|
Post by Prince Lyonell on Dec 21, 2017 11:35:16 GMT
Kaksikon välinen miekkailuharjoitus! Avoinna: Kahdelle Paikka: Nurmialue tallin lähellä Haastaja: Lady Nanook Vastustaja: Lady Karma Vapaata taisteluharjoitusta ja muistakaa tauottaa! Voittajalle luvassa duol- kilpi. Voittajan voi ilmoittaa pelin päätyttä Sitten voi aloittaa uuden saman kanssa jatkamalla topaa tai ottamalla uuden haastajan itselleen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 25, 2017 23:07:19 GMT
// Sovittiin Nanon kanssa että mä alotan ja näytän vähän mallia et hän pääsee mukaan sit //
Lunta tuprutti hiljalleen kohti maata talvisena päivänä. Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtymään, sen viileys tuntui ilmassa. Pakkanen nipisteli hellästi poskia. Taivaan hellän harmaat pilvet liikkuivat hitaasti kohti etelää. Kävelin vieretysten ritarini, Lyonellin, kanssa kohti linnaa. Olimme juuri saaneet hevoset takaisin tarhaan rankan jousiammuntaharjoituksen jälkeen, joka ei ollut mennyt oikein hyvin. Putosin Monnin selästä neljä kertaa ja tähtäykseni oli huonompi kuin normaalisti. Lyonell joutui koko ajan käskemään niin Monnia kuin minuakin, jopa ihan päivänselvissä asioissa. En osannut sanoa mitä hän ajatteli epäonnistumisestani, mutta ei varmasti ollut tyytyväinen. Painoin kasvoni syvemmälle viittani kaulusta ja jättäydyin miehestä hieman taaemmas. Minua ärsytti ja nolotti. Miten hitossa menin mokaamaan niin pahasti! Ritari ei juurikaan välittänyt siitä että jäin jälkeen, vaan jatkoi rauhassa matkaansa. Seisahduin lumisen linnan pihaan ja katsoi kuinka Lyonellin sininen kaapu lepatti miehen kävellessä varmoin askelin kohti päämääränsä. Hän kuitenkin pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Dec 25, 2017 23:41:39 GMT
En ollut käynyt Daksun selässä hetkeen, vaikka mieli tekikin. Kaipasin oikeastaan jo mustan paholaisen selkään. Arthur voisi jopa raahautua mukaani. Hymähdin ajatukselle ja vedin huivin kasvojeni peitoksi. Lumihiutaleet tipahtelivat huivilleni kastellen sen. Kohotin vihdoin katseeni lumisesta maasta ja huomasin kauempana toisen hahmon; ruumiinrakenteeltaan naisen ja kauempana miehen. Riisuin huivin päästäni jättäen sen kaulalleni ja otin muutaman juoksuaskeleen päästäkseni lähemmäs. Olin hyvällä tuulella joten kasvoillani loisti jonkinsortin hymy. Tunnistin naisen lopulta Karmaksi ja kauempana seisoi Lyonell. Askeleeni eivät hidastuneet vaan jatkoin hypähtelyä joka toi minusta esiin lapsenomaisen piirteen. En tiedä keskeytinkö jotain rynnimällä paikalle, mutta unohdin pienen murheen oitis.
‘’Hei Karma.’’ Tervehdin naisenalkua ja käänsin katseeni hitaasti kohti ritaria, ‘’Lyonell.’’ Hymyilin miehelle pienesti ennenkuin huomioni kääntyi taas naiseen. Pohdin hetken sanojani.
