|
Post by Prince Lyonell on Feb 10, 2019 12:42:05 GMT
"Mukavaa, että lainaat hevosiasi. Monni saa totuttelua ja Morte liikuntaa. Ehkä sitten Goliathin ja Morten kinastelu loppuisi", Virnistin. Karma toimi hyvin ahkerasti ja määrätietoisesti kolmen hevosen kanssa sekä sen ohella hänellä oli aikaa opastaa muita oppipoikia. "Niin niittyaukealla hevosten kanssa. Tarkoitus pudottaa toinen satulasta tai esine kypärän päästä", Jatkoin puhumista, mutta pakenin kauluksen alle piiloon.
Aurinko paistoi kirkkaasti ja pian alkoi alamäki kohti tasaisempaa aluetta. Ei olisi niin liukasta varmisti, tai Goliath oli mennyt rohkean itsevarmasti eteenpäin varmoin askelin. "Monnin kanssa olisi ainakin tasavertoista Draken kanssa", Jatkoin vielä. Turnajaisissa orilla oli ihmeellistä hössötysenergiaa ja etenkin linnanporttien ulkopuolella Drake meni hyvin kankeaksi sekä vaikeaksi. Uusiin paikkoihin sai vielä totuuttaa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 10, 2019 14:08:40 GMT
Hymyilin miehen puoleen tuon kehuessa minua. Eipä minulla ollut joka päivä aikaa huolehtia kaikista hevosista, joten se helpotti paljon että pystyin antamaan jonkun lainaan hetkeksi. Huokaisin energisesti. "Se helpottaa myös omia askareitani." Myönsin lopulta myös ääneen. Olin kuitenkin melko korkea-arvoinen jopa oppipojaksi, tai siltä tuntui, joten pystyin avustamaan uusia ja totuttelevia oppipoikia omissa askareissaan. Joskus tallin arki oli raskasta, mutta en vaihtaisi sitä silti mihinkään.
"Enköhän minä pudotuksen kestä." Virnistin leikkimielisesti miehen puoleen. Pian voimakas viima pakotti minutkin uppoamaan kaulukseen. Kuuntelin tarkasti miehen puhetta, tai pikemmin mietintää Monnin ja Draken tasavertaisuudesta. Tarvitsisin Monnin kanssa kunnon alkulämmittelyn ensin, sillä muuten olisin maassa alta aikayksikön.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 12, 2019 9:16:24 GMT
"Mahtavaa, se voisi olla iltapäivän tehtävä", Vastasin toiselle ja virnistin naisen puhuessa Monnista. "En vieläkään ymmärrä miksi Roxana meni hankkimaan tuollaisen arkajalan", Puhdistin päätä hymyn kanssa. Äänensävy ei ollut aliarvioiva tai ilkeä, enemmän hyväntuulinen toteamus. Kai tuossa hevosessa jotaim erikoista oli.
Goliath nosti pään ylös katsellen ympäristöä korvat hörössä. Kapeat vuoristotiet muuttuivat ihaniksi metsäteiksi. Tuttutie kohti Arkalaa, mutta matkaa olisi vielä omalle linnalle. Oli hassua ajatella, että Hankalan linna olisi pian omani. Ennen sitä tulisi Artheurin kanssa tehdä aselepo. Hän ei voinut vieläkään sietää minua, mutta ymmärrettävää. En itsekään nähnyt herttuaa lempihenkilönä, mutta kaikkien kanssa oli tultava toimeen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 12, 2019 9:34:37 GMT
Minun oli pakko naurahtaa miehen sanoja. Hän oli nimittäin täysin oikeassa. "Enkä tiedä miksi Roxy antoi sen minulle ensimmäiseksi hevoseksi." Hymy oli jäänyt kasvoilleni naurun jälkeen. Nyt kun sitä ajattelee, onhan se vähän omituista. Arkajalka aasi ensimmäiseksi hoitohevoseksi ihmiselle joka tuli ensimmäistä kertaa oppipojaksi. Ehkä nainen näki minussa jotain, tai sitten pisti tahallaan minut harjoittamaan kärsivällisyyttäni, jota riitti onneksi lähes loputtomiin eläinten kanssa, ihmisten ei niinkään.
