|
|
Post by Lady Nanook on Sept 22, 2019 13:53:08 GMT
Pyörittelin lasia sormissani, katse haravoiden soihtujen valossa kylpevää kapakkaa, jossa toistaan juopuneemmat ihmiset nauroivat ja keskustelivat. Olin tullut kapakan syrjäisimpään nurkkaan juomaan muutaman lasillisen jotta voisin nukkua yöni paremmin. Viimein nousin ylös viitta laskeutuen lähes täydellisesti ylleni. Kippasin loput lasin sisällöstä kurkustani ja liu'uin puisen tiskintapaisen luokse nousten sen verran, että saatoin laskeutua istumaan puiselle baarijakkaralle. Työnsin kynnellä lasia eteenpäin ja nojasin toiseen käteeni. Annoin katseeni levätä miehessä, joka jutteli paraikaan toisen asiakkaan kanssa. En saanut keskustelusta selvää ja huulilta lukeminen tuotti vaikeuksia, mutta sain selville, että he keskustelivat Pahalasta. Oikeastaan tarkalleen ajateltuna kapakan omistaja puhui ja asiakas kuunteli sanaakaan sanomatta. Kurtistin kulmiani. Mitä kauemmin keskustelua seurasin, niin sitä yksitoikkoisemmaksi se näytti käyvän. Mustiin verhoutunut asiakas ei kohottanut kulmaansakaan. Istui tuolilla, joi tummasta puutuopistaan... Siinä oli jotakin hämmentävää. Kaipa toinen vaistosi katseeni, koska tummat silmät kääntyivät puoleeni ja tajusin aivan liian myöhään kääntää katseeni pois joten nopean pohdinnan jälkeen laskin katseeni takaisin toisen puoleen. Tiiviin, mutta lyhyen tuijotuskilpailun päätyttyä asiakas nousi ja laski kaksi kultalanttia pöydälle ennen kuin viitta takanaan hulmuten katosi kapakan varjoihin ja pelkkä oven kolahdus kertoi toisen poistuneen. Olisin halunnut seurata. Iso osa minusta oli jo nousemassa ylös ja kiirehtimässä perään, kunnes kapakan omistaja tuli luokseni.
''Mitä haluat?'' Ääni oli tyly, eleet olivat jäykkiä. Mies oli muuttunut oitis asiakkaan lähdettyä, vaikka kyseinen asiakas oli varmasti maksanut enemmän kuin yksikään muu. Pyörähdin ympäri, väläytin kasvoilleni mitä hurmaavimman hymyn ja nojauduin eteenpäin. Olisi otettava kaikki keinot käyttöön.
''Ottaisin paukun... Kerro minulle-'' Etusormeni kynsi hipaisi miehen kättä, ''Kuka äskeinen asiakkaasi oli?'' Annoin eriväristen silmien levätä miehen kasvoissa kun tämä astui askeleen taaksepäin, tarttui viinapulloon. Miehen silmät vilkaisivat suuntaani, hän selvästi mietti vastaustaan tarkasti.
''Hmph... Yksi vakioasiakas. Tulee paikasta, josta ei puhuta... joka on unohdettu... Uskaltaisin sanoa sen olevan mykkä.'' Miehen murahdukset olivat vaimeita kun tämä työnsi lasin eteeni. Kurtistin kulmiani ja pudistelin päätäni valkoiset kutrit heilahdellen. Olin löytänyt miehen puheesta yhden sanan, joka sai minut hämmentyneeksi.
''Sen? Tarkoitatko ettei se ole ihminen?'' Heitin ilmoille, mutta ääni hiljaisempana. Se vielä puuttuisi, että ulkopuolinen tulisi mukaan keskusteluun. Mies kumartui lähemmäs kasvojani kuin kertoakseen salaisuuden. Toisen hengitys haisi vanhalta viinalta ja vaatteet savulta.
