|
Post by Prince Lyonell on Dec 3, 2018 22:04:14 GMT
"Veretön on veretön", kuningas tuhahti ja kääntyi Karman puolelle. Uteliaasti tutkaili naisen katsetta. "Jokin punaverisissä on, että vetää sinua puoleensa", hän sanoi mietteliäästi. "En sitten", sanoin ryhdikkäästi ja kuningas tuntui pysähtyvän aloilleen. Hetken tuomitseva hiljaisuus. "Enemmän vakuuttavaa että uhmaat sanaani. En sano, että olisi väärin. Eikö tuleva kansasi kärsi siitä?", hän jatkoi kävelemistä. Hän tuntui tuskalliselta ja tahtoi selkeästi purkaa kaiken sen minuun.
"Ei kärsi. Käännän sen voitoksi. Mikä estää verien sekoittumisen", vastasin ja taaskaan ei sanakaa. Sisälläni kiehui ja olisin tahtonut sanoa jotain hyvin yhtä moitittavaa, sitä ettei hänellä koskaan ollut rakastastajaa. "Se ei ole ongelma minulle, etenkin kun nousen valtaan", sanoin päättäväisellä äänensävyllä ja sain vastaukseksi vain hiljaisuutta. Hänen arvaamattomuus alkoi nousta pintaan. Menin lähemmäksi Karmaa, sillä en anna tuon koskea häneen. "Ja verellisesti olen yläpuolellasi", jatkoin.
Sama hiljaisuus jatkui ja hän meno istumaan valtaistuimelleen hiljaa. Yhtä kylmäsydäminen kuin ennen. "Hmm, en sanonut että se on väärin", hän lopetti lauseen kesken. "Ja ajatellen parastani, tai enemmin itsesi", huokaisin raskaasti. "Et voi tunteitani muuttaa häntä kohtaan", sanoin viileästi, mutta ryhdikkäästi. Se vaikenutti hänet ja nöyrä nyökkäys oli ainut mitä sai vastaukseksi. "Tiedän, ja tiedän mitä teet. Suokaa anteeksi tarvitsen rauhani. Pahoittelut Karma poikani käytöksestä teidät oli ilo tavata", hän tokaisi ontolla äänellä tauottaen sopivissa kohdissa.
Käännyin ympäri ja otin ripeitä askeleita takaisin kohti ovea.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 5:15:31 GMT
Vaitonaisena kuuntelin taas keskustelua, josta Lyonell ei tuntunut pitävän ollenkaan. Katseen oli edelleen alaspäin taitettu, asentoni nöyrä. Kuningas tiesi jo suhteestamme, vaikka se ei ollut edes kunnolla alkanutkaan, ja asia nolostuti minua hieman. En antanut kuitenkaan tunteideni nousta kasvoilleni, niin kuin en ennenkään.
Lyonell sai liikkeellään minut säpsähtämään. Kuuntelin keskustelun suuntaa, miettien oliko sittenkin huono ajatus tavata kuningas. Lyonellista oli tullut kireä ja ärtynyt, eikä tuon isä tahtonut ymmärtää miksi hänen poikansa piti minusta. Lopulta nostin katseeni kuninkaaseen, joka oli istuutunut valtaistuimelleen. Hän pyysi meitä poistumaan, pahoitellen poikansa käytöstä. Lyonel käännähti veti ympäri kuin mahdollista, jättäen minut jälkeensä.
Huulet painettuina yhteen kumarsin kuninkaalle ja kävelin rauhassa pois huoneesta. Painoin oven hiljaa takaisin kiinni, jonka jälkeen kipitin mieheni perään. Lyonell oli jo pidemmällä, vaikuttaen ärtyneeltä joten koin paremmaksi lähestyä hiljaa. "Lyonell...?" Lähes kuiskasin kun pääsin lähemmäs häntä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 10:33:24 GMT
Suorastaan juoksin ulos salista. Hän oli aina samanlainen tuomitseva ja kylmäsydäminen sekä selkeästi tahtoi manipuloida minua samoille teille. Huokaisin syvään ja rauhoitui naisen sanoessa nimeni. "Karma", toistin lempeästi. Käännyin katsomaan toista syvälle silmiin. Kämmenet hikosivat ja teki pahaa. "Älä välitä. Hän on aina tuollainen", huokaisin uudelleen pitäen taukoa puhumisesta. "Etsitään rauhallisempi paikka", sanoin ääneen lähtien portaiden suuntaan.
