Sir Ambrosius
Aseenkantaja
Tunteisiin menee, mutta menköön
Posts: 80
Likes: 64
|
Post by Sir Ambrosius on Mar 13, 2019 14:26:13 GMT
Hulivilin elämää
Sir Ambrosiuksen elämästä ja toilailuista kertovia tarinoita tallien ulkopuolelta.
|
|
Sir Ambrosius
Aseenkantaja
Tunteisiin menee, mutta menköön
Posts: 80
Likes: 64
|
Post by Sir Ambrosius on Mar 13, 2019 14:27:02 GMT
#1 Elämäni rakkaus? No ei vaan lohikäärme
Tarinassa esiintyy Lady Nadja sekä Lady SeciliaMoni varmaan katsoi kummastuneena, kun hyppelin linnan pihalla hymy korvissa, kukaan ei kuitenkaan kysynyt mitä on tapahtunut. Lopulta päätin käydä noutamassa tämän asian mistä olin niin innoissani, nimittäin oman LOHIKÄÄRMEEN. Sirandras luovuttaa lohikäärmeen hetken aikaa minua kiusattuaan. Lohikäärme lentelee ympärilläni ja mieleeni putkahtaa vain yksi nimi millä voisin sitä kutsua, Deidara. Linnan pihaan päästyään Deidara kiljaisee ja nousee korkealle ilmaan. Annan sen olla lähtiessäni syömään.
Ruokalassa näen Lady Secilian ja Lady Nadjan. Istuudun heidän viereen mairea hymy kasvoillani. “Maa kutsuu. Huom huom maa kutsuu Sir Ambrosiusta”, Nadja tokaisee johon vastaan hämmästyneesti,”Häh?”
“Niin että maa kutsuu, kun olet näköjään aivan omissa ajatuksissa”, Nadja tarkentaa. “Jaa”, vastaan taas hyvin luovasti. “Mistä tämä muuten johtuu että oot näin ajatuksissasi? Ootko löytänyt elämäsi rakkauden?”, Secilia jatkaa. “Ei vaan ostin lohikäärmeen”, vastaan. “Lohikäärmeen? Semmoisen parin metrin korkuisen hirmuliskon joka tappaa kaiken mikä näkökenttään tulee sekunnissa?” Nadja sanoo pöyristyneenä. “Ei kun semmosen pienen alle metrin korkusen. Se on joku uus rotu, niillä ei ole edes mitään taikavoimia, mutta kyllä niillä viestejä pystyy viemään”, tokaisen ylpeänä. “No missä se on? Ethän sä nyt voi paljastaa tommosta ilman että näytät tätä lohikäärmettä”, Secilia sanoo ja nousee ylös. Tungen leivän suuhuni ja hyppään ylös tuolista. Nadjakin kerää mekkonsa helmat ja nousee ylös.
Johdatan naiset linnan pihaan, jossa vislaan terävästi. Näen pienen lohikäärmeen laskeutuvan taivaalta safiiriset suomut vilkkuen. Se laskeutuu parin metrin päähän meistä, mutta laskeutuminen ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, joten lohikäärme juoksee epämääräisesti pari metriä ja pysähtyy eteemme lumi pöllyten. “Saanen esitellä Deidara”, sanon ja ojennan käteni lohikäärmettä kohtaan, joka hinkkaa päätään maahan. “Se vaikuttaa melko oudolta”, Secilia sanoo varovaisesti. “No joo”, myönnän katsoessani lohikäärmettä joka pyörii maassa. “Osaako se jotain”, Nadja kysyy oltuaan hetken hiljaa. “Kai se jotain osaa. Niille on kai opetettu jotain käskyjä”, sanon. “Mikä torikokous täällä on?” kysyy paikalle saapunut Prinssi Deimos. Nyökkään syvästi ja vastaan, “tutustumme minun lohikäärmeeseen”. “Ilmeisesti tämmöinen pienempi tapaus”, Deimos toteaa katsellessaan lohikäärmettä. “Joo, mahdatkohan tietää mitä käskyjä näille on opetettu?”kysyn. “Luultavasti luoksetulo, paikallaan olo ja lähettämisen”, Deimos sanoo hymyillen. “Minä jätän teidät nyt rauhaan”, Deimos vielä jatkaa, jonka jälkeen lähtee kävelemään linnalle. “Tämä selvensi asiaa”, Nadja sanoo. Nostan kepin maasta ja heitän sen ylöspäin samalla antaen käskyn Deidaralle. Se ponkaisee ilmaan maasta ja nappaa kepin kynsiinsä tuoden sen takaisin minulle. “Ei se olekaan niin kömpelö kuin luulin”, sanon samalla heittäen kepin uudestaan. Deidara käy nappaamassa sen nopeasti tuoden sen uudestaan minulle.
