|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 14:56:31 GMT
Kuuntelin Karman ja Valterin vaimeaa keskustelua. Sain muutaman sanan selville ja hymyilen puristin päätäni. Valter on sellainen möläyttelijä, ajattelin ja suoristin kaulusta. Asetin viitan paremmin ja kurkistin holvikaaren luota. "Tule tänne, tule tänne", Valter sanoi vaimeasti, kun hän piteli nuppineuloja huulien välissä.
Astelin ruhtinaallisesti heidän luokse pitkä vitta laahaten perässä. "Se on täydellinen!", Valter riemuitsi, että nuppineulat lensi ympäri lattiaa. Nyökkäsin miehelle ja annoin kimalteen säikkyä huoneessa. "Katsotaan", Valter jatkoi kauluksen hiomista. Hän selkeästi näki mistä puristaa. Hän loittoni minusta katsoi minua päästä varpaisiin. Hän kipitti luokseni asettaen kruunun päähän. "Mahtavaa, lumoavaa. Sano jotain", Valter nauroi kurtistaen kulmia mietteliäästi ja peruutti naisen rinnalle. "Hän on valmis jatketaan!", mies tokaisi ja jatkoi naisen mekon ompelimista. Käänsin lempeän katseen Karmalle. Kasvoistani huomasi, että Valterin käytös oli huvittavaa mielestäni. Katse oli kirkas ja eloisa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 15:15:11 GMT
Yhtäkkiä Valter pyysi miestä tulemaan luoksemme. Olin hieman tyytymätön ajatukseen, sillä seisoin keskellä kangasvyöryä, pelkät housut ja valkoinen toppi päälläni. Onneksi en ollut alasti, ajattelin huokaisten.
Lyonell käveli huoneeseen upea puku päällään. Katsoin prinssin kulkua hartiat rentoutuen, hän oli komea. Valter pyysi kommetoimaan jotaan, joten hymyilin lempeästi puolikasvoisen miehen suuntaan. "Se on upea." Huokaisin. "Eikö!" Valter huudahti tyytyväisenä luomukseensa, mutta palasi omani pariin heti. Katsoin ritaria pudistaen päätäni ja tuo vastasi huvittuneella katseella. Oli kyllä melkoinen persoona tämä Valter, huokaisin mielessäni.
"Noniin, koitetaan!" Mustahiuksinen vaatturi patisti ja nosti sylistään samansinisen mekon kuin Lyonellin puku oli. Mekon keskiosa oli vaaleansinistä, kuviollista kangasta. Mies sujautti mekon päälleni ja alkoi pistelemään nuppineuloja kankaaseen. "Sinulla on kauniit olkapäät, oppipojaksi." Valter vinkkasi Lyonellin puoleen virne huulillaan. "Saako ne näkyä?" Hän jatkoi, tällä kertaa minulle puhuen. "Tahtoisin olkaimet." Pyysin, katsellen mekonalkua peilistä. Oli outoa nähdä itsensä niin kalliissa kankaassa. "Onnistuu!" Valter julisti, pyörien ympärilläni kuin innokas koiranpentu.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 15:30:41 GMT
"Kiitos", vastasin Karmalle lempeällä katseella ottaen muutamana askeleen kohti heitä nähdäkseni paremmin. Valter laittoi puolivalmiin mekon naisen päälle ja katsoin pienen hymyn kanssa.
"Siitä tulee upea, hyvin kaunis", sanoin lempeästi ihastellen. Vaaleansininen kuviollinen kangas toi pientä ylellisyyttä yksivärisen kankaan rinnalle. Perinteinen kaunis, mutta ei liikaa ei liian vähän. Juuri sellaisesta pidän. "Olkaimet voisi sopia", sanoin Valterille ja käänsin katseeni Karmaan takaisin. Katsoin toista päästä varpaisiin "Tällä kehtaisi kävellä isäsi kuninkaansaliin", Valter möläytti ja ilmeeni muuttui hiljaiseksi. "Ilman muuta hän arvostaa ylellisyyttä", vastasin vaikka todellisuudessa hän ei oikein jaksanut välittää mistään muusta kuin tulevasta. "Oletteko menossa hänen luokseen?", Valter jatkoi puhumista ja samalla viimeisteli Karman asua. "Pakosti. Hän luultavasti odottaa ja tietää, että olemme täällä", hymyilin sitten. Enemmin itse tahdoin nähdä hänet. Tiedä milloin heittäisi lusikan nurkkaan. Olisi myös hyvin kunnioitettavaa, että näkisi Karman. Ajattelin ja loin kasvoille takaisin hymyn.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 15:45:13 GMT
Meinasin punastua Lyonellin kehuessa asuani, mutta en antanut sisäisen ihastuneen tyttöni kammeta nyt esiin. Nyökkäsin ja hymyilin kiitokseksi, katsoen miestä silmiin.
