|
Post by Prince Lyonell on Jan 16, 2019 21:23:44 GMT
Pystyin aistimaan toisen kauhistuneen katseen, kun miekka kolahti hyvin läheltä toista. Katsoin hieman kysyvällä ilmeellä, sillä harjoituksissa ei ollut ideana tappaa toista, vaikka siitäkin oli sattunut kuulemma linnan historian aikana. Vedin miekan kauemmaksi antaen naiselle hetken aikaa tasa hengitystä. "Ethä hengiltä säikähtänyt?", Kysyin hieman varovaisesti ottaen miekan lähelle kehoani.
Odotin vastausta, mutta otin miekan kunnolla kahteen käteen. Painoin kahvasta, että terä upposi lumeen ja pirtoi jäätä juureltaan. "Otetaan hieman erilaista", Vastasin ja otin askeleita poispäin miekasta. Viitoin naista hyökkäämään.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 17, 2019 5:19:10 GMT
Hengitin syvään prinssin vetäessä miekan pois. Olin vain säikähtänyt, ensinnäkin kaatumista, toisekseen miekan iskeytymistä niin lähelle. Nousin pikaisesti ylös ja pudistin lunta vaatteistani. Miehen kysymys sai minut nolostumaan hieman, ihan kuin olisin ollut vasta-alkaja, joka ei tiennyt mitään kaksintaistelusta. Pudistin lopulta vain päätäni. "En." Sanahdin nopeasti.
Mielenkiinnolla katsoin kuinka Lyonell jätti miekan seisomaan maata vasten ja käveli itse pois. Maagiharjoitusta? Siltä vaikutti. Lähdin rauhallisin askelein ensin kävelemään miestä kohti ja tarpeeksi lähellä ollessani loikkasin hyökkäykseen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 21, 2019 15:07:04 GMT
Karma punastui ja nyökkäsin hänen vastaukselle. En tahtonut toiselle sattuvan mitään harjoittelun merkeissä. Puhdistin päätä ja annoin naisen kävellä lähelle minua. Kädet hohkasi sinivihreää hehkua ja perhoset alkoivat liitää lähelle meitä. Se oli merkki, että käytin voimiani.
Karma loikkasi hyökkäykseen ja nappasin toisen kädestä kiinni. Toisen kirveen torjuin maagisen kilven kanssa. Vapautin toisen otteen siirtyen sivummalle väistäen uuden iskun. Lähinnä suojauduin kilven taakse, mikä särkyi jokaisella iskulla. Myöhemmin ottaa elementit käyttöön.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 21, 2019 16:33:31 GMT
Mies torjui taijalla kaikki hyökkäykseni ja sain työskennellä toden teolla, että sain iskut edes lähelle miestä. Koetin hyökkiä niin edestä, sivusta kuin takaakin, mutta suojakilpi ilmestyi joka kerta eteeni. Loikin ympyrää Lyonellin ympäri, yrittäen löytää hänen heikkoa kohtaansa, joka ei ollut niin helppo tehtävä miltä se kuulosti.
Lopulta loikkasin sivulta prinssiä kohti, lyöden ensin toisella kirveellä, sitten toisella, niin että suojakuori särkyisi. Koetin potkaista miestä kylkeen, ennen kuin hän kerkeäisi tekemään mitään.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 25, 2019 17:09:48 GMT
Karma sai hyvin rikottua kilvet minulta, joten kiusaksi tarjosin lisähaastetta. Tällä kertaa kilvet vaativat vähintään kaksi iskua särkyäkseen. Se saattoi olla aluksi hieman haastavaa. Lopulta tarvitsi oikeastaan kaksi iskua nopeasti toisella kirveellä ja käyttää toista puolustamiseen sekä iskemiseen kilven rikkoutumisen jälkeen.
"Hyvä, tämä alkaa sujua", Sanoin perääntyen muutaman askeleen verran. Loihdin sitten kosmisen näköistä ritaria. "Nyt saat näyttää oppimasi tältä päivältä", Kerroin ja kosmiset ritarit olivat melkein kuin oikeat viholliset, mutta huomattavasti vauraamia eikä ne voineet vahingoittaa fyysisesti. Iskut aiheuttaisivat epämiellyttävää kihelmöintiä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 26, 2019 12:20:19 GMT
Katsoin kuinka eteeni nousi kaksi kosmista ritaria. Hengähdin raskaasti, parantaen kirveideni asentoa pyörittelemällä niitä käsissäni. Olin valmiina viimeiseen koitokseen.
