Post by Prince Lyonell on Sept 20, 2019 19:41:00 GMT
Skill ar Arms- klinikka
Marraskuussa pidetään kolme skills at arms- klinikoita koskien VHRY-CUPin viimeisempiä osakilpailuita. Tottakai muutkin kuin VHRY-CUP osallistujat ovat tervetulleita perehtymään lajin saloihin!
Lähitaisteluharjoitukseta pitää linnan hallitsija sir Lyonell. Vaikka Lyonell on ankara ja hieman tyly sanoistaan, saa hänen harjoitteluista aina kaiken irti kehujen saattelemana. Mahdollisia joustaus- ja ratsujousiklinikoita pidetään, mikäli on kysyntää.
Ohjelma
› Historiallisen ratsastuksen avut
› Aseiden käsittely tehtävä radalla
› Turnajaisratojen harjoittelua
21.11.2019 Aamupäivä
1. sir Theodore - Audacieux
Theodore käveli pitkin ohjin suuren friisiläisorin kanssa. Ori ei uudesta ympäristöstä paljoa välittänyt eikä vieraat orit hermostuttanut. Ratsu katseli korvat höröllä tehtäväradan kohteita mielenkiinnolla. Ritari otti ohjat yhteen käteen ja ratsu lähti heti hakemaan pyöreämpää muotoa. Theodore sai lähteä itsenäisesti lämmittelemään ratsua ravissa ja laukassa ennen tehtäväradalle siirtymistä. Kun ratsu alkoi vähitellen rentoutua, sai Theodore luvan tulla tehtäväradan alkuun.
Tehtävärata alkoi, että liikkelle lähdettyä tuli poimia peitsi maasta. Peitsen pomiminen ei ollut helppoa ratsun koon puolesta. Theodore sai maata ratsun kyljellä rohkeasti ja näin valmistautuminen seuraavaan tehtävään jäi lyhyeksi. Theodore hidasti vauhtia, että sai kevyen peitsen kunnolla käteen ja valmistautui sitten poimimaan kiemurauralla ensin oikealta, sitten vasemmalta ja lopulta oikealta renkaita. Lyhyestä ajasta huolimatta ensimmäisen kaikki kaksi rengasta jäi peitseen, mutta toiselta ja kolmannelta vain toiset renkaat jäivät peitseen. Peitsen levee jäi hieman myöhäiseen vaiheeseen, että takimmaiset renkaat jäivät peitseen roikkumaan. Theodore otti uusintakierroksen heti alkuun paremmalla tuloksella, mutta ratsu pysyi rauhallisena ja hyvin koottuna kaiken aikaan.
Renkaiden jälkeen tuli peitseen kerätyt esineet tiputtaa tynnyriin ja valmistautua hyppäämään heinäpaalien ylitse. Heinäpaalien aikana tuli peitsellä pistää kaatunutta ritaria ja jättää ase siihen. Hyppyyn ratsu tuli vauhdilla ja Theodore sai antaa hevoselle enemmän tilaa, että hyppy olisi mahdollisimman tasapainoinen.
Hypyn aikana Theodore alkoi hakea miekkaa vyöltä ja valmistautua saraseenin aivoille. Tolppien päällä oli aivoja muistuttavia kappaleita, mutta lähestyminen tapahtui pohkeenväistössä. Ratsua sai koota ja varoa ettei tule takaosa edellä. Seuraava kohde oli vasemmalla, minkä takia tuli ottaa askel suoraa ja hakea väistöä vasemmalle. Meinasi tulla kiire, että suurella mustalla oli vaikea ottaa jyrkempiä väistöaskeleita vasemmalle. Kolmas väistö tuli oikealle ja se oli selkeästi ratsulle helpompaa. Ritari sai hyvät iskut aikaan, mutta vauhtia ei radalta puuttunut. Väistöjen jälkeen tuli tehdä tasapainoinen piruetti ja vaihtaa suuntaa. Edessä oli vastaiskut vasemmalle. Theodore sai kaadettua hyvin sotilaiden päät suoralla linjalla. Samalla linjalla oli matalalle muutama lyönti, mikä aluksi tuotti ongelmia. Theodore sai kunnolla maata orin kyljellä, että osuisi ruostuneisiin kypäriin. Miekkailun jälkeen tuli laittaa asee huotraan ja nostaa keihäs maasta. Sisu oli kaiken aikaa hyvin kuulolla ja laukkasi kootusti ohitse, kun ritari keskittyi poimimaan keihästä.
