Ritariuden alkeet (902 sanaa)Tarinassa esiintyy Lady Nanook , Lady Roxana Myrskypilvet olivat saapuneet linnan ylle eilen ja ajelehtivat masentavan hitaasti kaiken yläpuolella. Eilinen myräkkä oli jo toivottavasti huuhtonut mukanaan kylää vaivanneesta rutosta edes pieniä osasia. Olin kuullut keskustelua - hiljaista mutinaa, huhuja - kirouksista ja muista mahdollisista syistä. Kun olin istunut eilen linnalla pitämässä sadetta olin ohimennen kuullut, miten jopa oppipoikia oli sairastunut vakavasti. Prinssi Lyonellilla ja muilla ritareilla oli siis varmaan kädet täynnä töitä ja halusin olla herättämättä sen enempää huomiota, joten olin päätynyt Manan luo vähin äänin. Orin olemus huokui tiettyä ystävällisyyttä, mitä en ollut saanut osakseni pitkään aikaan. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen päätökseeni lähteä kylästäni, josta minulle olisi kyllä järjestetty mies ja tulevaisuus. Pelkkä ajatus sitoutumisesta tuntemattomalle miehelle tämän ikäisenä puistatti, mutta täällä olisin turvassa.
Mana rapsutti itseään kyljestä ja jäi sitten seisomaan paikalleen rauhallisena minun harjaillessa sen sileää karvaa. Kuljetin sormiani mustan kiillottamani peitteen lävitse, annoin niiden tuntea orin lämmön. Nenään kantautui uusien heinien haju, kun seisoimme molemmat ihan hiljaa. Mana oli uskomattoman hieno hevonen ja olin onnellinen, että olin päässyt juuri sen hoitajaksi. Lyonell oli nimittäin tänään antanut käskyn, ettei vierailijoita päästetty linnaan niin kauan, kun rutto riehuisi edelleen. Tämä ei kuitenkaan minua haitannut, sillä kukaan perheestäni ei tiennyt minun olevan täällä. Toisinaan jäin ikävöimään heitä, äidin hentoa, varovaista hymyä, isän jykeviä käsivarsia raudan takomisesta, pikkuveljiäni.
"Ollaanpa sitä mietteliäänä", kuulin vierestäni ilkikurisen naurahduksen. Oli vaikea sanoa kuka - tai pikemminkin mikä luokseni oli äsken tullut. En oikein tahtonut löytää sopivia sanoja hänen kuvailemiseensa, joten päädyin vain nyökkäämään suu tiukkana viivana.
"Noh, noh, ei tarvitse olla töykeä", ääni sanoi. "Velho Sirandras, ylimmäinen magian osaaj-"
"Uusia kiusaamassa?" kuului toinen miesääni. Sir Oswald oli ilmestynyt paikalle juuri sopivaan aikaan.
"Mutta kun täällä ei ole ollut ketään uutta niin pitkään aikaan! Hmph, ei sitten", velho puuskahti ja katosi yhtä nopeasti, kun oli tullutkin.
"Mitä tuo oli?" kysyin hämmentyneenä palaten jälleen Manan sukimiseen.
"Hän on meidän oma velho, kiusoittelee ja heittää usein sanaleikkejä", ritari vastasi, eikä hänestä voinut päätellä pitikö mies velhosta vai ei.
"Tuolla on vähän ikävä sää, joten ajattelin, että voisit siivota tänään tallissa... ja kun kerran olet harjannut Manaa siinä niin laitetaan sinut siivouksen jälkeen sen kyytiin", Oswald sanoi ja käski ryhtymään toimeen. Laitoin Manan hoitotarvikkeet omalle paikalleen ja olin juuri suuntaamassa tallia kohti, kun ritari vielä sanoi: "Siellä on muutamat likaiset varusteetkin. Minä.. tuota, etsin sinulle kaivolta pesuveden valmiiksi", mies sanoi ritarillisesti, joskin hieman änkyttäen ja lähti kävelemään kanssani samaan suuntaan.
Oswald avasi minulle jälleen ystävällisesti oven, näytti mistä löytäisin luudan ja muut välineet pilttuiden siivoamiseen lähtien sen jälkeen paikalta rennoin askelin. Talli oli kieltämättä iso, mutta ritari oli täsmentänyt vielä, ettei kaikkia pilttuita tarvinnut siivota. Vain ne, joissa ei seisonut hevosia tai jotka muuten näyttivät hyvin likaisilta. Kävin toimeen aloittaen ensin mukulakivin vuoratusta käytävästä, jonka varrelle oli varissut heinästä lähtien kaikkea mahdollista aina hevosten lantaan.