‘’Mietin tässä, että ehkä voisimme.. ottaa dualin miekkailussa?‘’ En tiedä miksi, mutta heti kun olin sanonut nuo sanat niin aloin katumaan asiaa. En osannut valita oikeita sanoja. Käänsin päätäni sivulle ja tarkkailin hiljaa Karmaa kuin odottaen jotain tiettyä reaktiota.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 26, 2017 0:20:21 GMT
Olin juuri ottamassa askelta Lyonellin suuntaan, kunnes kuulin äänen takanani. Äänen joka tervehti minua ystävälliseen sävyyn. Käännyin katsomaan vaaleahiuksista naista. Tuo hymyili tuttavallisesti. Tervehdin häntä pienellä nyökkäyksellä ja tutkin hänen olemuksensa päästä varpaisiin. Tunnistin puhujan kyllä, hän oli Nanook, samanikäinen oppipoika kuin minäkin ja häiritsevän samaa näköä. Vaaleat hiukset, kalman kalpea iho, samankaltaiset kasvonpiirteet. Kyllä meidät tunnisti eri ihmisiksi ja kaukaa, tai ainakin uskoin niin. Nano päästi suustaan kysymyksen, joka yllätti minut aika lailla. Katsoin tyttöä hetken aikaa, kunnes käännyin ritarini puoleen, kuin kysyäkseni lupaa tältä. Lyonell oli kääntynyt kokonaan meihin päin ja nyökkäsi minulle myöntävästi. Käänsin katseeni Nanookin puoleen ja nyökkäsin pikaisesti. "Eiköhän se onnistu", tokaisin tuolle ottaen haasteen vastaan. Sitten muistin kaikki epäonnistumiseni ja päätin etten kyllä tyri tätä. Tai jos tyrin, niin en varmaan uskalla näyttää naamaani enää ikinä Lyonellille. Nostin pääni korkeammalle ja tein lopullisen valinnan. "Haen miekat. Tavataan linnan takana, aukiolla", julistin ja lähdin kävelemään ripeästi kohti linnaa. En katsonut taakseni, vaan kävelin suoraan sisälle linnaan ja kävin hakemassa miekkatelineestä samankaltaiset miekat molemmille. Kävelin kasvot vakavina ulos aukiolle.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Dec 27, 2017 20:28:18 GMT
Yllätyksekseni Karma suostui duoliin ja se sai minulle jonkin sortin yskänpuuskan. Helvetti, minä joutuisin miekkailemaan! Mihin olinkaan taas pääni työntänyt? Tungin kädet takkini taskuun ja nyökkäsin naiselle hitaasti, koska ajatukseni olivat aivan jossain muualla. Lähdin kohti aukiota, jossa olin joskus viettänyt aikaa Arthurin kanssa. Mitäköhän mies teki tällä hetkellä? En todenteolla muistanut mitä hän oli minulle sanonut. Tiesin silti, että hän oli kertonut sen. Pudistelin päätäni. Oli pakko saada ajatukset pois miehestä. Kohotin katseeni valkeasta lumesta hitaasti ja tajusin seisovani aukiolla. Olin kävellyt sinne nopeammin kuin olin edes ajatellut. Otin käteni taskuistani ja ravistelin niitä. Olisin pulassa jos käsistäni katoaisi tunto. Käännähdin katsomaan taakseni ja huomasin Karman seisovan vähän matkan päässä. Oletin Lyonellin lähteneen, mutta pian ritari saapui paikalle. Astelin pari askelta lähemmäs Karmaa ja vilkaisin miekkoja mielenkiinnolla. Lopulta suostuin kävelemään naisen luokse jonka samanlainen ulkonäkö oli saanut minut aluksi hämilleen.
‘’Saisinkohan toisen miekan?’’ Pidin ääneni tasaisena. Olin miekkaillut vain pari kertaa ja todennut sen paikka paikoin helpommaksi kuin jousiammunnan. Tasapaino oli ollut minulle ehkä suurin haaste, mutta suuren ja tappavan aseen käsittely oli onnistunut suhteellisen hyvin. Vaikka olin tappaakin itseni useasti, puhumattakaan Arthurista jolla oli mennyt hermo kömpelyyteeni.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 28, 2017 18:20:51 GMT
Astelin ulos ja bongasin vaaleaverikön aukiolla. Hän käveli lähemmäs ja pyysi saada miekan. Nyökkäsin vastaukseksi ja ojensin toisen metallisista miekoista Nanookille. Vilkaisin naisen taakse ilmestynyttä sinipukuista hahmoa, joka seisoi aukion reunalla kädet puuskassa. Lyonellin olemusta oli vaikea lukea ja vihasin sitä etten saanut miehestä irti mitään. Hän tuskin puhuikaan. Tuhahdin itsekseni. Miekkailu ei ollut vahvin lajini, mutta ei myöskään heikoin. Ottamani miekat olivat melko kevyitä harjoittelumiekkoja ja tästä syystä ne ovat myös ketteriä. Sehän passaa minulle. Pyörittelin miekkaa käsissäni. Olin valmis.