Oli aika metsästää nimittäin villisian ja rotan keihästäminen. Theodore lähti jahtaamaan juoksevaa rottaa ja ajoissa sai pistettyä karkulaista. Terävä, mutta tasapainoinen puolipiruetti ja seuraavaksi oli villisian kaataminen. Ratsu lähestyi rohkeasti ja kaadon jälkeen uusi puolipiruetti. Theodore turvasi peitsen hyvin piruettien aikana ja keihään heittäminen lohikäärmeeseen onnistui loistavista. Enää viimeinen kiihdytys trebuctrebuchetin luokse ja vastapainokatapultin laukaiseminen päätti tehtäväradan.
2. sir Antonicus - Aragon XVI
Itsenäisen lämmittelyn jälkeen seuraava radalla oli hieman vieraampi ilmestys. Sir Antonicus ratsullaan Aragon XVI oli tuttu ilmestys turnajaisradoilta, mutta heidän valmentaminen oli jotain täysin uutta. Punainen ratsu ravasi hyvin kootusti radan alkuun ja Antonicus odotti kärsivällisesti lähtömerkkiä. Valmistelin trebuchetia edellisen jäljiltä ja viimein käden heilautus oli merkki lähteä liikkeelle.
Laukka nousi lennokkaasti merkistä ja ratsukko valmistautui hyppäämään heinäpaalien ylitse. Kouluratsulta kelpo suoritus ja hypyn aikana ritari sai noukittua peitsen maasta. Edelliseen verrattuna aseen poimiminen maasta kävi paljon ketterämmin. Antonicus haki koottua muotoa ja valmistautui kalastamaan renkaat. Radalla laukanvaihdot sujuivat hyvin pehmeästi sen jälkeen, kun Antonicus onnistui onkimaan kaikki renkaat ensimmäiseltä osalta. Toisella osalla laukanvaihto osui juuri esteen kohdalle, että ensimmäinen rengas jäi välistä. Kehotin ritaria vaihtamaan laukan vasta esteen jälkeen ja kun hän oli turvannut peitsen ennen viimeistä osaa. Kolmannella sujui helpommin ja lähes kaikki renkaat tiputettiin tynnyriin. Edessä oli hyvä peitsen turvaaminen kainaloon ennen seuraavan esteen ylittämistä. Ratsu hieman kyttäsi heinäpaalia ja sen vierellä makaavaa kaatunutta ritaria, mutta kunnon kannustuksen jälkeen yli hypättiin ja pistäminen sujui terävästi hypyn aikana.
Seuraavaksi oli aika näyttää ratsukon koulutaitoja, sillä oli aika kaivaa miekka tuppeesta ja valmistautua iskemään saraseenin aivoja pohkeenväistön aikana. Tähän ratsu lähti automaattisesti kootussa muodossa kevyin istunta-avuin ja Antonicus sai rauhassa keskittyä osumaan saraseenin aivoihin. Väistötehtävän seuraaminen oli oikeaa silmäniloa. Meni hyvin harmonisesti vauhdista huolimatta ja ratsu innostui astumaan kunnolla ristiin. Laukka säilyi koko väistön aikana molempiin suuntiin tasapainoisena.
