Lady Nadja
Aseenkantaja
"When you know better, you do better"
Posts: 206
Likes: 102
|
Post by Lady Nadja on Feb 27, 2019 5:13:06 GMT
Ajatuksia Nadjalta
Tarinoita Nadjan ei hevoselämästä
lady Nadja
|
|
Lady Nadja
Aseenkantaja
"When you know better, you do better"
Posts: 206
Likes: 102
|
Post by Lady Nadja on Feb 27, 2019 17:35:36 GMT
Uutta suhdettako?
27.02.2019 (503 sanaa) ~Lady Nadja
Kävelen reippain askelin linnan muurien ulkopuolelle. Jos olette lukeneet viimeisimmän hoitotarinan, jonka rustasin rauhassa Rosien päiväkirjaan, tiedätte suunnilleen kuka Aslak on. Hän on siis ex-poikaystäväni. Huomatkaa ENTINEN!!! Aslak veti puoleensa paljon naisia (mukaanlukien minut), mutta heivasi niitä tiuhaan tahtiin pois kuvioista. Niin tapahtui myös minulle poloiselle. Kyllähän se harmitti, koska ensin tietysti luulin että hän oikeasti välitti, rakasti. Toisin kävi. Nyt olin saanut kirjeen Aslakilta, jonka olin polttanut suutuksissani. Kirjeessä kehotettiin tulemaan tänään, 27.2, Hankalan torille. Vaikka poltin kirjeen päätin totella. Ainakin saisin haukkua hänet, jos ei muuta. Kuulostan varmaan lapselliselta, mutta kuulostakoot. Sen aioin tehdä.
Saavun Hankalan torille ja katselen tulisin silmin ympärilleni. Idästä päin näen saapuvan minua kohti uljas musta hevonen, jonka arvioin friisiläiseksi. Selässä olijan tunnistan heti, sir Aslak. Katson kun Aslak pysäyttää ratsunsa viereeni. Välttelen miehen katsetta ja keskityn hevosen turvan silittelyyn.
-Pitkästä aikaa, Aslak hymähtää ja laskeutuu satulasta. Tuo vetää ohjat hevosen kaulalta ja astelee taakseni. Tunnen miehen hengityksen niskassani, kun tuo kietoo kätensä ympärilleni takaa päin.
-Mitä sinä haluat?, tiuskaisen ja yritän rimpuilla pois lihaksikkaiden käsivarsien otteesta. Muutama ohikulkeva luo kysyvän katseen meihin.
-Haluan että tulet mukaani niin saadan sovittua asioita, mies kuiskaa niskaani ja laskee leukansa olalleni.
-Ai miksiköhän, että saan nähdä uuden tyttöystäväsi?, kysyn kärkkäästi. Aslak vain hymähtää ja nostaa minut hevosen selkään.
-Hei!, ei noin saa tehdä, tiuskaisen ärsyyntyneesti, mutta samalla syvällä aivoissani pihisee pieni mielenkiinto.
-Kyllä saa rakas, Aslak hymyilee herttaisesti ja ennenkuin ehdin tehdä mitään, hän hyppää satulaan taakseni, kerää ohjat ja kääntää hevosen ympäri antaen laukkapohkeet. Onneksi on tullut harjoiteltua, koska en edes horjahda vaan istun vakaasti.
Mies on painautunut tiukasti kiinni minuun ja toinen käsi lepää sylissäni. Toisella kädellä hän ohjaa laukkaavaa hevosta. Pian saavumme Aslakin asunnolle. Asunto on hieman käytännöllisempi kuin minun omani. Hän hyppää maahan ja vetää minut perässäni, ottaen kädestäni kiinni etten varmasti lähtisi. Hevosen hän luovuttaa jollekin nuorelle tytölle, jota mulkaisen varoittavasti. Tyttö luikkii tiehensä hevonen kannoillaan. Aslak johdattaa minut sisälle asuntoonsa. Perus huonekalut, jotain extraa ja miekka sekä peitsi. Istun varovasti tuolille ristien jalkani. Nojaan kyynärpääni pöytään ja vilkuilen asuntoa varovasti. Mies asettuu istumaan vastapäätäni, pöydän toiselle puolelle. Lasken katseeni välittömästi pöytään.
