|
Post by Prince Lyonell on Mar 12, 2019 14:23:43 GMT
Kuuntelin Karmaa tarkasti. Vai että pitkän ajan ollut ja purkanut vihaansa oppipoikiin. "Dwp", 'ääliö', huokaisin ääneen. Olivatko kruunajaiset sitten miehelle niin iso vallankaappaus, että protestoi asiaa heittäytymällä pahaksi. Hän käyttäytyi kuin veretön idiootti ympäri kyliä.
Kylmä tunne valtasi kehon ja nousin lopulta ontuen ylös. Kaivoin kaapista väljän mustan pitkä hihaisen ylle ja siitä haparoin Karman luokse. Liitto oli velhon suusta aivan liian hämmentävä. Annoin kevyen virneen nousta kasvoille ja sen peittää kaiken raivon sisältä. "Tarvitsen apuasi", Puhuin lempeämmin tarttuen toisen käsistä. Omat kädet olivat kuin jäätä. Kylmät ja koskettaminen melkein poltti. Olisi tehnyt mieli vaimentaa velhon räkättävä kikatus kylmien käsien sekaan, mutta en antanut enää hänen lapsellisuuden pilata päivää. "Autatko selvittämään tämän. Mikä turmeloi tulevaa linnaani. Miksi ritarit käyttäytyvät kuin verettömät, hevoset ovat levottomia ja oppipojat eivät osaa aina käyttäytyä ritarillisesti", Sanoin varmasti ja yllättävän nöyrästi. Olin lähellä luovuttaa ja hakea pohjoisesta apua. Tuntuu ettei tästä tule enää mitää, mutta tunnetusti minä en kruunustani luovu.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 12, 2019 15:47:49 GMT
Miehellä oli kuin olikin jonkinlainen idea päässään, tuon kysyessä apua. Seurasin hänen pukeutumistaan, tarttuen sitten kylmiin käsiin jotka auttoivat minut ylös. Katsoin miehen kalpeita käsiä huolestuneena, kuunnellen hänen mietteitään. Hengitin syvään, painotellen asioita mielessäni. Totta kai minä auttaisin miestä, se oli selvää, mutta kyse ei ollut siitä. Oikea kysymys kuului miten minä olisin voinut auttaa prinssiä.
"Autan, toki, mutta miten?" Sain vihdoin sanotuksi miehelleni. Nostin katseeni tuon käsistä silmiin. "Miten voisin auttaa sinua?" Kysyin vielä. Astuin lähemmäs Lyonellia, kuin kaivaten läheisyyttää, yrittäen lohduttaa myös samalla toisen painavaa mieltä. Linnan tasapainoisuus ja hyvä yhteiselo oli myös minulle tärkeää, ja varmasti tekisin mitä tahansa että pystyisin parantamaan niitä. Se oli myös tärkeää muulle linnan väelle, heidän jaksamiselleen ja viihtymiselleen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 12, 2019 16:19:18 GMT
Toinen otti kevyitä askeleita lähemmäksi ja osittain oman läheisyydenhalun takia suorastaan kaipasin toista. Nappasin toisen syliin antaen samalla kaiken murheen hetkeksi aikaa unohtua. Karma oli mieluusti auttamassa saamaan linnaan takaisin järjestyksen. "Kunpa tietäisin, mutta jotain on keksittävä. Varmasti helppo aloittaa Artheurin murheiden selvittämisen", Puhuin jo paljon rennommalla äänellä. "Hänen vihanenergia saa oppipojat varpaille ja käyttäytymään erikoisesti", Jatkoin vielä pienen tauon jälkeen. Mietintä oli kova, sillä muutamia päiviä sitten Artheur oli käyttäytynyt kunnolla. Nyt hän oli kuin kuolemantuomiota pakoileva punaverinen.
"Onko sinulla ideoita", Käännyin katsomaan velhoa, joka viihdytti itseään loihtimalla kimaltavia kuvioita ilmaan. Velhon tähden valkeat silmät aukenivat ja toinen huokaisi raskaasti liitäen lähemmäksi. "Kuten sanoin Herrani, Herran pelko on viisauden alku", Sirandras nalkutti ja laskeutui jaloilleen. Mitä hän mahtaa meinata. Oliko Artheur peloissaan, että menettäisi linnan omaisuuden minulle vai oliko hänellä jotain kapinointia menossa. Minusta hän ansaitsi häpeäpenkin paikan tai hetken aikaa viihdyttää vankia tyrmässsä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 12, 2019 16:42:21 GMT
Halasin miestä, tuntien toisen kylmän olkapään. Se sai surun valtaamaan mieleni, sillä vaikka osuma olikin lähinnä ulkonäöllinen haitta, se oli kylmä kuin kivi, enkä tahtonut että mies muuttuisi Sirandrasin kaltasesti täysin kosmiseksi. Jos niin tapahtuisi, en voisi estää ja hyväksyisin sen, mutta nämä olivat selvästi fyysisesti tulleita vammoja, kuin valtavia arpia.