“Ymmärräthän että minun pitää tehdä jotain muutakin tänään kuin vain heitellä sulle keppiä”, sanon Deidaralle joka tuijottaa minua katsoen melkein suoraan sieluun. “Ehkä sä voisit opettaa sen siivoomaan pilttuita”, Nadja sanoo. “Toi on itseasiassa ihan hyvä idea. Siitä puhuenkin lupasin siivota tänään Clarenbaldin pilttuun lisäksi kaikkien niiden hevosten pilttuut joilla ei ole oppipoikaa. Haluatteko auttaa?” sanon. “Mä voin pari pilttuuta siivotaa, kun pitää Tuikunkin pilttuu siivota”, Lady Secilia lupautuu ystävällisesti auttamaan. “No mulla on ne kaksosvarsat hoidettavana, joista toinen on vähintään yhtä paha kuin isänsä”, Lady Nadja huokaisee. “Minä ja Secilia siivotaan pilttuut ja tullaan sitten auttamaan sua niiden pirulaisten kanssa”, lupaudun ja suuntaan kohti tallia.
|
|
Sir Ambrosius
Aseenkantaja
Tunteisiin menee, mutta menköön
Posts: 80
Likes: 64
|
Post by Sir Ambrosius on Apr 5, 2019 12:20:35 GMT
#2 Vilpitys
Tarinassa mukana Lady Secilia sekä Lady Nadja
Idea korttipeliin otettu Roistoakatemia kirjasta
Istumme raukeina ruokasalissa mietiskellen mitä tekisimme, kun yhtäkkiä keksin mitä tekisimme. “Onko kellään kortteja?” kysyn naisilta. “Ei”, kumpikin vastaa laiskasti. Hyppään ylös ja juoksen pieneen huoneeseeni hakemaan kortit. Palaan pikaisesti takaisin ruokalaan ja istahdan tuolille. “Oletteko ikinä pelannut vilpitystä?”, kysyn. “Ei”, naiset vastaavat uudestaan. “No, se on korttipeli, jossa on tavoitteena huijata mahdollisimman paljon, mutta samalla pitää kerätä suoria”, selitän. “Eli saa tehdä mitä haluaa. Mä oon mukana”, Nadja toteaa heti. “Kai mäkin sitten pelaan”, Seciliakin sanoo pienen empimisen jälkeen. “Tähän tarvis vähän enemmän pelaajia”, totean ja nousen seisomaan tuolilleni laittaen kädet suuni eteen. “Me aiotaan pelata vilpitystä, kukaan tulossa mukaan?” huudan. Muutama tuntilainen lorvii pöydän luokse ja selitän heillekin nopeasti miten peli toimii.