Yksi paikka oli varma minne kenellekkään edes palvelusväelle ollut asiaa tulla. Nimittäin oma tornini, pyöreän mallinen huoneista jossa olin viettänyt suurimman ajan ritarikoulua ennen. Suojalta kaikelta mitä isäni pelkäsi. Astelin pyöreää portaikkoa ylös ja avasin kevyen puuoven. Sen sai kätevästi lukkoon, mutta se oli samalla taialla suojattu kuin kuninkaansali.
Istahdin korkealle vuoteelle. "Hän on niin turhautunut ja katkera, en tiedä onko siitä ettei enää ole vallassa kauaa vai siitä ettei hänen kylmää sydäntä koskaan sulatettu", sanoin avautuneen kuuloisena. Päässä kiristi vahvasti, kun edes ajattelin häntä kuninkaana ja sen huomasi pienistä kipinöistä käsissä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 10:54:57 GMT
Pieni, hellä hymy nousi kasvoilleni kun mies yritti parantaa mieltäni, kertomalla isänsä olevan aina sellainen. Asia oli omalla tavallaan huvittava, isä pyysi anteeksi poikaansa ja poika isää. Heissä oli jotain samaa. Myönnyin Lyonellin ehdotukselle, lähtien kävelemään tuon perässä. Kuljimme ensin pitkän matkan rappusille ja sitten pirkän matkan kierreportaita ylös, aina tornin korkeimpaan huoneeseen saakka. Lyonellille huone oli ilmeisesti tuttu, tuon istuutuessa heti vuoteelle seinän vieressä. Itse silmäilin huonen ensin läpi, kuunnellen miehen sanoja.
Astelin rauhallisesti miehen eteen, nähden kipinät tuon käsissä. Asentoni oli rento ja lempeä ilme valtasi kasvoni, nostaessani kämmeneni avaruudelliselle poskelle. Kylmyys valtasi sormeni, mutten välittänyt asiasta. Tutkailin miehen kasvoja. "Älä anna sen häiritä sinua, hän on kuitenkin isäsi." Puhuin rauhallisella ja tasaisella äänellä, yrittäen rauhoittaa Lyonellia. "Sinun ei tarvitse olla kuten hän, etkä olekkaan." Puhuin, laskien hellän suudelman miehen otsalle. Kylmät kipinät loikkasivat huulilleni kosmisesta kasvonpuolikkaasta.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 11:18:39 GMT
Nainen asteli eteeni. Annoin silmien painua kiinni ja kehoni rauhoittua, kun ärtymys ja viha puristavat jokaisen lihaksen kasaan valmiina pinkaisemaan taistoon jos oli tarvetta. Naisen kosketus kasvonpuolikkaalle kuitenkin antoi koko kehon rauhoittua kerrasta. Se oli paljon miellyttävämpää kuin se, että joku rauhottaisi magian kanssa pakollisin keinoin.
"Olet oikeassa", sanoin rauhalliseen sävyyn ja annoin suudelman lievittää sisäistä kipua. Annoin pään roikkua sitten rennosti alaspäin. Ajatukset harhaili, mutta naurahdin kevyesti nostaen pään takaisin ryhtiin. "Ei ole aikomustakaan olla tuollainen jokaista alempiarvoista hylkivä", pyöritin silmiä huvittuneesti, mutta isä tuntui pitävän naisesta. Näki ainakin hänessä jotain sellaista. Zurinaa hän ei edes sietänyt hänen noitamaisesta olemuksesta.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 11:29:36 GMT
Hymyilin miehelle tuon rauhoittuessa. En halunnut hänen saavan kamalaa raivokohtausta juuri nyt, joten tämä oli paljon parempi. Huokaisin helpottuneesti, perääntyen ensin, mutta kierrähdin heti tuon viereen istumaan. "Etkä ole." Varmistin vielä nyökäten. Käteni oli asettunut lepäämään miehen reiden päälle. Tunsin kuinka perhoset alkoivat kiertämään rinnassani miehen läheisyyden takia, mutta annoin niiden olla. Miulla ei olisi mitään pelättävää nyt, tai niin toivoin.