Nostin katseeni mieheen tuon puhuessa. Hänen rintansa oli ollut lämmin, ja olisin voinut jäädän sitä vasen loppupäiväksi, mutta nyt oli muuta murehdittavaa. Katseeni kääntyi velhoon, joka puhui oudoilla runoilla. Tällä kertaa sanoissa oli kuitenkin ehkä hieman jopa järkeä. "Mutta pelko ei tuo tasapainoa." Sanoin kääntyen Sirandrasin puolelle, jonka pää kääntyi kuin koiralla. "Jos Artheur pelkää menettävänsä jotain koska sinut kruunataan? Mutta mitä? Kunniansa? Oppipoikansa?" Kyselin mietteliäästi. Artehur oli normaalisti looginen ja hyvin käyttäytyvä persoona, ei hän turhasta alkaisi kiukuttelemaan, tai niin ajattelin. Sitten mieleeni juolahti ajatus, joka saattoi olla väärä tai saattoi olla oikea. Velhonkaan ilmeet eivät kertoneet mitään. "Mitä jos Artheur ei ole oma itsensä, jos hänet on lumottu?" Heitin ilmaan kysymyksen, katsahtaen Lyonelliin huolestuneena.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 12, 2019 16:51:57 GMT
"Onkohan Pahalan poikia. Lieneekö Malthael haluta vaimonsa takaisin?", Sirandras pyöritteli silmiä Karman ehdotuksesta lumouksesta. Kuitenkin puhui vaan itseään pussiin, että väkisin taittoi draamaa meidän keskuuteen. Tosin ikinä ei ollut varma. "Mitä Malthael nyt haluaisi meistä tai Roxystä?", Vastasin hieman hämmentyneenä.
Palasin Karman suuntaan. "Meillä on sopimus. Artheur saa pitää linnansa, oppipoikansa ja hevosensa. Hän ei menetä mitään, vaan alenee Herttuaksi", Vastasin ja jäin miettimään. "Paitsi valtansa", Sirandras täsmensi. Pidin huolestuneen katseen Karmassa miettien hänen ehdotusta. Se ei ollut kaukana, että se voisi olla mahdollista. Kiusasiko Pahalan väki meitä turhaan. "Tämä on sitten erikoista. Täytyy ensin puhua hänelle, mutta vasta yön päästä", Artheurin piti rauhoittua. "Astrael. Pidä Artheuria silmällä, kuten me muutkin", Aivan sen varoiksi, jos hänet olisi lumottu ja tahtoi vahingoittaa ketään. Menin sängyn luokse istumaan ja miettimään. Katse oli tyhjä ja miettiväinen. Oli vaikeaa olla kuningas, kun joutui tekemään suuria päätöksiä. Pahalaan en menisi kuin olisi pakko tai kutsuisi käärmejumalaa linnaan,
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 12, 2019 18:23:13 GMT
Jos ajatus lumouksesta olisi oikeassa, emme voisi päästää Artheuria silmistämme, ties millainen lumous häneen on usutettu. Toivoin kuitenkin että olisin väärässä, sillä lumouksen rikkominen tulisi luultavasti olemaan vaikeampi tehtävä. Kuuntelin toisten puhetta taas vaitonaisena, osaamatta sanoa mitään. Katselin vain Lyonellin vaaleita silmiä huoli ja epäilys omissani. En osannut päättää mikä kuulosti loogisimmalta ratkaisulta, aivoni kävivät kaiken tämän jälkeen aivan liikaa ylikierroksilla. Ehkä olisi parempi kaikille levätä yön yli, niin kuin mies sanoi. Nyökkäsin tähän, päästäen hänet otteestani, katsoen kaihoisasti kuinka toinen käveli sängyllensä istumaan. Seurasin häntä hetken päästä, istuutuen tuon vierelle, katse hänen suuntaansa.
"Yritän saada selville kaiken mitä pystyn." Vakuutin prinssille varmalla äänellä. Miten ja milloin selvitin asioita, sitä en tiennyt. Nanook saattoi tietää jotain, mutten ollut nähnyt naista hetkeen, tai jos olin nähnyt emme olleet jutelleet juurikaan. Kaikki vaikutti niin oudolta ja kaukaiselta. Outoja tapahtui linnalla. "Jätämmekö suosilla treenin välistä tänään?" Kysäisin sitten laskien käden miehen reidelle. "Tai ainakin sinä jätät." Lisäsin vielä hymyillen. Tiesin että ritari pistäisi minut treenaamaan, vaikka sitten jonkun kiltalaisen kanssa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 12, 2019 19:04:05 GMT
Karma seurasi perässä huolestuneen katseen kera. "Se olisi loistava idea", Sanoin toisen ehdottaessa peruuttaa tämän päivän harjoitukset. "Pakko ilmoittaa oppipojille, että Artheur ei toimi hetkeen heidän kanssa. Astraelin on suljettava portit häneltä. Ottakoot Deimos tai kiltalaiset vallan", Jatkoin painaen sitten kädet pään päälle. Ensimmäistä kertaa koin turhautumista ja pelkoa. Sitä tunnetta ei ollut pitkään aikaan, kun ei tiennyt mitä oli tapahtumassa. Viimeksi käperryin käsien suojaan nuorena omassa linnan tornissa. Miten tähän pisteeseen oli päästy.
