Post by Pölhö on Feb 26, 2020 8:36:42 GMT
Kohti korkeaa koulua
Lauantaina 4.4.2020 Dragon Age Estateen saapuu vieraileva opettaja Zenistä, kun Iivari von Hoffrén saapuu kutsusta opettamaan alta escuelan perusteita. Valmennustunti soveltuu kaikille perusratsastustaidon omaaville, aiheesta kiinnostuneille linnalaisille: sovellamme opetuksen oppilaan ja hänen ratsunsa tason mukaan. Niin noviisiratsukot kuin koulumestaritkin saavat varmasti hakemaansa lisätietoa.
Alta escuela on korkeinta mahdollista kouluratsastusta, joka on alunalkujaan lähtöisin Espanjan kuningashuoneesta. Raskas ja voimaa vaativa ratsastustapa soveltuu parhaiten juurikin Iberian niemimaalta kotoisin oleville hevosille, mutta kaikki rodut pystyvät silti harjoittelemaan ideologian mukaan kun koulutus vain suhteutetaan rakenneominaisuuksiin. Klassinen- ja akateeminen ratsastustaide tähtäävät kumpikin alta escuelan ihannoimaan voimaan ja harmoniaan ratsun ja ratsastajan välillä.
Sotaratsun on osattava kantaa sekä itsensä, ratsastajansa sekä jopa haarniska rikkomatta itseään, minkä vuoksi alta escuela-koulutus on sille suorastaan elintärkeä, puhumattakaan luottamuksesta jota hevonen ratsastajansa kanssa harjoitusten kautta ansaitsee puolin ja toisin.
Pähkinänkuoressa
Alta escuela
Yleisnimitys korkealle kouluratsastukselle, jota mm. Wienin ratsastuskoulussa opetetaan.
Haute Ecole
"Airs above the ground", ilmahyppyjä sisältävä, korkein mahdollinen kouluratsastuksen muoto.
Klassinen/akateeminen ratsastustaide
Ideologia, jossa hevosta koulutetaan stressittömästi ja sitä kunnioittaen, oikeaa ja tervettä muotoa hakien. Hevosta ohjataan painoavuilla ja pohkeella eikä ohjalla, mikä tekee tästä ratsastustavasta loistavan skill at arms-ratsukoille.
Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu tähän topickiin 01.04.2020 mennessä. Ilmoita osallistujan sekä ratsun nimi muodossa Ratsastaja - Ratsu ja täytä tämä lomake . Osallistujia otetaan maksimissaan 4 kpl valmennuksen laadun takaamiseksi. Mikäli kysyntää on, voidaan perustaa myös uusi ryhmä.
Osallistujat
1. Theodore Meyers & Raulin
2. Lady Cecilia & Newen Liekkisielu
Vastaukset kysymyksiin
1. kysymys
Vasemmanpuoleinen hevonen ei ole koottu. Kokoamisastetta arvioidessa ei tule katsoa miten korkealle/eteen jalat liikkuvat, kuinka kaarella kaula on, kuinka pitkälle alle takajalat astuvat tai onko pää piilinjalla. Sen sijaan oikeaoppisen kokoamisen tunnistaa mm. seuraavista seikoista: polvi- ja kinnerkulma pienenevät; takaosa laskee alas; etujalat eivät "kaadu" rungon alle vaan pysyvät suorassa; takana vuohiskulma jyrkkenee, edessä loivenee; atlasnikama on hevosen korkein kohta, ei kaulan keskiosa.
Hevosten ilmeet olivat hyvä huomio. Still-kuvaa katsoessa olemus ei kuitenkaan kerro paljon hevosen todellisesta tunnetilasta: suorittaessaan vaativia liikkeitä moni hevonen saattaa hieman jännittyä keskittyessään suoritukseen, mutta sen on rentouduttava heti vaatimustason laskiessa. Hetkellinen "hyvä stressi" ei ole pahasta, vert. koulun oppilas läksykuulustelussa.
2. kysymys
Lopputulos oikeaoppisesta koulutuksesta, painonsiirron hallinnasta ja kokoamisesta on levade.
Henkilökohtaiset tekstit
Theodore Meyers & Raulin
Eivät saapuneet paikalle (linkki ei toimi)
Lady Cecilia ja Newen Liekkisielu
Pikkuinen tupsujalkatamma käveli ympyrällä näennäisen helposti, mutta selässä istuvan neidon, Cecilian, keskittynyt ilme kertoi ettei tässä pelkästään löntystelty. Todellisuudessa hän koitti houkutella tuota Tuikku-nimistä irlannincobia liikkumaan koko kehollaan; astumaan takajaloillaan suoraan eteen; asettumaan alalinja rentona; pysymään linjalla; ja kaikki tämä pelkällä istunnalla, sillä ohjat olivat sidottuina kaulalla.
