittonevaa selkää vilkaisten. Tällä hetkellä todella vittuilin. En oikeastaan edes tiennyt miksi, mutta kaipa minäkin tarvitsin päivän huvit.
Kylmyys puski läpi vaatteiden jäädyttäen hiljalleen, mutta siitä huolimatta en liikahtanutkaan. Minun pitäisi palauttaa kilpi ja nuija takaisin asevarastoon. En uskonut, että Karma vieläkään oli löytänyt asettaan ja vaikutti siltä, että hän oli kyllästynyt nopeasti seuraani joten muita aseita tuskin tultaisiin edes kokeilemaan.
"Onkohan Siru vielä täällä vai juoksiko koira omistajansa luo?" Hölisin lähinnä omaksi iloksi ja vain sen takia, että voisin pitää itselleni seuraa. Nousin ylös istumaan ja pälyilin ympärilleni.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 9, 2019 17:46:27 GMT
Katsoi Nanookia hiljaa paikoilleni. En ollut heti ryntäämässä Karman perään. Enemmin annoin hänelle oman aikansa. "Lady Nanook, hiljene hyvän sään aikaan", Sanoin hyvin varoittavasti, sillä minun ei tarvinnut kuunnella hänen aliarvostavia sanoja. Samoin Nanook varmasti tiedosti asemansa viime varoituksen jälkeen. Ei ollut enää toista mahdollisuutta hölmöillä aivan holtittomasti linnanmailla. Pyöräytin silmiä ja hengitin syvään pitäen ryhtini yllä. En jaksanut sanoa enempää, kun naisen kanssa oli jo kunnon keskustelu käyty.
Pyyhkäisin lumet harteilta ja käännyin ympäri lähdön merkiksi. Sirandras leijaili lähistöllä ja nyökkäsin velholle hiljaa. Ihminen ei muutu, huokaisin ajatuksissani ja lähdin kohti tallia rennoin askelin. Tallissa Karma asetti tavaroita omille paikoilleen. Ovi meni itsestään hiljaisesti kiinni ja kävelin toiseen kiinni laskien käteni toisen olkapäille. Sanoja tuskin tarvitsi.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 9, 2019 18:12:43 GMT
Annoin Nanon nauraa itsekseen. Jos asia oli hänen mielestään niin hauska, niin mikäs siinä. Kävelin täysin rauhallisesti talliin ja asetin rauhassa aseet telineille. Kuulin takaani askeleita ja kädet olkapäilläni kertoivat kuka tulija oli. Hengitin syvään ja huokaisin. En ollut enää vihainen, en oikein tuntenut enää mitään. Tiesin että olin ollut typerä suuttuessani alun perin ja lopulta vain ärsytän muita ympärilläni.
"Oliko sinulla jotain asiaa?" Kysäisin neutraalisti mieheltä. Seisoin paikoillani, silmäillen aseita, kuin ne olisivat maailman kiinnostavin asia.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 9, 2019 18:54:26 GMT
Kuuntelin naisen sanoja tarkasti. "Kunhan tulin katsomaan sinua", Sanoin hiljaisesti silittäen muutaman kerran toisen olkapäitä ja peräännyin sitten. "Ongelmia aseen valinnan kanssa?", Kohotin kulmia ja seurasin naisen tahdissa kaikkia aseita mitä sepän pajassa oli. Oli erilaista keihästä, miekkaa, jousea. Jotkut vaatimattoman näköisiä kuin toiset oli hopeisia, kultaisia tai hyvin koristeellisia.
"Mikä sinut on happaman päivän sai käyntiin", Kysyin varovaisesti lempeällä äänen sävyllä. En tahtonut lisätä naisen vihaisuutta tai turhautumista, mutta koska välitin hänestä tuntui että minun kuuluisi tietää jos jostain vakavasti oli kyse. Odotin hiljaisesti vastausta perääntyen askeleen verran.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 9, 2019 19:12:01 GMT
Hymähdin hiljaa, lopulta ottaen pari askelta edemmäs. "Taitaa ongelma olla lähinnä omassa päässäni." Naurahdin kuivasti ja käännyin kasvokkain miehen suuntaan. Ensimmäistä kertaa kykenin kunnolla katsomaan hänen kasvojaan. Vaisu hymy koristi punertavia kasvojani, enkä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Oli levoton olo.