"Jos tahdot voit mennä Gawainin kanssa. Tarvitsen aikaa koota ajatukset ja sulkea linnan Artheurilta. Häntä ei saa päästää linnaan", Sanoin vakaasti. Hetken kävi mielessä olisiko tyrmässä istuvalla rotalla osaa ja arpaa tähän. Voisin hiukan käydä kysymässä osaako se punaverisestä siniveriseen kääntynyt saasta sanoa mitään. "Pidetään tieto toistaiseksi oppipojilta poissa, että Artheur on seonnut. Sanotaan, ettei hän tule hetkeen linnalle", Sanoin. Emme voisi aiheuttaa enempää hämmennystä, vaikka kaikki oli nähnyt tapahtumat. Kuitenkin kukaan tuskin osasi epäillä lumousta tai sekoamista punaverisenä. Tosin Herttua ei ollut saastaverinen veretön, että miksi hän käyttäytyi kuin seonnut. "Mitä ajattelet", Sanoin tullen ulos piilosta. Nappasin toisen vain vierelle. En halunnut mitään muuta juuri nyt.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 12, 2019 19:19:54 GMT
Hämmennyin miehen kutsuessa pientä ideaani loistavaksi. Hän kuitenkin oli saanut suuremman idean, jota nyt kuuntelin epäilevänä. Uskoin prinssin tarvitsevan aikaa miettiä, tämä asia oli vaikea ja ratkaisu ei varmasti ollut helppo, vaikka Sirandras niin olisi väittänytkin. Tiesin että velho tiesi jotain, mutta hän ei kertonut sitä. Mulkaisin kosmista olentoa, joka leijui huoneen pimeimmässä nurkassa kuin tähtitaivas. Tuon silmät asettuivat pieniksi viiruiksi tuijottamaan minua.
"Gawainin kanssa harjoittelu olisi kunnia." Sanahdin hymyillen. Olin jo kerran ollut häntä vastaan joustauksen parissa, voittaen tuon. Uskoin kuitenkin ritarin olevan varsin etevä miekan kanssa, varmasti paljon loistokkaampi kuin minä. Sitäpaitsi hän oli killan ritari, joten hänen avullaa pystyisin tutustumaan killan toimintaan ja jopa muihin ritareihin. Sir Gawainin kanssa tutustuminen oli varmasti vain hyvä asia.
Lopulta mies kysyi minun mielipidettäni, vetäisten minut vierelleen. Parin sekunin hämmennyksen jälkeen kietouduin mieheen kiinni kuin takiainen. En keksinyt juuri nyt parempaa tekemistä kuin maata hänen vierellään. "Oletko varma että Artheurin sulkeminen ulkopuolelle on hyvä idea?" Kysyin epäilevänä, silmäillen miehen kasvoja. "Entä jos hän ei olekkaan lumouksen vallassa, sehän tarkottaisi hänelle lähes petosta, heittäisit hänet ulos omasta linnastaan." Selitin oman mieleni tyhjäksi. Artheur oli tarkka omistaan ja jos Lyonell tekisi jotain tuollaista, kultahaarniska iskisi samalla mitalla takaisin. "Ehkä olisi parempi jos pitäisimme häntä pari päivää silmällä linnalla ja kun saamme enemmän selvyyttä asioihin, voit tehdä päätöksen." Haroin miehen tummanruskeita hiuksia samalla puhuessani.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 12, 2019 19:30:16 GMT
Karma kietoutui ympärille ja se tuntui hyvälle. Olo oli paljon rauhallisempi ja mielentila järkevä, että pystyin ajattelemaan. "Pakko sulkea. En voi riskeerata teidän elämää mahdollisesti riivatun herttuan nimiin. Hän varmasti karkasi isänsä kartanolle ja pistän ritarit seuraamaan häntä", tai sitten tyrmässä istuva roisto saisi viimein tehtävän ja näyttää että olisi puolellamme. Roxana tunsi Lamorakin hän voisi koittaa puhutella salamurhaajaa seuraamaan ja etsimään herttuaa. Tuskin olisi hänelle minkäänlainen temppu.