Piruettiin kaivattiin enemmän tasapainoa ja koottua muotoa, mutta miekkaileminen korkealta että matalalta eteni ketterästi. Matalalta osuminen oli helpompaa kuin korkealta, sillä ensimmäinen osuma jäi hieman kaukaiseksi. Oli aika laittaa miekka huotraan ja poimia keihäs maasta kaatuneesta ritariksi sekä valmistautua pistämään rottaa. Antonicus nojasi eteenpäin lisätäkseen vauhtia, että ehtisi pistämään rottaa ennen ajan loputtua. Edes kiire ei päässyt tulemaan ja ratsukko sai rauhassa valmistautua kaatamaan villisian sekä pistämään lohikäärmettä. Villisian kaatamisessa ei ollut ongelmaa, mutta liekehtivä lohikäärme tuotti pientä jännitystä. Jalat lähelle kylkiä ja kannustus eteenpäin sai kuitenkin orin rohkeutumaan. Antonicus tyytyi pistämisen sijaan heittämään keihään kauempaa sekä lisäämään vauhtia radan loppuhuipentumaa varten. Trebuchetin köysi katkesi miekan iskusta silmän räpäyksessä ja näin ratsukko viimeisteli radan hienosti.
3. sir Ambrosius - Clarenbald
Linnan oma poika Ambrosius osallistui aamupäivän harjoitteluihin nimikkohevosen kanssa. Pitkän itsenäisen lämmittelyn jälkeen oli aika lähteä radalla ja lähdettiin hyvinkin vauhdikkaasti. Ori innostui esteistä ja lähestyi kovalla vauhdilla kohti heinäpaaleja. Nuorelle ritarille meinasi tulla kiire poimia keihäs maasta, kun Clarenbald oli kaula kaarella kurvaamassa kohti tuntematonta. Ambrosius sai kunnolla kiskaista ohjaksista ja nojata taaksepäin, että menohaluinen ratsu ymmärtäisi hidastaa ja ymmärtää että väärään suuntaan ollaan menossa.
Kolmikaarisella uralla laukkojen vaihdot renkaiden jälkeen tuotti ongelmia, sillä ratsu tahtosi alkaa väkisin tarjoamaan kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. Tuli erikoisia laukanvaihto sarjoja, piaffea ja pukituskohtauksia. Ambrosius sai kuitenkin kannustuksella ja suurella päättäväisyydellä saamaan orin takaisin ruotuun. Valitettavasti välikohtauksien takia tynnyriin tippui vain muutamat renkaat, mutta oli mahdollisuus tulla uudestaan paremman tuloksen kanssa.
Toisen hypyn aikana meno jatkui yhtä vauhdikkaasti ja keihään iskeminen keskelle kaatunutta ritaria onnistui varsin tyylikkäästi. Saraseenin aivoille oli hyvä saada hieman koottua ja rauhoitettua ratsua nojaamalla hieman taakse sekä puristamalla reisillä. Muuten väistöt olisi hyvin epämääräistä sotkua ja ratsun tuntien tulisi sitä tarjoamaan. Ambrosius sai kunnolla puristaa vatsalihaksilla ettei ratsu lähtisi perä edellä tai kadottaisi tahtia väistöillä. Ainakin pyöristyi rehellisesti ja miekkailemiselle jäi hyvin aikaa. Piruetit jäivät hieman epätasapainoisiksi, mutta rotan pistäminen ja sian kaataminen korjasi tilanteen. Keihään heitto lohikäärmeelle osui keskelle otsaa ja siitä matka trebuchetille vauhdikkaasti pukkilaukan saattelemana. Saattoi joululoma ruttokauden ohella tehdä hieman hallaa ratsulle. Vauhkoilusta huolimatta köysi katkesi ja tehtävärata saatiin kunniakkaasti loppuun.
21.11.2019 Iltapäivä
Iltapäivän rata oli erilainen kuin aamupäivän, mutta idea oli täysin sama. Ratsut laitettiin hyppäämään pieniä esteitä, jotka koostuivat heinäpaaleista ja kaatuneista ritareista eli haarniskakasoista.
1. lady Nadja - Rosie
Nadja kannusti Rosien raviin nojautumalla eteenpäin. Tammalla oli ollut tänään todella huono päivä eikä esteiden hyppäämisestä meinannut tulla mitään. Ihan sama, vaikka olisi raipan tai oksan kanssa huitelemassa takana, Rosie ei mene yli. Suostuu ottamaan isoja askeleita esteiden yli, mutta lopputulos on aina omiin jalkoihin kompastuminen. Muutama ihan onnistunut hyppy saatiin aikaiseksi. Siihen taisivat tamman panokset jäädä.