-Sano äkkiä minulla on kiire, tuhahdan. Hetken on hiljaista ennenkuin Aslak aloittaa puhumisen.
-Kun jätin sinut, päätin aivan väärin. Aloin heti kaipaamaan sinua ja tajusin kuinka paljon sinua rakastankaan, hän sanoo lempeästi selvästi jännitystä äänessään.
-Pyh mitä valetta, vastaan tökerösti.
-Ihan totta, kaipasin sinua muru, Aslak hempeilee ja kumartuu pöydän yli ottamaan käsistäni kiinni. Pidän katseeni pöydässä sekasortoisin ajatuksin. Enää en tiedä miten asia oikeasti on. Puhuuko Aslak valetta vai totta. Jotenkin haluaisin että totta, koska joskus yksinäisyyden tunne otti vallan. Nousen vaitonaisesti ja mies seuraa salamana.
-Älä mene!, tuo huudahtaa ja kiertää kätensä ympärilleni.
-Puhutaan joskus toiste, nyt ei ole paras hetki, sanon hiljaa ja kiemurtelen vapaaksi kyyneleet silmissä.
Ryntään asunnon ovesta juosten ulos ja pinkaisen matkaan. Juoksen itkien niin pitkään kuin vain jatkan. Loppumatkan linnalle kävelen. Kiva päivä taas kerran. Astun linnan porteista sisään ja juoksen kotiini. Romahdan sängylleni makaamaan ja hautaan kasvoni tyynyyn. Itken kunne kyyneleitä ei enää tule.
|
|
Lady Nadja
Aseenkantaja
"When you know better, you do better"
Posts: 206
Likes: 102
|
Post by Lady Nadja on Mar 12, 2019 17:28:15 GMT
Hyvästi sir Aslak!
12.3.2019 (306 sanaa) ~Lady Nadja
(Tarinassa esiintyy Sir Ambrosius ja Lady Secilia ) Istun pienellä puu tuolilla, Aslakin asunnossa. Pidän katseeni tiukasti lattiassa, kädet ristissä sylissäni. Voin tuntea kuinka sir Aslak katsoo minua tiukasti. En pysty millään vastaamaan katseeseen. Kuulen kuinka mies nousee ylös ja kävelee rauhallisesti luokseni. Nostan katseeni varovasti ylös, kohdaten jäänsiniset silmät. Aslak tarttuu käsistäni ja vetää minut ylös. -Sovitaanko tämä kaikki ja eletään koko loppuelämä yhdessä?, tuo kuiskaa. En pysty vastaamaan mitään. Tuo nostaa pääni käsiensä väliin ja katsoo syvälle silmiin. -Ei, vastaan hiljaa, niin hiljaa ettei sitä melkein kuule. Aslak katsoo minua hämmentyneenä ja työntää seinää vasten. Tuo huulet kohtaavat suuni. Aslak suutelee minua lempeästi, kuin lepyyttääkseen. En vastaa suudelmaan, yritän vain rimpuilla pois. Aslak vain painautuu minua vasten lujemmin. Tunne miehen hauikset vyötärölläni. Mies suutelee yhä vaativammin, kunnes oveen koputetaan lujasti. Aslak päästää minut vapaaksi. Olemme molemmat hämillämme. Kiiruhdan avaamaan ovea ja kuulen takaani kolahduksen. Aslak on ottanut käteensä rautaisen miekan ja lähestyy ovea varovasti. Hetkeksi minut valtaa paniikkini. Avaan oven pikaisesti auki. Hämmennyn valtavasti kun näen oven molemmin puolin sir Deimoksen, ritarini, sekä lady Roxanan. Sitten huomaan lady Secilian, joka kiskaiseekin minut oikein vauhdilla ulos. Pääni ei pysy ollenkaan perässä, kun ritarit ryntää sisälle. Secilia vetää minut hieman sivummalle ja viereemme ilmestyy nyt myös sir Ambrosius. -Ööh... mistä on kyse?, kysyn hätääntyneenä kuullessani huutoa sisältä. Secilia eikä Ambrosius kerkeä vastaamaan mitään, kun Roxana jo huutaa sisältä. -Menkää jo linnalle ja sanokaa Lyonnelille että tulemme pian, nainen huutaa ja lähdemme hölkkäämään kohti linnaa. -Haluatteko selittää?, kysyn hengästyneenä juoksemisesta. -No siis nähtiin Ambon kanssa kun sir Aslak otti sinut kyytiinsä ja et näyttänyt tyytyväiseltä. Oltiin huolissamme sinusta ja terveydestäsi, joten päätettiin etsiä sinut, Secilia selittää ja Ambrosius nyökkäilee tarmokkaasti. Naurahdan kuivasti, mutta kiitollisena. Taisin juuri saada ensimmäiset ystäväni linnalta. Vedän Secilian ja Ambrosiuksen tiukkaan kolmoishalaukseen. En tiedä mitä ritarit sir Aslakille tekivät, mutta se ei kiinnosta minua pätkän vertaa. Tehkööt mitä tehkööt, kelvoton mies.