"Toistaiseksi ei muuta vaihtoehtoa. Hän käyttäytyi liian vihamielisesti ja sen voi todistaa lähes kaikki. Hän varmasti häpeää tekoaan", Ajattelin. Artheur keksisi varmasti jotain kostaakseen. "Kyse on vain muutamasta päivästä ja tuskin siihen mennessä palaa", Puhuin päätä tyhjäksi. Tilanne oli vaikea, mutta joskus oli pakko ottaa vaikeat päätökset käyttöön. "Alamaisten turvallisuus on kaikki kaikessa", Jatkoin. "Hän tuskin vastaa oppipojista pariin päivään". "Tiedän kenet värvätä tähän työhön", Sanoin lopulta. Karma varmasti ajatteli Roxanaa tai Yreniä. Kaksikko oli varassuvun aatelistoa, mutta Lamorak oli jotain aivan ainutlaatuista. Hänellä oli magiaa. Kyky olla lähes näkymätön useita hetkiä, liikkua äänettömästi ja löytää ihmisiä vain ajatuksen perusteella. Hänellä oli se maaginen kirja käytössä. Olihan hänellä jumalten hevonen Taivaantuli, joka oli vielä vapaana jossain.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 12, 2019 20:53:37 GMT
Ehdotuksistani huolimatta Lyonell oli varma että miehen poistaminen linnasta oli paras ratkaisu. Nyökkäsin hitaasti, hieman epäilevänä silti, mutten enää sanonut mitään. Mikäli kuningas oli näin päättänyt, uskoin että hän oli oikeassa ja tiesi minua paremmin. Toki hän on tuntenut Artheurin pidempään kuin minä, joten ehkä hän pystyi myös paremmin päättelemän kuinka vaarallinen hän oli linnalle ja oppipojille. "Toivon että olet oikeassa." Huokaisin vain lopulta, laskien pääni miehen rinnalle. Toisella oli joku idea kenet laittaa ritarin perään, enkä voinut olla ajattelematta Roxanaa. Nainen sopisi työhön varmasti loistavasti, ellei Lyonellilla ollut jotakuta muuta mielessään. Annoin kuitenkin mietteiden olla, painaen silmäni umpeen ja jatkaen miehen hiusten haromista. Ehkä olisi parempi nyt rauhoittua ja hengähtää hetki, ennen kuin alkaa hosumaan.
"Kyyhkyläiset, varokaa ettei pesä putoa." Sirandras muistutti olemassaolollaan, saaden minut avaamaan silmäni. En jaksanut vaivautua kyselemään tuon oudon lausahduksen alkuperää tai tarkoitusta, vaan henkäisin syvään, tuntien miehen kehon omaani vasten. Velho saisi ilkkua kuinka tahtoi, en nousisi hänen takiaan paikaltani.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 12, 2019 21:17:17 GMT
"Toivon myös", Vastasin laittaen silmät hetkeksi aikaa kiinni. Nyt olisi hyvä ja täydellinen hetki olla, mutta se yksi jaksaa pilata tunnelman. "Eikö sinulla olisi ketään kiusattavaa", Puhuin jo normaalisti. Sirandras mutisi omiaan muinaisella riimukielellä leijuen ilmassa rennon oloisena. Puhdistin päätä ja raotin toista silmää. Sirandras kenties antoi olla ja en ollut vielä huomannut rohdon vaikutusta. Tuskin sellaista edes tulisi tai muuten Sirandras olisi yhtä tomua.
Hiljaisuudessa aloin miettimään olisiko suuriin arpiin parannusta. Muistaakseni velho oli yrittänyt keksiä parannuskeinoa veljensä kadotuksen kiroukseen, että olisiko siitä näihin apua. Arvet eivät tosin haitanneet ulkonäöllisesti, mutta leviämisriskin kannalta. Asiaa en viitsinyt ottaa puheeksi, sillä Diaworanista puhuminen sai velhon usein sekoamaan. Hänestä ajatteleminen sai velhon silmät kapeiksi viiruiksi. Olen vaiti, ajattelin mielessä ja käännyin kyljelleni Karman suuntaan.
Siinä saisi hetken aikaa olla rauhassa ja tyhjentää ajatukset. Olin lähellä nukahtaa hetken hiljaisuuden jälkeen, mutta avasin sitten silmät. Velho oli lähtenyt muualle ja Karma oli yhä vierellä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 13, 2019 6:49:10 GMT
Raskas huokaus pääsi suustani, kuunnellessa samalla velhon omituista mutinaa huoneen nurkassa. Ilmeisesti tuolla ei ollut ketään muutakaan kiusattavaa, tai sitten olimme hänen silmätikkujaan. Sitten mieleeni juolahti kysymys, sillä en ollut nähnyt erästä valkohiuksisa, eriparisilmäistä, naishenkilöä hetkeen. Nostin pääni velhon suuntaan. Hätkähdin kun kosminen ilmestys olikin aivan pääni vieressä, valmiina kuulemaan ajatukseni ääneen. Hemmetin jumalolento.
