|
Post by Prince Lyonell on Jan 10, 2019 8:09:35 GMT
"En pelkää", Vastasin rennosti toisen kiertäessä ympäri minua. Otin muutaman ristikkäisen askeleen ja tällä kertaa heilautin miekan sivulta sivulle vapauttaen aseen yhteen käteen . Ensin vasemmalta oikealle ja suoraan oikealta vasemmalle. Nappasin miekan molempiin käsiin.
"Keihään kanssa yritä etsiä paikat mitä ritari ei voi peittää tai helposti suojatua. Tietenkin keihästä voi aina heittää ja poimia ratsun kanssa takaisin", Sanoin Karmalle. Tällä kertaa hän sai hyökätä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 10, 2019 8:37:17 GMT
Hengitin syvään, kuunnellen ritarin sanoja tarkasti. Heittäminen oli vaihtoehto, mutta huono sellainen, sillä siinä menettää aseen. Mies selkeästi odotti minun hyökkäystäni, joten aloin laskelmoimaan mahdollisuuksiani. Oli huono idea hyökätä suoraan edestä, sillä miehen miekka oli niin pitkä että se pysäyttäisi minut oitis. Siristin silmiäni. Ellen pystyisi keihäällä työntämään miekkaa ensin sivuun ja lyötyä tylpällä päällä miestä. Keihään kanssa täytyi myös käyttää muuta kehoa taistelemiseen ja ainoat vapaat osat olivat jalat. Niitä siis piti käyttää.
Päätin koittaa teoriaani käytännössä, jos se ei toimi, piti keksiä muuta. Virheistä kuului oppia. Hengähdin ja lähdin juoksuun, keihäs hyvässä otteessa kohti miestä. Odotin miekaniskua jännittyneenä ja keskittyneenä. Pitkä miekka oli suurin ongelmani tällä hetkellä, normaali miekka olisi helpompi torjua.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 10, 2019 8:55:36 GMT
Karma lähti juoksemaan minua kohti ja työntämässä keihästä kohti napakalla iskulla. Vedin miekan poikittain iskun tielle ja peruutin. "Kokeile ensin saada miekka pois, sinulla on jalat käytä niitä" , Sanoin naiselle pysyen paikoillani vetäen miekan sivusta takaisim taisteluasentoon.
Keihäs ei ollut helpoin ase, mutta ei mahdoton. Piti pitää etäisyys hyvänä, iskeä terävästi eteen kun vihollisen puolustus oli poissa tai löydä sivulta sivulle. Tietenkin hyppyiskut olivat mahdollisia.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 10, 2019 9:12:00 GMT
Murahdin mielessäni kun mies ei lyönnytkään, vaan puolustautui. Kuuntelin sanat virnistäen. Ihan kun en sitä olisi juuri yrittänyt. Astelin pari askelta taaemmas, mutta lähdin uuteen hyökkäykseen heti. Tällä kertaa kuitenkin vaihdoin suuntaa kesken juoksun ja loikkasin sivulle. Pistomaisella liikkeellä koetin tökätä miehen kylkeä, mutta se oli lähinnä hämäystä. Oikea suunnitelmani oli taas työntää puolustava miekka muualle, mutta tällä kertaa en yrittäisi osua mieheen keihäällä, vaan jalallani.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 10, 2019 12:41:35 GMT
Seurailin naisen liikkeitä tarkasti ja toinen hämäsi minua. Nainen potkaisi miekan muualle ja päästin toisen käden irti. Miekka heilahti selkäni taakse ja peruutin muutaman askeleen verran. "Hyvä", Kehuin ja peruutin muutaman askeleen heilauttaen raskaan miekan takaisin lähelle itseäni.