“Aloitetaan keräämällä mahdollisimman pieni suora, jonka tarvitsee olla neljä korttia pitkä. Jos sinut nähdään huijaamassa tulee varoitus, toisesta varoituksesta ulos pelistä. Joka kierroksella huonoin putoaa”, sanon vielä. Jaan kaikille viisi korttia, jonka jälkeen pistän yhden kortin poistopakkaan. Vuoro menee seuraavaksi Seciliaan, joka heittää myöskin yhden kortin itse pois. Itse tässä välissä hämään muita ja otan pakasta kolme korttia. Seuraavana vuorossa onkin Sir Merek, Vanamon ihastus. Merek potkaisee “vahingossa” pöytää, jolloin pakasta lentelee kortteja. Kaikki käyttää tilaisuuden hyväkseen ja rohmuaa itselleen kortteja. Merek päättää vuoronsa laittamalla kortin poistopakkaan. Totean kortteja katsoessani, että minulla on suora kasassa. Vuoro siirtyy Nadjaan, joka myhäilee tyytyväisenä. Nadja paiskaa pöytään suoran, joka menee kakkosesta vitoseen. Nadja pistää “viimeisen” korttinsa pöytään, koska kukaanhan ei näe kortteja, jotka Nadja on pudottanut maahan. “Nadja, mitä nuo kortit on tuolla maassa?” kysyn maireasti. “Varmaan lensi maahan silloin kun Merek potkasi tätä pöytää”, Nadja laskettelee luikuria. Päästämme Nadjan tällä kertaa pälkähästä ja peli jatkuu tuntemattoman tuntilaisen vuorolla. Hän suorittaa vuoronsa nopeasti, jonka jälkeen on taas minun vuoroni. Laitan suorani pöydälle ja heitän kortin viimeisen pakkaan. Muut kortit jotka minulla oli ollut käsissä, olin sujauttanut hihoihin. Seciliakin laittaa suoran pöytään saaden täten kaikki kortit pois kädestä. Merek´kin saa suoran pöytään, kunnes jäljellä on enää tämä tuntilainen. Hän huokaisee ilmeisesti todeten hävinneensä ja poistuu paikalta.
Aloitamme toisen erän keräten kahdet kolmoset, joiden korttien numeron pitää olla yli yhdeksän. Nadja aloittaa, koska hän oli viime erän voittaja. Nadja jakaa ripeästi kaikille kortit ja aloittaa pelin. Kaikilla on viime kierrokselta hihakortteja, mutta kukaan ei välitä. Secilialle kuitenkin tulee varoitus, koska neiti yrittää ottaa pakasta kortteja, kun Nadja miettii. Nadja heittää kortin poistopakkaan ja vuoro siirtyy minuun. Laitan vain yhden kortin pois ja vuoron siirtyessä Seciliaan alan operoimaan hihakorttieni kanssa. Hihat tuovat onnen, kun saan kolmoset kasaan. Merek potkaisee taas pöytää aiheuttaen saman reaktion kuin viimeksi. “Merek, vielä yksi potku tähän pirun pöytään niin sä oot ulkona tästä pelistä”, sanon jämäkästi. Merek päättää vuoronsa. Nadja päättää vuoronsa nopeasti, jonka jälkeen saan pistää omat korttini pöytään. Heitän “viimeisen” korttini poistopakkaan. Seciliakin saa laitettua kortit pöytään ja heittää viimeisen kortin pois. Näen kuitenkin vilauksen Secilian hihakorteista. “Secilialle varoitus hihakorteista, joten Secilia lentää ulos päästä”, sanon. Nainen kiroaa itsekseen, mutta jää pöytään seuraamaan peliä. Merek ei saa vieläkään pöydättyä, joten Nadjan saadessa pöydättyä Merek potkitaan ulos.