''Ei, kyllä hän ihminen on... Luulisin niin, mutta kukaan ei tiedä siitä mitään... Eikä se ole sanonut sanaakaan, ikinä. Onhan se käynyt täällä vuosikausia, siitä asti kuin suinkin muistan. '' Kurtistin kulmiani kun tartuin lasiini ja nousin ylös tuolilta. Kiitin miestä ja kuljin takaisin nurkkapöytääni ajatuksiini vaipuen. Minun olisi kysyttävä Sirulta, että tietäisikö hän jotakin asiasta.
|
|
|
|
Post by Lady Karma on Sept 22, 2019 15:31:54 GMT
Kävelin pitkin leveää hiekkatietä, kasvot hupun alle hukkutettuna. Metsän varjot kajosivat päälleni, piilottaen minut lähes täydellisesti syleilyynsä, ja ainoa valo jota seurasin oli kylän haalea loisto horisontissa. Taivas oli musta, eikä yksikään tähti sykkinyt valoaan tähän iltaan. Jos en olisi tuntenut tietä kuin omaa kotiani, olisin varmasti hujahtanut jo monta kertaa ojan puolelle. Syksyinen ilta oli viileä, saaden minut rutistamaan viittaa ympärilleni tiukemmin. En havainnut ristin sielua tieosuudella, mutta kylän äänet kantautuivat kyllä korviini. Ihmiset olivat vielä liikkeellä, ja luultavasti moni oli tulossa tai menossa kapakan suuntaan. Huokaus, jonka mukana ilmaan pöllähti kevyt höyrypilvi, pääsi suustani. Tuijotin määränpäätäni terävä katse silmissä, miljoona asiaa pyörien päässäni. Askeleet hakkasivat soratietä ja kiihdytin hitaasti kävelyäni. Jokin metsän mustuudessa sai selkäpiini kihelmöimään, enkä pitänyt siitä tunteesta, tahdoin nopeasti kylän lämpimään otteeseen.
Loppumatkan lähes hölkkäsin, mutta kun astuin porteista sisään, saatoin rentona nostaa katseen maasta ja kävellä normaalisti. Kännissä olevat ihmiset huutelivat toisilleen ja vastaantuleville. Näin kuinka eräs keski-ikäinen mies tarrasi piian kädestä kiinni, vetäen tuon vierelleen. Nainen inahti pelosta, eikä minulla ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä väliin. Astelin vahvoin askelein miehen luokse, saaden tuon huomion heti.
"Ole hyvä ja päästä hänet menemään." Sanoin kasvot vakavina. Siniset silmät tuijottivat puoliksi kiinni olevia, punoittavia silmiä, joiden katse ei meinannut pysyä paikoillaan.
"Mitäh!? JA kukas SINÄ oletsanomaanh MInuN tekemisisTÄNI?!" Mies ärähti minulle, riuhtoen ikäistäni naista puolelta toiselle.
"Sanoin irti." Murahdin. Kärsivällisyyteni oli sillä hetkellä erittäin ohuella langalla kiinni ja tuon tapaiset miehet inhottivat minua eniten.
"Ja mitä josh EN pässtäh?" Toinen todellakin koetteli kärsivällisyyttäni. Olin sanonut jo kahdesti, en jaksanut alkaa vääntämään rautalangasta. Huokaisin. Tuijotin ilmeettömästi miestä, tarttuen tuon ranteesta nopealla liikkeellä. Väänsin miehen käden tuon selän taakse ja silmän räpäyksessä känniläinen oli kontillaan. Tuo oli päästänyt hätäännyksissään irti naisesta ja kun näin että piika oli tarpeeksi kaukana, päästin miehen käden vapaaksi.
"Kiitos paljon, Lady Karma." Nainen sanoi ja kumarsi syvään. Oli edelleen outoa että ihmiset olivat alkaneet tunnistamaan minua kylällä. Nyökkäsin pienen hymyn kera toiselle, seuraten katseellani kuinka tuo kipitti ripeästi määränpäähänsä.
Jatkoin omaa matkaani kapakan suuntaan. Olin täysin varma että kohteeni olisi siellä. Muutama känniläinen pöyri oven edessä, miltei törmäten tummiin pukeutuneeseen mieheen, joka poistui juuri. Tuo käveli kyyryssä ohitseni, hipaisten viitallaan kättäni. En sen enempää keskittynyt häneen, vaan siihen mitä talon sisällä odotti.