Ritarit näyttivät elottomilta, mutta niiden alkaessa liikkumaan tajusin ettei tästä tulisi niin helppoa. Odotin että ritarit olivat tarpeaksi lähellä, lähtien sitten hyökkäämään. Ensimmäinen ritari löi miekallaan ja jouduin torjumaan iskun kaksin käsin. Loikkasin taaemmas, keräten voimaa parempaan hyökkäykseen. Toinen ritareista kuitenkin hyökkäsi nopeasti sivusta. Pomppasin karkuun ja tuon miekka kolahti maahan. Käytin tilanteen hyväksi ja pyörähdin ritarin sivulle, lyöden kirveen suoraan tuon kurkun kohdalle. Ritari pöllähti pelkäksi tomuksi edessäni. Sitten oli toisen ritarin vuoro.
Tuo lähti hyökkäämään heti ja juuri ja juuri sain hypättyä pois iskun tieltä. Tein kuperkeikan lumessa, nostaen pääni kuitenkin mahdollisimman nopeasti taas ylös, etsien vihollisen katseellani. Ritari oli kuitenkin yhtäkkiä ilmestynyt vierelleni ja löi uudelleen. Otin molemmilla kirveillä iskun vastaan.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 26, 2019 12:39:17 GMT
Seurasin naisen taistelua tarkasti. Hän osasi reagoida nopeasti tilanteisiin ja käytti kaikki pienetkin tilaisuudet hyödykseen. Karmasta oli tullut tämän muutaman vuoden aikana hyvä taistelija, vaikka ritarin oppi jatkuisi vielä monta vuotta.
Taistelu oli suhteellisen nopea tempoista. Karma sai tuhottua toisen ritarin ja enää oli yksi vuorossa, mutta ettei tästä tulisi helppoa toisen tuhouduttua loihdin muutaman ritarin peitsen ja kilven kanssa. Nämä hyökkäisivät vasta, kun miekkaritari olisi tuhoutunut. Jatkoin taistelun seuraamista kiinnittäen huomiota enemmän hiottaviin yksityiskohtiin, kun perusasiat olivat jo opittuja. Käänsin katseen taivaalle, kun suuri varjo peitti aukea ja sai ritarit melkein katoamaan. Kimeä karjahdus antoi osviittaa mikä ylitsemme lensi suhteellisen läheltä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 26, 2019 13:02:55 GMT
Työnsin ritarin voimalla pois päältäni, samalla nousten maasta. Näin sivusilmälläni kuinka metsän reunaan ilmestyi lisää ritareita. Lyonell ei todellakaan päästänyt minua helpolla. Miekkaritari hyökkäsi aggressiivisesti uudelleen, ja tällä kertaa sain kunnolla torjuttua tuon iskun. Pyörähdin kauemmas, mutta juuri sillä samalla hetkellä ylitsemme kulki varjo. Käännähdin katsomaan liskoa, yrittäen kuitenkin pitää tiedossa missä viholliseni kulki. Kun käärme oli päässyt ylitsemme, käännyin heti ritariin. Tuo oli yllättävän lähellä, yrittäen hyökätä. Estin hyökkäyksen toisella kirveelläni, lyöden miekan sivulle. Toisella kirveellä iskin ritaria kaulaan, se kun oli monesti yksi herkimpiä kohtia haarniskassa.
Heti kun ritari oli pöllähtänyt ilmaan, keihäsmiehet lähtivät yhtä aikaa liikkeelle. Hengitin pari kertaa raskaasti, ottaen kunnon asennon, valmistautuen hyökkäykseen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 26, 2019 13:26:36 GMT
Ritarit keihäiden kanssa eivät olleet helpoimmasta päästä ja Karman taistelua heitä vastaan tämän päivän harjoitukset saivat loppua siihen. Taistelu oli jälleen nopea tempoista ja tarkkaa, mutta keihäät osasivat olla vaikeita aluksi heidän pitäessä välimatkaa toisiinsa. Keihäsritareiden kilvet eivät olleet helpoimmasta päästä särkeä.
