Lorcan Fradale

Ikä: 32
Sukupuoli: Mies
Kasti: Siniverinen
Magia: Sininen liekki ja parantavat voimat
Ammatti: Avotulenvartija
Työnkuvaus: Lorcan on jumalille vannoutunut avotulenvartija. Aikaisemmin hän toimi muualla avotulenvartijana, mutta liekin sammuttua siirtyi muualle. Roxanan kautta hän löysi Hankalan linnan, mikä etsi uutta avotulenvartijaa lohikäärmeen hyökkäyksen jälkeen.


    LUONNE

Sokean tehtävä linnalla on ikitulesta huolehtiminen. Liekki ei saa sammua tai vaurioitua, minkä takia hän suurimman osan ajasta avotulen luona. Lorcan opettaa satunnaisesti puolustuskeinoja aseiden, kilpien ja magian kanssa. Harjoitukset tapahtuvat avotulen luona vanhoilla linnanraunioilla, mikä tuo harjoitteluun erilaista tunnelmaa. Miehellä on kyky hallita jäänsinistä liekkiä, joka käyttäytyy kuin normaali tuli, mutta kuumuuden sijasta on polttavan kylmää.

Lorcan on sokea avotulenvartija. Sokeus tulee kaikille usein yllätyksenä, sillä mies pukeutuu lähes poikkeuksetta haarniskaan. Sokeus ei tee miehestä kuitenkaan heikkoa. Hänen aistit ovat äärimmäisen tarkat ja lahjakkaana taistelijana pystyy aistimaan vihollisen liikkeet. Hevosen selkään Lorcan nousee harvakseltaan sokeuden myötä. Hän ei pelkää hevosia, mutta jokin outo tunne herää hänen noustessa hevosen selkään. Hän sanoo kadottavansa tunteen ympäristöstä, kun jalkaisin hän pystyy kävelemään kaikkialla kuin normaali näkevä henkilö.

Lorcan on luonteeltaan erittäin ystävällinen, jalomielinen ja huumorintajuinen sekä välittää kaikista tärkeistä henkilöistä. Hänen kanssa tulee toimeen jokainen, sillä vaikeampien ihmisten kanssa osaa kääntää keskustelut hyvin mielenkiintoisiksi. Lorcan ei välitä huonoista käytöstavoista ja jättää tuollaiset omaan arvoonsa. Hän ei pidä yhtään pilailusta menneisyyden takia ja ei uskalla näyttää miekkaansa, mikäli hän tuntee olonsa epämiellyttäväksi saa härnääjä maistaa jäistä liekkiä.


    MENNEISYYS

Lorcan ei ole koskaan puhunut ääneen menneisyydestään. Maininnut vain, että syntyi pohjoisessa, Fradalen kylään varakkaaseen yläluokkaan ollen perheen ainoa lapsi. Lorcan ei syntynyt sokeana, vaan menetti silmänsä onnettomuuden seurauksena nuorena aikuisena. Hän kantaa tapahtuneesta syyllisyyttä ja häpeää. Väittää sokeutumisen ollen jumalten tahto saadakseen kyvyn hallita tulta, mutta rituaali meni pilalla ja seurauksena sai erikoisen liekin. 

Vanhempien toivosta ja käskystä, Lorcan aloitti 8-vuotiaana suurkuninkaan ritarikoulussa kärsivällisyysopit hovipoikana. Käyttäytymistavat menivät nopeasti pääkoppaan ja Lorcan käyttäytyi vahvasti etikettien mukaan. Tarjoili kuninkaan illallisissa moitteettomasti ja opetteli metsästystä kuninkaan ritarin Melcherin kanssa. Lorcan oppi käsittelemään haukkoja ja pilkkomaan peuroja sekä muuta riistaa. Hänellä oli palava tapa oppia uutta, että kengittäjän kanssa opetteli tekemään raudasta pienesineitä.