"Monni on kuitenkin rakas, ja tulen sen kanssa toimeen." Sanoin vielä lopuksi huokaisten. Kaikista vaikeuksista olimme kuitenkin päässeet yli ja ori soveltui hyvin jousen kanssa toimittavaksi. Se kuunteli apuja nätisti, eikä jousesta kuulu niin suurta ääntä että tuon pitäisi säikähtää joka kerta.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 12, 2019 14:21:40 GMT
"Hmm, jos Roxy osaa tosiaan nähdä asioiden läpi, ehkä hän näki sinussa sitä jotain", Hymähdin takaisin. Roxana ei missään vaiheessa ollut väärässä. Sillä Karma osoitti hyviä ritarin tapoja ja periksiantamattomuutta. Hän sai Monnin kuriin, vaikka hevonen pääsi välillä yllättävään. Mutta täysin syystä, juoksevathan hevoset lohikäärmeitä karkuun.
"Hyvä niin. Monni tarvitsee sellaisen vakioihmisen, tuntuu että vaihtuvat oppipojat selässä stressattavat sitä", Jatkoin. "Ainakin turnajaiset ovat sujuneet jousen kanssa teidän osalta", Sanoin ja olin häkeltynyt omasta puheliaisuudesta. Usein annoin kehon ja ilmeen puhua puolesta, mutta joskus oli hyvä saada suu auki. Sattaa syynä olla myös se pitkäaikainen puhumattomuus kuin lapsi murrosiässä. Roxana aina puhutteli minua kuin teini poikaa ja karkailin sen aikaisen silmäterän Felicianan kanssa maastoilemaan. Voi voi, huokaisin.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 14, 2019 10:57:23 GMT
"Luultavasti." Kohautin olkiani, kääntäen katseeni eteen. Vuoristo oli vaihtunut metsäksi, eikä kylmä viima enää päässyt käsiksi meihin. Nostin päätäni kauluksen suojista hitaasti, hengittäen pakkasilmaa syvään. Aurinko teki nousuaan hiljalleen taivasta pitkin. Illasta tulisi kaunis, jos pilvet pysyisivät poissa.
"Kyllä se pikkuhiljaa tottuu." Nyökkäilin. "Ei siitä sotaratsua saa, mutta paranemaan päin ollaan menossa." Hymyilin huvittuneena. Se hevonen osasi kyllä yllättää joka kerta, välillä jopa minut, vaikka olinkin tottunut sen arkajalkaisuuteen. Olin antanut sille luvan käydä muiden kanssa tunneillakin nyt, mutta ehkä se ei ollut vieläkään valmis, mietin mielessäni. Joka kerta se sai tottumattoman oppipojan tippumaan selästään. Huokaisin. Olin enemmän tai vähemmän toiveikas orin suhteen, riippuen päivästä.
"Laitetaanko vähän vauhtia?" Ehdotin. Halusin ajatella jotain muuta, ja saada laiskaan työhevoseen energiaa. Kidrimin askeleet lähes laahasivat maata, ja kaula roikkui pitkällä, kuin lehmällä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 14, 2019 11:12:49 GMT
Otin syvän hengenvedon antaen pakkasilman jäädyttää kurkun. Aurinko sokaisi kasvoja sai minut takaisin pakenemaan viitan suojaan. Kuuntelin samalla tarkasti Karman sanoja. Nyökkäsin sopivissa kohdissa, sillä Karma oli oikeassa. Harmaasta hevosesta ei sotaratsua tulisi koskaan, mutta opettaisi oppipojille enemmän tai vähemmän kärsivällisyyttä.