|
|
Lady Nadja
Aseenkantaja
"When you know better, you do better"
Posts: 206
Likes: 102
|
Post by Lady Nadja on Apr 10, 2019 11:31:47 GMT
Päiväkirjamerkintöjä
10.4.2019 (318 sanaa) Lady Nadja
Inspiraatio: Sir Ambrosius
Tarinassa esiintyy Lady Karma Lady Secilia Sir Ambrosius
Istuudun sängylleni, ristin jalkani ja kaivan lipaston syövereistä ikivanhan päiväkirjani. Sen sivut ovat rypistyneet ja kellastuneet, mutta heti kun avaan sen mieleni valtaa kotoisa tunnelma. Hymy hiipii väkisinkin kasvoilleni kun alan lukemaan minun noin 4vuotta vanhoja päiväkirjamerkintöjä siitä ajasta kun asuin vielä vanhempieni ja sisarusteni luona.
"Rakas päiväkirja. Tänään kuulin kun vanhempani puhuivat siitä, että minut voitaisiin päästää linnaan opiskelemaan ritarin oppeja ja lopulta tulemaan ritariksi. Tämä oli ollut minun unelmani jo pikkutytöstä saakka, mutta nyt kun se on ehkä käymässä toteen alkaa se hieman jännittää. Miten pärjään ritarin kanssa joka minua opettaa, saanko uusia ystäviä ja sopeudunko linnan arkeen? Mutta kerran se oli unelmani ja vanhempani ilmeisesti suostuvat siihen vihdoin, niin kaipa se sitten toteutuu ja pääsen vihdoin ja viimein ritarin oppeihin! Tietty tulee ikävä vanhempien luona, turvassa asumista, mutta olen sellainen ihminen joka ottaa haasteet innokkaana vastaan, eikä kieltäydy vaikka mikä olisi!"
Hymyilen muistolle kun tätä kirjoitin jännittyneenä pääsenkö oikeasti tänne.
Käännän monta sivua eteenpäin mielenkiintoisena ja löydän aika uuden merkinnän päiväkirjassa.
"Rakas päiväkirja. Nyt, vihdoin ja viimein on koittanut se päivä, kun sain tietää että minut on hyväksytty linnan oppeihin, Rosie nimisen tamman oppipojaksi. Nyt en ole enää pelkkä Nadja, vaan lady Nadja. Aamulla olin pakannut viimeisetkin tavarani ja tätä kirjoittaessani olen matkalla linnalle. Aika näyttää miten selviän ja lyödäänkö minut koskaan ritariksi!"
Nappaan yöpöydältäni kynän ja alan kirjoittamaan uutta tekstiä päiväkirjaan;
"Rakas päiväkirja. Olen ollut linnalla jo hyvän aikaa, saanut uusia ystäviä, ahkeroinut kovasti Rosien kanssa, käynyt turjanaisissa ja tehnyt vaikka mitä kivaa. Tänne lähtiessäni en olisi uskonut että saisin kokea näin paljon hienoja kokemuksia ihan huipputyyppien kanssa! Olen ikuisesti kiitollinen siitä että pääsin tänne!"
Lasken kynän pöydälle hymyssä suin. Oveeni koputetaan ja kiiruhdan avaamaan sen. Siellä seisoo lady Secilia, sir Ambrosius sekä lady Karma.