"Kun kerran olet kaikkitietävä, kerro missä Nanook on." Kysymys muotoutui puhuessa käskyksi. Tiesin etten saisi suoraa vastausta velholta, vaan joutuisin päättelemään sen aivan itse tuon muotoilemasta ympäripöyreästä lausahduksesta. Sirandras risti kätensä rinnalleen ja otti hieman etäisyyttä. Hän oli yllättävän hiljaa, kunnes katosi tuhkana tuuleen. Pääni nytkähti taaemmas hämmennyksestä, sillä harvoin Sirandras oli hiljaa, saatika poistui paikalta ilman että olisi hämmentänyt kysyjäänsä ensin. Tai siis, nythän hän hämmensi minua katoamisellaan. Käänsin katseeni mieheen. "Tekeekö hän tuota usein?" Kysäisin rennosti, painaen pääni takaisin miehen rinnalle. Toivoin että olisin saanut edes jotain tietoa valkohiuksen olinpaikasta. Tai sitten edes Sirandras lähti etsimään Nanoa? Ehkä hänkään ei tiennyt missä nainen oli.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 13, 2019 15:57:21 GMT
Sirandras katosi kuin tuhka tuuleen. Huokaisin Karman kysymykselle. "Aina silloin, jos tiedät liikaa kuin hän. Tai jotain sellaista", Vastasin. Sirandras rakasti juonittelua ja salailua. Usein hän jättää kaikki tuhansien arvoituksien alle ja sitten kun jotain tapahtuu, hän ilmestyy keimaillen paikalle. Siinäkin yksi velho, mutta joskus tulee ajateltua että mitä olisimme ilman häntä.
Hän luultavasti lähti etsimään Nanookia. Ajattelin ja käännyin katsomaan Karmaa. Enää ei löytynyt sanoja, kun ajatukset palautuivat aikaisempiin tapahtumiin. Oli vaikeaa antaa asian olla. Nousin varovaisesti ylös istumaan pitäen katseen edessä. Seinää vasten nojasi suuri painava miekka ja sen piiloitetut riimukirjaimet alkoivat loistaa. Miekka janosi kostoa.
Käännyin sitten takaisin naisen puoleen. "Sinun pitää kenties etsiä Gawain", Sanoin varovaisesti. Ei ollut tarkoitus, että halusin naisen pois. Pian olisi pimeää ja kiltan kartanolle olisi pieni matka. Ihan varovaisuutta ettei Artheur vaanisi linnan ulkopuolella oppipoikia, vaikka se oli hieman epätodennäköistä. Sattaisin ilmestyä katsomaan Karman harjoittelua, mutta ensin tahdoin ravistella vangista tietoja. "Vai tahdotko jäädä tähän loppu päiväksi", Hymyilin vielä. "Olet aina tervetullut tähän huoneeseen, vaikka keskellä yötä", Sanoin lempeästi.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 13, 2019 16:59:03 GMT
Kurtistin kulmiani miehen vastaukselle. En mielestäni tietänyt mitään liikaa, olin vain käskenyt kertomaan valkohiuksisen naisen olinpaikan. Ehkä velho ei sitten kuitenkaan tiennyt sitä. Mikä muu olisi ollut syynä tuon katoamiselle sanaakaan sanomatta, sillä hän ilmeisesti rakasti minun kiusaamistani sanaleikein. Ja kaikin muutoinkin. Aloin miettimään karkureissuni iltaa, jolloin Sirandras oli lähestynyt minua miehen ulkomuodossa jota en tuntenut. Ajatus sai edelleen kylmät väreet kulkemaan selässäni ja värähdin.
Katsoin Lyonellia siinä missä hän katsoi minua. Annoin miehen nousta, itsekkin suoristuen istuutumaan hänen vierelleen. Käteni nousi tuon olkapäälle varovaisesti, vaikka tämä ei ollutkaan se olka johon sattui. "Jäisin tähän liian mieluusti, mutta velvollisuudet taitavat kutsua." Hymisin haikeasti hymyillen. En olisi tahtonut lähteä ja näytin haluttomuuteni halaamalla miestä, painautuen aivan tuohon kiinni. "Tiedän..." Huokaisin prinssin lempeille sanoille. Ne täyttivät minut onnellisuudella, saaden lämmön virtaamaan sisälläni.
Hiljalleen mieleeni juolahti ajatus, jonka julistamista ääneen mietin monta hetkeä. Punnitsin vaihtoehtojani, mutta lopulta päädyin vain sanomaan asia. "Mitä mieltä olet, jos jäisin muutamaksi yöksi?" Heitin kysymyksen ilmoille, irrottautuen hieman kauemmas miehestä, niin että oli helppo puhua. Irti en kuitenkaan missään välissä päästänyt. "Minun pitäisi käydä kyllä kotoa hakemassa vaatteita." Jatkoin hiljemmalla äänellä mietteliäästi.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 13, 2019 17:28:20 GMT
"Se sopii mainiosti. Tulet kun olet valmis ja hakenut tavarasi", Vastasin lähes iloisella äänensävyllä. Karma oli aina tervellut linnaan ja etenkin tähän hämärään huoneeseen. Usein kuninkaalta odotettiin kultakoristeista huonetta tummanpunaisilla kankailla ja kärpänturkiksella. Tämä vaimea tumma ja hämärä huone tummien kankaiden kanssa riitti vallan mainiosta. Huone oli kuitenkin siisti, mutta turhalla valolla ei ollut virkaa tulla.