Miehet oven edessä alkoivat lepertelemään heti, kun tunnistivat että tulija oli nuori nainen. Kuitenkin hidas hupun laskeminen hiljensi noiden suut ja sain rauhassa siirtyä sisälle. Ovi kolahti raskaana takanani ja vastassa minua oli tunkkainen kaljan haju ja epäsointuinen meteli. Virnistäen kävin katseellani läpi kapakan asiakaskunnan, bongaten erään jota olin etsinyt. Tiskin kautta kävin hakemassa oluen, jonka löin voimakkaasti pöytään jonka ääressä istui valkohiuksinen nainen. Vedin tuolin alleni ja sanaakaan sanomatta istuuduin.
|
|
|
|
Post by Lady Nanook on Sept 22, 2019 18:29:40 GMT
Piirtelin tikarilla kuvioita pöydän puupintaan ajatukset edelleen miehessä, joka oli hetkiä sitten poistunut kapakasta. Lopulta vein tikarin takaisin viitan suojiin juuri parahiksi kun muutama pisaraa olutta lensi pöydälle tuopin voimakkaasta paiskauksesta. Tuijotin hetken tuoppia ja sitten vaaleahiuksista naista kulmat kurtistuen. Nojauduin taaksepäin lasi sormissa leväten kunnes viimein vedin sen kerralla kurkusta alas tuntien tutun polttelun viinan kulkiessa kurkussa.
''Mikäs nyt on?'' Kohotin toista kulmaani samalla kun huulille kohosi merirosvomainen virne. Ojensin etusormeni kohti tuoppia katse tiiviisti Karmassa kun viimein upotin sormen olueeseen ja kun otin sen pois niin sormeni oli valkoisen vaahdon peittämänä. Inhosin olutta, mutta kyllä sitä juoda saattoi ja maistelukin onnistui, jos sillä sai ihmiset ärtyneiksi. Nuolaisin sormeani ennen kuin vein ristityt kädet niskani taakse. Olin jo avaamassa suutani vittuillakseni jotain parhaan ystäväni parisuhteesta, mutta tyydyin lopulta vaikenemaan.
|
|
|
|
Post by Lady Karma on Sept 22, 2019 18:48:58 GMT
Katsoin kuinka Nanook kastoi sormensa juomaani, tietäen että tuo yritti ärsyttää minua. Katsoin ensimmäistä kertaa naiseen, nähdäkseni vai tuon kasvoille nousseen virneen. Hengitin syvään, tartuin tuopista ja hörppäsin kunnon kulauksen vaahtoista kaljaa kurkkuuni. Laskin tuopin takaisin pöydälle ja pyyhin suupieleni ennen kuin aloin puhumaan.
"Sain taas selitellä perääsi." Puhe tuli ulos tyynen rauhallisena, vaikka eleet kielivät muusta. Olin kuitenkin saanut purettua suurimman osan aggressiosta naiseen tarttuneeseen mieheen, ettei minun tarvinnut alkaa rähjäämään Nanolle kapakassa. Tosin ei kukaan normaali olisi sanonun muutenkaan rähjäämiseksi, ehkä maksimissaan ärtyisäksi kuulusteluksi. Otin toisen hörpyn tuopista.
"Deimoksella oli tänään huono päivä ja kaikki mitä sä olit tehnyt, tai pikemmin et ollut tehnyt, oli mun vikaani." Kerroin sitten pikkaisen rentoutuen omaa rauhallista ulkomuotoa kohti. Tunsin kuinka jäykät olkapääni olivatkaan olleet hetki sitten.
En tiedä kenelle olin vihainen, Nanolle, Deimokselle vai itselleni. Ehkä jokaiselle vähän oli lähempänä totuutta. Mutta en ollut kenenkään äiti, varsinkaan Nanon, enkä täten ole vastuussa hänestä. Nano tiesi sen aivan hyvin eikä varmasti syyttäisi minua mistään mitä itse on tehnyt, mutta Deimoksen silmissä olimme ilmeisesti sama henkilö, ja että minulle voi tuosta noin vain tulla huutamaan kesken harjoitusten kuinka en ole kouluttanut parasta ystävääni. Ilmeisesti Nanon pitäisi kulkea hihnassa minussa kiinni että voisin tarkkailla hänen jokaista askeltaan.