-Meinaisitko sä tulla syömään vai mikä kestää?, kysyy Secilia hyväntuulisena. Ambo virnistää ja Karma katsoo minua -
saatan nähdä tuon silmissä hyväntuulisen pilkkeen. Nyökkään kavereilleni ja seuraan noita ruokalaan.
|
|
Lady Nadja
Aseenkantaja
"When you know better, you do better"
Posts: 206
Likes: 102
|
Post by Lady Nadja on Oct 7, 2019 15:32:27 GMT
Se pirun salaisuus osa 1/3
Olin tilauttanut kylän räätälillä uuden kätevän viitan. Ruskea pitkä, paksu viitta jossa on paksu ja painava huppu. Viitan sisäpuolelle olin teettänyt molemmille puolille yhdet salataskut, joihin saa kätevästi tikarit. Oikeaan olkapäähän on kirjailtu pieni kultainen miekka, jonka kouraimessa on pienenpieni musta merkki. Kaksi sydäntä. Mutta nyt kun rutto oli levinnyt kylällä, en voinut lähteä hakemaan arvokasta viittaani.
"Sir Teias" kumarran ritarini edessä.
"Lady Nadja, puhu vain" mustahiuksinen ritarini sanoo. Joudun katselemaan hieman ylöspäin jotta saan katsekontaktin.
"Minun uusi tilattu viittani on nyt valmis. Sain tiedon suutarilta. Joten olisiko mahdollista että lähden hakemaan sitä?" Kysyn.
"Etkö muista että kukaan ei saa poistua nyt linnalta ruton takia?" Teias kysyy matalalla äänellä.
"Tottakai sir" nyökkään. "Mutta se on oikein erityinen viitta ja haluaisin oikein kovasti sen pian itselleni" kuulostipa tyhmälle.
"Valitettavasti ei onnistu niin pitkään kun Lyonell sanoo" mies hymähtää. "Miksi tämä kyseinen viitta on näin arvokas?" Ritari kysyy. Yritän salaa vilkuilla miehen silmistä onko tämä aidosti utelias, mutta siniset silmät eivät kerro mitään.
En halunnut kertoa totuutta miehelle. En vielä, en halunnut että hän olisi ensimmäinen joka tästä saa tietää. Rukoilen mielessäni että Teias ei kyselisi enempää. Luultavasti lady Secilia, sir Ambrosius tai ehkä jopa lady Karma olisi ensimmäinen joka saa tietää minun oman pikku salaisuuden. Minun lisäkseni on yksi henkilö kuka sen viitan - tai pikemminkin sen merkin - arvokkuuden tietää. Ja tämä on yksi on sir Aslak. Kyllä. Se lurjus.
"Ööh, maksoin siitä paljon ja en halua.. hukata sitä" änkytän valhetta suoraan päin ritarini kasvoja. Jos Teias näkee minusta että valehtelen, no se on sitten huono homma. Mies katsoo minua hitusen epäilevästi, mutta lopulta nyökkää hieman. Tukahdutan helpottuneen huokauksen.
"Noniin hopi hopi, käy hakemassa Sirandrasilta yksi pullo rohtoa ja juo se. Näin et toivottavasti itse tartu. Ehkä se saadaan kylälläkin joskus kuriin" Teias naurahtaa vaimeasti ja kävelee reippaasti pois. Pyöräytän päätäni ja lähden kohti omaa huonettani.
Riisun viittani ja kenkäni huoneeni oven pieleen, jonka jälkeen rojahdan pienelle sängylle ruudullisten lakanoiden päälle. Suljen hetkeksi silmäni ja alan miettiä..
|
|
Lady Nadja
Aseenkantaja
"When you know better, you do better"
Posts: 206
Likes: 102
|
Post by Lady Nadja on Nov 14, 2019 15:42:51 GMT
Se pirun salaisuus osa 2/3
(Tapahtui kolme vuotta aiemmin)
On kaunis kesäkuun päivä. Aurinko paistaa kirkkaana taivaalta ja tuuli suutelee avonaista kaulaani ja kasvojani. Kiertelen torilla ja seuraan ihmisten elämää ja kojuja joissa myydään hedelmiä, leivoksia, lihaa ja aseita. Seison hieman rikkinäinen viitta päälläni ja huppu kasvojeni suojana, aseita myyvän kojun reunalla. Olin juuri ostanut siitä tikarin, jonka piilotin viittaani. Ihan varmuuden vuoksi. Joskus ennenkin jotkut 30-vuotiaat miehet olivat kuolanneet minun, 18-vuotiaan tytön perään.