Goliath vastasi puolestani vauhdin lisäämiseen. Ori heilautti päätään, että paksu kiharaharja hulmusi. "Laitetaan vain", Hymähdin ottaen ohjat kunnolla yhteenkäteen nojautumalla eteenpäin. Musta ratsu laittoi vauhtia jalkoihin venyttämällä päätä eteenpäin ja samalla venyttäen askeleita hyvin nopeaan laukkaan. Anhnoin hevosen edetä omaa vauhtiaan nauttien siitä, kun tuuli leikitteli hevosen harjalla ja vauhdin tuoma viima kutitteli kasvoja.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 14, 2019 11:35:47 GMT
Naurhadin Goliathin innokkuudelle. Aivan eri tasoa mitä omalla ratsullani sillä hetkellä. Keräsin ohjat molempiin käsiin, antaen Kidrimille merkin lähteä. Ori pärskähti, mutta nosti vauhtiaan ravin kautta laukkaan. Tässä välissä mustanpuhuva ratsukko oli jo metrien päässä menossa, kun itse sain raskaaseen oriini vauhtia. Kidrim katsoi korvat höröllä pöllyävää lunta edessään, kirien vauhtiaan pikkuhiljaa. Kaviot hakkasivat maata voimalla ja loppujen lopuksi pääsimme hyvään vauhtiin, pysyen kivasti miehen perässä. Painauduin lähemmäs hevosen kaulaa, vinkaten että vauhtia voisi vielä lisätä. En tiennyt mihin olimme menossa, mutta luotin Lyonelliin. Hän tunsi nämä tiet paremmin kuin kukaan. Välillä tuntui että luotin vain sokeasti prinssiin, mutta se taisi olla enemmän kuin totta. Hän oli ritari, tuleva kuningas, minulla ei ollut mitään syytä olla luottamatta häneen. Mies oli toki hieman huonohermoinen, mutta ei se hänestä pahaa ihmistä tehnyt, saatika epäluotettavaa. Jos Roxy luotti häneen, niin minäkin luotin.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 17, 2019 17:37:04 GMT
Annoin hevosen viedä eteenpäin minne tie ikinä vei, vaikka tiesin että jos jatkaisimme vain suoraan olisimme pian linnalla. Reitti kulkee Hankalan torin läpi, minkä takia tulisi jossain vaiheessa hidastaa. Tuskin tahdoimme talloa kaikki kyläläiset jalkoihin, kun juuri olimme saaneet osittain aselevon.
Goliath pärski jo levottamasti. Aloin hidastamaan ratsua ravin kautta rentoon käyntiin vilkaisten sitten olkani ylitse missä toinen kaksikko vaeltaisi. Pienen matkan päässä Karma laukkasi hevosensa kanssa rinnalleni. "Olemme pian kylällä. Voimme kiertää rajaa pitkin takaisin linnalle", Ehdotin, sillä näin pientä vilskettä keskellä toria. Varmasti lopputalvenmarkkinat menossa parhaimillaan.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 19, 2019 16:37:03 GMT
Siirryin miehen vierelle, hidastaen työhevoseni käyntiin. Katsahdin mieheen tuon puhuessa ja nyökkäsin. En ennen ollut mennyt tätä reittiä kylälle, ajattelin että kylä olisi aivan toisessa suunnassa. Katselin ympärilleni mielenkiinnolla, painaen reitin mieleeni.
Edempää kuului kaukaista hälinää ja erotin ihmisjoukon tien päässä. Tori oli lähellä. Hymyilin pienesti ajatukselle, joka välähti mieleeni. "Meidän pitäisi mennä joskus kaksistaan torille." Ehdotin siihen äänensävyyn että kyseiseen tapahtumaan voisi olla pitkökin aika. Joskus oli minulle aina joskus, se saattoi tapahtua huomenna, tai vuosien päästä.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 19, 2019 16:47:22 GMT
Katselin edessä aukeavaa toriaukeaa ja samalla käänsin katseeni naiseen tämän ehdottaessa, että menisimme kahdestaan torille. Idea ei ollut yhtään huono ja siitä, ja ylipäätään siitä että saisin olla Karman kanssa oli vaikea kieltäytyä. "Ehdottomasti. Voisimme tulla alkukevään markkinoille?", Vastasin pienen hymyn kanssa.
Goliath puikkelehti eteenpäin ihmismeren keskellä. Kaikki väistivät meitä sivuun ja hevonen ei sanonut mitään väkipaljouteen. Hipaisut kankaista eivät saaneet hevosta säpsymään. Vilkuilin ympärille, sillä itsellä oli Hankalassa vielä kaikki paikat käymättä. Arkala oli paljon tutumpi, että osasin ulkoa sanoa missä kukin juoppo olisi. "Saat toimia Hankalassa opastajana, voin sitten kierrättää Arkalan kanssasi", Ehdotin vielä perään. Mikä voisi mennä pieleen, että veisin Karman tutustumaan myös Arkalaan. Tulisin joka tapauskessa käymään siellä paljon hänen kanssa tai ilman.