Laskin pääni hitaasti Lyonellin oikean olkapään päälle, tietäen että se oli loukkaantunut puoli. Poskeni osuessa mieheen, tunsin kuinka kylmä hohka viilensi tuon paitaa, saaden nostamaan pääni pois. Katsoin kysyvänä miestä, nostaen käteni olkapäälle, tuntien kylmyyden. "Se on ihan kylmä?" Kysyin hämmentyneenä, pidellen tuon olkapäätä kämmeneni alla.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 11:36:49 GMT
Nainen tuli vierelleni istumaan. Hymähdin nopeasti kaiken rauhoittumisen jälkeen. Olo oli lempeä, rauhallinen ja onnellinen siitä huolimatta, että olisin tahtonut motata isäni. Hätkähdin naisen sanoessa, että kipeä olkapään puoleni oli aivan jäinen. Muistin, että olin itse huomannut muutoksen sovittaessani tanssiaispukua. "En tiedä mikä siihen on tullut, mutta", kerroin samalla ja otin paitaa pois. "Se on ikäänkuin lähtenyt katoamaan", huokaisin, sillä kosminen alue oli koko kainalon seudulla, olkapäässä ja hieman lapojen puolella sekä osa kylkeä. "Hätkähdin asiaa itsekkin, ilmeisesti meillä on oma tapa arpeutua", naurahdin kevyesti naiselle. Olihan hänelle jäänyt varmasti todellinen haavauva miekan iskusta ja lähtenyt arpeutumaan. Magian puutos korvaantui kosmisella arpeutumalla. Asia oli minullekin uusi, sillä Sirandras oli tuttuun tapaan jättänyt kertomatta kaiken oleellisen tiedon.
Vedin paidan paremmin päälle ja hellästi painoin Karman kiinni itseeni. "Se ei ole enää kipeä sentään", sanoin, sillä kosketus alueelle oli samanlainen kuin koskettaisi kasvon puolta.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 11:59:13 GMT
Lyonellin ottaessa paitansa pois, silmäilin outoa haavaumaa tarkasti. Sivelin sormillani kormista muodostumaan, kasvoilla huolestunut ilme. Kosminen alue oli melko suuri, kuin miehen käsi ei olisi enää hänen kehossaan kiinni. Kipinöitä pulpahteli sormilleni, silittäenssä jääkylmää aluetta. "Ei kai se leviä?" Kysyin helpottuneena miehen vitsailusta.
"Hyvä." Sanahdin hiljaa. Annoin hänen pukea rauhassa ja rentouduin kun tuo vakuutti ettei haavaan satu. Lyonellin käsi painoi minut kiinni itseensä, joten annoin virran viedä ja laskin pääni kylmää olkapäätä vasten. Sydämeni pamppasi hulluna, saaden minut hengittämään normaalia raskaammin. Suljin silmäni. Päähäni juolahti pieni ajatus, jonka lopulta toteutin. Miksi nyt ujostella, kun sain vihdoin olla miehen kanssa täysin kaksin. Nostin toisen käteni miehen rintaa vasten, painaen tuon sängylle makaamaan. Kiedoin käteni hänen ympärilleen, hymyillen leikkisästi ja ihastuksesta punastuen.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 12:08:38 GMT
"Toivon hartaasti ettei leviä. Täytyy kysyä viisammalta", vastasin naiselle. Silittäminen alueelta tuntui kuin normaalia iho vasten. Oliko haavauma sitten enemmän pinnalta, en ollut varma ja puheessa vielä painotin sanaa viisammalta. En tiedä pitäisikö meidän velho luokitella typeryyden ylijumaliksi enemmin.