"Rytmitä, laske sisälonkkaa. Käännä vaikka katse minuun jos se auttaa, hyvä. Pidä aset- älä anna taivutuksen karata! Laske sisälonkka takaisin, jos tämä ei onnistu niin ei loputkaan tehtävät. No nyt on parempi, älä anna pakan enää levähtää."
Ympyrän keskellä seisoi tutussa sinisessä samettitakissaan Iivari von Hoffrén, joka tuijotti silmä kovana ympärillään pyörivää ratsukkoa. Valmennusta oli kestänyt vasta alle 30 minuuttia, mutta tujuna tunnettu mies oli ehtinyt teettämään tuona aikana teoriakysymysten lisäksi istuntaharjoitteen jos toisenkin, tauotta. Tai, olihan toki Tuikku saanut välillä hölläillä rauhassa, mutta silläkin aikaa satulassa oli jatkuvasti tapahduttava jotakin. Oli Iivarin oppilaana sitten lady tai vaikka koko luomakunnan kuningatar, hän ei pehmennellyt sanojaan eikä päästänyt ketään helpolla. Siitähän hänelle maksettiin, opettamisesta, ei päähän taputtelusta.
"Selvä, ehkä me voidaan siirtyä eteenpäin. Mitään korkean tason asioita me ei tietenkään päästä tänään vielä tekemään, mutta voidaan lähteä petaamaan niitä hyvällä perusratsastuksella. Koitetaan päästä irti apupyöristä nimiltään ohjat ja pohkeet, ja aina kun Tuikku tekee jotain vahingossakin oikein, palkitset sen heti tavalla mikä teille parhaiten sopii."
Ensimmäisenä ratsukko sai helpoksi tehtäväkseen tehdä lyhyitä siirtymiä. Laukka nousi helposti myös käynnistä, ja myös askellajien sisäiset siirtymät sujuivat pienen harjoittelun jälkeen pelkkää omaa rytmiä muuntamalla. Sen sijaan pysähdykset tuottivat aluksi päänvaivaa, sillä Tuikku vain hidasti käyntiin ja sen hiippailuksi, muttei ottanut kokonaan seis. Vaadittiin usea pysähdys ohjalla avustaen, ennen kuin Tuikku ymmärsi että pysäyttävä istunta pätee aina, oli vauhtina sitten matelu tai lisätty laukka.
"Vaikka Tuikku onkin rouncey, ei se tarkoita sitä etteikö sekin voisi oppia korkean koulun asioita: matka sinne on vain paljon pidempi ja kivisempi kuin vaikkapa iberialaisella hevosella. Menee varmasti vielä paljon aikaa, ennen kuin se on varsinaisten alta escuela-tehtävien tasolla, mutta jos harjoittelette viikottain klassisten periaatteiden mukaisesti, pääsette kyllä vielä joskus sinne ainakin maasta työskennellen jos ette ihan ratsain. Tuikun rakenne on luonnostaan hyvin etupainoinen, joten suosittelen opettamaan sille painonsiirtoja ensin aivan paikallaan ilman ratsastajaa. Vasta kun Tuikku pystyy pienentämään polvikulmaansa useamman asteen verran, kannattaa kokeilla painon tai ratsastajan kanssa, ja kun sekin onnistuu vakaasti, voitte lähteä kasaamaan helpoimmassa askellajissa. Harvoin se on käynti: käyntiä on yllättävän vaikea kasata oikein. Veikkaisin että Tuikulle on helpointa lähteä kasaamaan laukassa, sillä tänään se näyttää olevan selkeästi vahvin askellaji."
Tuikku pärskähteli ja käänteli mietteliäänä korviaan, kun lopuksi ratsukko teki avo-sulku-vaihtoja skill at arms-noviisiradan tutuilla renkailla. Tällä kertaa vain renkaiden poimiminen oli toisarvoista, sillä Iivarin kireältä ilmeeltä välttyi vain suorittamalla puhtaat taivutukset ja niiden välivaiheet. Renkaita hyödynnettiin, koska Tuikulle ne olivat tuttuja: se tiesi lähestyä ensin avotaivutuksella, toista tolppaa sulkutaivutuksella ja kolmatta taas avolla. Haastetta toi vain se, että jälleen kerran lady Cecilian oli jätettävä ohjat kaulalle roikkumaan: korkeintaan pohje sai auttaa. Aluksi Tuikku vähän koittikin tehdä omiaan, mikä sai opettajan ilmeen synkkenemään. Iivari ei pitänyt vastoinkäymisistä.