Saavuimme porteille, josta matkamme jatkuisi kohti linnaa. Kaviot kopisivat puista siltaa vasten ja leveällä tiellä annoin hevoselle vapaat ohjat. Menisimme vain suoraan siihen asti, että pääsisimme linnalle. Goliath osasi reitin ulkoa ja luotin hevoseen ettei se lähtisi kaahailemaan hullunlailla. "Haluat varmasti hoitaa hevosen rauhassa. Iltapäivällä melee harjoitusta nummella?", Kysyin vielä varmistaakseni. Drake kaipaisi kovasti treeniä tulevia arvokilpailuita varten ja osittain paine kasaantui harteille. Zenissä ensimmäinen osakilpailu meni omalta osalti huonommin mitä odotin, että nyt oli pakko keskittyä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 19, 2019 17:38:45 GMT
Tori oli täynnä ihmisiä, mutta Kidrimiä ei paljoa kiinnostanut. Olin käynyt alkuvuodesta jo aikaisemmin torilla, testaamassa orin sietokykyä, mutta se osoittautui rauhalliseksi kuin vuori. Täten väkijoukossa kulkeminen onnistui muitta mutkitta. Minun ei tarvinnut juurikaan ohjastaa, sillä hevonen kulki tasan samat askeleet kuin edessä oleva Goliath. Pää oli nostettu korkealle, jotta tuo näkisi mahdollisimman paljon, mutta korvat olivat rentoina. Lasten huudot saivat välillä korvat nykimään äänen suuntaan, mutta leppoisa ori jatkoi silti eteenpäin.
"Se kuulostaa sunnitelmalta." Kevätmarkkinoilla olisi varmasti paljon väkeä, mutta luultavasti yhtä paljon myöskin löydettävää. "Jos kuninkaallinen selkäsi antaa periksi, ehkä voisit yöpyä silloin luonani?" Iskin leikkisästi silmää Lyonellin puoleen ja naurahdin perään. Oloni oli rento miehen seurassa ja ehkä se oli ihan hyvä. Pääsimme viimein tutulle tielle, pois väkijoukosta. Kidrim pärskähti voimakkaasti ja heitteli päätään. Ei tuokaan näköjään erityisesti pitänyt tungoksesta, vaikka rauhallinen siellä olikin. "Haluan. Kidrim saa tänään oikein hitaan hoidon." Taputin oria kaulalle ja lähdimme ripeään tahtiin seuraamaan kaksikkoa. En ollut hetkeen kerennyt viettämään kunnolla aikaa uuden hevoseni kanssa, mutta tänään ottaisin kunnolla aikaa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 19, 2019 17:46:43 GMT
"Hmm, rahvaan luona yöpyminen on hyvin houkuttelevaa", Puhuin lempeällä ja pienesti kiusoittelevalla äänensävyllä. Miksi en voisi jäädä Karman luokse ja idea kuulosti hyvin huvittavalta. Pääsisi hetkeksi ulos linnasta olemaan oma itsensä ilman, että piti kokoajan olla selkä suorassa ja puhua kuin aatelinen. Mutta sitähän olin ja siihen sätyyn olin syntynyt.
Pystyin olemaan rennosti naisen seurassa ja ei tarvinnut esittää ylenpaattista kuningasta. Goliath pärskähti muutaman kerran ja nyökkäsin samalla naisen toteamukselle hoitaa hevosensa hyvin. "Käy oikein hyvin. Iltapäivä lienee sopiva ajankohta?", Kysyin. Ehtisimme syödä ja itse ehtisin hoitaa muutamat asiat ennen harjoittelua toisen seurassa. "Ei kiirettä, sillä on muutamia asioita hoidettavana", Jatkoin sitten perään mikäli nainen oli syytä vailla. Ensiksi hoitaisin Goliathin kunnolla ja laittaisin vapaan oppipojan tuunaaman varusteet. Orille en varsinaista oppipoikaa vielä ottanut.