Olin vaiti, kun miehet alkoivat juttelemaan Lyonellin isästä. Olin miltei unohtanut että tämä oli hänen kotilinnansa. Jätin huomioimatta Valterin möläytyksen ja jäin tuijottamaan itseäni peilistä, kuunnellen hieman vakavempaa keskustelua. Valter mittaili käsivarsieni paksuutta, levitellen kankaanpalasia niille, kiinnittäen ne nuppineuloilla toisiinsa. Annoin miehen tehdä mitä hänen tarvitsi, enkä pistänyt vastaan. "Kauan meinaatte viipyä?" Valter kysyi lopulta äkisti, astellen hieman kauemmas. Kankaanpalat roikkuivat minussa vain nuppineuloin kiinnitettynä, mutta hänen ilmeensä oli hyvin miettivä. "Puku olisi huomisaamuksi valmis." Mies jatkoi vielä, astellen takaisin luokseni, kohottaen toisen hihan asentoa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 16:05:53 GMT
Katsoin Valteria ja katsoin sitten ulos ikkunasta. Alkoi hämärtää ja paluu reittikulkisi liian läheltä Pahalaa, sillä lumi peitteisi vuoristoreitin pimeällä. Katseeni oli pohtiva ja miettivä en tahtonut ottaa riskiä loukkaantumisesta. "Huomisaamu kuulostaa lupaavalta", vastasin Valterille tyynen rauhallisesti. "Emme voi ottaa vanhaa kauppatietä ja paluu matka kestää puolipäivää", jatkoin. "Ahaa juu, tottakai. Tiedä vaikka Eczahar tulisi vastaan", Valter sanoi. Nimikin sai ilmeeni vakavoitumaan. Se varjoritarien nekromantia, herättäisi tuhoutuneet otuksensa hengistä ja ratsastaa pahalan rajamailla kammottavalla hevosellaan.
Naurahdin kevyesti. "Linnassa varmasti on tilaa meille?", kysyin sitten. "Tottakai majesteetti. Useampi huoneisto vapaana", Valter sanoi samalla, kun laittoi Karman hihoja kohdalleen. "hyvä niin", vastasin lempeällä ilmeellä suupielet hieman alaspäin. Laitoin pienen rahasäkin täynnä kultakolikoita lipaston päälle. Katosin sitten pukutilan puolelle vaihtamaan normaalit vaatteeni, mutta jätin pussihousut, valkean puuvillapaidan ja toistaiseksi vielä saappaat jalkaan. Puuvilla paita oli rento ja venynyt. Vaurioitunut olkapää näkyi ja siihen oli muodostunut kosmista kokonaisuutta kuin kasvoillani. Hetken paniikissa katsoin peilikuvaa. Puristin päätä ja menin sitten Karman luokse. Pidin hartella tummansinistä pitkää päällystakkia ja ulkoviitta sai jäädä naulaan. Tulisimme aamulla kuitenkin tätä kautta.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 16:17:49 GMT
Nyökkäsin ajatukselle jäädä yöksi linnaan. Yömatkustaminen ei ollut turvallisinta, varsinkaan Lyonellin kaltaiselle prinssille, rosvot saattoivat vaania missä tahansa. Päivä oli paljon turvallisempi ja olin samaa mieltä.