"Tulet vain. Ovi on avoinna. Saatan viettää linnassa loppupäivän miettien ajatuksia ja järjestäen asioita", Sanoin Karmalle. "Mutta nyt hoida päivän työt, ovat sitten ohitse", Hymyilin ja nappasin toisen vielä kainaloon. Nousin sitten ylös venytellen hieman kipeää niskaa. "Olet vain varovainen matkalla. Jos tahdot voit ottaa Lantin matkaan", Virnistin. Pakosti olisi hauska nähdä nainen suuren ja mahtavan ratsun kanssa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 13, 2019 18:58:44 GMT
Hymyilin leveämmin miehelle, painaen suudelman tuon poskelle. "Kiitos." Sanoin halaten tuota uudelleen, tällä kertaa pitäytyen kiinni hänessä. Huoneen hämäryys oli muuttunut lähes kotoisaksi ja pystyin rentoutumaan paikassa paljon helpommin, kun pölyä oli hieman nurkissa ja hämärä auringonvalo pääsi kulahtaneiden verhojen läpi. Loiste ja kullan kimalle eivät sopineet minulle, vaikka olisin varmasti sopeutunut ajan kanssa sellaiseenkin.
"Tulen tänäiltana." Julistin hiljaa lopulta, antaen miehen nousta halauksen jälkeen. Jäin itse sänkyyn istumaan, katsellen toisen liikehdintää hämäryydessä. Hymähdin hymyillen toisen jaloon tarjoukseen. "Jos vaadit." Naurahdin lopulta. Ihan kuin minulla ei olisi ollut kolmea urheaa oripoikaa omasta takaa. Tai siis kaksi urheaa ja yksi vähän vähemmän urhea. Päivä oli jo miltei puolessa ja minulla oli vielä kaikki hevoset hoitamatta. Pitäisi pitää kiirettä ettei matkani taittuisi aivan pimeässä. Huokaisin kevyesti, nousten sitten sen saattelemana sängystä. "Ehkä minun on parasta mennä, että ehdin illaksi takaisin. Harjoittelut jääkööt tänään välistä." Sanahdin kävellen mieheni luokse. Sormeni kulkivat tuon käsivartta pitkin olkapäälle asti, katseen seuratessa perässä. "Onko enää kipuja?" Kysyi pieni huoli äänessäni.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 13, 2019 19:47:12 GMT
Otin toisen halauksen avosylin vastaan ja suudelma painautui poskelle. Silitin toisen selkää lavan kohdalta. Huokaisin tyytyväisesti sitten ja loitonnuin katsomaan toista. Toinen sanoi tulevansa iltapäivällä ja nyökkäsin vastaukseksi. "Odottelen täällä", Vastasin toiselle yhtä innoissaan kuin toinen oli.
Toinen nousi ylös. Hänellä oli vielä paljon tehtävää ja päivää ei ollut enää paljon jäljellä. "Ehkä alkaa olla turhan myöhä harjoitteluun. Hoida hevoset ensin", Vastasin naiselle. Hän osasi varmasti sopia Gawainin kanssa harjoitteluvuoroja linnalle. Ihailtavaa oli naisen aktiivisuus kiltaa kohtaa. Pidin katsetta muualla, mutta tunsin kuinka toisen kulkivat kohti olkapäätä. "Ei suuremmin. Liemessä oli tehoa", Virnistin sitten. Sirandras oli kerrankin luonut taikaliemen ilman kurjia sivuvaikutuksia. Jos sivuvaikutuksia olisi ollut, olisi ne jo näkyneet. Vaikka pitkittäinen piina ei ollut poissuljettu idea.
"Pysyn silti täällä linnassa sen aikaa että palaat. Näemme sitten illalla", Sanoin toiselle ottaen naisen kädet omieni suojaan. Tässä välisissä ehtisin käydä vangin luona kysymässä muutamaa sanaa, mikäli hän olisi yhteistyöhaluinen. Ensimmäistä kertaa halusin laittaa vangin tekemään jotain linnan hyväksi ja korjaamaan edelliset virheensä. Mikä olisi parempaa kuin laittaa salamurhaaja urkkimaan Malthaelin maita.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 13, 2019 20:28:16 GMT
Nyökkäsin miehelle hänen kertoessaan odottavansa linnassa. Hänellä oli varmasti paljon mietittävää ja murehdittavaa, joten minun olisi parempi antaa tuolle hetken rauha. Palaisin kuitenkin illalla hänen syliinsä, silloin voisin keskittyä vain häneen. Mutta nyt minun tulisi palata askareideni pariin talliin. Pidin miehen käsistä kiinni, kuunnellen tuon sanoja nyökäten. "Älä murehdi päätäsi puhki." Sanoin vielä hieman naurahtaen, hymyillen huolissani. Ojennuin antamaan hellän suudelman miehen huulille, edelleen pidellen tuon käsistä kiinni.