Linnan portit häämötti edessä ja ritari kumarsi meille. Ratsastin vielä mahdollisimman lähelle tallia, kunnes hyppäsin alas hevosen selästä. Taputin hevosen kaulaa ja viipymättä johdatin orin omalle paikalleen. Varusteet alas selästä ja suitset pois päästä. Satula jäi maahan makaamaan siksi aikaa, että saisin Goliathin kiinni paikoilleen. Luotin hevoseen, mutta koskaan ei ollut liian varma ja en tahtonut jäädä juoksemaan hevosen perässä. Aloitin hoitamisen ripeästi, mutta tarkasti. Hevosen karvaan ei jäänyt ainuttakaan roskaa tai lian merkkiä. Jouhet saivat oppipoika selvittää ja varusteiden putsaaminen jäi oppipojan vastuulle. Joskus kun on kunnolla aikaa, varmasti jään itse putsaamaan. Menin vielä Karman hevosen pilttuun luokse seuraamaan toisten menoa.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 19, 2019 18:43:22 GMT
Olin hyvilläni että Lyonell otti ehdotukseni positiivisesti vastaan. Hän olisi voinut olla sellainen aatelinen, jolle ei olisi tullut kuuloonkaan kyseisenlaiset ehdotukset, edes leikkimielisinä heittoina. Toisaalta, jos mies olisi ollut sellainen, en olisi edes ehdottanut.
Kuuntelin toisen puhetta, katse eteen suunnattuna. Tie oli jään ja lumen peitossa, muttei kuitenkaan liukas, sillä tietä pitkin kuljettiin paljon joka päivä. Lumi oli tamppaantunut sopivan tasaiseksi kulkea. "Iltapäivä sopii oikein hyvin." Nyökkäsin lopulta. Minulla olisi siis oikein hyvin aikaa huolehtia että omat hommat olisi hoidettu.
Saavuimme linnaan piakkoin. Seurasin Lyonellia pihalle ja loikkasin alas Kidrimin selästä. Ori heilutteli päätään laiskasti, kun olin päässyt maahan ja lähti sitten nätisti seuraamaan minua talliin. Kuljetin orin pilttuuseen ja nappasin ensimmäisenä suitset pois. Vaikka Kidrimin olisi voinut ihan hyvin varustaa vaikka linnan pihalla, laitoin sen silti tottumuksesta riimuun kiinni. Nostelin varusteet pois, vieden ne sitten satulahuoneeseen odottamaan puhdistusta. Ensimmäisenä tahdoin puunata Kidrimin itse, varusteet eivät katoaisi kasastaan luultavasti mihinkään. Kannoin puisen harjalaatikon karsinaan ja lähdin harjaamaan rauhallisesti orin kirjavaa karvaa. Jossain vaiheessa tajusin että Lyonell oli ilmestynyt eteemme. Katsahdin miestä hieman häkeltyneesti, sillä ajattelin tuon olevan vielä Goliathin kimpussa. Hän oli nopea, tai sitten minä otin superrauhallisesti. "Voit mennä kyllä, minä keskityn Kidrimiin nyt ja sen jälkeen putsaan sen varusteet." Sanahdin ja jatkoin hevosen harjaamista. "Tahdotko että hoidan Goliathin varusteet?" Kysäisin. Mies ei mitenkään voinut tässä ajassa jo niitäkin ehtiä putsata. Ja jos oli ehtinyt, niin minä olin varmaan kivettynyt paikoilleni muutamaksi hetkeksi.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 19, 2019 18:58:32 GMT
Katsoin naista rennolla katseella ja nyökkäsin syvään. "Jos tahdot, olisi suuri apu", Sanoin hymyn kera ja käännyin katsomaan orin tavaroita. "Satula, päitset ja satulavaljaat ovat orin paikan luona. Se saa jäädä hetkeksi sisälle ja mennä ulos sitten myöhemmin", Kerroin naiselle, mutta hän osasi varmasti itse katsoa asiat. "Jos viet Kidrimin ulos, niin Goliathin saa heittää samalla", Virnistin vielä.