Lyonell katosi vaihtamaan vaatteita ja siinä samalla Valter pyysi minua avustamaan puvun poissaannissa päältäni. Luikertelin ulos kankaisesta vankilasta hengähtäen. "Tulet olemaan tanssiaisten kirkkain tähti, neitokaiseni." Mies tuumasi tyytyväisen oloisena, kiikuttaen mekon mannekiinin luokse. Naurahdin ääneen ajatukselle, samalla pukien vihreää paitaa päälleni. "Älä yhtään tuhise siinä, se on totta." Mies moitti vakavana, kuin olisin loukannut hänen tunteitaan. Pudistin päätäni. "Jos sanot niin." Totesin sitten hiljaa, en alkaisi vänkäämään miehen kanssa, hän kun vaikutti olevan mestari siinä. Kiristin korsetin päälleni ja katsahdin Lyonelliin, tämän astellessa takaisin huoneeseen.
"Illallinen taitaa olla katettu." Valter tuumasi, silmäillen ommeltaan hyvin läheltä. "Mutta neito ei voi kyllä mennä noissa vaatteissa. Minulta kyllä löytyisi pari mekkoa lainattavaksi." Mustahius nosti katseensa minuun, mittaillen taas olemustani. Nostin päättäväisenä kädet lanteilleni ja tiirasin Valteria. "Olen oppipoika, en prinsessa. En tarvitse mekkoa." Tiuskaisin pieni ärtymys äänessäni. Tuo mies ja hänen mekkonsa!
Valterin kasvoille nousi leveä, ilkikurinen virne, kun hän vilkuili vuorotellen minua ja vuorotellen Lyonellia takanani.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 16:28:34 GMT
Naurahdin kovaan ääneen, että lempeys kuului äänessä. "Jos tahdomme oikein perinteitä kunnioittaa, mekko on suotavaa ja arvostettavaa", puhdistin päätä Valterin suuntaan. "Mutta minun linnassani oppipoikani saa olla linnassani miten haluaa", täsmen sitten kuninkaalliseen äänen sävyyn. "Noh noh ei tarvitse tiuskia, mutta kuten tahdotte neitokainen?", Valter kääntyi katsomaan Karmaa odottavaisesti se samainen hullun kiiltosilmässä. "Nortburylaiset aina niin vaatimattomia", Valter moitti itselleen puoliääneen. Laskin vaatteeni tuolille. "En minäkään mikään ruhtinaallisen ole. Oletko valmis Karma?", kysyin oven suulta lämpimän hymyn kanssa. Hänellä oli aikaa tehdä päätös, en pakottanut tai hoputtanut.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 16:42:18 GMT
Huokaisin raskaasti. Mies ärsytti minua tahallaan, mutta hän oli myös oikeassa, oppipoikana olisi suotavaa edes pukeutua niin kuin kuului. Vaikka Lyonell kuinka puolusteli minua, en tahtonut aiheuttaa paheksuntaa, varsinkaan häntä kohtaan, kulkemalla sopimattomissa vaatteissa. "Okei, onko sinulla hametta tai kangasta, jonka saisi hameeksi?" Käännyin Valterin puoleen. Tuon siniset silmät tuikahtivat silminnähden, kun hän nosti etusormensa ja katosi kangashuoneeseensa.
Käännyin vilkaisemaan Lyonellia. "Sinun takiasi." Sanahdin ja käännyin takaisin miehen puoleen, joka loikki parin vaatekappaleen kanssa. "Tässä, tämä sopii paitaasi. Laita se korsetin alle, niin se pysyy." Valter nappasi tummemman vihreän kankaanpalan ja sovitimme yhteistuumin sen korsettini alle. Lopputuloksena oli nopea hame, joka oli edestä lyhyempi kuin takaa, eikä osunut lattiaan, antaen täyden liikkumavaran. Nyökkäsin ollessani tyytyväinen asuun. Kokonaisuus oli rento mutta naisellinen, ja mukavan arkinen. Juuri sopiva minulle.