Onneksi kolikolla on kääntöpuoli. Radan muut vaikeammat kuviot, kuten sulkutaivutus laukassa ja laukkapiruetit olivat oikein puhtaita. Hetken epäilin oliko Nadja harjoittelut salaa vaikeampi kuvioita vai alkoiko turnajaisissa käyminen viimein kantaa hedelmää. Joka tapauksessa radalla Rosie oli energinen, avuilla ja kantoi hyvin itseään. Ei tarvinnut kahta kertaa huomauttaa, mutta esteille lähestyminen sai koko pakan leviämään. Puolessa välissä luovutettiin ja otettaisiin kaksikolle oma estetunti harjoittelun vuoksi.
2. lady Vanamo - Falko
Vanamo ja Falko olivat heti alussa menossa mukana. Orille oli kertynyt pienen loman aikana turhaa energiaa, että hidastaminen oli päivän sana. Kokoaminen kävi haastavaksi ja näin piruetit olivat enemmän teräviä käännöksiä. Vanamolla oli vaikeuksia osua miekalla kohteisiin ajoissa tai turvata peitsi kunnolla, kun Falko juoksi pää viidentenä jalkana alta pois. Muutaman kerran piti juosta rata ilman asetta läpi keskittyen kokoamiseen ja liikkeiden vieminen loppuun saakka. Tämäkään ei rauhoittanut ratsua, vaan piti päästää höyryt kunnolla pihalle. Neljän täyden laukka kierroksen jälkeen alkoi ääni muuttua kellossa. Falko oli huomattavasti enemmän kuulolla ja kevyt edestä. Turpa ei osoittanut kohti taivasta, vaan kaula kaartui kauniisti luotilinjalle. Vauhdista huolimatta Vanamo ratsasti tehtäväradan mallikkaasti ja esteiden ylittäminen kävi turhankin helposti.
3. lady Karma - Blood Moon
Karmalla oli paljon tekemistä koko tunnin aikana. Monni otti hyvin äkkiä itseensä turhaa energiaa, kun laiduinkaveri juoksi hullun lailla pitkin areenaa. Falkon ylimääräinen energia tuntui siirtyvän osittain Monniin, sillä ori tykkäsi ottaa äkkinäisiä laukka pyrähdyksiä suuntaan jos toiseenkin. Muutaman kerran oli selästä tippuminen lähellä, kun Karma valmistautui saraseenin päille ja Monni lähti äkkinäisesti laukkaamaan päinvastaiseen suuntaan. Sinnikkäästi nainen pysyi kyydissä ja laittoi sillä siunaamalla pisteen orin typerälle käytökselle. Nöyränä meininki ei jatkunut, mutta turha säntääminen loppui kuin seinään. Monni tykkäsi tunnin aikana muutaman kerran kieltäytyä esteiden hyppäämisestä, mutta voimakkain avuin ja päättäväisyydellä mentiin hienosti ylitse.
5. lady Aela - Maucolyn
Mana ei paljoa välittänyt muiden häsläämisestä. Se toimi reippaasti Aelan kanssa koko tunnin ajan. Kokoaminen kävi helposti ja hidastaminen että eteenpäin pyytäminen tapahtui huomaamattomasti istunnan avulla. Vähän kankeaksi Mana oli ehtinyt pääsemään pitkän paikallaan olon jälkeen. Sulku- ja avotaivutuksiin kaivattiin enemmän apua, että Mana suostui rehellisesti asettumaan ja taipumaan rungosta. Laukkaaminen jätettiin avoilla ja suluilla tästä syystä pois ettei ori olisi aivan jumissa seuraavana päivänä. Ainakin oli Aelalla tehtävää ritarin kanssa. Esteiden hyppäämisestä ori nauttisi ja hyppäsi mieluusti esteiden yli.