Hyvästelyn jälkeen lähdin rennoin, mutta samalla ripein askelin kohti linnaa. Linnassa oli väellä ruuan valmistaminen meneillään. Muuten linna oli erittäin siisti ja omassa loistossaan. Kattokruunut valaisivat kirkkaasti, että sai kunnolla siristää silmiä. Ensimmäisenä suuntasin kuninkaansaliin. Neljä valtaistuinta oli tyhjänä suurien lasimaalattujen ikkunoiden edessä. Portaikko oli pitkä ja pitkän pöydän ääressä oli kääritty kirje.
Lähes haikean huokauksen saattelevana menin hakemaan kirjeen käsiini. Se oli vastaus kaukaa idästä, että halusivat tulla hakemaan Lyobek nimisen hevosen mailleen. Oma vanha sirojalkainen ja joutsenkaulainen hevonen lähtisi maailmalle. Lyobek oli pitkään ollut paikoillaan, kun siirryin raskaampiin hevosiin. Siinä pienissä ajatuksissa allekirjoitin viestin ja lähdin kirjoittelemaan uutta. Kauniin kirjeen viimeisteli verenpunainen sinetti pienen kimalluksen kanssa. Enää postiratsun kuului lähteä viemään viestiä eteenpäin, vaikka teoriassa päätös tehtiin heti ensikättelyssä.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 25, 2019 13:24:16 GMT
Hymyilin miehelle nyökkäillen. Vaikka kuinka olisin tulevan kuninkaan mielitietty, olin silti myös oppipoika ja hän oli ritarini. Työni oli hoitaa hänen ratsunsa ja muut niinsanotut likaiset työt, ja tein ne ihan mieluusti. En todellakaan luistaisi hommistani vain sillä että olisin jollakin tavalla prinssin suosiossa. "Selvä, minä hoidan." Hymyilin vielä leveästi, ennen kuin Lyonell lähti kulkemaan tallin käytävää pitkin ulos.
Putsasin Kidrimin päästä kavioihin niin hyvin kuin jaksoin, sukien joka ikisen roskan pois. Setvin orin harjan ja hännän takuttomaksi, ihaillen vielä lopuksi työni jälkeä. Kidrim itse näytti torkkuvan rauhallisin mielin pilttuussaan. Pudistin huvittuneesti päätäni, antaen orin nukkua sen aikaa kun putsaisin molempien varusteita. Kävelin tallin toiselle puolelle. Varustekasaa ei voinut olla huomaamatta ja pieni puolittainen hymy nousi huulilleni. Kasasin varusteet käsilleni, lähtien kantamaan niitä satulahuoneeseen. Oppipoikia käveli siellä täällä, omien askariensa perässä. Satulahuoneen ovelle päästyäni nuorempi, tummahiuksinen poika, avasi minulle oven ja nosti minulta maahan luiskahtaneen remmin. Kiitin tuota, saaden takaisin syvän kumarruksen ja punertavat posket. Hän oli varmasti aivan uusi, en ainakaan muistanut kyseistä poikaa nähneeni ennen.
Laskin varusteet Kidrimin varusteiden viereen, huokaisten näystä. Tulisin istumaan hetken satulahuoneessa. Aloitin hommani kuitenkin viipyilemättä, kuunnellen muiden oppipoikien lämminsävyisiä keskusteluja.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 25, 2019 18:26:01 GMT
Pyörittelin seuraavaa kirjettä toisessa kädessä ja toisessa kädessä annoin terävän jalokivikoristeisen tikarin heilua. Havahduin ajatuksista ja avasin nopeasti seuraavan kirjeen. Suupielet tippuivat alas, kun Arkalasta tuli kutsu isältä, tai pikemmin muistutus miten järjestämme hänen poikansa muistolle jousiturnajaiset. "Hoidetaan, hoidetaan", Pudistin päätä ja suupielet nousivat takaisin ylös. En ollut koskaan nähnyt Atwateria. Hän kuulemma kuoli hyvin nuorena, kun eksyi metsään pahimpana lohikäärme aikaan. Monet uskovat Pahalan mustan lohikäärmeen Siraelin vieneen Atwaterin, mutta mitään rahasummaa ei ruumista tai nuorta prinssia tuotu.