"Nyt olen valmis. Kiitos, Valter." Nyökkäsin sinisilmän suuntaan. Hänen suustaan pääsi pirteä naurahdus. "Ilo olla avuksi." Hän kumarsi minulle dramaattisesti. Kävelin rennoin askelin Lyonellin luo, hymyillen valloittavasti tuon puoleen. Meinasin napata tuon käsivarresta kiinni, mutta vedin käteni takaisin omalle puolelleni.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 16:55:06 GMT
Nyökkäsin Karmalle nöyrästi. "Oppipoika osaa kunnioittaa myös linnan tapoja", hymyilin ja vilkaisin Valteria, joka saapui vaatekappaleen kanssa naisen luokse. "Yksinkertainen, kaunis ja Karman tyylinen", sanoin. Tummanvihreä sopi hänelle hyvin.
"Kiitos Valter. Palaamme aamulla. Riemukkaita ompeluhetkiä", virnistin ja annoin naisen mennä ensimmäisenä ovesta ulos. Suljin oven perässämme kuulematta Valterin irvailua. Lähdin kävelemään käytävää kohti alakertaa. "Hän on omalaatuinen", sanoin sitten naiselle ja samalla astelin portaat alas.
Ruokasali oli katettu täydellisesti, kuten Arkalan linnan tapaan. Pöytä oli tyhjä ja pääsimme naisen kanssa heti aloittaa ruokailemisen. "Saamme ainakin syödä rauhassa", hymyilen ja astelin sisälle ruokasaliin. Tummanharmaat puuovet olivat valmiiksi auki ja luonnollisesti menin takanpuoleiseen päätyyn istumaan. Katsoin pitkää pöytää ja huokaisin raskaasti. Muistot, että istuin vielä isäni vierellä nuorempana kapusi mieleeni. Lämmin hymy nousi kasvoille ja takki lämmitti selkää mukavasti.
Aloitin ruokailemisen vasta, kun Karma istahti pöytään. Vilkaisin naista ja katseeni osui riipukseen, jonka olin antanut hänelle. Se oli tallella hänellä, ajattelin tyynesti.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 17:05:37 GMT
Kävelin ulos ovesta, hengittäen syvään. "Omalaatuinen tosiaan." Nyökkäsin, vilkaisten miestä. Valter oli oudolla tavalla hyvin tutun oloinen, hänen kanssaan oli helppo olla, vaikkakin tuo päästi suustaan mitä omituisempia sammakoita. Omalla tavallaan pidin miehestä, hänelle pystyi sanomaan asiat suoraan, ja hän sanoi asiat suoraan. Ei kiertelyä, ei kaartelua. Pidin siitä.
Kävelin hiljaisia käytäviä pitkin Lyonellin perässä. Päädyimme pian ruokasaliin, joka oli yllätyksekseni tyhjä. Seurasin miestä ja istuin tottumuksesta tuon vierelle. "Onko täällä aina näin tyhjää? Ajattelin että paikka kuhisisi ihmisiä." Puhuin hiljaa ja rauhallisesti, katsoen katettua pöytää ja lautasta edessäni. Takka lämmitti huonetta mukavasti ja nautin lämmöstä.
Vaikka minulla oli nälkä, ruoakhalu ei ollut yhtä kova kuin olin toivonut. Aloin hieman hermostuneena räpläämään kaulassa olevaa riipusta, silittäen sen kolmea jalokiveä vuoron perään sormellani. Jokin suuren linnan hiljaisuudessa hermostutti minua. Kuin olisin ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Tuijotin hetken eteeni hiljaa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 20:04:28 GMT
"Kansalaiset saattavat olla torilla näin joulun aikaan", vastasin naiselle. Itsekkin ihmettelin hiljaisuutta usein linna kuhisi vieraista ja palvelusväestä. Katsoin Karmaa kysyvästi. "Niin paljon uutta ja hienoutta, uskon että hermostuttaa", sanoin rauhalliseen sävyyn. "Rentoudu ja nauti ruuasta. Lähdemme aikaisin aamulla", sanoin jatkaen ruokailua. Nälkä ja ruokahalu oli kova.
