Brittany Grant
Oppipoika
Keittiöapulainen
Keittiöapulainen
Posts: 7 
Likes: 3
|
Post by Brittany Grant on Apr 15, 2020 12:20:33 GMT
Brittany (Brit) Grantin elämää linnalla keittiöapulaisena.
|
|
Brittany Grant
Oppipoika
Keittiöapulainen
Keittiöapulainen
Posts: 7
Likes: 3
|
Post by Brittany Grant on Apr 15, 2020 12:23:01 GMT
Saapuminen linnalle
Istun puisten vankkureitten penkillä suuri säkki jalkojeni juuressa. Tiirailen pienestä ikkunasta ulos maisemia ja suoristan hermostuneesti tumman viittani kulmaa. Olin vuokrannut Hankalan kylältä vankkurikyydin linnalle, koska minulla ei ollut mitään hajua missä se sijaitsi enkä jaksanut raahata säkkiäni. Kylällä on hiljaista, vaikka uskonkin ruton laantuneen jo. Kuulen vain vankkureita vetävän hevosen kavioiden kopseen ja pyörien tärinän kun ne paukahtelevat mukulakivistä tietä vasten.
Vauhti alkaa hidastumaan ja ohjuri paukauttaa vankkureitten seinää merkiksi että olemme ihan pian perille. Hengitän muutaman kerran syvään ja vilkaisen viimeisen kerran ikkunasta nähden jonkunnäköisen haan. Ohjuri vaikutti heti alussa hieman töykeältä, joten en odottanut hänen avaavan ovea minua auttaakseen. Niimpä kun vankkurit pysähtyvät kokonaan, heilautan oven auki ja kapuan ulos raahaten säkin mukanani. Heitän ohjurille yhden kolikon, jonka jälkeen astelen portille niin itsevarmasti kuin pystyn pakottaen kasvoilleni pienen hymyn, vaikka päässäni on huppu ja kaikkialla vallitsee yön pimeys. Pitikin saapua linnalle keskelle yötä. Sekös vasta herättäisi huomiota.
Porttia vartio minua ainakin 30 cm pidempi, lihaksikas ja leveä harteinen mies, jonka kasvoja peittää yhtälailla huppu. Astun muutaman metrin päähän miehestä enkä tiedä mitä sanoa.
"Huppu" mies sanoo onton matalalla äänellä. Nielaisen ja lasken huppuni alas. Mies tarkastelee minua ja saatan erottaa toisen hupun alta kalman kalpean ihon.
"Millä asialla olet?" Mies kysyy varmistettuaan että olen vaaraton ja aseeton enkä ole uhka. Olihan minulla viitan sisällä piilossa halpa tikari, jota en osannut edes käyttää. Oli pitänyt ostaa se kumminkin varulta heti kun olin lähtenyt kotoa.
"Olen tulossa linnalle uudeksi keittiöapulaiseksi" vastaan miehen kysymykseen. Koska olen niin matalalla mieheen nähden, pystyn vilkuilemaan tuntemattoman kasvoja ainakin osittain. Huomaan miehen kurtistavan hieman kulmiaan.
"Nimi?" Muukalainen jatkaa lyhyesti. Ei mikään puheliaisuuden huippu, mutta en minäkään ollut.
"Brittany Grant" sanon. Mies on hetken hiljaa, mutta lopulta nyökkää pienesti.
"Lähetän jonkun näyttämään sinulle vapaan huoneen niin pääset nukkumaan. Huomenna joku kokeista tulee hakemaan sinut huoneestasi joten älä poistu sieltä ennen sitä" mies neuvoo ja avaa portin. Nyökkään ja pujahdan sisään kun tuo heilauttaan kättään ensin minulle ja sitten linnan pihalla käyskentelevälle miehelle. Portinvartija kuiskaa ohjeet toiselle, jonka jälkeen palaa portille. Lähden seuraamaan uutta tuntematonta pitkin hiljaista ja pimeää pihaa.
Katselen vaivihkaa ympärilleni, vaikka linnankäytävät ovat hiljaiset. Päivällä ne varmaan kuhisevat palvelijoita. Mies johdattaa minut puisia portaita ylös toiseen kerrokseen. Tuo avaa yhden käytävän ovista, jonka takana on pieni huone.
"Muista mitä neuvottiin" toinen sanoo ja jättää minut yksin huoneeseen. Suljen oven ja katselen hetken ympärilleni hämärässä. Lopulta suustani karkaava haukotus havahduttaa minut miten väsynyt olen kaiken matkustamisen jälkeen. Lasken säkkiini maahan, jonka jälkeen riisun vain viittani ja kenkäni ennenkuin rojahdan sängylle nukahtaen melkein heti.
|
|
Brittany Grant
Oppipoika
Keittiöapulainen
Keittiöapulainen
Posts: 7
Likes: 3
|
Post by Brittany Grant on May 31, 2020 16:36:04 GMT
Ensimmäinen päivä ja oma hoidokki
Kun huoneen oveen koputetaan, olen jo valmis, vaikka aurinko ei ollut vielä edes noussut. Yöllä en ollut saanut hirveästi nukuttua, koska jännitin niin paljon, mutta nyt aamulla minulla oli onneksi virkeä olo. Sisään astuu noin nelikymppinen nainen, jonka maantienruskeat hiukset on sidottu pään päälle sotkuiselle nutturalle niinkuin tuolle olisi tullut kiire. Naisella on vaatteidensa päällä harmahtava esiliina, johon tuo nyt pyyhkii käsiään.