Kolmas hörppy oluesta meni alas voimalla, saaden minut yskimään. Tänään ei ollut minun päiväni.
|
|
|
|
Post by Lady Nanook on Sept 22, 2019 20:00:31 GMT
Seurasin aluksi mielenkiinnolla toisen puhetta ja elehdintää kunnes muistin mistä oli kyse. Olin viettänyt päivän Radovanin seurassa joten Deimoksen asettamat työt minulle olivat täysin unohtuneet… Tai niin halusin uskotella. Oikeasti olin jättänyt ne tahallani tekemättä, koska minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Soin sivusilmällä katseen Karmaan, heitin kasvoilleni kaikkein kauhistuneimman, mutta näytellyimmän ilmeen jonka suinkin onnistuin luomaan.
"Voi kauhistus, unohdin täysin." Ja tietenkin esitystä täydentämään räpyttelin tummia silmäripsiäni. Olin aina tullut hitusen paremmin Deimoksen kanssa toimeen mitä Lyonellin, mutta se johtui ainoastaan siitä ettei Deimos pannut Karmaa. Luultavasti. Olettaen.
Pyörittelin tyhjää lasia sormissani närkästyneenä, katse etsien kapakasta jotakin tarjoilijalta näyttävää kunnes viimein nousin laiskasti ja astelin tiskin luokse pitkiä sääriä venytellen. Nojauduin tiskille lasi sormissa ja odotin uutta juotavaa. Nähtävästi illan alkoholiannos ei ollut vielä noussut päähän asti joka tarkoitti lisää viinaa. Baarimikko katsoi minua tovin päästä varpaisiin kunnes ojensi täytetyn lasin minulle päätään pudistellen.
"Hyvä viinapää?" Mies heitti ilmoille ennen kuin päästi minut palaamaan Karman luokse.
"Täydellinen." Iskin silmää virneen kera ja lanteita heilautellen palasin Karmaa vastapäätä istumaan. Ristin jalkani, nojasin pöytää vasten ja otin huikan lasistani.
"Vietin päivän Radovanin kanssa." Heitin ilmoille hymähdyksen kera. Artheur oli ollut ties kuinka kauan pois joten olin päättänyt näyttää ihmisille jatkavani elämää. Eihän se totta ollut; laskin päiviä, tulin hulluksi päivä päivältä ja mustien kiharoiden kaipuu raatoi minua. Ihmisten ei silti tarvitsisi tietää moista. Hieraisin ohimoitani kunnes lopulta nojasin taaksepäin penkillä, katse harhailen kapakan ihmisiin. Ne olivat selvästi asettuneet niin, että oikealla oli toinen puoli ja vasemmalla toinen puoli. Huutelua pöydästä toiseen tapahtui aika-ajoin. Olimme selvästi Karman kanssa puolueettomalla maaperällä, mutta idea oli jo syntynyt mieleeni.
Lopulta palautin katseeni Karman pahaenteinen virne huulille nousten.
"Tiedätkö mitä tarvitset?" Kysyin sen äänessä sävy, joka ei jättänyt valinnanvaraa, "Kunnon kapakkatappelun."
|
|
|
|
Post by Lady Karma on Sept 23, 2019 4:32:35 GMT
Yksi asia mistä nanosta pidin oli se ettei hän syyttänyt minua tekemisistään, mutta toinen asia joka hänessä ärsytti oli se ettei hän ottanut vastuuta. Hän pystyi myöntämään virheensä, muttei tehnyt elettäkään korjatakseen niitä. Hänen teatraalinen esityksensä sai minut pyöräyttämään vain silmiäni ärtyneesti. Taas hän ärsytti tahallaan. Hörpin olutta pienemmissä kulauksissa, mutta suht ripeään tahtiin. Ei ollut minun tapaistani tulla kapakkaan vuotamaan ongelmiani alkoholin sekaan, mutta siinä nyt olin kuitenkin.