Vielä pitäisi käydä itse kuningas katsomassa. Itselle se oli kunnia saada Karma mukaan, sillä rehellisesti en pystynyt kohtaamaan elämäni tärkeintä ihmistä yksin. Vaikka hän oli ankara ja kylmäsydäminen hallitsija, oli hän isäni ja juuri hänelle jumalat olivat minut hänelle lahjoittaneet. Tuntui hassulta kasvaa ilman äitiä, joten tapaaminen olisi isälle kultaakin arvokkaampi. Deimosta ei tosiaan kiinnostanut hänen sairautensa, olihan se vakavampi kuin rutto. Se ei ollut edes rutto, vaan kadotus. Sairaus jotai jumalat pelkäsivät.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 20:13:10 GMT
"Anteeksi, en voi sille mitään." Hymyilin miehelle ja laskin käteni aterimille. Aloin syömään rauhalliseen tahtiin, keskittyen takkatulen rätinään huoneen päässä. Tulen hohka loi mukavia lämpöaaltoja, jotka sivelivät poskiani koko ruokailun ajan. Liha oli mureaa ja juuri sopivasti maistettua. Kasvikset olivat pehmeitä, salaatti tuoretta, kaikki oli juuri niin kuin piti. Ainakin luulin, sillä tämä oli vasta toinen ylellinen ateriani ja se oli aivan yhtä taivaallinen kuin edellinenkin.
Kun olin valmis, asetin aterimet lautaselle ja nousin ylös. Kävelin hiljaa takan ääreen, jääden tuijottamaan roihuavaa tulta kuin lumottuna. Annoin lämmön täyttää kehoni. Suljin silmäni, hengittäen rauhassa. Ainut asia mitä tahdoin, oli painautua Lyonellin syliin hetkeksi, mutta en tiennyt millä tavalla olisin esittänyt asian, joten en tehnyt niin. Annoin takan lämmön lämmittää, vaikka läheisyyden lämpö oli aina aivan erilaista. Nostin kädet olkapäilleni, ristien ne rinnalleni, ja puristin paitani hihoja.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 20:21:47 GMT
"Et tietenkään, ja ei se mitään", vastasin hymyn kanssa. Nauttisin ruuasta ja pistin sitten aterimet sivuun. Suljin silmät hetkeksi aikaa ja pidin käsiä ristissä. Hengitin syvään ja avasin silmäni. Annoin katseen harhailla suurissa maalauksisa ja sitten palaten naiseen. "Valmista?", kysyin hymyilen. Join vielä siemauksen punaviiniä hopeisesta pikarista.
Nousin ylös ja odotin, että nainen pääsi ylös tuolista. Kumarsin keittiön suuntaan ja jatkoin rauhalliseen tahtiin ulos kohti linnan pääsalia. Kirkas sisustus häikäisi ilkeästi ja sai minut sulkemaan vasemman puolisen silmän valon arkuudesta. Olin hiljaa, mutta rauhallinen. Annoin askeleiden kaikua salissa. Portaikon alapäässä oli suuri tummaovi. Katsoin sitä hieman vakana. Annoin hymyn nousta takaisin kasvoille ja käännyin naisen suuntaan. "Onko suotavaa, että menemme kuninkaan luokse?", kysyin. En tahtonut naista pakottamaan tapaamaan nykyistä yhdistyneiden läänikuntien hallitsijaa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 20:28:09 GMT
Kuulin askeleiden kaikuvan huoneessa, kertoen siitä että Lyonell oli noussut. Hengitin syvään ja lähdin kävelemään hänen luokseen, kasvot hohkaten takan lämpöä. Katselin ritaria kasvot rentoina, ei hymyä, muttei vakavuuttakaan. Nyökkäsin tuon pyyntöön. "Se on vähintä mitä voin tehdä, yöpyessäni hänen linnassaan." Vastasin miehen hymyyn pienemmällä hymyllä. "Ja hän on isäsi..." Jatkoin hiljempaa, siirtyen seisomaan puolikasvoisen prinssin vierelle.
En tiennyt mitä odottaa, joten yritin valmistautua kaikkeen. Hengitin syvään ja lähdin seuraamaan Lyonellia hyvässä ryhdissä alas portaita.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 20:44:31 GMT
Hymyilin ja tartuin naisen kädestä lempeällä otteella. Johdatin meidät kuninkaan ovelle. Vapaalla kädellä koputin paksua ovea muutaman kerran. Ei vastausta. Koputin kovempaa ja sain taikavoimat esille. Kämmen hohkasi sinivihreää hehkua ja sai muutamat riimut ilmestymään iholle sekä oveen. Huokaisin helpotuksesta, hän oli siis siellä.