Hätkähdin siihen, että makasin sängyllä Karma minuun kietoutuneena. Naurahdin toisen virneelle ja suljin silmäni. Annoin toisen käden kietoutua naisen ympärile silittäen hänen selkäänsä. Toisen pidin rentona pääni takaa. Viimein rauhallista ja sain olla hänen kanssa täysin rauhassa ilman pelkoa, että joku hyppäisi paikan päälle, vaikka en muutenkaan kokenut tarvetta heitellä hänen seuraansa uusilla linnanmailla. Hän oli kuitenkin oppipoikani tai miten isäni tarkemmin sanoi rakastajatar. Näin se oli, ajatellin ja kysyvä virne nousi ajatuksista läpi. Ilme oli kuitenkin rento ja lempeä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 12:23:21 GMT
Huokaisin. Miehen kehon lämpö lämmitti ja tuon kosketus rentoutti. Sormiani kihelmöi, niin onnellinen olin. Hieroin kämmenelläni Lyonellin lihaksikasta rintaa, hymyillen silmät painettuna kiinni. En tiennyt mitä sanoa tai tehdä, mutta toivoin ettei minun tarvinnutkaan.
Ilta oli varmaan muuttunnut jo yöksi, tai siitä ainakin pikkuhiljaa mieleeni hiipivä väsymys kertoi. Päässäni alkoi pyörimään unettavasti ja minun oli pakko avata silmäni. Tutkin vierelläni makaavan prinssin kasvoja väsyneesti, mutta silti hymyillen. Hetki oli niin ihanan rauhallinen etten tahtonut sen loppua. Kukaan ei häirinnyt meitä nyt, ei velvollisuudet, ei henkilökunta, ei kukaan tai mikään. Painoin pääni lähemmäs miestä, tuon rinnalle, ja haukottelin. "Saanko jäädä viereesi yöksi?" Kysymys pääsi suustani hiljaisena, mietteliäänä. Poskeni punertuivat, sillä asia ei ollut sellainen minkä olisin niin vain normaalisti kysynyt. Jäin odottamaan vastausta silmät umpeen painettuna.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 17:47:00 GMT
Hymyilin, sillä oli harvinaisen hyvä olla. Nainen nosti päänsä rintakehäni päälle ja laskin käteni toisen pään päälle. Näpräsin hänen vaaleita hiuksia, tai ehkä enemmin sotkin hänen lettikampausta. "Tottakai", vastasin hetken päästä, kun tajusin kysymyksen. Alkoi väsymys painaa silmiä kiinni. "Milloin tahansa", hymyilin ja painoi kevyen suudelman toisen päälaelle. Käänsin sitten katseeni lasimaalatulle ikkunalle, josta tuli himmeää valoa sisälle.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 17:58:16 GMT
Hymisin tyytyväisenä, miehen laskiessa suudelman otsalleni. Hänen haroessaan hiuksiani, kehoni rentoutui entistä enemmän, saaden väsymyksen tuntumaan painavalta ja lämpimältä. Se tahtoi viedä minut mukanaan, enkä vastustellut. Ei ollut parempaa paikkaa nukahtaa kuin Lyonellin syli.
"Lyonell?" Kuiskasin vielä, silmät ummessa. "Minä... kiitos." Sopersin, tunkien itseni niin lähelle miestä kuin pääsin. Olin sanomassa jotain aivan muuta, mutta en tiennyt oliko juuri nyt oikea hetki. Uskoin että teot ja kosketukset puhuivat nyt enemmän kuin miljoona sanaa, joten hiljennyin. Annoin unen tuudittaa minut hitaasti vaivuksiin.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 18:13:22 GMT
Karma oli selkeästi nukahtamassa, mutta niin myös minäkin. Havahduin naisen kuiskatessa nimeni. Kuuntelin häntä tarkasti ja hymyilin sitten. Kävin sanoja mielessä läpi ja annoin toisen tulla niin lähelle kuin ikinä pääsikään. Käännyin kyljelleni kuin haudatakseen toisen syliini. En saanut sanottua sanaakaan, mutta uskoin ettei tarvinnutkaan sanoa tähän mitään. Nyökkäsin lähes olemattomasti laskien käden toisen kyljen päälle. Pidin silmiä kiinni odottaen että Karma saisi ensin unen päästä kiinni. Nukahtaisin vasta jälkeenpäin siihen rauhallisuuden tunteeseen kuitenkin huomaten, että yksi niistä sadoista sinivihreistä perhosista laskeutui Karman pään päälle.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 18:24:41 GMT
Tunsin mukavan lämmön, kun Lyonell kietoutui ympärilleni. Saatoin nukahtaa onnellisena, rakastamani miehen syliin, enkä voinut sillä hetkellä toivoakkaan muuta. Nukuin syvää ja rauhallista unta, sellaista josta en pitkään aikaan ole saanut nauttia. Viimeisten viikkojen yöt olivat olleet katkonaisia tai kevyitä, mutta nyt kehoni oli viimein rentoutunut.