Nojasin kämmeniin lukien kutsun uudelleen. Ajattelin, että Karmalla voisi olla uusia ideoita. Ajatuksiin uppoutuneena Sirandras ilmestyi eteeni. Toinen makasi pöydällä yrittäen olla viehättävä. "Pyhh, bethw?", "mitä", kysyin pyöritellen silmiä ja velhon vitivalkeat silmät siristyivät. "Kylä hyvä jättäminen, koti huono muistamine", Velho sihisi ja kääntyi kyljelleen. "En minä Arkalaa kaipaa", Tuhahdin laittaen kirjeen sivuun. Annoin katseen porautua velhon niskaan. Hän osasi olla liian oikeassa, mutta olihan ylijumala aina oikeassa ja tiesi kaikesta kaiken. Mitä olin hänelle valehtelemaan. "Hullu kaikki tietonsa sanoo", Sirandras jatkoi ja hyppäsi ilmaan leijumaan. Siinä tapauksessa hän oli hulluin tuntema velho, mihin olin koko iän aikana törmännyt.
Nousin pöydän äärestä kurkaten lasimaalatusta ikkunasta. Oppipojat ja ritarit kävelivät pihamaan poikki ja hevoset seurasivat kuuliaisesti perässä. Rauha oli maassa, ja siitä pidin. Vaikka Pahalasta oli pahoja enteitä ja kruunajaiset olivat nurkan takana, varjelin tätä rauhaa ja yhteistyötä läänien välillä. Se ei ollut helppo siirto tulla punaveristen asuttamaan lääneen.
Jatkoin matkaa ulos linnasta ja jäin rappusten päähän seuraamaan tilannetta. Muuta tehtävää ei ollut, mutta päivään oli vielä aikaa. Voisin mennä kuitenkin katsomaan muita oppipoikia ja katsomaan missä vaiheessa Karma on.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 27, 2019 13:49:22 GMT
Hinkkasin tottuneesti Goliathin satulavaljaita puhtaaksi. Minun ei luultavasti olisi tarvinnut ihan kiilloittaa varusteita, mutta kun nyt aloitin niin miksen tekisi loppuun saakka. Olin majoittunut kauimmaiseen nurkkaan työskentelyni ajaksi, etten olisi tavarakasani kanssa kenenkään tiellä. Oppipoikia tuli ja meni, ja jokainen loi vuorollaan katseen minuun. Toiset vain vilkaisivat, toiset katselivat enemmän hämillään, jotkut ehkä jopa kunnioittavasti, ja pieni osa epäilevän alentavasti. Tiesin että jotkut eivät pitäneet minusta, tai siitä miten olin prinssimme suosiossa. Mutta hitto, minkäs minä sille voin jos hänellä oli tunteita minua kohtaan? Ja minulla oli tunteita häntä kohtaan? Ei kukaan koskaan mitään ole minulle sanonut, päin naamaa ainakaan, mutta ihmisten katseet kertoivat kyllä ihan tarpeeksi.
"Hyst, tuolla se tuleva prinsessa hoitaa prinssinsä likaiset työt." Kuulin jostain hälinän seasta kuiskauksenomaisen lausahduksen, ja heti perään huonosti peitettyä hihitystä. En nostanut katsettani varusteista, antaen kuvan etten olisi kuullutkaan. Jouduin kuitenkin huokaisemaan raskaasti. Nämä ihmiset olivat tulleet tänne harjoittamaan ritarillisuuttaan, oppimaan rohkeutta ja urheutta, he tulevat vannomaan ritarivalan. En voinut ymmärtää sitä, miten he kykenivät olemaan tuollaisia toisia ihmisiä kohtaan, alentavia, loukkaavia, tuo oli kaikkea muuta kuin ritarillista. "Katkerat ompi työn juuret mut suloiset sen hedelmät." Kuulin tutun velhon sanat edessäni. Tämä tästä vielä puuttui. Käteni rentoutuivat ja lopettivat työt, olkapäät tippuivat aksentin alemmas. "Mitä haluat?" Kysyin kyllästyneenä, nostaen päätäni. Sirandrasin kasvot olivat liian lähellä omiani, alle 10 sentin päässä. Hätkähdin, mutten säikähtänyt. Tuijotin tuon valkoisia silmiä uhmakkaasti, saaden vastaukseksi vain kirkasta kikattelua. Mies vetäytyi kauemmas, tanssahdellen ilmassa. Tajusin että satulahuone oli täysin tyhjä, vain me kaksi olimme läsnä. "Ei korppi pesemällä valkene, Karma-kulta." Velho käännähti puoleeni, vinkaten silmäänsä ja katosi sitten kuin tuhka tuuleen. Tuijotin ilmaa, kuullen kuinka satulahuoneen ovi avautui jälleen ja puheensorina täytti huoneen kun kasa oppipoikia saapui tuomaan varusteita. Laskin pääni takaisin alas, raskaasti huokaisten ja pienesti päätäni pudistellen. "Ei korppi pesemällä valkene..." Toistin sanat niin hiljaa ettei kukaan muu kuullut. Mitäköhän senkin olisi pitänyt tarkoittaa.