Viimeisessä erässä kerätään mahdollisimman isot kolme suoraa. Koska hihakortteja on kertynyt matkan varrella, tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Aloitan erän jakamalla kortit, jonka jälkeen heitän yhden pois. Nadja toistaa saman ja näin jatkuu peli hetken aikaa. Häiriötä tulee kuitenkin aiheuttamaan Sirandras. “Pelaatte vilpitystä”, Sirandras toteaa. Vastaan nyökäten ja pelaan vuoroni loppuun. “Kukaan ei ole pitkään aikaan pelannut vilpitystä. Minä olen aivan mestari siinä”, Siru jatkaa. “Mistäköhän se mahtaa johtua?” vastaan. “Jaa´a, en tiedä”, Siru vastaa, jonka jälkeen hän häviää savupöllähdyksen saattelemana. Nadja saa pöydättyä korttinsa ensin, joten kruunaamme naisen vilpityksen mestariksi.
|
|
Sir Ambrosius
Aseenkantaja
Tunteisiin menee, mutta menköön
Posts: 80
Likes: 64
|
Post by Sir Ambrosius on Apr 7, 2019 17:06:34 GMT
#3 Tarinoita Rohanista
 Oli aika rentoutua pitkän pellolla vietetyn päivän jälkeen. Hyppäsin Mantan selkään ja äitini nosti pikkusisko Wendlan eteeni. Manta lähtee harppomaan pitkin askelin niityn reunaa pitkin. Hymyilen leveästi, kun Wendla huutaa: “Katso äiti. Mä ratsastan!” Napautan hieman pohkeilla ja Manta lähtee ravaamaan hieman vastahakoisesti. Istun tasaisesti selässä Wendlan hieman pomppiessa vaikka tyttö pitää harjastakin kiinni. Niityn laidalla vanhemmillani on oma keskustelu.
“Kai pojan voisi jo kohta lähettää Hankalaan?” äitini sanoo isän ollessa uppoutuneena ajatuksiinsa. “Hä?” kuuluu isäni suusta hänen tajutessa, että hänelle puhutaan. “Niin että kai pojan kohta voisi jo lähettää Hankalaan?” äiti toistaa kysymyksen. “Niin se on kyllä sinne hingunnut jo pari vuotta”, isä vastaa. “Ambrosiusta tarvittais kyllä peltotöissä, kun tytötkin on vielä niin pieniä”, äiti mietiskelee. “Saa lähteä parin kesän päästä. Voidaan vaikka palkata apulainen ja parin kesän päästä Sidzla alkaa olemaan sen kokoinen, että vois alkaa peltohommia tekemään”, isä vastaa. “Totta, tehdään näin”, äiti sanoo ja painaa päänsä isän hartialle.
Äiti käy nappaamassa Wendlan pois selästä, jotta saan vähän laukata Mantan kanssa. Tekee hyvää tammallekin päästä vähän irrottelemaan. Nostan keinuvan laukan antaen ohjaa. Manta käyttää tilaisuuden hyväksi ja pinkaisee nopeaan laukkaan. Nauran selässä viettäen elämäni parasta aikaa. Hidastan Mantan takaisin raviin ja Sidzla hyppää tällä kertaa eteeni. Hölkkäilemme vielä vähän, kunnes tulee aika jalkautua ja alkaa tekemään tilan iltahommia.
// Piirsin työhevosen ja sitten ajattelin että siihen olisi kiva kirjoittaa joku tarina, joten tässä on nyt tarina Ambosta ennen linnalle tuloa. Jos joku ihmettelee ketä on Sidzla, Wendla tai Manta, niin Sidzla ja Wendla on Ambon pikkusiskoja ja Manta on Ambon perheen työhevonen. |
|
Sir Ambrosius
Aseenkantaja
Tunteisiin menee, mutta menköön
Posts: 80
Likes: 64
|
Post by Sir Ambrosius on Nov 15, 2019 14:33:36 GMT
Linnalla tapahtuu
Linnalla tapahtuu ja minä olen pihalla kuin päätön kana. Kotopuolesta paluun jälkeen olen ollut kiinni omissa maailmoissani enkä oikeastaan ole ollut kiinnostunut mitä linnalla tapahtuu. Rutosta tietysti tiedotettiin kaikille, mutta muuten en ole ollut mukana linnan juoruissa. Tänään kuitenkin kun vihdoin päätin taas keskustella linnalaisten kanssa, sain selville, että linnalla on tapahtunut vaikka mitä. Nadja toimi pääasiassa tiedon lähteenäni. Alla on käymästämme keskustelusta pätkä.