"Eh, en tiedä." Huokaisin lopulta, melko ilmeettömästi. "Ehkä vain ajattelen liikaa." Sanahdin lopuksi, kohauttaen olkapäitäni. Ajatus oli niin typerä, että olisin jotenkin muka "erityinen" jonkun silmissä. Luultavasti vain itseni.
Lähdin kävelemään asevarastoa ympäri, sivellen aseiden varsia ja miekkojen teriä. Mikään niistä ei tuntunut oikealta.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 9, 2019 19:20:44 GMT
"Älä ajattele liikaa", Sanoin hieman leikkimieliseen äänen sävyyn. Oli ihana nähdä edes pieni hymy naisen kasvoilla. Menin lähemmäksi painaen toisen käteni naisen olkapäälle. "Olet linnan lahjakkaimpia oppipoikia. Hankalan kiltalaisetkin varmasti odottavat liittymistäsi", Sanoin rohkaisevasti, mutta nainen lähti hortoilemaan ympäri asevarastoa.
Hänen ilmeestä päätellen mikään ase ei tuntunut miellyttävän. Annoin katseeni vaeltaa aseissa koettaen auttaa naista päätöksen teossa. "Millainen ase on mieluinen. Mitkä ovat kriteerisi", Kysyin pieni hymy kasvoilla. Jokaisella ritarilla oli oma nimikkomiekkansa, mutta ei ase erityistä tee, vaan se miten niitä hallitsee.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 9, 2019 19:55:34 GMT
Hymähdin hieman huvittuneesti. Ajattelun lopettaminen oli aina paljon helpommin sanottu kuin tehty. Kauniit kehut pulppusivat taas miehen suusta, enkä voinut kuin hymyillä ja pudistaa päätäni. Yrittikö tuo saada mieleni pirisrymään noinkin pahasti. Aika suloista, omalla tavallaan.
"En tiedä. Luultavasti kevyt, melko pitkän matkan ase. En ole hyvä lähitappelussa." Mietin ääneen. Vaikka voitinkin äskeisen ottelun, Nano oli vain pelleillyt ja minä olin liian vihainen ajattelemaan mitään muuta kuin lyömistä. Se ei todellakaan ollut miten normaalisti tappelin.
Pysähdyin lopulta keihäiden eteen, napaten yhden telineestä. Pyörittelin puista asetta käsissäni mietiskellen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 9, 2019 20:09:23 GMT
"Keihäs on oiva valinta siihen tarkoitukseen", Vastasin Karmalle. "Täytyy vain opettaa sinua, sillä vihollisen päästyä ihollesi on vaikea taistella vastaan", Jatkoin, tuskin aseoppi tähän loppuu, sillä on melkein kaikki käymättä.
Nainen pyöritteli keihästä käsissään. "Tahdotko mennä kokeilemaan?", Ehdotin Karmalle. Harjoitusalueella ei luultavasti ollut ja pystyin osallistumaan kamppailuun.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 9, 2019 20:55:43 GMT
Kuuntelin miehen sanoja. Kun saavuin vuosia sitten tallille oppipojaksi, olin erittäin huono käsittelemään keihästä, lähes surkea. Nyt kuitenkin olin tottunut käyttämään sitä ja ase tuntui lähes luontaiselta valinnalta jousen jälkeen.
"Sitä varten kannan miekkaa. Jousen kanssa on vielä vaikeampi tapella kontaktissa." Hymähdin miehelle, puristaen nyrkkini kunnolla keihään ympärille. Käännyin varma ilme kasvoillani Lyonellin suuntaan ja kopautin keihään lattiaa vasten. Korkea kolahdus kajahti asevarastoon, puutikun osuessa kiviseen lattiaan.
"Mennään." Totesin pieni virne kasvoillani, valmiina ottamaan vastaan kaikki opit mitä mieheltä sain.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 9, 2019 21:03:19 GMT
Toinen selkeästi piristyi. "Miekka kuuluu joka ritarin varustukseen", Hymähdin ja Karma oli innokkaan varmana jo menossa.