// Varmaan seuraavalla roolilla vois heitellä noppaa kun R saa ne asennettua //
|
|
|
Post by Lady Nanook on Feb 24, 2018 15:41:59 GMT
Miekka oli painavampi kuin olin olettanut vaikka se olikin vain harjoittelumiekka. Tunnustelin asentoani, että se oli edes jokseenkin tukeva. En todella halunnut mokata tätä saatika hävitä oman virheen takia. Nyökkäsin Karmalle hitaasti, kuin kertoen valmiuteni. Ratsastuslajit olivat enemmän omaa lajiani, koska luottoni oli Daksussa. Nyt olin yksin.
En irroittanut katsetta Karmasta, mutta en myöskään hyökännyt. Odotin naisen tekevän jonkin liikkeen samalla kun pyöräytin miekkaa kädessäni. Painoon tottui nopeasti ja pian se tuntuikin vain käden jatkeelta. Olin niin omissa ajatuksissani, että Karma ehti tehdä siirtonsa ja tajusin pian ainoaksi vaihtoehdoksi väistää isku. Hyppäsin vasemmalle ja suojasin itseäni miekalla niin, että metallin ääni kuului kovana autiolla pihamaalla. Suustani karkasi helpottunut henkäys, mutta aivan liian varhain, koska Karma todella taisi olla tappomielialalla.
//Dodiih, vihdoin :'D
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 24, 2018 16:40:10 GMT
Ponkaisin lumisesta maasta liikkeelle. Miekka ojossa lennähdin kohti Nanookia, jonka ilme oli hätääntynyt. Nopeasti hän väisti iskuni, mutta en jäänyt miettimään. Huitaisin heti perään ja metallin iskeytyminen toiseen kajahti ilmoille. Tuntui kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt koko tallissa. En ollut täysin tosissani, tietenkään, mutta en ehkä täysin tajunnut kuinka paljon voimaa loppujen lopuksi käytin. Loikkasin heti kauemmas, pidellen miekkaa kaksin käsin. Katsahdin vaaleahiuksista ja annoin hänelle hetken kerätä ajatuksiaan kasaan. Hän oli itse minut haastanut, mutta vaikutti silti jokseenkin vastahakoiselta. Muutama sekunti sai silti riittää. Lähdin ripein askelin kiertämään Nanoa. Sain laskettua painopistettäni juuri sopivasti, jalkapohjani olivat kuin juurtuneet maahan. Loistavaa. Otin hieman vauhtia uuteen iskuun. Nostin miekkani ja heilautin sen toista päin. // Nyt tulee noppa! Muista Nano säkin heittää seuraavalla vuorolla Se suurempi numero päättää kumpi voittaa. Jos tulee tasan, niin heitetään uusiks. //TysS|4H_
|
|
|
Post by Lady Nanook on Feb 24, 2018 21:06:55 GMT
Seurasin katseellani Karmaa yrittäen samalla koota ajatuksiani jotka olivat kuin sekainen lankakerä. Hitto, mihin olinkaan ryhtynyt? Huomasin tutun siluetin Lyonellin vieressä joka sai pienen hymyn huulilleni, mutta ajatukseni taas muualle. Kylmä viima sai minut hereille horroksesta, enkä tajunnut edes väistää Karman iskua. Sain miekasta viillon poskeeni, ennen kuin ehdin kumartua ja vetää miekan suojaksi.
Tuijotin Karmaa lähes uhmakkaasti tuntien lämpimän veren valuvan poskeani pitkin. Kylmä pakkanen kuitenkin vei kaiken kivun mennessään. Päätin vihdoin kohottaa miekan ja hyökätä kohti Karmaa, koska puolustuskannalla olo ei tuottanut tulosta.
//Katsotaas, että saanko tämän toimimaan.
05bkOy7S
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 24, 2018 22:11:13 GMT
// Ah, sori Nano, viimenen isku tulkoot :'3
Miekkani sivalsi läpi ilman, kunnes kilahti toista miekkaa vasten. Otin heti pari askelta taakse. Nanookin vaalealla iholla tuore veri oli kirkasta ja silmäänpistävän värikästä. Sydämenlyönnin ajan tunsin huonoa omatuntoa, olin osunut häneen, vaikka tämä oli vain pieni harjoitustuokio.