Laskin satulavaljaat penkille viereeni, ottaen Goliathin satulan polvelleni. Se olisi viimeinen varuste ja sen jälkeen tarvitsin varmaan tauon. En pitänyt siitä että Sirandras ilmestyi minulle, se ei voinut tarkoittaa kuin pahaa.
|
|
|
Post by Prince Lyonell on Feb 28, 2019 8:52:26 GMT
Kävelin linnanpihan poikki kohti pilttuutallia. Pidin ryhdin yllä, mutta askeleet olivat rennot. Tyhjensin mielen ajatuksista silti en voi olla kiinnittämättä oppipoikien ja ritareiden katseisiin. Pudistin päätä silmiä pyöritellen luoden muutamiin kuiskiviin henkilöihin tuiman katseen. Seurassa ei kuiskita ja jos jotain olisi tiedettävä, saisin sen tavalla tai toisella tietoon. Yritin silti välttää voimien käyttöä kaikkien edessä, mutta kerta kun jumalten siunas oli ja rauha maassa, niin turhaa asiaa peitellä.
Sirandras makoili tallin kattopaalulla. "Olitpas ennätys nopea", Huokaisin ääneen ja toisen valkeat silmät muuttuivat viirumaiseksi. Mitä hän oikee juonittelee jälleen pään muiden tai oman päänmenoksi. Valjashuoneessa Karma putsasi atulaa ja keskittyneenä toinen ei huomannut lähestymistäni. Katselin hetken aikaa toisen tarkkaa työtä ja suljin sitten oven perässä. Paikalla olevat oppipojat jäykistyivät lopettaen kuiskimisen. Kohotin kulmia heille kysyvästi. "Onko pian valmista?", Kysyin Karmalta ystävälliseen sävyyn, etten säikäyttäisi toista. Toinen nosti katseen ja nyökkäsi vastaukseksi. Olin ehtinyt kääntämään katseen takaisin kahteen toiseen.
|
|
|
Post by Lady Karma on Feb 28, 2019 9:20:57 GMT
Hätkähdin miehen ilmestyessä eteeni. Nostin pääni nyökäten tuon kysymykseen, olisin satulan jälkeen valmis. "Enää tämä, sitten kaikki on tehty." Sanoin pienesti hymyillen, kääntäen katseeni takaisin satulaan, jatkaen hinkkaamista. Mitä nopeampaa saisin satulan puhdistettua, sitä nopeammin pääsisin pois tunkkaisesta satulahuoneesta. Jos olisin ollut yksin, olisin tehnyt aivan rauhassa, mutta muut oppipojat tekivät huoneesta ahtaan oloisen.
"Onko minulle muuta hommaa?" Kysäisin hetken päästä. Minun olisi tehnyt mieli kysyä oliko mies saanut jo kaikki omat hommansa valmiiksi, mutta se olisi ollut liian tuttavallista. Olin alentanut itseni taas pelkän oppipojan asemaan ja kohtelisin ritariani niin kuin kuului. Katseeni pysyi satulassa, kun nostelin nahkaisia osia saadakseni kaiken ylimääräisen lian pois.
|
|