Olin juuri aikeissa lähteä kiertelemään torilla eteenpäin, kun nään jotain joka saa sydämeni hypähtämään. Kojujen luota astelee komea ja ruskettunut mies. Tuo ei varmaan paljon minua vanhempi. Muut torilla olevat naiset katselevat myös ihailevasti tuon miehen perään. Hengitän syvään keräten rohkeuteni ja astelen kohti miestä.
Mies pysähtyy tielle minun astuessa tuon luo. Hän ei ole vaivautunut pukeutumaan kovinkaan värikkäästi, tumma paita, tummat housut, saappaat ja raskaalta näyttävä viitta. Asu saattaa näyttää kaukaa halvalta, mutta läheltä katsottuna huomaa että vaatteet ovat maksaneet huomattavan summan. Miehen selkään on sidottu huotra, josta pilkistää miekan nuppi. Poistan hupun päästäni, niiaan herttaisesti hymyillen ja ripsiä räpsäyttäen.
"Hyvää päivää, neiti" mies hymyilee. En ollut koskaan ennen nähnyt miestä, vaikka olin torilla joka päivä.
"Nimeni on Nadja, Nadja Dufva" lisään.
"Hyvää päivää Nadja" mies hymähtää. "Olen sir Aslak, Arkalan läänin linnassa toimiva ritari" Aslak sanoo. Kohotan hieman toista kulmakarvaani. Arkalan läänin ritari Hankalassa. Aslak taisi huomata eleeni.
"Kyllä vain" tuo naurahtaa.
"Miksi sinä sitten olet täällä Hankalassa?" Kysyn.
"Minulla on täällä vara-asunto, johon tulen silloin tällöin, lomailemaan ja pakoilemaan arjesta" Aslak vastaa. Jäin varmaan tuijottamaan miehen käsi- ja rintalihaksia, koska tuo yskäisee kuuluvasti. Hätkähdän hieman.
"Aa kiva" sanon kasvot punehtuen.
"Haluaisiko Nadja neito vierailemaan luonani? Siellä on aika yksinäistä" Aslak sanahtaa virnistäen pienesti. Kasvoni punehtuvat entisestään.
"Eihän näin mukavasta tarjouksesta voi kieltäytyäkään" hymyilen pienesti. Mies viittoloi seuraamaan.
Saatan nähdä muiden kadulla seisoskelevien naisten silmissä kateutta, kun kävelen Aslakin vierellä kohti tuon asuntoa.
"Onko se kaukana?" Kysyn rikkoakseni hiljaisuuden.
"Ei kovin, hieman syrjässä vain tästä torista, siellä on katsos rauhallisempaa" toinen vastaa rauhallisesti. Nyökkään vastaukseksi katsellen ympärilleni ja nostaen hupun takaisin päähäni.
"Tässä se nyt on" Aslak sanahtaa. Edessämme on normaalia suurempi talo, jonka vieressä on varasto rakennus, josta kuuluu kavioiden kopsetta ja kevyitä ihmisen askelia.
"Hevonenko tuolla on?" Naurahdan.
"Joo. Täällä on yksi hevonen, jolla liikun ja linnalla on toinen se niin sanottu päähevonen" toinen vastaa kaivaen taskuaan.
"Kuka siitä hevosesta huolehtii kun olet linnalla?" Kysyn tiiraillen rakennuksia huppuni alta.
"Olen palkannut talliapulaisen, joka huolehtii siitä" mies sanoo ja kohauttaa olkiaan. Kun Aslak on löytänyt avaimensa, hän kävelee asunnon ovelle. Ehdin juuri nähdä kun varastorakennuksesta astuu esiin alaikäinen tyttö ämpäri kädessä. Tyttö niiaa Aslakille ja vilkaisee minua kasvot neutraaleina kadoten rakennuksen taakse.