Vilkuilin ympärille antaen toisen karjauksen kulkeutua korviin. Lohikäärme liisi korkeammalla, mutta ei vaikuttanut olevan uhkana linnalle. Tarkkailin käärmettä hetken aikaa ja käänsin sitten katseeni takaisin taisteluun. Samassa Deimos astui vierelleni. Nyökkäsin tervehdykseksi ja mies seurasi kädet puuskassa taistelua.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 26, 2019 13:42:16 GMT
Ritarit hyökkäsivät yhtä aikaa, tehden väistelyn hankalaksi. Minun piti ensin päästä lähelle, lyöntietäisyydelle, sitten minun piti vielä päästä kilven läpi. Murahdin itsekseni, samalla kierrähtäen pois yhden keihään edestä. Hyökkäsin ensin yhden ritarin kimppuun, mutta keihäät olivat niin pitkiä, että toinen ritari pystyi helposti suojaamaan kaveriaan sivummalta. Sain keihäänkärjen suoraan kylkeeni, ja voimalla vielä, lennähtäen pari metriä. Ilma purkautui keuhkoistani, saaden minut haukkomaan happea. Alastulokaan ei ollut mikään maailman pehmein nimittäin. Räpiköin itseni takaisin pystyyn, mutta hengähdystaukoa ritarit eivät antaneet ja pian keihäät yrittivät lävistää minut uudelleen. Väistelin ja pyörähtelin kentällä ritareiden välistä ja takaa. Voimani alkoivat ehtyä pikkuhiljaa, eikä adrenaliiniakaan enää juuri ollut.
Näin kuinka yksi keihäs oli osoitettuna minuun. Ritari lähti juoksemaan minua kohti. Irvistin. Ritarin ollessa tarpeeksi lähellä, potkaisin keihään kauemmas. Yllätyksekseni se osui toiseen ritarii, ja tuo pöllähti ilmaan. Otin oitis tilanteesta kiinni, kun keihäs ei ollut enää tielläni. Loikkasin lähemmäs ja ritari puolusti itseään kilvellä. Löin kilpeä pari kertaa, vaikka tiesin ettei se auttanut. Sitten kyykistyin, lyöden kirveen ritarin polvitaipeeseen pystyyn. Se sai kosmisen haarniskan kaatumaan, ja pystyin viimeistelemään iskun. Kosminen pöly humahti edessäni ja taistelukenttä oli tyhjä. Tiputin toisessa kädessä olevan kirveen maahan uupumuksesta, hengittäen erittäin raskaasti. Tuntui kun en olisi saanut happea ollenkaan.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 26, 2019 13:54:42 GMT
Karma sai terävästä keihäästä ilmeisesti osuman, kun hän yhtäkkiä loittoni ritareista. Sinnikkäästi toinen jatkoi taistelua lähes kivusta välittämättä. "Oliko sinulla jotain järkevää sanottavaa", Pyöräytin silmiä Deimokselle ja toinen seurasi taistelua silmät kiiluen. "Kunhan tulin katsomaan", Hän vastasi lyhyesti. Huokaisin raskaasti miehelle, mutta pidin katseeni tiukasti naisessa. Karma taistelutahti alkoi vähitellen hiipua.
Taistelu oli silmän räpäyksessä ohitse. Kävelin kädet selän takana Karman luokse. Nainen puuskutti raskaasti ja laskin käden toisen olkapäälle. "Hienosti, nyt lepoa loppupäivän", Sana oli laki, sillä hevoset olivat varmasti kunnossa. Pysyin naisen lähellä eikä Deimokselle tarvinnut sanoa mitään, sillä hän antoi meidän olla rauhassa. Oliko hänellä tylsää vai luistiko hän vain hommistaan, ajattelin hieman huvittuneena.