"Muista mistä puhuttiin alkutunnista... Sisälonkka tipahtaa ja asettaa, napa katsoo menosuuntaan. Jos Tuikku lähtee taivuttamisen sijaan vain kääntymään, voi pohje siirtyä vähän eteen estämään."
Rouncey asettui, mutta tiputti laukan raville.
"Sitten pitää vielä muistaa rytmitys! Laukkaatte yhdessä, hop, hop, hop! Sisälonkka on vain alempana, kuvittele että hevonen on rätti ja sisäjalka tolppa: rätti kiertyy tolpan ympäri... Hop, hop, lauk-ka py-syy!"
Iivari naputti puisen raipan kärjellä maata vasten rytmiä.
Työhevosmalliset hevoset ovat luonnostaan etupainoisia, sillä niiden ensisijainen tehtävä on ollut painaa länkiä vasten. Tuikun kanssa haasteena onkin saada se nostamaan itseään lavoista ylös sen sijaan että liike menisi vain eteen. Itsenäiset tehtävät oli siis helppo kehitellä: kokoamisastetta tulisi lisätä harjoittamalla painonsiirtoja paikallaan ensin ilman ratsastajaa, sitten vasta selästä. Kun Tuikku osaa vaikka unissaan tehdä hyvän kyykkäyksen, voi sitä lähteä hiomaan helpoimmassa askellajissa — jälleen luultavasti laukassa. Tamma ei tule olemaan varmasti helpoin koulutettava, mutta kyllä siitä tulee upea kun perusteet pistää vakaalle pohjalle!
Lauantaina 4.4.2020 Dragon Age Estateen saapuu vieraileva opettaja Zenistä, kun Iivari von Hoffrén saapuu kutsusta opettamaan alta escuelan perusteita. Valmennustunti soveltuu kaikille perusratsastustaidon omaaville, aiheesta kiinnostuneille linnalaisille: sovellamme opetuksen oppilaan ja hänen ratsunsa tason mukaan. Niin noviisiratsukot kuin koulumestaritkin saavat varmasti hakemaansa lisätietoa.
Alta escuela on korkeinta mahdollista kouluratsastusta, joka on alunalkujaan lähtöisin Espanjan kuningashuoneesta. Raskas ja voimaa vaativa ratsastustapa soveltuu parhaiten juurikin Iberian niemimaalta kotoisin oleville hevosille, mutta kaikki rodut pystyvät silti harjoittelemaan ideologian mukaan kun koulutus vain suhteutetaan rakenneominaisuuksiin. Klassinen- ja akateeminen ratsastustaide tähtäävät kumpikin alta escuelan ihannoimaan voimaan ja harmoniaan ratsun ja ratsastajan välillä.
Sotaratsun on osattava kantaa sekä itsensä, ratsastajansa sekä jopa haarniska rikkomatta itseään, minkä vuoksi alta escuela-koulutus on sille suorastaan elintärkeä, puhumattakaan luottamuksesta jota hevonen ratsastajansa kanssa harjoitusten kautta ansaitsee puolin ja toisin.
Pähkinänkuoressa
- 4.4.2020, VIP 01.04.2020
- Opettajana Iivari von Hoffrén
- Avoin oppipojille ja muille linnan jäsenille. Aiempaa kokemusta itse alta escuelasta ei tarvita, mutta perusratsastustaidot on oltava.
- Osallistuminen tapahtuu ilmoittautumalla ja täyttämällä lyhyt lomake, jonka vastausten perusteella muodostuu opetuksen sisältö.
- Jokainen osallistujaa min. 100 sanan mittaisen valmennuskertomuksen ja Taiteenalkaja-merkin, joita normaalisti saa vain Zenin tapahtumista. Keräilyaarre.
Taiteenalkaja
PikasanastoAlta escuela
Yleisnimitys korkealle kouluratsastukselle, jota mm. Wienin ratsastuskoulussa opetetaan.
Haute Ecole
"Airs above the ground", ilmahyppyjä sisältävä, korkein mahdollinen kouluratsastuksen muoto.