Aslakin asunto on sisältä häikäisevä. Kalliin näköisiä sohvia, paljon tyynyjä, kaikki on hyvässä järjestyksessä, vessoja on kaksi ja makuuhuoneitakin on varmaan kaksi. Suustani karkaa ihaileva henkäys.
"Vaikuttavaa?" Aslak naurahtaa kuivasti.
"Yllättävää pikemminkin" hymähdän haltioituneena.
"Käy peremmälle" mies viittoloi seuraamaan kohti suuria sohvia.
Juttelemme iät ajat maaten pehmeillä sohvilla tyynyjen seassa. Olen saanut selville että Aslak on 21-vuotias, tuon molemmat hevoset ovat oreja, tuo on sinkku ja muuta tietoa. Vuodatin myös omia tietojani miehelle.
"18?!" Aslak huudahtaa yllättyneenä, kun kerron ikäni.
"Näytänkö vanhemmalta vai nuoremmalta ja hyvällä vai huonolla tavalla?" Kysyn katsellen katosta riippuvaa kristallilamppua.
"Vanhemmalta ja hyvällä tavalla" mies vastaa. Naurahdan kääntäen katseeni tuohon. Aslak hivuttautuu lähemmäksi, tarttuu kädestäni kiinni ja kurottautuu painamaan suukon huulilleni. Katson hämmentyneenä, mutta halukkaana toista silmiin. Raahaudun itsekin lähemmäs ja suutelen miestä ensin varovasti, sitten varmemmin.
Aamulla löydän itseni Aslakin syleilystä, tuon yhdestä makuuhuoneesta. Räpsäytän silmiäni silittäen miehen paljasta rintaa odottaen miehen heräävän. Molempien vaatteet lojuvat lattialla, eikä huone ole enää ollenkaan siisti.
"Huomenta" Aslak mutisee vihdoin herätessään ja antaa suukon otsalleni.
"Mites tässä nyt näin kävi?" Hymähdän ilkikurinen hymynkare huulillani.
"Eihän tälläistä tilaisuutta voi vastustaa" mies vastaa vieläkin unisena. Virnistän pienesti kääntyen selälleni.
Kolmen kuukauden päästä olimme päätyneet jo yhteen. Emme paljastaneet suhdettamme kenellekään. Neljän kuukauden päästä aioimme ottaa yhdessä samanlaiset tatuoinnit ikuiseksi muistoksi. Maatessani pöydällä neulan hakatessa selkääni ja Aslakin käsi kädessäni ajattelin ettei tämän onnellisemmaksi voi ihminen enää muuttua. Vihdoin molemmilla oli selässä pieni tatuointi, miekka, jonka kouraimessa on kaksi yhdistynyttä sydäntä. Tämä merkki sitoo ja tulee aina sitomaan meitä ikuisesti, tapahtui mitä tahansa.