Odotin seuraavaa iskua tarkkaavaisesti ja harjoittelun takia laitoin omaa taisteluvienttiä pienemmälle. Ei olisi iloa, että pystyisin heittämään toisen kokoajan maahan, mutta en silti tulisi päästämään Karmaa helpolla.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 10, 2019 13:04:39 GMT
Sain potkaistua miekan pois, joka oli jonkunlaista edistystä. Tiesin silti että jos olisi tositilanne, minulla ei olisi minkäänlaisia madollisuuksia Lyonellia vastaan. Hän oli vahva, nopea ja hänellä oli valttikortti, magia. Ja totta kai tuo helvetin suuri miekka, joka oikeassa painossaan pystyisi helposti murskaamaan luuni.
Ajatus oli hieman pudistuttava, mutta jatkoin silti. Loikin ympäri miestä, yrittäen tökkiä häntä keihäänkärjellä. Monet iskut torjuttiin miekalla, mutta nopeiden liikkeiden ansiosta muutama kävi myös melko lähellä. En tainnut osua kertaakaan, mutta lähellä oli. Hetken päästä peruutin pienen matkan päähän, hengähtäen. Luin tilannetta ja kävin mielessäni eri strategioita, miten päästä miehen niskan päälle.
Siristin silmiäni ja pieni virne nousi huulilleni. Niskan päälle... Lähdin juoksemaan kohti miestä keihäs ojossa. Muutaman metrin päässä törkkäsin nopeasti keihään kärjen maahan, ponkaisten kehoni ilmaan. Lumi pöllysi nopeasta liikkestä prinssin päälle. Käytin keihästä päästäkseni loikkaamaan miehen yli, yrittäen sujauttaa itseni aivan miehen taakse.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 11, 2019 15:55:49 GMT
Osasin odottaa naisen hyppyä. Toinen lopulta lähti juoksemaan kohti ja hyppäsi keihään kanssa ylitseni ollen aivan niskani päällä. Toinen oli aivan takanani. Pyörähdin ympäri sulavasti lyöden miekan väliimme. "Hienosti. Alkaa keihään hallitseminen sujua. Vaatii silti harjoitusta kaikkien oppien ymmärtämiseksi", Sanoin pienellä hymyllä perääntyen hieman. Katsoin Karmaa silmiin ja toisen posket punotti.
"Tahdotko jatkaa vielä", Kysyin oppipojalta. "Tällä hetkellä ei ole kuin aikaa, joten voimme käydä vaikka kaikki aseet läpi", Virnistin. Heiluttelin miekkaani puolelta toiselle ja raskaaksi sekä pitkäksi miekaksi käsittelin asetta kuin höyhentä. Miekka suorastaan lensi kevyesti edessämme. Zweihander oli lempiaseeni, mutta se vaati monen vuoden harjoituksen. Ei voinut puolustautua, piti käyttää terää hyödyksi.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 11, 2019 18:05:10 GMT
Mies kääntyikin ympäri, kun olin saanut jalat tukevasti maahan, ja heitti miekkansa meidän väliimme. Murahdin hiljaa, toisen kehuessa. Eihän tämä sujunut vielä mitenkään, en ollut edes osunut. Tuijotin Lyonellia silmiin, tuntien lämmön nousevan poskilleni. Typerä mies.
Vedin jousen vierelleni ja hengitin raskaasti. En halunnut lopettaakkaan, joten nyökkäsin terävästi, puhisten äänettömästi. "Jatketaan." Virkoin, tunnustellen keihästä kämmentäni vasten. Se oli niin ohut ja kepeä, ehkä hieman liiankin. Olin ottanut harjoittelukeihään, joten se saattoi vaikuttaa. Nostin katseeni miekkaa pyörittelevään mieheen. Ase hänen käsissään oli niin kepeän oloinen, vaikka olikin suuri ja raskas. Typerät taikavoimat, murisin mielessäni.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 11, 2019 18:38:57 GMT
"Selvä, saat hyökätä", Sanoin naiselle ottaen askeleen taaksepäin. Kohensin asentoa ottaen miekan molempiin. Otin muutamia askeleita samalla seuraten naisen aikeita. Toisen periksi antamaton oli ihailtavaa, mutta samalla oli pientä turhautumista ilmassa. En koskaan päästänyt oppipoikia helpolla, niin oppisivat kunnolla taistelun salat. Olihan heistä tulossa oman taistelujoukkoni ritareita.