Käänsin katseeni taivaalle ja lohikäärme jaksoi liidellä horisontissa. "Kelpaisiko tasaava kävely? Jos kaadut lupaan kantaa loppumatkan", Naurahdin kevyesti. Ei tekisi hyvää jämähtää heti paikalle, muuten hän olisi huomenna melkein halvaantunut.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 26, 2019 14:03:43 GMT
Kuulin miehen askeleet takanani. Tuijotin vain maata ja tunsin kuinka jalkani tärisivät. Ne olivat miltei maitohapoilla kunnon rykäyksen ansiosta. Pian tunsin käden olallani ja nostin hitaasti pääni puhujan puoleen. Hengitin yhä raskaasi, hien valuessa otsaltani. Mies käski minun levätä loppupäivän ja se sopi minulle vallan mainiosti. Nyökkäsin Lyonellin käskylle vastaukseksi, en vielä saanut ääntä kurkustani.
Lopulta mies ehdotti vielä kävelyä, vitsaillen vielä. Hymyilin uupuneena hänelle. "Unissasi." Hymähdin naurahtaen. Nostin kirveet maasta. "Kävely kuulostaa hyvältä." Sanoin sitten vielä, hymyn kera Lyonellin puoleen. Nyt vasta huomasin Deimoksen metsän laidalla. Hänen punainen kaapunsa lähes hohti valkeaa maisemaa vasten. Katsoin miestä hieman kysyvänä, oikeastaan muuten hänestä välittämättä. Toki mieleeni nousi ajatus, miksi mies täällä oli. Oliko hän tuonut uutisia Lyonellille?
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 26, 2019 14:18:46 GMT
Puristin päätä ja lähdin Karma rinnallani kohti Lumottua Metsää. Kävelin hänen tahdissaan eikä meillä ollut kiire minnekkään enää loppupäivänä. Kävelin leveää polkua pitkin ja harvemmin tätä maastopolkua tuli käytettyä. Muutamia kavion kuvioita siellä täällä, mutta silti suhteellisen helppo kävellä lumessa. "Ihmettelet varmaan Deimosta?", Hymähdin ja katsoin kuinka lumi tippui raskaasti puun oksilta. "Hän vain tuli katsomaan miten meillä sujuu. Kehui oppimaasi", Jatkoin hetken päästä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 26, 2019 14:42:35 GMT
Lähdin miehen vierellä kävelemään kohti metsää. Se oli mukavan rauhallinen ja ilmakin oli tyyni. Yritin tasata hengitystäni pitkillä hengenvedoilla. "Hmm, niinkö hän sanoi?" Mietin epäilevänä, katse kuitenkin eteen päin suunnattuna. Jostain syystä en oikein ikinä ollut pitänyt Deimoksesta. Tulen hänen kanssaan toki toimeen, eikä hänessä ole mitään vikaa varsinaisesti. Ehkä se on hänen karismaattisuutensa joka työntää minua kauemmas, en tiedä, mutta mies on aina ollut jokseenkin epäilyttävä minun silmissäni.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 26, 2019 15:53:33 GMT
"Kyllä vain", Vastasin ja pystyin aistimaan, että tunne oli molemminpuolinen Deimokseen suuntautuminen. Vaikka hän oli veriveljeni en ollut koskaan suuremmin pitänyt hänestä. Hän osasi olla rasittava viehättävyydellään ja tuon jalon ominaisuuden jumalat suorastaan hukuttivat häneen. Naurahdin ajatuksissani.
"Tahdotko nähdä jotain jännittävää?", Kysyin. Äänessäni oli pieni mystinen sävy, sillä paikka minkä ohitse polku menee ei ole mikään tavanomainen aukio. Siellä harva oppipoika pääsee käymään, mikäli ritarinsa on puoliverinen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 26, 2019 16:41:05 GMT
Hymähdin edelleen epäilevänä. Deimos ei varmaan ikinä ollut kehunut minua ääneen, ainakaan tosissaan. Kohautin olkiani itsekseni ja annoin asian olla. Jalkani alkoivat tasaantumaan pikkuhiljaa.