|
|
Lady Nadja
Aseenkantaja
"When you know better, you do better"
Posts: 206
Likes: 102
|
Post by Lady Nadja on Dec 9, 2019 18:07:55 GMT
Se pirun salaisuus osa 3/3
Lady Secilia ja Sir AmbrosiusSilitän sormellani ruskean viitan kangasta. Kuljetan sormeani pitkin paksua viittaa, testaan tikarin salataskut, saumat ja oikean puolen olkapään kohtaa, jota koristaa kultainen miekka. Oikea käsi viitan merkin päällä, kosketan vasemmalla kädellä selkääni, jossa on samanlainen merkki tatuoituna. Huokaisen hiljaa laskiessani käden. Pyörähdän varovasti peilin edessä viitta ylläni. Katson kuvaani hiplaillen viittaa. Vaikka tatuoinnin ottamisesta on monia vuosia tuntuu kuin sitä tehtäisiin nyt kun minulla on viitta ylläni. Selkääni polttaa tatuoinnin kohdasta. Vedän syvään henkeä. Ehkä vain kuvittelen kaiken. Riisun viittani pois ja lasken sen sängyn päälle. Polttava tunne lakkaa heti. Kurkistan käytävään ja huikkaan ohi kulkevalle palvelijalle että lähettää lady Secilian ja sir Amrosiuksen tänne. Ensin ajattelin pyytää myös lady Aelan, mutta suljin lopulta ajatuksen. Aelaa en tuntenut vielä tarpeeksi, eikä hän ollut silloin mukana kun minut haettiin - tai pelastettiin - Aslakin luota. Oveen koputetaan jämäkästi. "Sisään!" Sanon sängyltä. Secilia kurkistaa sisään Ambo takanaan. "Tulkaa istumaan tänne" kehotan ystäviäni. Secilian silmistä voin erottaa hieman huolestuneisuutta. "Onko kaikki hyvin?" Nainen kysyy istuessaan viereeni. Ambo sulkee perässä oven ja istuu toiselle puolelleni. "Joo. Mutta haluan kertoa teille yhden tarinan, johon liittyy salaisuus ja joka on myös tässä viitassa" hymähdän nostaen ruskean viitan syliini. Secilia ja Ambrosius kuuntelevat tarkasti kun kerron heille minun ja Aslakin ensikohtaamisesta. Välillä Secilia saattaa huokaista pienesti järkytys kimmeltäen silmissä. Kun tarina on saatu päätökseen nainen nostaa viitan sylistäni surullinen ilme kasvoillaan. Tuo tutkii viittaa ja erityisesti merkkiä. Naisen tutkiessa sitä käännyn Ambon puoleen. "Tiedätkö sinä mitä Aslakille tapahtui?" Kysyn mieheltä. "Sir Aslak jäi minullekin mysteeriksi. Pitäisi kysyä asiaa lady Roxanalta. Hän siellä taisteli" mies hymähtää. Nyökkään tuolle. Jostain syystä minua houkututtaa nähdä hänet ja tietää mitä hänelle tapahtui. Uskon että mies on palannut Arkalaan eikä häntä näy täällä päin hetkeen. "Haluatko näyttää sen tatuoinnin?" Secilia kysyy varovasti. "Mielelläni. Kerran kerroin tämän kaiken niin miksi salailemaan sitä teiltä" naurahdan. Nostan paitani helmaa siten että he näkevät selässä lepäävän tatuoinnin. "Ihan samanlainen kuin viitassasi" Secilia huokaa. "Ja tämä sama tatuointi on Aslakin selässä samassa kohtaa?" Ambo kysyy hiljaa. Nyökkään laskien paitani ja kääntyen toisten puoleen. "Kiitos että kuuntelitte" hymyilen vetäen ystäväni samanlaiseen yhteishalaukseen kuin silloin kun näin Aslakin luultavasti viimeisen kerran. Pieni kyynel vierähtää poskelleni.
|
|
Lady Nadja
Aseenkantaja
"When you know better, you do better"
Posts: 206
Likes: 102
|
Post by Lady Nadja on Apr 4, 2020 7:39:40 GMT
Warringtonin marjat