Hetken päästä päätin itse hyökätä ja katsoa miten nainen oli hereillä. Otin muutaman harjaan johtavan askeleen ja sitten kylki edellä muutaman nopeamman askeleen heilauttaen samalla miekan olan takaa voimalla eteenpäin. Jättäen liikkeen siihen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 11, 2019 19:09:54 GMT
Otin keihään paremmin käteeni, mutta mies hyökkäsi kuitenkin itse, vaikka oli sanonut toista. Tein ristiaskeleita pois miehestä päin, katsellen tuon liikkumista. Hän hyökkäsi lopulta, mutta osasin väistää yksinkertaista liikettä. Pyörähdin sivulle, kauemmas miekasta ja nopealla liikkeellä otin askeleen miestä kohti, kurottaen keihääni suoraan häntä päin.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 12, 2019 11:50:36 GMT
Karma väisti istun keveästi ja otin pikaisen askeleen toisesta poi. Käännyttyä ympäri keihään terä ei ollut kaukana minusta. Terä kimalsi muutaman sentin päästä rintakehästä. Hymähdin pikaisesti ja lähdin ottamaan askeleita sivullepäin.
Seuraavaksi hyökkäsin uudelleen pitäen miekkaa ylhäällä ja antaen ymmärtää iskun tulla taas yläkautta. Puolessa välissä iskun suunta muuttui sivulta sivulle.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 12, 2019 12:04:57 GMT
Vihdoin sain onnistuneen iskun kohti miestä. Pieni hymynkare nousi huulilleni. En kuitenkaan saanut nauttia onnistumisestani kauaa, kun Lyonell lähti jo seuraavaan liikkeeseen. Seurasin katseellani miestä, seisoen silti samassa paikassa liikkumatta. Odotin hänen iskuaa.
Isku tuli nopeasti. Lähdin lyömään miekkaa pois päin, mutta mies vaihtoi liikkeen suuntaa yhtäkkiä. Juuri toiselle puolelle mihin itse olin lyömässä. Kiroilin mielessäni, sillä en kerennyt tekemään enää mitään. Pitkässä keihäässä välimatka oli suurimmaksi osaksi hyödyksi, mutta huonona puolena oli hidas kääntämisnopeus. Miekka kolahti hellästi kylkeäni vasten. Virnistin tuijottan miekan kiiltävää terää.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 12, 2019 12:09:55 GMT
Miekka lensi omalla painollaan taakseni ja katsoin Karmaa ettei häneen sattunut. Jos olisin tosissani taistellut ei tuosta olisi mitään jäljellä. Otin askeleen eteenpäin ja miekka raahautui perässä piirtäen lumeen epätasaisen viivan. Otin sitten miekan vielä kunnolla käteen ja tällä kertaas hyökkäusvuoro oli Karmalla.
Seurailin liikkeitä tarkasti.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 12, 2019 12:20:22 GMT
Nappasin keihään takaisin kunnon otteeseen ja lähdin oitis liikkeeseen. Pidin asetta vankasti käsissäni, lähestyen miestä. Ensin yritin työntää miekan kauemmas, sillä se tuli tielleni. Pitkää keihästä oli vaikea hallita aluksi, mutta lopulta sain osuttua miekkaan muutaman kerran. Miekka oli kevyempi ja nopeampi palauttaa takaisin paikoilleen, mutta kun ymmärsin pitää keihästäni oikein, tajusin että se oli myös melko nopea, jos vihollisen välissä oli riittävästi tilaa.
Kopautin keihäällä miekkaa ja tällä kertaa pelkän piston lisäksi otin askeleen edemmäs, saadakseni lisää pituutta iskulleni. Ellei Lyonell kerkeisi väistämään, saattaisin jopa osua häneen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 12, 2019 13:43:08 GMT
Nainen kopsautti miekan pois kehoni edestä. Raskas miekka oli vaikea palauttaa ja iskut olivat hitaita tällä hetkellä. Toinen otti askeleen eteenpäin ja näin sai osuttua keihään kanssa. Nyökkäsin ja otin askeleen taaksepäin.
