|
Dana
Apr 11, 2019 8:28:22 GMT
Post by Prince Lyonell on Apr 11, 2019 8:28:22 GMT
|
|
|
Dana
Nov 22, 2020 16:19:13 GMT
Post by Prince Lyonell on Nov 22, 2020 16:19:13 GMT
22.11.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Lady Joanne Walsh〚 819 sanaa 〛
Olin saanut luvan osallistua Danalla Artheur Godwynin "joustausta noviiseille"-oppitunnille. Hevonen oli minulle täysin vieras, joten en ollut aivan varma tunnistaisinko sen muiden mustien hevosten joukosta. Minut ohjeistettiin tammalaitumelle, josta etsin tammaa hyvän tovin, mutta en vain saanut silmiini kuvailuun sopivaa hevosta, joten minun oli pakko palata talliin takaisin ilman sitä. Danan kouluttaja Cyrene käveli minua vastaan muurin nurkalla ja pyysin tätä avukseni. Nainen katsoi minua päästä varpaisiin ja totesi, että kai se on pakko, etteivät muut joudu odottelemaan minua. Cyrenen katse kiersi laidunta portilta, mutta tamma ei osunut hänenkään silmiinsä. "Ja taasko se on karannut!" hän kiljaisi ja lähti pinkomaan kohti tallia.
Lähdin harppomaan naisen perään ja ollessani melkein tallin ovella satuin vilkaisemaan pihattotarhauksen suuntaan. Siellä tarhan nurkalla minulle hörisi musta silkkiturpa. Kun käännyin katsomaan taas tallin suuntaan, kävelivät Cyrene ja Artheur minua kohti kiukkuisen näköisinä. En osannut tehdä muuta kuin osoittaa hevosta pihattotarhassa ja kumpikin katsoi hämmentyneenä minua. ”Mitä se tuolla tekee, veitkö sen sinne?” Cyrene kysyi hämmentyneenä katsellen vuorotellen minua ja vierellään olevaa Artheuria. Artheur vain raapi päätään mumisten jotain. Cyrene nappasi kädestäni päitset ja lähti hakemaan tammaa puolestani. Myöhemmin saimme Deimokselta selityksen, että tamma oli todella taas karannut laitumelta ja tämä oli siksi vienyt sen pihattoon, jossa on hieman korkeammat aidat.
Cyrene oli vienyt tamman pilttuuseen ja kadonnut sitten johonkin. Tamma tapitti minua kaula kaarella, aivan kuin kysyen, että ”sinunko kanssasi tässä pitäisi ryhtyä johonkin?”. Tamman upea ulkomuoto teki kyllä minuun vaikutuksen, olihan se sentään destrier tyypin hevonen. Rupesin kiireellä etsimään sille jostain varusteita. Onneksi hevonen ei ollut piehtaroinut ulkona, joten sille riitti nopea sukiminen puhtaaksi. Huomasin että kanssani oppitunnille tuleva ratsukko lähti jo ulos ja minulla ei ollut vielä edes haarniska ylläni. Kauhean ahdistuksen vallassa kiskoin haarniskaa ylleni ja hevoseni steppaili pilttuussa. Sen kerran, kun pääsen linnan hevosten kanssa toimimaan, niin kaikki menee pieleen – mikä tuuri! Mutta juuri minun tuuriani, kuten aina.
Koska olin ratsastanut vain työhevosilla ajojen väleissä ilman satulaa aiemmin, oli minun nyt hieman hankala haarniska päällä sopeutua liikkeisiin tamman selässä. Yhden käden ohjaus oli minulle helppoa, koska olin tottunut siihen, sillä yleensä minulla on ratsastaessa ollut käsihevonen toisessa kädessä ohjailtavana. Artheur joutuikin ensiksi korjaamaan istuntaani, sillä jännitin reisiäni niin paljon, ettei tamma liikkunut alkuun mihinkään. Kun sain jalat oikeaan asentoon ja kunnon tuen jalustimilta sain ideasta taas kiinni. Testasin tamman pysäyttämistä muutamaan otteeseen ihan vain istunnan avulla ja vielä ainakin Dana oli hyvin kuulolla. Artheur kertoi, että yleensä hänkin haluaa nähdä liinassa juoksuttaen uudet ratsukot, mutta teki tällä kertaa poikkeuksen, sillä itse olin vinkunut nimenomaan joustausta kokeilemaan.