17-vuotiaana tapahtui onnettomuus. Lorcan oli kipinävuorossa linnanpihalla avotulenvartijan lähtiessä tarkastamaan tilannetta linnanporteilla. Samassa hetkessä linnalle hyökkäsi suuri musta lohikäärme. Sen suomut kestivät miekkojen iskut ja magia ei tahtonut heikentää petoa. Olento oli selkeästi Pahalan tekoa, kun sen suomupeitteen päältä verhosi mustanpuhuvaa savua ja lohikäärmeellä oli verenpunainen silmä keskellä otsaa. Se pystyi katseella heikentämään ritarien kuntoa ja Lorcan oli yksi lohikäärmeen uhreista. Liian kauan ollessaan lohikäärmeen tuijotuksen kohteena miehen silmät alkoivat heikentyä. Lorcan yritti puolustautua polttavalta kivulta jäisen liekin avulla, mutta pyörtyi ja jäänkylmä liekki sammutti linnan ikitulen.

Hän heräsi usean viikon päästä side silmillä ilman muistikuvaa tapahtuneesta. Hän ei ollut enää pohjoisessa, vaan kaukaisella pikkukylällä nimeltä Silverkeep. Parantaja tuli kertomaan, että Lorcan oli menettänyt näkökykynsä kokonaan. Silmät olivat liian vaurioituneet, että ne piti poistaa. Lorcan ei vastannut parantajalle koskaan mitään ja muistikuvien saattelemana lähti pohjoisesta karkuun. Häpeä, viha ja suru siitä, että oli mennyt sammuttamaan suurkuninkaan ikiliekin oli liian kova pala nieltäväksi.

Lorcan matkasi kohti etelää ja pysähtyi ensimmäisen kerran Keski-Maan tiennoilla Garthram vuoristoilla. Hän asettui pieneen luolaan ja sytytti sinne oman pienen ikiliekin vartioitavaksi. Hän tahtoi käsitellä tapahtuneen rauhassa, mutta katkeruus ei antanut myöden. Sattumalta Roxana löysi miehen luolasta märehtimästä. Nainen yritti saada miehen lähtevän mukaansa ja kertovan etsivänsä Hankalan kylää seuralaisen kanssa. Pitkän keskustelun jälkeen Lorcan lähti naisen mukaan kohti Hankalaa.
 
Lorcan saapui Hankalan linnalle Roxanan kanssa juuri kaksosten syntymän aikaan. Parin päivän päästä kaksosten syntymän jälkeen herttua ehdotti Lorcanille työtä linnalta. Hän tarvitsi uuden avotulenvartijan edellisen menehdyttyä lohikäärmeen hyökkäyksen aikana. Lorcan ei meinannut suostua, mutta lopulta uskotteli itselleen maksavan häpeänvelan vartioimalla Hankalan linnan avotulta. Aluksi se tuntui oudolta ja hyvin väärältä, mutta vuosia sen jälkeen Lorcan ei enää suostu jättämään liekkiä yksin.


    ULKONÄKÖ

Lorcan on 197 cm pitkä ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Roteva ruumiinrakenne, lihaksistoa löytyy. Hänellä on mustat keskipitkät hiukset. Etuhiukset on letitetty taakse pois kasvojen tieltä. Hänen kasvojen ympäri menee tummansininen sideharso, joka peittää tyhjät silmäkuopat. Lohikäärmeen hyökkäyksestä miehen kasvojen iho on kärsinyt lieville palovammoille.

Lorcan pukeutuu hopeiseen haarniskaan, joka on muisto hänen pohjoisen ritarikoulun ajoilta. Haarniskan reunat ovat kultareunuksia ja kirjoitettu riimukirjaimin pohjoisen ritarikoulun rukouksia. Kypärästä lähtee tummansinisiä silkkisiä hiustupsuja, joka näyttää korkealta ponnarilta. Olkapanssarit ovat suuret ja koristeelliset, mistä lähtee taakse puolipitkä tummansininen viitta ja edestä keskipanssarin päälle ponchomainen kaapu. Viitta ja poncho on kultalangalla koristeltuja. Lanteilla reisipanssarien alla on tummansininen helma, joka on edestä lyhyempi. Ketjupanssari on mustaa lohikäärmesuomuisen tyylistä.

› KUVA


    ASUNTO

Lorcan asuu linnan vierastuvassa.



    MUUTA› Sokeudesta huolimatta osaa valmistaa pieniä rautaesineitä ulkomuistista.