Nanook nousi paikaltaan, suunnaten tiskin luokse. Siniset silmät seurasivat tuon askellusta sinne ja takaisin. Yllättävän kepein askelin nainen kulki ja pienen koonsa vuoksi vaikutti enemmän keijulta kuin ihmiseltä. Varsinkin tuon täysin viattomaksi verhoillun hymyn kera.
"Jaa." Vastasin lähes välinpitämöttömästi naisen itsevarmalta kuulostaneeseen heittoon. Joskus minua inhotti kuinka nainen leikki ihmisten kanssa, kuin ne olisivat hänelle vain pelinappuloita joikla tehdä oma olo paremmaksi. Artheur on jossain tuolla ja Nano vain lepertelee muiden miehien kanssa. Sellaiselle ei jäänyt tilaa omaan ymmärrykseeni. Sitten taas, naisessa oli paljon piirteitä ja asioita joita minä en ymmärtänyt.
Nanook käänsi virneen puoleeni, saaden minut kohottamaan kulmaani. Ennen kuin ehdin kysyä mitä tuolla oli mielessään, hänen suustaan pääsi mitä omituisin kehoitus. Olin hetken hiljaa ja tuijotin Nanoa, kunnes sain vain yhden sanan suustani.
"Mitä?"
|
|
|
|
Post by Lady Nanook on Sept 23, 2019 5:53:37 GMT
Nainen näytti olevan täysin ulapalla ehdotukseni suhteen. Taputin muutaman kerran käsiäni, iskin silmää leikkisästi ja nousin pöydästä sormet tarttuen Karman tuopin puiseen kahvaan. Lähdin puikkelehtimaan kapakassa kevyin askelein samalla tarkkaillen tilannetta. Astelin niin lähelle ovea kuin kehtasin ja ennen kuin ehdin tulla toisiin ajatuksiin niin kippasin lopun olueesta oikealla istuvan miehen niskaan ja tyhjän tuopin paiskasin vasemmalla istuvan takaraivoon. Paikalta liukenin niin nopeasti, että kun huuto alkoi niin minua ei voitu syyttää. Kohotin katseeni kapakan toisen päässä seisovaan kapakan omistajaan. Miehen katse oli suorastaan raivostunut. Hän oli onnistunut näkemään kaiken.
Liu'uin takaisin Karmaa vastapäätä hymyn virneen kera. Olin todella onnistunut aiheuttamaan kapakkatappelun - 8 humalaista ihmistä toistensa kimpussa nyrkein, tuolein ja tuopein. Ehdin vetää pääni suojaan parahiksi kun oven läheltä lensi tuoppi suoraan pöydälle josta se tippui lattialle.
"Mennään mukaan!" Nauroin virneen kera silmät tuikkien kuin lapsella. Rakastin kunnon menoa ja melskettä. Mikään ei ollut kivempaa.
|
|
|
|
Post by Lady Karma on Sept 23, 2019 6:52:21 GMT
Katsoin vain silmät pyöreinä kun valkohiuksinen, pieni nainen puikkelehti enemmän tai vähemmän humaloituneiden ihmisten ohi ulko-ovelle saakka. Tiesin että nainen tekisi sen, ja pelkkä tieto sai lihakset kiristymään. Tuijotin kuinka olut kaatui miehen niskaan ja kuinka tuoppi lennähti toista päin. Huokaisin raskaasti, painaen kasvot kämmentäni vasten. Miksi minä. Olisi pitänyt vain mennä kotiin ja unohtaa koko juttu.
Kapakka täyttyi aggressiivisista huudoista, kovasta kolinasta ja ärinästä. Katsoin kuinka yksi tuoppi lensi lähes suoraan Nanoa kasvoille, tuon saadessa päänsä juuri ja juuri suojaan. Itse istuin vain paikoillani, kuin mikään ei olisi voinut osua minuun. Niin toivoin. En tahtoisi mennä huomenna tallille mustan silmän kanssa.
Nanon huudahdus sai minut kääntämään vakavan katseeni häneen. Jos hän haluaisi mennä mukaan, menkööt. Minä keskittyisin siihen miten pääsisin pois tästä jumalan hylkäämästä kuopasta. Hengähdin sitten terävästi ja nousin ylös.