Enempää en kerennyt miettimään kun huomasin että nainen oli lähtenyt liikkeelle. Hän kohotti miekkansa. En väistä, en varmana. Tuijotin valkeahiuksista varmana, jalkapohjat painuneina lumeen. Otin iskun vastaan miekallani. Ne kolahtivat kolkosti vastakkain. Sitten pyöräytin omaa miekkaani, toivoen että toinen menettäisi otteen omastaan. Siinä tapauksessa miekka lentäisi hienossa kaaressa lumipenkkaan ja ottelu olisi ohitse. Käytin kaiken voiman mitä minusta lähti siihen liikkeeseen.
|
|
|
Post by Lady Nanook on Feb 24, 2018 22:40:00 GMT
Seurasin silmät tarkkana liikehdintää, lähinnä kasvonpiirteitä ennen kuin päätin hyökätä itse. Karman varmuuden nähdessäni, tiesin häviön tulleen, mutta kun miekat kolahtivat yhteen, niin oli turha alkaa miettimään strategiaa. Otteeni lipesi jo valmiiksi epävakaasta otteestani lumihankeen. Seurasin lentoa huvittuneena pyyhkäisten valkoiset hiukset silmiltäni. Päästin suustani tuulikellomaisen naurahduksen; yhtä kolkon, kuin myös lapsenomaisen.
“Hyvä on, hyvä on! Voitit..” Hymyilin vinomainen virne kasvoilla kumartaen hyvinkin dramaattisesti. Kaikesta näki leikkimielisyyteni duolia kohtaan, vaikka hetken olinkin saanut pelätä henkeni menettämistä Karman tappomielialan alla.
“Mene kehumaan itseäsi ritarillesi, vien miekat pois.” Totesin hakien oman miekkani lumihangesta hymyillen Arthurille, joka lähestyi Lyonell vierellään. Arthur kaappasi minut halaukseen painaen suudelman poskelleni jossa oli jäätynyttä verta.
“Olet surkea miekkailussa Nano.” Tiesin nuorukaisen virnistävän. Hän todella sai jotain hupia nöyryytyksestäni. Käänsin katseeni takaisin Karmaan ojentaen käteni ottaakseni miekan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 24, 2018 23:15:03 GMT
Tuijotin Nanon miekkaa seuraavaa katsetta kun tunsin tuon otteen lipeävän. Meinasin heilauttaa miekkaani vielä viimeisen kerran, mutta onneksi en sitä tehnyt. Valkeahiuksinen puheli leikkimielisesti ja kumarsi. Nousin itsekin kunnon ryhtiin. Huomasin vasta nyt Lyonellin vierelle ilmestyneen hahmon. Arthur, Nanookin ritari. Nyökkäsin tuon suuntaan ja hän nyökkäsi takaisin ennen kuin nappasi naisen halaukseen. Tuhahdin ja käänsin katseeni pois parivaljakosta. Oliko Nano saanut minusta niin itsekkään kuvan että menisin rehvastelemaan voittoani? Toivottavasti ei. Lyonell jäi matkan päähän. Katsahdin häneen, mutta samaan aikaan Nanook ojensi kätensä ottaakseen miekan. Katsoin miekkaa käsissäni ja lopulta ojensin sen naiselle niin että itse pidin terästä kiinni jotta toinen saisi pidikkeestä. "Hyvä taisto. Ja sori." En kehdannut katsoa häntä silmiin, joten päädyin kumartamaan syvästi, kiittäen tuota ottelusta. Silmäni kävivät pakosti pienessä viillossa tuon poskella. Nousin ja lähdin ripeästi kävelemään oman ritarini luokse. En katsonut häneen päinkään. "Taistelit hyvin. Hiomista on kuitenkin vielä." Mies sanoi kypäränsä suojissa kääntyen ja lähtien kulkemaan. Nyökkäsin. "Tiedän." Tuhahdin vielä lopuksi ja seurasin nöyränä sinipukuista miestä. Miestä jonka nimeä kutsuttiin jossain edessä päin ja näkökenttään ilmestyi Zurina, tuon hieman ärsyttävä tyttöystävä. Voi hitto, se tästä vielä puuttuikin... // Eiköhän se ollu siinä Kiitos matsista.
|
|