(Aamu ->)
Auringon punertavat säteet saivat silmäni auki hitaasti. Vaikka olin kuvitellut, että herättyäni Lyonell olisi kadonnut johonkin linnan syövereihin, hän olikin vielä vierelläni. En tiennyt nukkuiko hän, mutta silmänsä olivat levollisen oloisina kiinni. Silitin tuon poskea, nousten hieman pystympään. Yhtäkkiä tunsin epämiellyttävän puristuksen kyljissäni. Vein käteni kyljelleni ja tajusin oitis, mitä tapahtui. Olin nukkunut korsetti päällä.
Ujuttauduin ylös sängystä, vapauttamaan itseni korsetin puristuksesta. Valterin tunkema kangashame valahti lattialle ja heitin nahkaisen korsetin kasan päälle. Hengitin syvään, samalla venytellen. Tunsin kuinka kylkeni arpeuma kiristi ihoa. Virnistin hieman, vaikka se ei oikeastaan edes sattunut, tuntui vain. Hiljaa kävelin peilin luo, nostaen paitaani ja katsellen arpea. Se ei ollut kaunis, mutta sen siitä saa kun heittäytyy miekanruuaksi.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 18:30:33 GMT
Ikkunasta tullut valo sai minut virkoamaan. Vaikka valo oli heikkoa se osui ilkeästi olkapäälle ja kasvon puolelle jossa oli kosmista olemusta. Kasvon ja olkapään lihakset nytkähteli. Avasin toista silmää varovaisesti. Sumeasti näin, että Karma oli kadonnut jonnekkin.
Nousin unisena istumaan. Olin huono heräämään aamuisin olin juuri sitä kansaa, joka valvoo yöt ja nukkuu päivät lähes tai on kokoajan valvetilassa. Tutkailin unisesti ympäristöä ja katseeni pysähtyi naiseen, joka katseli arpea peilin luona. "Onko se kipeä", oli ensimmäiset sanat, jotka putkahtivat suustani vielä uniseen äänen sävyyn.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 18:45:20 GMT
Kangasten rahina kertoi siitä että Lyonell oli herännyt, tai ainakin liikkui. Hänen kysymyksensä jälkeen laskin paitani ja käännyin ympäri, kävellekseni pedin luokse. "Ei ollenkaan. Iho on vain kireänä." Vastasin samalla kun kävelin pedin ääreen, lempeästi silmäillen heräilevää miestä. Tuon kasvojen kimmellys tuntui olevan paljon kirkkaampaa kuin päivisin. "Huomenta." Sanahdin vielä hiljaa, hipaisten miehen käsivartta hellästi. Hymyilin leikkisästi, istuutuen miehen vierelle. En tiennyt mitä Lyonell oli suunnitellut päivälle, mutta minulla ei ollut mihinkään kiire.
"Nukuitko hyvin?" Kysäisin lempeästi, katsellen miehen heräämistä. En patistanut häntä, sillä tiesin että prinssinä hänellä oli varmasti monta asiaa hoidettavanaan tallilla, ja tuskin hän meni aina aikaisin nukkumaan.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 18:54:07 GMT
Nyökkäsin naiselle vastaukseksi ja hetken päästä häntä hän istui vierelleni. "Huomenta ja paremmin kuin hyvin", vastasin hieroiessa kasvojani samalla. Kimalletta tarttui kämmeniin ja hymyilin. Hipaisin sen kasvoja. Kimalle tarttui hänen kasvoilleen ja hymyilin lempeästi. "Entäs sinä?", kysyin kohteliaasti. Tänään en pitäisi mitään kiirettä. Hakisimme mekon Valterilta ja lähtisimme rauhallisella tahdilla kohti tallia.