Ruttotehtävä - Mukana Lady KarmaKiristän levottoman tamman satulavyön ja oikaisen satulalaukut paikoilleen. Tamma vilkuilee silmän valkuaiset välkkyen melkein tyhjää tallia. Toisella puolella tallia on tosin lady Karma varustamassa hevostaan Kidrimiä. Olin pyytänyt Warringtonin matkalle mukaan Karman, koska reissu kestäisi kaksi päivää eikä matkalle olisi kiva lähteä yksin. Suoristan vielä tummanpunaisen viittani kaikessa hiljaisuudessa kunnes olemme lähtövalmiina. Ratsastamme metsän läpi hiljaisuus ympärillämme. Kumpaakaan ei huvita puhua aamun jälkeen. Vaikka hiljaisuus oli ympäröinyt koko linnan, sana yhden oppipojan kuolemasta oli kirinyt kaikkien korviin heti. Kun olemme ratsastaneet hyvän tovin rikon hiljaisuuden puuskahduksella jota olin halunnut sanoa jo hetken. "Tuo rutto on aivan kamala" kuuluu vihainen purkaus suustani. Karma nyökyttelee vahvistaakseen sanomani. Nainen yrittää rohkaista minua sillä että kun olemme keränneet marjat olemme askeleen lähempänä ruton taltuttamisessa. Nainen sanoo tuon pieni hymy huulillaan, jonka uskon olevan väkisin puserrettu. Karman käydessä suunnitelmaa äänessä läpi hymisen välillä myöntävästi. Valan itseeni enemmän rohkeutta. Lopulta tunne oloni itsevarmaksi, joten pystyn rentoutumaan Rosien selässä. Lyhyet laukkapätkät ovat saaneet kevyen punan poskilleni, kylmän viiman tuivertaessa niitä. Pitkät rauhalliset käyntipätkät antavat hyvän mahdollisuuden keskittyä maisemiin ja rentoutumiseen. Huomaan mäen takaa tulevan valon ensin. "Voiko se olla kylä?" Sanon hiljentäen ääntäni. "Voi olla. Näemme kohta" Karma hymähtää mietteliäästi ääni matalana. Ohjaamme hevoset kohti tuntematonta valoa. Rosien korvat ovat tarkkaavaisesti pystyssä valoa kohti. Vilkaisen sivusilmällä Karmaa ja Kidrimiä, mutta oria ei näytä paljon se hätkäyttävän. Lopulta näkyviin tulee suuri maalaistalo teineen. "Mikä tuo paikka on?" Henkäisen silmäillen ympäristöä uhkien varalta. Karma huomaa tien vieressä olevan kyltin ja osoittaa sitä kohti. "Otetaanko ravikisa?" Kysyn naiselta ilkikurinen hymynkare huulillani. Rosie on jo valmiiksi pörheänä, joten miksipä en antaisi sen vähän kisailla tietäen että voitan. Ainakin tamma saa lisää puhtia voittaessaan. Lopulta nainen suostuu, joten kannustan Rosien heti raviin. Puolivälissä matkaa vilkaisen taakseni nähdäkseni toisen ratsukon. He ovat kivan välimatkan päässä. Virnistän voitonriemuisesti nostaen toisen käteni ilmaan. Karman saapuessa luoksemme alamme tutkia kylttiä tarkemmin, kunnes takanamme kuuluva vanha mies ääni keskeyttää. Mies ohjasti meitä mistä marjoja löytää. Kiittelyn jälkeen lähdimme laukalla kohti Addersfieldiä, josta etsimme majatalon yöpymistä varten. Seuraavana päivänä hyvän aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa. Pieniä kojuja oli kaikkialla, joita ihastelin haltioituneena. Yhdestä kojusta löysin kauniin korun, jonka timantit kiiltelivät valossa. Se tuntuu kylmältä käsissäni. Sujautan nahkaisen nauhan kaulani ympärille. Ihastelen korua vielä hetken ennekuin laitan sen pois huokaisten. Karma ihmettelee enkö aio ottaa sitä. Työnnän käteni taskuun muutaman hopearahan ympärille. Ei ne riitä. Karma antaa myyjälle muutaman kultarahan ja sujauttaa korun kaulaani. "Mitä sinä?.." henkäisen kun korun nahkainen nauha painuu uudestaan kaulaani vasten. Nainen sanoo että minun pitää ajatella se joululahjana, jonka jälkeen tuo lähtee kävelemään poispäin. "Kiitos" tajuan vihdoin sanoa. Marjojen kerääminen on helppoa ja sujuu nopeasti. Pian olemme jo valmiita lähtemään takaisin linnalle. Kun samainen maatalo, minkä näimme jo tulomatkalla, alkaa tulla näkyviin lävitseni kulkee kylmäväristys. Mitä on käynyt? Mustiin pukeutuneet ihmiset kertovat kyllä kaiken. Suustani pääsee pieni inahdus. "Luulen että vanha mies on nukkunut pois" Karma sanoo hieman kylmällä äänellä sulkien silmänsä. Itse seuraan arkun kantoa sisälle vankkureihin. Toivottavasti miehellä on nyt kaikki hyvin. Päästyämme vihdoin linnalle olen lopenuupunut. Myös Rosie näyttää jo hieman väsyneeltä, eihän se mikään nuori enää ole, mutta reissu oli vaivan arvoinen. Toivottavasti marjat ovat avuksi.
|
|