“Siis sinä väität, että se nainen on nyt aikomassa ottaa itselleen ottolapsen ja vielä verettömän”, sanon epäuskoisena. “Joo, joo, Deimoksella ja Nanolla on ollut riitaa, koska lapsi on veretön”, Nadja sanoo. “No, en kyllä usko, että Deimos olisi kovin innoissaan vaikka lapsi olisikin punaverinen”, totean. “No totta. Linnalle on tullut myös uus oppipoika, oisko sen nimi ollut Aael”, Nadja kertoo. “Eihän sitä olisi periaatteessa pitänyt päästää linnalle, kun on toi ruttokin”, sanon, johon Nadja vastaa, “eihän muakaan olisi saanut päästää linnalta pois, mutta silti Teias päästi mut hakemaan viittaa kylästä”. Tässä vaiheessa keskusteluun liittyi Deidara, joka laskeutuu viereeni suussaan rotta. “Deidara rakas, voitko mennä johonkin muualle syömään tota rottaasi”, pyydän lohikäärmeeltä ja kun lohikäärme vaan tuijottaa uteliaan näköisen suomut välkkyen kuiskaan,”wuur”. Deidara kääntyy ja kävelee viiden metrin päähän syömään rottaansa. “Mitä sä sanoit sille?” Nadja kysyy. “Wuur”, sanon ja vastaan vielä Nadjan kysyvään ilmeeseen, “rohanin murretta”. “No, mitä se tarkoitti?”, Nadja jatkaa. “Pois”, vastaan.
Kuulen kavioiden kopsetta ja käännän pääni. Pihan poikki ravaa aina yhtä pörheä Daksu selässään kukapa muukaan kuin Lady Nanook. Oikeasti yllättävää kuitenkin on se, että Nanookin sylissä on tämä veretön ottolapsi. Nanook tervehtii meitä ja ravaa ohitsemme kohti tallia. “Nanohan on ihan kesyyntynyt siitä kun oon sen viimeksi nähnyt”, totean. “Kyllähän lapsi herättää aina jonkun äidin vaiston. Ehkä Nanon on herännyt ja se on alkanut päästä yli Artheurista”, Nadja sanoo. “Missä Artheur muuten nykyään menee? Nanohan lähti ettimään sitä”, kysyn kiinnostuneena. “No, herttua paino omilla teillä kauan aikaa, mutta Nano löysi sen ja se tuotiin linnalle. Siellä se makaa jonkinlaisessa koomassa”, Nadja vastaa. “No se siitä lumotusta herttuasta. Ootko muuten käynyt hakemassa päivän annoksen ruttolääkettä?” kysyn. “En oo, pitäisi varmaan käydä hakemassa”, Nadja vastaa. “Tuu mukaan, en oo itekään käynyt hakemassa”, ehdotan ja lähden kävelemään linnan portaita kohti. “Shumu, Deidara”, huikkaan ja napsautan sormiani. Deidara juoksee viereeni, jonka jälkeen jatkaa kävellen vierelläni. Jatkamme keskustelua linnan asioista ja pohdimme, koskakohan rutto saadaan kuriin. Kuninkaansalissa ei lisäksemme ole, kuin Lady Aaela joka on ilmeisesti myös hakemassa päivän lääkeannosta. Lady Aaelan huomatessa meidät kumarran ja toivotan naisen tervetulleeksi linnalle. “Olen tosiaan Sir Ambrosius tutummin Ambo”, sanon,”ja tässä on lohikäärmeeni, Deidara”. “Joo, ritarini mainitsikin teidät”, Lady Aaela vastaa. Nappaan rohdon ja kulautan sen. “No, oli mukava tavata ja toivotan hyvää päivän jatkoa”, sanon. Nadjakin on saannut rohtonsa juotua. “Hei, muuten. Mun pitäisi harjotella miekkailua haluaisiko jompi kumpi tulla prässäämään”, kysyn. Kumpikin naisista vastaa miettivänsä asiaa, joten jätän heidät kahden kesken ja lähden tallia kohti.