Lähdin edeltä kävelemään harjoitusalueelle. En ollut sata varma jäikö Nanook yhä makaamaan hankeen vai oliko tuo lähtenyt omille teilleen. Oli paikalla tai ei astuin lumen peittämälle alueelle missä Nanook ja Karma oli aikaisemmin painineet.
Nappasin lähes itseni mittaisen miekam selkäremmeistä. Miekka oli käsissäni kevyt ja poikkeuksellisesti olin vasenkätinen. Normaalisti kaikki olivat oikea kätisiä. Miekassa oli pitkä kahva, sillä olihan zweihander kahden käden miekka.
Katsoin Karmaa ja ensimmäisenä totesin, että puukeihäällä oli vaikea suojautua ja kilpeä ei nyt muistanut ottaa mukaan. Oli sittem toisem päivän oppi, koska pystyi keihäällä vähän torjumaan iskuja. Tosin tuo puukeihäs menisi heti katki. Täytynee hommata naiselle oma metallinen keihäs mikäli hän innostuu.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 10, 2019 5:25:55 GMT
Seurasin miehen perässä varmoin askelein ulos. Lumisade oli tuntunut hellittävän vähän, eikä taivas ollut enää täynnä hiutaleita. Pyörittelin keihästä käsissäni, testaten sen liikkuvuutta ja kepeyttä. Kun Lyonell vetäisi selästään suuren kahdenkäden zweihanderin, virnistin. "Eikö tuo ole hieman epäreilua?" Kysyin miettivänä. Minulla oli pelkkä puutikku jonka päätä koristi pieni kolmionmuotoinen terä ja miehellä oli valtava miekka. Jokseenkin epäreilun oloista, jos minulta kysytään.
Siirryin kuitenkin valmiuisasemaan, ottaen hyvän, hieman kyyryn asennon, jossa jalkani olivat joustavassa, melko leveässä asennossa. Nappasin keihään kahteen käteen, odottaen merkkiä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 10, 2019 7:48:20 GMT
"Sota ei ole koskaan reilua, mutta en nyt ole aikeissa löylyttää", virnistin ottamalla rennon, mutta varman taisteluasennon. "Siitä on pitkä aika, kun olet keihästä käyttänyt ilman ratsain ja tunnetusti ensin aloitetaan suojauksesta", Sanoin varmasti.
Puristin molemmilla käsillä miekan kahvaa ja olin lyömässä olan takaa suhteelliaen voimakkaalla iskulla naista kohti. Toinen kenties osasi vetää keihään eteensä suojaksi pysäyttääkseen liikkeeni. Koska miekkani ei ollut ihan mikä tahansa miekka, se oli kevyt ja kilahti kevyesti puuta vasten ilman, että puunsirpaleita lentäisi ympäriinsä. "Ei enää nii epäreilua", Virnistin, sillä jos miekka olisi normaalipainolla olisi se halkaissu kepin pelkällä painollaan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 10, 2019 8:05:23 GMT
Siristin silmiäni miehelle. Ei sota tietenkään ollut reilu, tietenkin tiesin sen. "Pelkäätkö muka että satutat?" Virnistin. Minua oli sattunut ennenkin, paljon pahemminkin, harjoituksissa. Se oli vain tottumuskysymys. Olin kuitenkin hyvilläni että päälläni oli edes jonkinnäköinen haarniska, eikä pelkkää kangasta.
Mies heilautti miekkaa ja nopealla liikkeellä nostin keihään terän tielle. Miekka napsahti puuta vasten, miehen virnuillessa edessäni. Hymähdin pieni puolittainen hymy huulillani. Tönäisin miekan sivulle keihäällä ja otin pari askelta taakse. Keihäs oli paljon kevyempi ase kuin miekka ja pituudensa tähden tähtäyksen tuli olla tarkka. Miekan kanssa riitti melkein se että osuin, koska se teki aina jonkinlaista tuhoa. Olisipa keihäässä enemmän terää, mietin itsekseni, muistaen sitten pitkävartisten sotakirveiden olemassaolon. Ehkä se olisi parempi?
Pidin keihään kärkeä Lyonellia kohti, lähtien kiertämään tuon ympäri. Odotin seuraavaa hyökkäystä jännittyneenä, valmiina puolustautumaan.
|
|