"Olet ilmeisesti Brittany? Olen Linette, yksi linnan kokeista. Sain tehtäväkseni tänään näyttää sinulle paikkoja ja varmistaa että osaat tiskata sekä tehdä ruokaa", nainen höpöttää. Nyökkään sopivissa väleissä ja kuuntelen tuon selitystä.
"Muut kokit ovat jo valmistamassa aamiaista linnanväelle, joten käydään nyt kiertämässä paikat läpi. Kerkeät sitten auttamaan aamiaiselta tulleiden astioiden tiskaamisessa. Mennääs sitten. Ja ota tuo viitta pois. Se on epäkäytännöllinen keittiössä."
Tuntuu orvolta kävellä linnankäytävillä ilman rakasta luottoviittaani. Kun matkustin Hankalaan, kietouduin aina yöksi siihen, jos en päässyt nukkumaan sisälle halpaan majataloon tai jonkun miehen peiton alle johon törmäsin kadulla. Turvauduin aina viittaani ja nyt kun se ei ollut liehumassa selässäni kävellessämme käytävillä, tunsin oloni turvattomaksi.
Linette näyttää minulle pääkeittiön. Siellä monet eri kokit valmistavat aamiaista, jotta koko linna saa syötyä. Veitset vain viuhuvat ja kattilat kolisevat. Tulee ainakin paljon tiskattavaa tälle päivälle.
"Palaamme tänne pian, mutta ensin näytän sinulle linnan muita käytäviä, pihan ja tallin", Linette sanoo. Kokit eivät kiinnitä meihin mitään huomiota, joten en koe tarpeelliseksi esittäytyä. Ehkä Linette esittelee minut myöhemmin. Nainen lähtee viemään minua toisille käytäville. Ensimmäisestä kerroksesta löytyy keittiön lisäksi muunmuassa ruokailu- ja tanssisali, ruokavarasto ja kuninkaansali, jotka kaikki sain nähdä. Tai emme menneet kuninkaansaliin sisälle, mutta sen ovet jo näyttivät tarpeeksi hienoilta. Kaksi ylempää kerrosta oli vain täynnä asutusta mukaan lukien minun huoneeni. Niitä emme käyneet sen tarkemmin läpi, koska olinhan nähnyt ne jo tullessani tänne, joten siirryimme heti pihalle.
Linnanpiha on kaunis ja rauhallinen. Vartijat käyskentelevät pihalla tai seisovat nurkassa. Suihkulähde pulppuaa kirkkaana ja siihen kohdistuva auringonsäde saa sen loistamaan. Hengitän keuhkojeni täydeltä raikasta ilmaa ja kukkien tuoksua. Linette esittelee minulle myös vanhan alttarin ja hautausmaan, vaikka uskon etten tulisi niissä juuri koskaan käymään. Seisomme hetken katsellen hautoja, Lineten katse alas suunnattuna. Olikohan joku tuon läheinen tai tuttu haudattuna tuonne.
Seuraamme hetken harjoittelualueella olevaa ritaria ja tuon hevosta, jonka jälkeen käymme vielä linnanrauniolla ja saan nähdä siellä olevan avotulen, joka Lineten sanojen mukaan pitää mustaveriset jumalat pois pihapiiristä. Sen rauhoittavan loimun näkeminen oli mukavaa, mutta nuotion tarkoitus sai pienet kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin lämmittävistä liekeistä huolimatta. Lopuksi suuntaamme kohti pilttuutallia.
Hevoset hörähtelevät hiljaa kun astumme sisälle matalaan talliin. Linette ohjaa minut nätin värisen hevosen luo.
"Tässä on Rätti, suomenhevos tamma. Saat sen hoidokiksi ja kärryhevoseksi. Jos tarvitsee vaikka viedä jotain kylälle - esimerkiksi ruokaa tai muita tarvikkeita - niin laita Rätille kärryt perään ja eikun menoksi", nainen ilmoittaa. Tämä tuli kyllä ihan puskista.
"En minä osaa kärryjä itse laittaa", sanon avuttomana. Saatika osannut ajaa itse hevosta. Olin vain ollut muiden ohjaamien kärryjen kyydissä.
"Joku ritari tai oppipoika laittaa varmasti ne jos pyydät ja opettaakin varmasti niin pääset milloin vain."
"Okei..kiitos kai. Entä niiden ajaminen. En mä osaa", mutisen.
"Joku opettaa sulle varmasti senkin myöhemmin", nainen sanahtaa tomerasti. Oma hoidokki. Apua. Rätti katsoo meitä suloisilla silmillään ennenkuin jatkaa syömistä.
"Helppoa se on", Linette rohkaisee ja vie minut takaisin keittiöön.
Esittelykierroksessa meni sen verran kauan että linnanväki on jo syönyt. Keittiö pursuaa likaisia astioita. Tukahdutan kyllästyneen huokaisun. Itsehän päätin tänne tulla, mutta tekisin mieluummin ruokaa tai veisin tavaraa kylälle kuin tiskaisin.
"Tiskaa tuossa altaassa nuo astiat ja jos kerkeät niin enemmänkin. Tiskiharja löytyy tuosta", Linette sanoo osoitellen kaikkialle.
"Myöhemmin tänään pääset ehkä tekemään ruokaa tai ainakin seuraamaan vierestä. Ehkä jo lounaan teossa. Ritarit harjoittelevat tänään harjoitusaluella, joten heille ja heitä avustaville oppipojille voisi myös viedä vettä", nainen ohjeistaa. On tullut selväksi että hän on kova puhumaan. Nappaan tiskiharjan käteeni ja aloitan urakan suuresta kattilasta.
|
|