Pohjoisesta puhaltaa kylmä tuuli, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin. Tuulesta huolimatta päätän mennä harjoittelemaan Clarenbaldin kanssa. Sir Dael kuitenkin laittaa minut hommiin, joten harjoittelu saa jäädä toiseen päivään.
//tuntuu, että tää teksti on jotenkin tosi tökkivää, mutta ehkä tää taas tästä lähtee.
|
|
Sir Ambrosius
Aseenkantaja
Tunteisiin menee, mutta menköön
Posts: 80
Likes: 64
|
Post by Sir Ambrosius on Mar 7, 2021 9:44:00 GMT
Päiväkirjapäivitys, Sir Ambrosius, 7.3.2021
Yli vuoden päivät siinä meni, ennen kuin sain aikaiseksi taas jotain kirjoittaa omaan vaatimattomaan päiväkirjaani. Alkuun linnaa höykytti rutto ja itsekin varmaan sitä sairastin jossain kohtaa. Kun rutto oli ohi, ei mistään löytynyt energiaa tehdä yhtään enempää kuin mitä oli pakko. Hevoset hoidettiin ja ratsastettiin, mutta sekin tuntui hetkittäin melkoiselta pakkopullalta. Rakkausrintamalla ei ollut eikä vieläkään ole mitään liikettä ja se, jos mikä masentaa nuorta miestä. Lohikäärmeelleni iski myös murrosikä ja se painoi omilla teillään melkoisia pätkiä, nyt neiti on vähän rauhoittunut ja tullaan taas ihan hyvin toimeen. Sitä ennen sai kyllä parit naarmut parannella.
Hevospuolella Clarenbald on jäänyt eläkkeelle ja uudeksi kisahevosekseni päätyi Robin. Robin ja Clarenbald ovat kuin yö ja päivä, joten Robinin kanssa yhteistyön löytäminen saattaa olla melkoisen kivikon takana. Parit treenit olen Robinin kanssa ehtinyt tekemään ja kyllä siinä muut oppipojat ovat saaneet nauraa. Ihan perusjuttuja yritin tehdä, kuten siirtymisiä, ja Robin joko painaa täysiä eteenpäin, pysähtyy yhtäkkiä paikalleen tai säikkyy olemattomia. Enää Robin ei tosin pelkää niin paljoa miehiä. Kun sitä varsana totutettiin johonkin, sain minä olla joko sadan metrin päässä tai Robinin emän seurassa, jolloin Robin ehkä saattoi tulla luokse eikä välttämättä juossut karkuun. Clarenbaldilla on taas ehkäpä noussut kusi päähän, kun herralla tammoja riittää eikä joudu olemaan enää edes niin kovin rankassa treenissä. Nimittäin on ollut niin pörheää herraa ratsastaessa ja hoitaessa. Clarenbald on pörissyt, vähän yrittänyt pystyynhyppiä ja ratsastaessa on nähty jos jonkinmoista loikkaa.
Eiköhän tämä nyt riitä täksi päiväkirjapäivitykseksi. Vähän sain purettua tuntemuksia ja nyt on vähän löytänyt motivaatiota muihinkin kuin pakollisiin hommiin.
|
|
Sir Ambrosius
Aseenkantaja
Tunteisiin menee, mutta menköön
Posts: 80
Likes: 64
|
Post by Sir Ambrosius on Mar 12, 2021 13:35:31 GMT
 //Sain aikaiseksi päivittää Ambon kuvan, kun omat taidot on hieman kehittyneet. |
|