"Neiti on hyvä vaan." Kumarsin kuin hovimestari Nanookin puoleen, osoittaen sivulle levitetyllä kädellä tappelua. Olisin lähinnä iloinen jos Nanolla olisi hauskaa hakata aikuisia miehiä huvikseen. Se auttaisi luultavasti minun poistumistani.
|
|
|
|
Post by Lady Nanook on Sept 23, 2019 9:01:10 GMT
Toisen ärtyneisyys ei tuntunut tästä parantuvan, mutta ei se minua kiinnostanut. Nousin samaan aikaan Karman kanssa virne huulilla leikkien. Karman pitäisi osata rentoutua eikä olla kireä kuin viulunkieli.
"Eikö Lyonell ole hemmotellut kun noin kireänä taas?" Hymisin pehmeään sävyyn seuraten miten ensimmäinen mies kaatui lattialle tajuttoman näköisenä. Tartuin vieressä olevan miehen niskasta, käänsin tämän huomion Karmaan.
"Hän aloitti tämän." Osoitin kohti Karmaa kovaan ääneen ja hetkessä tummahiuksinen huojuva mies keskitti huomionsa vaaleahiuksiseen naiseen.
Siirryin rennoin askelin baaritiskille kädet pöydälle ristittyinä. Kapakan omistaja tuntui tärisevän raivosta. Tuoleja ja tuoppeja rikkoutui kasoittain.
"Mitä vittua?" Mies sähisi hampaittensa välistä. Hymyilin kauniisti ja kallistin päätäni. Toinen oli oikeasti vihainen ja porttikiellon saaminen tuntui tällä hetkellä mahdolliselta.
"Hm, haen rikoskumppanini jotta voit saattaa meidät vastuuseen." Hymähdin käsiäni taputtaen, "Hän on kuninkaan naisystävä, muista kohdella hyvin." Iskin silmää samalla kun laskeuduin penkiltä etsimään vaaleahiuksista ystävätärtäni. Nainen tappaa minut heti kun jäämme kaksin, joten pidin mielelläni kasan ihmisiä lähettyvillä.
|
|
|
|
Post by Lady Karma on Sept 23, 2019 9:22:27 GMT
Valitettavasti nainen ei kuitenkaan hyökännyt suinpäin tappelemaan, niin kuin olin toivonut. En viitsinyt edes vastata mitään Nanon kiusoitteluun Lyonellista, se oli ihan turhaa. Tuijotin vain toista kyllästyneenä hänen pelleilyynsä.
Sitten toinen nappasin vieressään olevasta miehestä kiinni, kääntäen kaiken tämän minun viakseni. Se oli minulle viimeinen pisara. Tuijotin murhaavalla katseella valkohiuksista naista. En olisi uskonut, en todellakaan, mutta kai tämä oli hänen oikea luonteensa. Vittuako hän minusta oikeasti välitti, olin vain yksi pala hänen pelissään, jossa luultavasti toimin vain narrina.
Mies ärähti minua kohti jotain, kädet huitoen ilmaa. Valkohiuksinen oli kadonnut paikalta kuin varjo, jättäen minut yksin humaltuneen miehen kanssa. Tai miesten, sillä Nano oli ilmoittanut melko kovaan ääneen minun olevan syypää. Nyt suuri joukko ympärilläni olevia, humalalta haisevia, vaappuvia miehiä ärisi yhtäaikaa jotain, tuijottaen minua vihaisesti. Huokaisin. Olin niin kyllästynyt.
Ensimmäinen sotahuuto nostatti tappelunhalun kattoon alle sekunissa. Miehet hyökkäsivät päin aaltona, mutta heidän väistämisensä ei ollut vaikeaa. Tarvittiin vain notkeutta ja taitoa. Loikkasin pöydälle, hypäten jonkun niskan kautta lauman toiselle puolelle. Joku tarttui minua kuitenkin ranteeseen, koettaen onneaan osua minuun. Nyrkki heilahti voimakkaana kohti, mutta käytin sen voiman hyväksi ja pyöräytin hyökkääjän nopeasti ympäri. Pelkkä tömähdys ja hän oli selkä vasten lattiaa.