Oppitunnilla oli lisäksemme toinen ratsukko, jonka ratsastajan tai hevosen nimeä en tiennyt, enkä edes lähtenyt kyselemään. Keskityin täysillä omaan ratsastukseeni, ettei Artheur tai toinen ratsastaja päässeet vain ivailemaan mistään. Artheur ei onnekseni vaikuttanut yhtään ivailevan vähälle kokemukselleni, vaan antoi positiivisella asenteella neuvojaan. Oppituntimme alkoi peitsen hallinnan harjoittelulla hevosen eri askellajeissa ja Artheur neuvoi, miten peitsi myös turvataan. Peitsen käsittely maassa oli minulle melko tuttua, sillä olin ollut avustamassa joustausharjoitteluissa useamman kerran. Siellä olin peitsiä joutunut ritareille ojentelemaan – samalla ohimennen itse hieman testaillut sen hallintaa.
Vaikka meitä olikin tunnilla kaksi, emme tänään lähteneet päättömästi toisiemme kanssa kisaamaan – kumpikin olimme aivan noviiseja lajin parissa. Aloitimme "shock quintain"-taulujen avulla harjoittelun vuorotellen. Tauluun oli helppo testata miten voimakkaasti peitsiä kannattaa käyttää ja huomasin heti olevani aivan liian arka peitsen kanssa. Tästä sainkin Artheurilta kuulla, että siihen on syynsä miksi suoraan ei hevosen selkään kiivetä harjoittelemaan. Muutama seuraava tauluosuma oli jo parempi ja varmuuteni kasvoi tunnin aikana roimasti. Artheur halusi vielä, että harjoittelemme peitsen aloillaan ja vakaana pitoa samalla, kun kiihdytämme hevosemme täyteen laukkaan – olimme kuulemma arastelleet vauhtia tauluilla niin paljon. Tämä harjoitus oli mieleeni ja spurttasimmekin tamman kanssa useamman kerran areenalla, kunnes Artheur ilmoitti tämän riittävän tältä kertaa.
Vaikka oppitunti ei ollut mennyt ihan niin kuin olisin sen halunnut menevän – toivoin olevani luonnonlahjakkuus lajissa - olin ihan hyvillä mielin ja tyytyväinen itseeni ja hevoseen. Lähdimme kävelemään tamman kanssa vielä lopuksi hieman niitylle ja metsään. Dana napsi välillä suuhunsa hieman heinänkorsia tien penkalta ja välillä se kajautti ilmoille kimeän hirnunnan ja jähmettyi hetkeksi kuuntelemaan vastaako kukaan. Niitty oli niin kauniina, että otimme pienen pätkän ravia, mutta sitten tamma sai kävellä aivan pitkin ohjin. Jäin hieman ajatuksiini ja havahduin siihen, että ratsuni oli vain pysähtynyt syömään. En tiedä olisiko sen sallittua syödä varusteet päässä, joten vähin äänin jatkoimme matkaa skarpimpina takaisin linnaa päin.
Linnan pihassa pysäytin tamman ja liu’uin nopeasti alas, ennen kuin tamma kerkesi lähteä steppaamaan. Vein tamman siihen pilttuuseen jossa sen laitoimmekin valmiiksi ennen tuntia. Purin siltä varusteet ja harjasin tamman oikein kiiltäväksi. Jätin tamman odottamaan pilttuuseen siksi aikaa, kun puhdistin sen varusteet. Olimme metsässä rymynneet lehtipuiden oksien ohitse niin, että puolet oksista oli jäänyt kiinni varusteisiin. Nypin oksat ja lehdet pois ja pyyhin pölyt kostella liinalla nahkaosista. Olin saanut ohjeen palauttaa tamman takaisin tammalaitumelle – josko se ei jaksaisi liikuttuaan enää loikkia aitojen ylitse. Päästäessäni tamman vapaaksi laitumelle katselin kuinka se laukkasi hirnuen laumatovereidensa luo. Dana hakeutui turvat vastakkain muutamankin kaverin kanssa – ja tammamaiseen tapaan kohta vinkui jalkaa polkien niille.
|
|