|
|
Post by Sir Adrian on Apr 12, 2019 16:46:09 GMT
// Lady Seren tännepäin! Tällä kertaa kyseessä vain näiden kahden välinen tilanne. Olin saanut juuri tehtyä kaikki päivän pakottavimmat hommat, ja Oweyn oli taas turvallisesti laitumella riehumassa, eikä minun tarvinnut kestää sitä enää tänään. Olin kylläkin alkanut kiintyä oriin jo jossakin määrin, ja sekin sieti minua jo alkutaipalettamme paremmin. Olinhan joka päivä sen kimpussa häärämässä, ja olin talutellut sitä ahkerasti saadakseni sen luottamaan minuun muutenkin kuin hoitotilanteissa. Edistystä oli jo alkanut näkyä, mutta kunnollista luottamussidettä välillemme saimme vielä odottaa. Sir Deimos ei enää ollut ritarini, mutta hän oli juuri äsken törmätessäni häneen tallin käytävällä todennut, että valjashuone ja rehuhuone kaipaisivat kiperää siivoamista. Hän käski minun hakea lady Serenin, jonka ritari oli nähnyt menevän laitumille päin, ja siivota paikkoja hänen kanssaan. "Sinulla ei näyttäisi olevan parempaakaan tekemistä, joten alahan mennä", sir Deimos sanoi ja lähti harppomaan kiireisen näköisenä jonnekin. "Selvä, sir", lausahdin hänen selälleen, joka jo katosi ulos tallista. Vai hakemaan lady Seren. Muistin hänet kyllä, se arpikasvoinen nainen. Oikaisin viittaani ja lähdin tallista suunnaten reippain askelin kohti laitumia toivoen, että löytäisin Serenin nopeasti. |
|
|
|
Post by Lady Seren on Apr 12, 2019 17:45:49 GMT
Kirpeä tuuli repi hetkellisesti harmaata viittaani nojaillessani laitumen aitaan. Aidan vieressä seisoi Ekko ja orin takana torkkui Oweyn. Silittelin Ekkoa pihistettyäni orille kuivan leivän palkinnoksi päivän oppitunnista. Ekko oli käyttäytynyt vaihteeksi vallan mallikkaasti, mikä oli erittäin mukava yllätys. Ekko tutkiskeli käsiäni toivoen löytävänsä lisää leipää jostain, mutta käännähti sitten lopulta ympäri. Hiljaiset askeleet saivat minut katsahtamaan linnalle päin ja huomasin sir Adrianin astelevan rauhallisesti tallilta päin. Päättelin hyvin pikaisesti, että hänellä olisi mahdollisesti asiaa minulle, joten astahdin hieman kauemmas aidasta. En kuitenkaan sanonut mitään, vaan odotin miehen avaavan suunsa ja kertovan asiansa. Sen olin hänestä oppinut, ettei sir Adrian puhunut turhaan. Ei kenellekkään. Owey käänsi suuren päänsä lähenevän miehen suuntaan ja höristi korviaan kiinnostuneena. // Sir Adrian |
|
|
|
Post by Sir Adrian on Apr 19, 2019 13:52:31 GMT
Tuuli ei tuntunut kovin mukavalta, sillä se oli kylmä siitä huolimatta, että aurinko yritti pilkistää esiin pilvien takaa. Kiedoin viittaa paremmin ympärilleni ja samalla havaitsin jo kaukaa, että etsimäni lady Seren seisoskeli orilaitumen aitaan nojaillen ja taputteli hoitohevostaan Ekkoa. Nainen oli jo huomannut minut ja astahti kauemmas aidasta samaan aikaan, kuin laitumella majaileva Oweyn huomasi minut ja katsoi minua kuin miettien, olinko oikeasti tulossa hakemaan sitä toista kertaa saman päivän aikana. Se kuitenkin höristi korviaan ja näytti yllättävän positiivisesti kiinnostuneelta lähestymisestäni.
Saavuin aidalle jättäytyen sopivan välimatkan päähän lady Serenistä. Oweyn asteli lähemmäs ja ojenteli päätään aidan yli, ja taputin sen kaulaa hajamielisesti siirtäen katseeni samalla naiseen edessäni.
"Sir Deimos haluaa meidät siivoamaan valjas- ja rehuhuoneita", totesin tyyneen sävyyn unohtaen samalla tervehtiä ollenkaan, mutta tuskinpa sillä oli edes niin väliä.
Minun sosiaalisilla taidoillani tuollainen unohdus oli vielä pientä. Oweyn hamusi huulillaan olkapäätäni, mutta tajutessaan, ettei minulla ollut aikomustakaan antaa sille kummoisesti huomiota tällä kertaa, se tuhahti tyytymättömänä ja ravasi pois.
|
|
|
|
Post by Lady Seren on Apr 21, 2019 10:39:18 GMT
Kohautin olkiani katsahtaen samalla sir Adrianin kasvoihin. “Parempi mennä sitten hoitamaan se pois alta”, totesin yksinkertaisesti ja odotin miehen mukaani, ennenkuin lähdimme takaisin hiljaisuuden laskeutuessa välillemme. Pidin toiseen aika ison välin, mikä todennäköisesti näytti siltä, että emme edes olleet menossa samaan määränpäähän. Tosin minulla ei ollut yhtä ainuttakaan syytä astahtaa lähemmäs tai aloittaa keskustelua tuntemattoman ritarioppilaan kanssa. Mietin, että millainen sotku meitä odotti jos kerran sir Deimos oli pyytänyt minua avuksi. Huokaisin miltei kuuluvasti ja päästin miehen ovesta ensimmäisenä sisälle talliin. Käytävillä hääräsi monta oppipoikkaa ratsujensa kimpussa ja lady Roxanan ilmaantuessa käytävän päästä, päättelin heillä olevan jousiammuntaa tiedossa. Ilma ulkona ei tosin mikään ihanteellinen siihen hommaan ollut. Tallissa oli sen verran lämmin, että avasin paksun talviviittani soljet ja asetin sen siististi käsivarrelleni. Harmaassa kankaassa oli pahoja kulumia ja mahdollisesti Ekkon ja Wiccan jäljiltä kaikenlaisia muitakin jälkiä. Kai se pitäisi pestä, jos välittäisin siitä mitä muut ajattelivat. Se oli lämmin enkä oikeastaan muusta sitten välittänytkään. Vilkaisin vierelläni -tai oikeastaan käytävän toisella puolella- astelevaa sir Adriania. Hänen kasvonsa eivät paljastaneet juurikaan mitään tunnetiloja sillä hetkellä. Toivoin ettei mies yrittäisikään laittaa minulle ylimääräisiä hommia. Ne jaettaisiin puoliksi ja siitähän hän ei perääntyisi. // Sir Adrian |
|