Käänsin katseeni mieheen tuon kysyessä tahdoinko nähdä jotain jännittävää. Katseeni oli kysyvä ja mietteliäs. "Jos tahdot näyttää." Sanoin lopulta hengittäen syvään. Kyllä minua jännittävät asiat kiinnostivat, vaikka en ulospäin siltä näyttäisikäään.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 26, 2019 16:51:58 GMT
Nyökkäsin myöntävästi ja kävelimme tien loppuun. Sen sijaa, että olisimme jatkaneet matkaa käänyimme pienelle sivutielle, joka oli täysin lumen peitossa. Polkua oli aluksi vaikea hahmottaa, mutta vähitellen alkoi selventyä. Polku oli hyvin puiden ja oksien suojaava se pelkästään antoi salamyhkäisen olemuksen paikalle, minne pian saavuimme.
Paikka oli suuri aukia, jota ympäröivät puut. Mutta toisessa päässä oli avoin jyrkkä rinne vuoristolta alas. Edessä näkyi mahtavat vuoret ja kirkas taivas. Aavemainen hiljaisuus, mutta todellinen rauha vallitsi paikassa. Siellä täällä oli kiven lohkareita ja niissä oli erikoisia riimukirjaimia. Silmäilin paikkaa. Täällä ei ollut ketään pitkään aikaan, sillä kaikki jäljet olivat poissa. Joskus täällä oli ritareita harjoittelemassa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 26, 2019 17:14:08 GMT
Seurasin mielenkiinnolla miestä, pysyen tuon vierellä koko ajan. Käännyimme lumiselle polulle, jossa sai todella tehdä töitä että pääsi eteenpäin. Välillä vilkaisin miestä vieressäni, mutta hän vaikutti varmalta päämäärästämme, joten luotin häneen. Ihan kuin en olisi muutenkaan luottanut häneen tarpeeksi. Hymyilin ajatukselle, sillä olisin voinut antaa henkeni hänen puolestaan ja tiesin että hän olisi tehnyt saman.
Saavuimme aukiolle, jossa en ole ennen ollut. Maisema oli mitä mahtavin, kaikkine vuorineen ja kirkkai taivain. Kävelin eteenpäin ihastellen paikan hiljaisuutta ja rauhallisuutta. "Mikä tämä paikka on?" Kysyin henkäisten ja käännyin miehen puoleen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Jan 26, 2019 17:44:07 GMT
"Tämä on ritarien taistelualue, mutta odota vain näet pian miksi yksi pysyy tolpillaan", Kerroin pitäen äänen hyvin hiljaisena. Viitoin Karmaa pysymään hetken vaiti ja nappasin toisen lähelle minua. Tuuli alkoi ulvoa aukion lävitse ja puiden oksat tanssivat tuulen laulun mukaan. Hetken päästä ohitsemme kiisi ylvästä olento, joka laskeutui hallitusti eteemme.
Olento levitti siipensä, että puut kumarsivat siipien levittäessä ne alas. Lohikäärme oli lempeä katseinen, ei lainkaan vihamielinen sillä emme taistelleet. Lohikäärmeen suovut olivat jäätyneet harmaansinisiksi, mutta alkta pilkotti sinivihreitä suomuja. Sarvet muistuttivat rautaisia piikkejä ja suu oli täynnä vitivalkeita hampaita. Kynnet kuin kristallia ja lohikäärmeessä oli kauniskosminen kiilto. "Nietos", Lausuin hiljaa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Jan 26, 2019 17:58:49 GMT
Kuuntelin miestä ja tottelin heti hänen merkkejään. Katselin ihannoiden maisemia, kunnes Lyonell veti minut vierelleen. Yhtäkkiä tunnelma muuttui selvästi, tuuli voimistui ja puut tuintuivat kumartavan aukiolle. Pysyin lähellä miestä, ihmetellen tasaisesti kuuluviaa humahduksia.
Pian kuitenkin äänen alkuperä selviytyi, lohikäärmeen liitäessä yltämme. Painauduin enemmän mieheen kiinni, katsoen silmät pyöreinä kuinka tuo kaunis olento laskeutui eteemme. Liskon eleet olivat voimakkaat, mutta näyttivät hyvin pehmeiltä ja sulavilta. Suomut kimalsivat kuin jää, silmät tutkien meitä. Lumoutuneena tuijotin olentoa, painautuneena Lyonellin kylkeen. En saanut edes sanoja suustani.
|
|