"Senkin huora!" Joku huusi kauempaa samalla kun toinen tyyppi tarttui minuun. Miksi ihmisten piti olla väkivaltaisia.
Potku palleaan sai seuraavan miehen kaatumaan, mutta kaksi muuta yritti sen jälkeen pysäyttää minut. Se oli kuin hydra, kun katkaisit yhden pään, tuli kaksi lisää. Sain hetken tapella miesten kanssa, yksitellen kaataen heitä. Sain itsekkin muutaman iskun niin käsiin kuin kylkiin ja olin varma että huomisesta tunnista tulisi tuskaa tämän jälkeen.
|
|
|
|
Post by Lady Nanook on Sept 23, 2019 11:22:27 GMT
Seurasin huvittuneena tappelua päätäni pudistellen. Karma antaisi ympäri korvia kun pääsisimme ulos nimittäin ei toinen näyttänyt jäävän ilman mustelmia. Puikkelehdin miesten välistä ottaen huomioon Roxanan opit. Pystyin ahtautumaan yllättävän pieneen tilaan jos vain suinkin halusin. Pian edessäni oli korsto, jonka ohitse en enää puikkelehtimalla pääsisi. Suustani karkasi raskas huokaus samalla kun sormet tutkivat viittaani. Löysin vain tikarin ja tulin siihen tulokseen, että ihmisen puukottaminen ei olisi hyvä minun kannaltani. Toisaalta… Vein itseni kyykkyyn juuri oikeaan aikaan jotta lyönti meni huti. Kiskaisin hopeisen tikarin ja iskin sen toisen reiteen jotta miehen keskittyminen siirtyi vertavuotavaan jalkaan. Isku oli ollut tarpeeksi kova, mutta kohta sellainen että mies selviäisi mukavalla arvella. Kiskaisin tikarin takaisin itselleni ja keskittymiseni herpaantui hetkeksi sen vertaa, että tunsin otteen hiuksissani. Suustani karkasi liuta kirosanoja ja potku saappaiden korolla osui tarpeeksi lähelle arkaa paikkaa, koska ote kirposi ja saatoin ohittaa korson nopein, mutta kevyin askelin.
Sormeni hapuilivat otetta Karman ranteesta kun olin viimein naisen saavuttanut, mutta nainen veti sen juuri sivulle lyödäkseen edessään keikkuloivaa miestä.
"Tule jo!" Sähisin hampaitteni lomasta, sormet hapuillen uutta otetta naisen ranteesta. Idea oli ollut hyvä, mutta toteutus huono. Ei sillä, en voinut valehdella; nautin tilanteesta oikeasti. Kasvoillani leikki pieni virne joka varmasti pyyhkiytyisi pois ulkona. En veisi Karmaa saatika itseäni kapakan omistajan eteen tänään kun mies kihisi raivosta muutenkin. Vilkaisin Karman takaa miestä, jota nainen yritti saada pois kimpustaan.
"Karma ei ole muuten huora vaan Kuninkaan naisystävä. Pientä kunnioitusta." Huuliltani karkasi nauru kun jopa toisen humalaiseen mieleen meni moinen fakta. Väri pakeni kasvoilta ja raivoisa ilme vaihtui joksikin aivan muuksi.
|
|
|
|
Post by Lady Karma on Sept 25, 2019 16:19:59 GMT
Miehet repivät minua suuntaan jos toiseen, suurimmaksi osaksi kuitenkin tapellen toistensa kanssa. Olin vain kahden tulen välissä, ottaen osumia molemmilta puolilta. Joku yritti tarrata ranteestani, mutta automaattisesti kosketuksen tuntiessani vetäisin käden pois. Juuri samalla tummahiuksinen mies latasi nyrkkinsä suoraan minua kohti. Onneksi känniläisten refleksit ja kaikki muukin oli hidasta, joten kerkesin lyömään ennen häntä. Sitten tunsin ranteessani uuden otteen ja tuttu ääni suhisi jossain ärinän keskellä. Katsahdin sitä joka oli minuun tarrannut, tajuten sen olevan valkohiuksinen ystävättäreni. Mieleni teki vetää käsi pois, mutta annoin tuon pitää otteensa.