Klassinen/akateeminen ratsastustaide
Ideologia, jossa hevosta koulutetaan stressittömästi ja sitä kunnioittaen, oikeaa ja tervettä muotoa hakien. Hevosta ohjataan painoavuilla ja pohkeella eikä ohjalla, mikä tekee tästä ratsastustavasta loistavan skill at arms-ratsukoille.
Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu tähän topickiin 01.04.2020 mennessä. Ilmoita osallistujan sekä ratsun nimi muodossa Ratsastaja - Ratsu ja täytä tämä lomake . Osallistujia otetaan maksimissaan 4 kpl valmennuksen laadun takaamiseksi. Mikäli kysyntää on, voidaan perustaa myös uusi ryhmä.
Osallistujat
1. Theodore Meyers & Raulin
2. Lady Cecilia & Newen Liekkisielu
Vastaukset kysymyksiin
1. kysymys
Vasemmanpuoleinen hevonen ei ole koottu. Kokoamisastetta arvioidessa ei tule katsoa miten korkealle/eteen jalat liikkuvat, kuinka kaarella kaula on, kuinka pitkälle alle takajalat astuvat tai onko pää piilinjalla. Sen sijaan oikeaoppisen kokoamisen tunnistaa mm. seuraavista seikoista: polvi- ja kinnerkulma pienenevät; takaosa laskee alas; etujalat eivät "kaadu" rungon alle vaan pysyvät suorassa; takana vuohiskulma jyrkkenee, edessä loivenee; atlasnikama on hevosen korkein kohta, ei kaulan keskiosa.
Hevosten ilmeet olivat hyvä huomio. Still-kuvaa katsoessa olemus ei kuitenkaan kerro paljon hevosen todellisesta tunnetilasta: suorittaessaan vaativia liikkeitä moni hevonen saattaa hieman jännittyä keskittyessään suoritukseen, mutta sen on rentouduttava heti vaatimustason laskiessa. Hetkellinen "hyvä stressi" ei ole pahasta, vert. koulun oppilas läksykuulustelussa.
2. kysymys
Lopputulos oikeaoppisesta koulutuksesta, painonsiirron hallinnasta ja kokoamisesta on levade.
Henkilökohtaiset tekstit
Theodore Meyers & Raulin
Eivät saapuneet paikalle (linkki ei toimi)
Lady Cecilia ja Newen Liekkisielu
Pikkuinen tupsujalkatamma käveli ympyrällä näennäisen helposti, mutta selässä istuvan neidon, Cecilian, keskittynyt ilme kertoi ettei tässä pelkästään löntystelty. Todellisuudessa hän koitti houkutella tuota Tuikku-nimistä irlannincobia liikkumaan koko kehollaan; astumaan takajaloillaan suoraan eteen; asettumaan alalinja rentona; pysymään linjalla; ja kaikki tämä pelkällä istunnalla, sillä ohjat olivat sidottuina kaulalla.
"Rytmitä, laske sisälonkkaa. Käännä vaikka katse minuun jos se auttaa, hyvä. Pidä aset- älä anna taivutuksen karata! Laske sisälonkka takaisin, jos tämä ei onnistu niin ei loputkaan tehtävät. No nyt on parempi, älä anna pakan enää levähtää."
Ympyrän keskellä seisoi tutussa sinisessä samettitakissaan Iivari von Hoffrén, joka tuijotti silmä kovana ympärillään pyörivää ratsukkoa. Valmennusta oli kestänyt vasta alle 30 minuuttia, mutta tujuna tunnettu mies oli ehtinyt teettämään tuona aikana teoriakysymysten lisäksi istuntaharjoitteen jos toisenkin, tauotta. Tai, olihan toki Tuikku saanut välillä hölläillä rauhassa, mutta silläkin aikaa satulassa oli jatkuvasti tapahduttava jotakin. Oli Iivarin oppilaana sitten lady tai vaikka koko luomakunnan kuningatar, hän ei pehmennellyt sanojaan eikä päästänyt ketään helpolla. Siitähän hänelle maksettiin, opettamisesta, ei päähän taputtelusta.
"Selvä, ehkä me voidaan siirtyä eteenpäin. Mitään korkean tason asioita me ei tietenkään päästä tänään vielä tekemään, mutta voidaan lähteä petaamaan niitä hyvällä perusratsastuksella. Koitetaan päästä irti apupyöristä nimiltään ohjat ja pohkeet, ja aina kun Tuikku tekee jotain vahingossakin oikein, palkitset sen heti tavalla mikä teille parhaiten sopii."
