|
Post by Lady Nanook on Nov 21, 2019 12:08:32 GMT
''Vai että majatalo...'' Virne kohosi kasvoilleni. Olin vajonnut taas omiin ajatuksiini - jonnekin syvälle, nimittäin. Venyttelin käsiäni ja nyökkäsin naisen sanoille. Annoin katseeni kulkea polulla, joka vaihtui piakkoin peltomaisemiin. Olikohan rutto ehtinyt jo tänne? Kuinkakohan monta uhria se oli ehtinyt jo viedä mukanaan? Joskus sitä oli onnellinen, että oli omasta takaa velhonketale. Ei sillä, että minua oikeastaan pahemmin olisi liikuttanut muiden kuolema. ''Kauankohan kaupunkiin vielä on matkaa?'' Huokaisin väsyneesti, en todella ollut matkailun suuri ystävä. Toiminta ja tilanteet olivat ne, jotka minua todella kiinnostivat.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 22, 2019 6:28:30 GMT
Nyökkäsin naisen virneelle hymyillen. Silmäilin tietä edessä päin ja laskelmoin matkamme pituutta. Oli minulla toki karttakin mukana, mutta tämä reitti oli vain suoraa tietä, joten sitä ei tarvittu. Vielä. "Luulisin että olemme juuri ennen auringonlaskua perillä." Vastasin naisen kysymykseen. Vilkaisin taivalla laiskasti hiipuvaa aurinkoa, joka oli puoliksi pilvien takana. Meillä olisi vielä hetki aikaa ennen pimeää ja jos olimme reippaita, pääsisimme kylään siinä ajassa. Löntystellen pimeä ehtisi tulla ennen päämääräämme.
"Parempi pistää vauhtia töppösiin." Kehoitin ja keräsin ohjat takaisin käsiin. Monni hörähti tyytymättömänä, mutta lähti nätisti raviin kun pyysin. Orin ravi oli tasaista tipsuttelua, joka näytti typerältä jos sitä katsoi vierestä, mutta selässä pysyi ainakin helposti. Annoin laukkapohkeen ja kimo hevonen nosti nätisti laukan, ilman ylimääräisiä venkulointeja.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Nov 26, 2019 17:41:01 GMT
Haukotus karkasi huuliltani samalla kun venyttelin käsiäni. Halusin jo nukkumaan, en ratsastella pitkin metsiköitä kaupunkia etsimässä. ''Homma selvä, karttatyttö.'' Hymähdin Karman suuntaan ja rentouduin silminnähden andalusian selässä. Taivas tuntui hämärtyvän jo nyt, vaikka kello ei ollut paljoa. Pilvet peittivät auringon ja hämärsi tien edessä, toi mukanaan kylmyyden ja kasan varjoja. Siitä huolimatta se oli kaunista.
Helmi lähti raviin oitis Monnin vanavedessä ja minulla kesti tovi kerätä ohjat sekä keskittyä raviin. Kun viimein sain keskityttyä itse ratsastukseen niin pystyin nostamaan laukan. Helmin askel piteni ja tamma saavutti hiljalleen edessä laukkaavaa kimoa oria. Tamman kilpailuvietti herätti omanikin, vaikka minun piti tehdä muutamia pidätteitä jotta Helmi ei ryntäisi samalla tavalla ja kuluttaisi energioitaan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Nov 29, 2019 6:34:38 GMT
Laukkasimme leveää tietä pitkin, maiseman vaihtuessa vierellämme tasaista tahtia. Aukea muuttui suureksi metsäksi, jossa linnut sirkuttivat laulujaan, häiriintymättä meidän olemassaolostamme. Joen helakka solina pisti korvaani, eikä aikaakaan kun laukkasimme puusillan yli, kuohuva vesi virraten allamme. Katsahdin jokea, ja päätin että se pitää piirtää karttaan kun pääsemme perille.
Metsä vaihtui taas peltoaukeaksi ja horisontissa näkyi ensimmäiset asutukset. Olimme luultavasti lähellä kaupunkia, sillä talot alkoivat lisääntyä pikkuhiljaa, mitä lähemmäs ratsastimme. Eteemme nousi loiva mäki, jonka Monni laukkasi kepeästi ylös. Mäen toiselle puolelle avautui leveä kauppatie, jota pitkin kulki muutamia ihmisiä. Kaupunki näkyi tien päässä ja vaikka edessä oli risteys, oli helppo tietää kumpaa reittiä kuljettiin kaupunkiin. Hiljensin Monnin ravin kautta käyntiin, silmäillen keskelle peltoa rakennettua kyläpahasta. Se oli samaa kokoluollaa kuin Hankalan kylä, joten uskoisin että siellä oli edes yksi majatalo joka majoittaisi meidät yhdeksi yöksi. Iltaakin oli jäljellä vielä, joten voisimme etsiä syötävää ja kiertää kylää rauhassa. Aamulla olisi aikainen lähtö seuraavaan paikkaan. "Siellä on ensimmäinen määränpää." Tokaisin huokaisten. Ruoka tekisi terää.
|
|