Pyöräytin silmiäni kun nainen nauroi. Ja nytkö tuollaisia faktoja oli hyvä jaella? Katsahdin humalaista, joka kävi pitkää keskustelua omassa päässään siitä mitä oli juuri kuullu. Kun valtava räsähdys kuului takaseinältä, jokainen sai liikettä niveliin. Kapakan omistaja huusi hyvin vihaisena, seisten tiskin päällä, osoittaen meitä. Raskas huokaus pääsi keuhkoistani ja tein nopeasti pakoreitin katseellani. Lähdin työntämään Nanoa ulko-oven suuntaan, jos tuo vaikka tajuaisi liikkua. Vai tykinruuaksiko hän halusi jäädä? Luultavasti.
|
|
|
|
Post by Lady Nanook on Sept 26, 2019 9:11:33 GMT
Seurasin miten kapakan omistaja räyhäsi puisella tiskillään kunnes Karma sai minuun vauhtia. Riensin naisen edellä kapakan poikki naurahdellen yksinäni. Tilanne oli koominen, mutta koska minusta oli tullut niin itsetuhoinen että aiheutin baaritappeluita? Pudistelin päätäni kunnes viimein pääsimme ulos asti. Pysähdyin oitis mukulakivikadulle, kohotin katseeni taivaalle ja annoin suustani karata naurahduksen. Kylmyys ei tuntunut miltään, väsymys oli vain pieni pilke takaraivossa. Käännyin lopulta Karmaa kohden, siistin mekkoani joka sai minut näyttämään lähinnä vain halvalta huoralta - toisaalta asiaa lievensi tapa jolla kannoin itseni. Ei minua voisi erehtyä luulemaan huoraksi, koska yksikin limaisen miehen kosketus ja turpiin tulisi. Minuun koskisi tasan ihmiset, jotka ovat saaneet minulta luvan.
"Noh, mitä mieltä olet?" Heitin ilmoille virneen kera. Laskin kädet pääni taakse huolettomasti ja käänsin katseeni naiseen. Kyllä, hän oli paras ystäväni, mutta ei hänkään näyttänyt minun pelleilyä kauaa katsovan. Vilkaisin naista uudemman kerran ja hymähdin.
"Pahoittelen mustelmista." Lisäsin vielä oikeasti pahoillani. Se ei ollut tarkoitukseni, mutta asialle ei nyt voinut mitään.
|
|
|
|
Post by Lady Karma on Oct 5, 2019 15:17:22 GMT
Tuupin naista räyhäävien ihmisten ohitse kohti ovea. Pääsimme yllättävän sukkelaan sujahtamaan ulos niin ettei kukaan lähtenyt peräämme. Ilta oli muuttunut pimeäksi yöksi ja viileys sietoi kasvot otteeseensa heti kun pääsimme ihmisjoukosta kadulle. Hengitin raskaasti, nojaten käsillä polviini, kuunnellen naisen sanoja. Olin ärtynyt jo valmiiksi, nyt olin miltei vihainen. Silti olin hyvilläni että pääsimme pois kaljankatkuisesta luolasta, jossa olisimme luultavasti vain saaneet turpaan.
En tiennyt mitä olisi pitänyt vastata Nanookin sanoihin, hänen kysymykseensä ja pahoitteluunsa. Lopulta olin vain hiljaa ja nostin ryhtini, katse taivaalle nousten. Pilvet varjostivat maata, kuin synkkä verho joka oli vedetty kylän päälle.
"Mene kotiin." Vastasin lopulta naiselle, niin neutraalilla äänellä kuin vain kykenin. Yritin peittää kaikki tunteet kivimuurini alle, sillä en halunnut tai jaksanut alkaa huutamaan toiselle. Hän oli saanut hauskuutensa, mutta tähän se loppui. Hän olisi voittanut jos olisin nyt räjähtänyt.
Huokaisten lähdin kävelemään omaa vuokra-asuntoani kohti, vetäen hupun päähäni. Nano osaisi suunnistaa itse kotiin, hän oli jo iso tyttö.
|
|