Katsoin ikkunan suuntaan ja lunta satoi tuhannen raivolla. Tieksi pitäisi ottaa pakosti vanha kauppareitti Hankalaan, sillä vuoristotie olisi liian vaarallinen. "Menemmekö hakemaan ja sovittamaan mekkoasi", kysyin lempeästi naiselta ottaen toisen kädestä kiinni. "Haluat varmasti syödä ennen lähtöä", jatkoin vielä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 19:03:49 GMT
Naurahdin ujosti Lyonellin levittäessä käsilleen tipahdellutta kimalletta omille kasvoilleni. Ne tuntuivat viileiltä poskiani vasten, mutta ei oikeastaan muulta. Kuin ne olisivat ilmassa leijuvia jääpisteitä. "Nukuin paremmin kuin moneen viikkoon." Myönsin huokaisten. Kumpa saisin retkemmekin jälkeen yhtä hyvin unta kuin nyt. Se oli toki vain toiveajattelua.
Katseeni seurasi Lyonellin harmaansinistä katsetta myös ikkunan suuntaan. Lumisade oli sankka, saaden minut kurtistamaan kulmiani. Lumimyrskyssä ei olisi turvallista ratsastaa, mutta toivoin että pahin menisi ohi ennen kuin lähtisimme. Käänsin katseeni puhuvaan mieheen, joka sai hymyn nousemaan huulilleni. "Mennään vain ja kyllä, kyllä tahdon syödä." Naurahdin pienesti, sivellen samalla miehen kättä joka oli tarttunut omaani. Mietteliäs katse tutki tuon sormia, samalla kun kuljetin omiani vuorotellen jokaisen päältä. "Olit tosi komea puvussasi." Sanahdin, nostamatta katsettani prinssin käsistä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Dec 4, 2018 19:30:24 GMT
"Hyvä", vastasin Karmalle ja katsoin kimallusta naisen kasvoilla. "Mennään heti... kunhan heräilen", virnistin haukoitellen välissä. Olo oli hyvin rentounut kiitos hyvien unien naisen seurassa. Pyöräytin olkapäitä tuntien ilkeän vihlaisun, joka sai minut hiukan irvistelemään. "Kiitos, sinunkin mekko tulee olemaan loistava ja ennen kaikkea loistat siinä", hymyilin lempeästi ja nousin sitten ylös. Venytin leveää selkääni ja sama vihlaus tuli takaisin. Mumisin itsekseni ja olihan minulla mukana Sirandrasin antama rohto, mutta sen sivuvaikutuksiin en uskaltanut luottaa.
"Olemmeko valmiina matkaan", hymyilin. Aamupala olisi varmasti katettu pöytän. Aamun kirkkaat valonsäteet tunkeutuivat ikkunasta ja paljasti huoneen pölyisyyden. Ei ollut ainakaan siivoojat päässeet tänne hetkeen aikaan, ajattelin huvittuneesti. Menin sitten ovelle ja avasin samalla pienen ponnarin. Pörrötin hiuksia ja sidoin ne takaisin kiinni. Näytti paljon siistimmältä, ajattelin ja katsoin Karmaa lempeästi hymyilen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Dec 4, 2018 19:45:22 GMT
Pyyhin kylmät kimalteet poskeltani hihaani ja nousin seisomaan. En voinut olla naurahtamatta uljaan prinssimme väsymykselle. "Ota aikasi, meillä ei ole kiire." Sanahdin ja kosketin tuon kipeän oloista selkää. Arvet ja stressi taisivat painaa myös fyysisesti, vaikka mies olikin elämänsä kunnossa. Hymyilin toisen kehuessa omaa tanssijaisasuani. "Toivottavasti en vie sinun loistettasi liiaksi." Leveämpi hymy nousi paljastamaan etuhampaani, kun kiersin miehen ympärillä kuin perhonen.
Kun Lyonell oli valmis, noudin maasta korsetin ja kankaan, asetellen ne lanteilleni samanlailla kuin ne olivat olleetkin. Vilkaisin peilistä sekaista lettiäni huokaisten. "Odota hetki." Viivytin pahoittelevaan sävyyn. Avasin laineikkaat hiukseni, suoristin ne sormillani ja sidoin uudelleen yhdeksi pitkäksi letiksi, joka laskeutui takaraivoani pitkin. Letin tekemiseen meni pari minuttia, mutta olin niin tottunut tekemään sen, että sormeni vain tekivät töitä käskemättäkään. Olin pian taas valmis matkaan, suht siistin näköisenä. "Nyt olen valmis." Hymyilin rentona ja kävelin rauhallisin askelein miehen luokse.
|
|