Avasin oven varovaisesti. Valo linnan pääsalissa tunkeutui lähes sysipimeään huoneeseen. Käytävä oli pitkä ja sitä koristi kulunut punainen matto. Kaikki kulta oli kulunut pois ja huone oli muutenkin koruton. Ei yhtään taulua, arvoesinettä tai muutakaan ylimääräistä. Vain kolme valtaistuinta huoneen toisessa päässä. Valtaistuimien takana koristi lasimaalatut ikkunat, joista pääsi kuun haileaa valoa. Suurimmasta valtaistuimesta pystyi hahmottamaan ihmisen siluetin. Viitta laskeutui alas penkiltä verhomaisesti ja hyvin siististi. "Kuningas", kuiskasin saamatta vastausta.
Menin sisälle huoneeseen pitäen yhä mahdollisesti naisen kädestä kiinni. Kävelin mattoa pitkin nainen rinnalla, sillä Arkalassa ei tarvinnut vieraan kävellä perässä. Huokaisin syvään ja noin puolessa välissä matkaa pysähdyin Karma vierelläni. Irrotin otteeen kevyesti polvistuen eteen. "fy mrenin, fy nhad", sanoin vaimeasti 'kuninkaani, isäni'.
Hän oli hetken hiljaa. Kuningas nousi hitaasti, mutta varmasti jaloilleen. Hän lähti ottamaan muutamat portaat alas ja sitten meitä kohti jääden kuitenkin varjojen peittoon. Kosmisen kimalluksen näkyi kaikkialta mistä pystyi. Ainut ihoalue oli toinen puoli kasvoista, vähän silmän ympärystä ja posken aluetta. "Kuka onkaan viehättävä vieraasi", vapiseva ääni kysyi, mutta ääni ei kuulostanut perus vanhan ihmisen muminalta. Enemmin hyvin synkkä ja onttomainen ääni kuin kuolleista noussut enkeli.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 20:55:55 GMT
Hätkähdin miehen otteesta, suunnaten katseeni ensin käsiimme, sitten Lyonellin kasvoihin. Olin hermostunut kuninkaan tapaamisesta, eikä asiaa helpottanut oven takana oleva, kylmän kolkko käytävä, jonka seinillä ei ollut mitään, ei edes lyhtyä. Rohkeasti silti jatkoin miehen vierellä, silmäillen hämärää käytävää varovaisena.
Astuessamme suureen valtaistuinsaliin puristin prinssin kättä kovempaa. Huomasin heti suurimmassa tuolissa istuvan hahmon, joka hohkasi tähtien lailla, kuin Lyonellin kasvojenpuolikas. Nielaisin. Ritari pysähtyi hyvän matkan päähän tuoleista, päästäen kädestäni irti. Miehen lausuessa sanat kielellä, jota en ymmärtänyt, hahmo valtaistuimella nousi. Painuin itsekin polvilleni, kumartaen pääni kunnioittavasti alas. Puristin kaulani riipusta nyrkissäni. Pelko ei ollut se mitä tunsin, enemmänkin tietämättömyyden tuoma ahdistus ja uuden asia varovainen kohtaaminen.
Miehen kysyessä matalalla äänellään kuka olin, painoin pääni vielä syvempään. "Nimeni on Karma Viimakoura, teidän ylhäisyytenne." Vastasin kuuluvana. Ääneni jäi kaikumaan kivisiä seiniä pitkin, ja hetken mietin olinko ollut liian kovaääninen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 21:26:25 GMT
"Nouskaa ylös", kuningas vastasi ontolla äänellä ja tottelin heti hänen käskyä. Hupun alta ei näkynyt juuri mitään kuin tähdellistä loistoa. Ainoastaan kuun valon osuessa saattoi nähdä tummanharmaan silmän ja osan kalpeaa ihoa. Pidin puolivakavan, mutta huolestuneen katseen hänessä.