Silloin tällöin ohitseni kulki jokunen ritari tai oppipoika ja toivoinkin, että oppisin tunnistamaan ihmisiä pian. Muutamat pysähtyivät myös esittäytymään, kuten lyhyt, mutta mukavalta vaikuttava lady Roxana, jonka kanssa ehdin vaihtamaan muutaman sanan. Hänen kanssaan oli vaaleaverikkö lady Nanook, jolla oli kuitenkin kiire ilmeisesti sir Artheurin luo, jos oikein kuulin. Hän oli käynyt pikaisesti hevosensa luona ja oli nyt ymmärrykseni mukaan palaamassa takaisin eilen koomasta heränneen herttuan tykö. Saatoin toki olla väärässäkin, enkä jäänyt miettimään asiaa sen enempää, vaan jatkoin sir Oswaldin minulle antamaa hommaa.
Kun olin valmis pilttuiden ja tallin käytävän kanssa siirryin ritarin osoittamaan paikkaan, missä hänen lupaamansa pesuvesi odotti minua likaisten varusteiden kanssa. Suurin osa kaipasi kuitenkin lähinnä huolellista pyyhintää kaikesta kurasta, mitä ulkona varmasti lentäisi tähän aikaan. Lady Nadja vietti hetken luonani lähinnä tavallista keskustelua luoden siitä, millaisia tehtäviä kukin ritari oppipojilleen antoi. Kamppeiden ollessa jälleen käyttökelpoisia vesi oli muuttanut väriään ruskeaksi, eikä sitä voinut enää mihinkään käyttää. Kippasin ämpärin sisällön pihamaalle, mistä se valui vähitellen rinnettä alas imeytyen lopulta paljastuneeseen ruohikkoon. Sir Oswaldia ei kuitenkaan näkynyt missään, enkä oikein tiennyt mistä etsiä. Pihapiirissä oli hiljaista, varmaan osittain masentavan sään takia, joka laskeutui kasvoille, kuin märkä rätti. Velho Sirandras oli kuitenkin liikkeellä tekemässä ties mitä, joten kaipa minun olisi kysyttävä häneltä.
"Öm, anteeksi, tiedätkö onko sir Oswald tuolla linnalla vai mistä hänet voisi löytää?" kysyin varovasti.
"Käyppä kahtomassa", velho vastasi ilkikurisesti hykerrellen. Kiittelin tietysti kovasti olemattomasta avusta ja lähdin kävelemään saappaat sateen kastelemaan hiekkaan painautuen.
"Oletkin jo siinä! Tallissa tuli ilmeisesti valmista?" sir Oswald sanoi astuen juuri ovesta ulos, kun olin aikeissa mennä sisään. Nyökkäsin ja kuljimme vielä rakennuksen kautta, jotta ritari voisi varmistua asiasta.
"Kuten lupasin, pääset nyt Manan kyytiin", hän sanoi johdattaen minut pihatolle, missä ori seisoskeli tyytyväisenä. Harjasin sitä ensin nopeasti ihan vain vielä varmuuden vuoksi, vaikka hevonen ei näyttänytkään lianneen itseään sen suuremmin aikaisemman harjauksen jäljiltä.
"Osaathan varustaa sen?" mies kysyi vilpittömästi ja vastasin myöntävästi. Hän katseli sivusta, kun touhuilin Manan kanssa ja kertoi mitä oriista tiesi.
"Se on ratsastaessa herkkä ja eteenpäinpyrkivä, mutta kun Manan pysäyttää sitä ei saa kyllä helpolla enää liikkeelle", ritari sanoi huvittuneeseen sävyyn. "Valmista? Hyvä, mennäänpä sitten", hän lisäsi ja lähti kulkemaan edelläni kohti isoa harjoittelupaikkaa, mikä oli onneksi tyhjillään.
"Mana on taitava ja ajokoulutettukin", Oswald kertoi minun noustessa ison oriin leveään selkään. Hän olisi kyllä ritarillisesti tarjoutunut auttamaankin, mutta täytyihän minun päästä itsekin.
"Ainiin, sillä on tapana pureskella kuolainta. Omaksi ilokseen se sitä kai tekee.. öm, ei kannata välittää."
"Kunhan tutustut siihen ensin, voitte myöhemmin mennä ihan kahdestaan metsään tai osallistua täällä linnalla pidettäviin turnajaisiin", Oswald lisäsi ja katseli menoamme heittäen joitakin ohjeita sinne tänne. Ihana päästä taas vakituiseen pyörimään hevosten kanssa, varsinkin sellaisen kuin Mana, ajattelin ja pyysin oria siirtymään raviin.