Kun lopulta suostuin päästämään irti, kävelin takkini luo ja sujautin sen harteilleni. Käännyin vielä katsomaan Lyonellia. "Nähdään illalla." Hymyilin lempeästi. Astelin sitten ulos huoneesta, kipittäen rappukäytävää pitkin alas ja käytävän kautta ulos pihalle. Varmoin askelein kävelin heti pihattoon, jossa kaikki kolme oria laidunsivat lumen keskellä. Heiniä oli sotkettu ympäri ämpäri aitausta. Pudistin päätäni huokaisten, nostaen katseeni hevosiin. Monni veti pukkilaukkaa muiden tullessa liian lähelle, Morte yritti pitää hermonsa kasassa Lantin kiusatessa näykkien ilmaa toisen vierellä, ja Kidrim käveli löntystelevin askelein aidanviertä kohti minua. Kaikki vaikutti normaalilta, mutta sisuksissani oli outo jännityksen tunne.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Mar 18, 2019 11:06:07 GMT
Nainen lähti huoneesta ja katsoin toisen perään hiljaa ilmeettä. Hän tietenkin tulisi ehjänä takaisin, mutta sisällä tuntui outo heikottava tunne. Annoin ryhdin valahtaa kasaan ja siinä Siradnras palasi luokseni ilkkuen. Silmät ilkikuressa kaaressa ja toinen näpräsi sormiaan odottavaisena. "Vallan himo ja jano vievät omat rakkauden himot mennessään", Toinen pyöritteli silmiään ja melkein hyppäsi päälleni. Toinen jäi silti mieluusti leijumaan ilmaan pää alaspäin. Puhdistin päätä. "Sinusta ei tosiaan ota selvää", Vastasin oudon olon vallassa. Tuntui että viikon ruuat ja juomat tulisivat väkisin ylös. "Haha, luopio sinustako kasvaa. Ajattelet liikaa muita, mutta jätät omat ilosi ja tarpeet sivuun", Toinen jatkoi ilkkumista pyöritellen jotain kiiltävää sormien välissä. "Entä sitten. En kaipaa apua, äiti", Murahdin nousten takaisin ylös, tai minut pakotettiin. Sirandras repi paidan kauluksesta. "Kohta on iloa yllinkyllin, Teidän Majesteettinne", Velho päästi otteesta.
"Sinä taidat olla se, joka kaipaa oman veriveljensä rakkautta", Ilkuin takaisin ja tunsin kuinka toisen keho velttoni. Kosminen kokonaisuus alkoi virrata vauhdikkaasti kuin kiehahtanut veri. "Sinulla ei ole virkaa nostattaa Diaworanin nimeä", Sirandras alkoi mököttää kuin teini. "Luopion? Joka kavalsi ja aiheutti Jumalten verijaollisuuden pahuuteen sekä hyvyyteen", Kyseenalaistin ja se oli diivalle liikaa. Toinen katosi haihtuen ilmaan ja jäin yksin huoneeseen ajatusten kanssa. Mikä minuun oikein meni. Ajattelin mennessä ikkunan luokse seuraamaan linnan menoa. Rintakehässä oli outo lämmin kiihkeä tunne, mutta yritin tukahduttaa sen jääkylmillä voimilla. "Olet sitten liian säädyllinen. Ei liika läheisyyttä ennen avioliittoa?", Kuulin naisen äänen pimeässä nurkassa. "Kuka?", Ihmettelin ja käännyin katsomaan kuinka yksi mustaverisista jumalista oli ilmestynyt luokseni. "Chiwant", Kuiskasin ja peruutin pois hieman vihaisena. "Tiedäthän ettei sinulla ole tarve leikkiä mieleni kanssa", Pyöräytin silmiä. Kiitos Sirandras murisin, sillä hän oli taikaliemensä kanssa keksinyt totaalisen tempun. "Kyllä huomaan säädylliyytesi ja hyvä sydämisyytesi. Kuvottavaa. Mitä jos, joskus tekisit poikkeuksen ja kuuntelisit sitä vaikeroivaa velhoa", Jumalatar puhui kuin käärme. "Mene Malthaelin luokse. Olette kuin kaksi käärmettä", Huokaisin taistelin melkein omia ajatuksia vastaan. "Ei tarvitse. Pimeyden tuleva kuningas on aina puolellani", Toinen sihisi ja siinä menin heittämään vaasin toistapäin. Jumalatar haihtui ilmaan ja istahdin takana olevaan nojatuoliin. Mitä helvettiä Sirandras taas.
|
|
|
Post by Lady Karma on Mar 18, 2019 13:51:28 GMT
Lähdin hoitamaan velvollisuuksiani reippaalla tahdilla, siivoten karsinoita, kiilloittaen varusteita, avustaen muita oppipoikia tunneille ja heidän askareissaan. Lopuksi harjasin ja hoidin kaikki kolme oriani pihatosta. Monnilla oli taas pari ruhjetta jaloissa, kun sen pitää potkia ajattelemattomasti muita. Myös Mortella oli pienempi vekki lautasella, luultavasti Goliathin tekosia, orit tykkäsivät ottaa yhteen nimittäin. Vielä hetken hevoset saivat olla ulkona, veisin ne yöksi sisälle pilttuuseen kun palaisin kylältä.