Heilautin miekan olalle lepäämään miettien seuraavaa siirtoa. Otin muutamia askeleita eteenpäin ja miekka putosi harteilta maahan. Potkaisin yllättäen naisen keihään sivummalle ja valmistelin sitten raskasta iskua olan ylitse toisen eteen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 12, 2019 13:59:52 GMT
Hengähtäneenä vedin keihään takaisin. Toinen isku, tämähän alkaa sujua. Hengitin raskaasti syvään, mutta Lyonell ei tahtonut antaa taukoa. Mies lähti liikkeelle, jolloin automaattisesti laskin keihään osoittamaan tuota. Yllättäen prinssi kuitenkin potkaisi keihään pois, nostaen miekkansa iskuun.
Oli tehtävä nopea päätös. Heitin keihään maahan ja pinkaisin juoksuun kohti miestä. Juuri ennen lyöntiä loikkasin Lyonellia päin, osuen tuota suoraan rintakehään, kaataen meidät molemmat lumeen. Lumi pölähti pilveksi ympärillemme.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 12, 2019 14:31:19 GMT
Hämmennyin tilanteesta, kun nainen hyppäsi suoraan syliin enemmin ja olimme pian molemmat maassa. Lumi pöllähti pitkin kasvoja. Kuulin kuinka miekka lensi useamman metrin päähän. Kova kolahdus kaikui linnan muureja pitkin, mutta samoin oma hyvän tyylinen naurahdukseni.
"Hyvin ovelaa", Naurahdin ja makasin yhä selälläni. Pyyhkäisin lumen kasvoiltani ja vilkaisin Karmaa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 12, 2019 15:00:55 GMT
Naurahdin, kun sain vihdoin henkeä lumen keskeltä. "Osaan minäkin joskus yllättää." Sanahdin katsoen Lyonellia silmiin. Pieni virne oli noussut kasvoilleni, kun temppu olikin onnistunut. Lopulta kuitenkin pyörähdin miehen päältä selälleni makaamaan hankeen. Hengitin raskaasti ja tunsin hikikarpaloiden pyörivän otsaani pitkin. Katsoin harmahtavaa taivasta, josta edelleen tiputteli lumihiutaleita, mutta ne olivat enää hyvin pieniä ja kevyitä.
Hapuilin miehen käden omaani, siinä maatessani uupuneena. En olisi millään jaksanut nousta. Ehkä pieni tauko olisi paikallaan, sitten voisin koittaa jotain muuta asetta. Prinssi kun oli mennyt lupaamaan että voisin käydä vaikka kaikki aseet läpi.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 12, 2019 15:13:24 GMT
"Yllättäjä", Vastasin lempeän virneen kanssa. Toinen pyörähti pois päältäni ja käänsin myös katseeni kohti harmaata taivasta. Perus ankea Hankala, ajattelin. Katseeni harhaili tummassa ja synkeässä taivaassa. Hengitin raskaasti ja pyyhkäisin muutamat hikipisarat pois otsalta. Tosin lumihiutaleet alkoivat ärsyttää osuessa kasvon kosmiseen puoleen.
Pian tunsin naisen käden omassani. Suljin silmät ja hymyilin. Tauon paikka ja jos toinen saisi idean uuden aseen kokeilemisesta. Yritin samalla miettiä mikä voisi olla naisen mieleen, vaikka jouseen hän joskus niin ihastui.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 12, 2019 15:52:45 GMT
"Haa..." Huokaisin ääneen naurahduksenomaisen äännähdyksen. Käänsin katseeni mieheen hymyillen. Pitäisi varmaan nousta, ettei ihmiset luule että kuolimme.
"Noustaanko?" Kysyin hiljaa. Olin sulkenut silmäni, mutta luultavasti nukahtaisin siihen paikkaan jos en nousisi. Vaikka lumi olikin epämiellyttävää ja alkoi pikkuhiljaa sulaa allani, olin vain niin poikki etten jaksanut välittää.
|
|