Kuningas siirsi päänsä Karman suuntaan ja asteli lähemmäksi uteliaasti. "Ken uljaan puneverisen suvusta tuletkaan", hän puhui kunnioittavasti, vaikka ääni oli kylmänsävyinen. Henkäisin syvään. "Parhaita oppipoikiani ja ", minut keskeytti isäni tuomitseva kylmä katse. Se pakotti olemaan vaiti, sillä kysymys ei suunnattu minulle vaan Karmalle. Sen pystyi vain tuntemaan ettei näkyvää katsetta tarvittu. Rauhallinen katse kääntyi takaisin naisen puoleen. "Vai että parhaita. Kenen puhtaalla punaverillä on siunattu hän", hän jatkoi hitaan rauhalliseen tahtiin.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 21:35:34 GMT
Nousin oitis kun niin käskettiin, jättäen katseeni kuitenkin maahan. Kuningas kysyi seuraavan kysymyksen, siirtyen lähemmäs. Olin omalla tavallani huojentunut että Lyonell aloitti vastaamaan, mutta kuningas vaiensi hänet. Minun piti vastata itse, mutta olin hakoteillä. "Vanhempani ovat vain köyhiä kyläläisiä Netherhelmistä, herrani. Edesmennyt isäni Raghnall ja äitini Helwi Viimakoura." Vastasin hiljaisella, epävarmalla äänellä. En tiennyt mitä kuningas halusi kuulla, sen että olisin jalosta punaverisestä ritarisuvusta? Ehkä, mutta se ei ollut vastaus jonka hän sai. Tuijotin maata odottavana.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 21:42:38 GMT
"Nosta katseesi, että näen sinut", hän vastasi ja odotti näkevänsä naisen silmät. "Vai niin ja saanut taitosi tuotua läänini maille pois veriveljeni luota. Vaikuttavaa", hän puhui maltillisesti ja pidin katseeni ylhäällä. Tiesin kuinka isäni kilpaili veriveljensä kanssa kaikesta, vaikka suurkuningasta ja hänen kristallin kirkasta ritarikoulua ei noin vain tönäistä alas maineesta.
"Vai että ritarikoulun parhaimpia oppipoikia", hän mutisteli lausettani suussa ja loi katseensa takaisin minuun. Vedin kasvot vakavaksi, kun tunsin kylmyyden hupun alta. Niin sitä avaruutta kuvattiin. Kylmäksi ja ontoksi. "Oppipoika? Rakastajatar? Pyh, paljon jalompi kuin se roskaväkiläinen", hän tokaisi julmasti loppuosan. Isä oli siniverinen, mutta ei tyhmä sellainen. Hän osasi loitsuja hyvin, mutta hän selkeästi epäoli muuta. "Hän tuli seuraksi hakemaan tanssiaisten pukua", vastasin ylväällä äänen sävyllä, mutta sekin osattiin tuomita. "Ja otit seuralaisesi mukaan matkalle, miten jaloa", hän sanoi ja käänsi katseensa Karmaan. Suorastaan rukoilin ettei hän olisi niin ankara, mutta hän suhtautui Karmaan paremmin mitä Zurinan. Hänet hän uhkasi polttaa roviolla, ovathan punapäät noitia hänen vanhan uskomuksen takia ja että siniverinen ei voi olla punahiuksinen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 3, 2018 21:52:27 GMT
Tein niin kuin mies käski ja epäröiden nostin katseeni tuohon. Sinisilmäni tutkivat avaruudellista kehoa, jossa ihmisyydestä muistuttivat vain pieni osa kasvoja. Purin huultani huomaamattomasti, hieman peläten mitä kuningas minusta sanoo. Hän oli yllättävän rento, jopa voitokkaan oloinen kun olin päässyt hänen läänensä maille. Nielaisin, sillä tunsin ettei tässä ollut kaikki.
Kuuntelin hiljaa miesten kylmää keskustelua, kääntäen katseeni takaisin maahan kun puhuttiin rakastajista. Tämä oli väärin, eikö vain? Tai siis kyllä, kyllä oli. Painoin hetkeksi silmäni kiinni. Olin ollut niin typerä rakastuessani prinssiin, hän ei ansaitse kaltaistani, moitin mielessäni itseäni. Jos Lyonell oli pulassa takiani, en voisi antaa itsellenni anteeksi.
|
|