Vilkaisin taivalle, huomaten että päivä alkoi jo hämärtymään. Aika oli mennyt nopeasti, enkä ollut huomannut ollenkaan. Kirosin hieman mielessäni, etsien Goliathien varusteet varustehuoneesta. Nappasin mukaani mustat nahkavarusteet ja turkishuovan satulan alle, ne jotka tulivat ensimmäisenä näkökenttään. Varustus oli todella kevyt ja nopea, enkä juuri ajatellut tyylikkyyttä kantaessani kamoja pihattoa kohti. Harjaisin orin nopeasti ja varustaisin pihalla, niin pääsisin ripeästi lähtemään. "Lady Karma." Kuulin tutun miehen kutsuvan nimeäni. Katsahdin äänen suuntaan ja näin tummaan takkiin pukeutuneen ritarin taluttamassa raskasrakenteista shiretä. Gawain nyökkäsi suuntaani, saaden askeleeni pysähtymään. Hevonen vierellään hörähti raskaasti, saaden miehen taputtamaan sen kaulaa. "Oletko menossa johonkn?" Gawain käveli lähelleni, kysyen sitten silmäillen varusteita käsissäni. Nyökkäsin. "Käyn kylässä." Myönsin, samalla silmäillen komeaa hevosta tummissa ohjissa. Suuri läsi valtasi shiren kasvoja ja lämpimänruskeat silmät katselivat rauhallisin elein maailmaa ympärillään. "Käyt? Kohta on ilta, eikö sinun olisi parasta mennä kotiin?" Mies katseli minua pieni huolen pilke silmissään. Henkäisten vilkaisin ympärilleni, mutta kukaan muu ei ollut kuulo-etäisyydellä. "Kyllä, tulen linnalle yöksi. Mitä enemmän ihmisiä täällä, sen parempi." Selitin. Gawainin ilmeestä näki ettei hän ollut kanssani samaa mieltä. "Tulen mukaasi." Mies virkkoi painokkaasti. Hän otti varman askeleen lähemmäs minua, hevosensa seuratessa perässä. Katsoin ritarin pistävän uhmakkaasti palavia, vihreitä silmiä. Hän vaati päästä mukaan, eikä ottaisi mitään vastaväitteitä vastaan. "Jos tahdot." Nyökkäsin pienesti. En kokenut miehen läsnäoloa haitaksi lyhyelle matkalleni, vaikka en olisi tarvinnutkaan saattajaa tai suojeliaa, olisin pystynyt suojelemaan itseäni kyllä. Lähdin hitaasti kävelemään kohti pihattoa. Gawain lähti oitis perääni. "Kaikki killan ritarit on pistetty valmiustilaan, vartioimme kaikkia sisäänkäyntejä ja partiomme yöllä kylätietä." Mies selitti kuin olisin ollut vaikutusvaltaisempi henkilö. Katsahdin häntä hieman kummissani, mutta sain vastaan itsevarman hymyn. Ehkä asemani tulevan kuninkaan rakastajatarena sai miehen luottamaan asian minulle. En kuitenkaan muistanut Lyonellin puhuvan Gawainille mitään sellaista. "Kenen käskystä?" Kysäisin hämmentyneesti. Laskin varusteet puiselle telineelle, alkaen katseellani etsimään oikeaa hevosta muiden orien joukosta. "Minun. Ja Lancelotin. Kerroin hänelle tilanteesta, hän käski kaikki ritarit valmiuteen." Gawain selitti hymyn leventyessä hänen kasvoilleen. En voinut olla ajattelematta kuinka ritarillista toisen toiminta oli, mutta siihenhän me oppipojat pyrimme. Hän oli oiva esimerkki hyvästä ritarista ja minulla olisi paljon opittavaa häneltä, tulisi olemaan hienoa harjoitella hänen kanssaan. Nyökkäsin vastaukseksi, löytäen samalla mustan friisiläisen, edelleen härnäämässä Mortea. Lähdin tarpomaan pihaton tallottuun lumihankeen riimu ja naru käsissäni. Vislasin kerran terävästi, saaden hevosten huomion kiinnittymään minuun. Morte ja Monni lähtivät oitis jolkottamaan luokseni, mutta jouduin pahoittelemaan niille tälläkertaa. Goliath pysytteli kauempana, mutta kun tajusi että tulin hakemaan häntä, ori nosti päänsä ja kiinnostuneesti laahusti vastaan. Pää ylhäällä käveli vanavedessäni pois tarhasta ja seisoi komeassa ryhdissä sitoessani sitä kiinni, kuin ori olisi odottanut jonkinlaista erityiskohtelua.
|
|