Ensimmäisenä ratsukko sai helpoksi tehtäväkseen tehdä lyhyitä siirtymiä. Laukka nousi helposti myös käynnistä, ja myös askellajien sisäiset siirtymät sujuivat pienen harjoittelun jälkeen pelkkää omaa rytmiä muuntamalla. Sen sijaan pysähdykset tuottivat aluksi päänvaivaa, sillä Tuikku vain hidasti käyntiin ja sen hiippailuksi, muttei ottanut kokonaan seis. Vaadittiin usea pysähdys ohjalla avustaen, ennen kuin Tuikku ymmärsi että pysäyttävä istunta pätee aina, oli vauhtina sitten matelu tai lisätty laukka.
"Vaikka Tuikku onkin rouncey, ei se tarkoita sitä etteikö sekin voisi oppia korkean koulun asioita: matka sinne on vain paljon pidempi ja kivisempi kuin vaikkapa iberialaisella hevosella. Menee varmasti vielä paljon aikaa, ennen kuin se on varsinaisten alta escuela-tehtävien tasolla, mutta jos harjoittelette viikottain klassisten periaatteiden mukaisesti, pääsette kyllä vielä joskus sinne ainakin maasta työskennellen jos ette ihan ratsain. Tuikun rakenne on luonnostaan hyvin etupainoinen, joten suosittelen opettamaan sille painonsiirtoja ensin aivan paikallaan ilman ratsastajaa. Vasta kun Tuikku pystyy pienentämään polvikulmaansa useamman asteen verran, kannattaa kokeilla painon tai ratsastajan kanssa, ja kun sekin onnistuu vakaasti, voitte lähteä kasaamaan helpoimmassa askellajissa. Harvoin se on käynti: käyntiä on yllättävän vaikea kasata oikein. Veikkaisin että Tuikulle on helpointa lähteä kasaamaan laukassa, sillä tänään se näyttää olevan selkeästi vahvin askellaji."
Tuikku pärskähteli ja käänteli mietteliäänä korviaan, kun lopuksi ratsukko teki avo-sulku-vaihtoja skill at arms-noviisiradan tutuilla renkailla. Tällä kertaa vain renkaiden poimiminen oli toisarvoista, sillä Iivarin kireältä ilmeeltä välttyi vain suorittamalla puhtaat taivutukset ja niiden välivaiheet. Renkaita hyödynnettiin, koska Tuikulle ne olivat tuttuja: se tiesi lähestyä ensin avotaivutuksella, toista tolppaa sulkutaivutuksella ja kolmatta taas avolla. Haastetta toi vain se, että jälleen kerran lady Cecilian oli jätettävä ohjat kaulalle roikkumaan: korkeintaan pohje sai auttaa. Aluksi Tuikku vähän koittikin tehdä omiaan, mikä sai opettajan ilmeen synkkenemään. Iivari ei pitänyt vastoinkäymisistä.
"Muista mistä puhuttiin alkutunnista... Sisälonkka tipahtaa ja asettaa, napa katsoo menosuuntaan. Jos Tuikku lähtee taivuttamisen sijaan vain kääntymään, voi pohje siirtyä vähän eteen estämään."
Rouncey asettui, mutta tiputti laukan raville.
"Sitten pitää vielä muistaa rytmitys! Laukkaatte yhdessä, hop, hop, hop! Sisälonkka on vain alempana, kuvittele että hevonen on rätti ja sisäjalka tolppa: rätti kiertyy tolpan ympäri... Hop, hop, lauk-ka py-syy!"
Iivari naputti puisen raipan kärjellä maata vasten rytmiä.
Työhevosmalliset hevoset ovat luonnostaan etupainoisia, sillä niiden ensisijainen tehtävä on ollut painaa länkiä vasten. Tuikun kanssa haasteena onkin saada se nostamaan itseään lavoista ylös sen sijaan että liike menisi vain eteen. Itsenäiset tehtävät oli siis helppo kehitellä: kokoamisastetta tulisi lisätä harjoittamalla painonsiirtoja paikallaan ensin ilman ratsastajaa, sitten vasta selästä. Kun Tuikku osaa vaikka unissaan tehdä hyvän kyykkäyksen, voi sitä lähteä hiomaan helpoimmassa askellajissa — jälleen luultavasti laukassa. Tamma ei tule olemaan varmasti helpoin koulutettava, mutta kyllä siitä tulee upea kun perusteet pistää vakaalle pohjalle!
